Puku Wittfoothin haudasta. Turun tuomiokirkkomuseo. Kuva: Vuokko Aittola. |
Aittola on tullut siihen tulokseen, ettei kyseessä ole varsinainen hautavaate, vaan puku on toiminut vainajan käyttöpukuna. Puku on valmistettu mustasta atlassilkistä, johon on ”pikeerattu” (rei’ittämällä kuvioitu) ranskanliljakuvioita jonkinlaisten kaarien sisälle. Koristeelliset kalvosimet ovat ruskehtavan keltaista atlassilkkiä ja ne on kirjottu hopealangalla, -spiraaleilla ja paljeteilla, sekä keltaisella, vihreällä ja punaisella silkkilangalla. Vuori on ruskehtavankeltaista taftisilkkiä. Helmassa on helmanauhaa. Vuoden 1644 ylellisyysasetuksen jälkeen atlaksen ja taftin suosio kasvoi ja koristuksilla pyrittiin peittämään kankaan laatua.
Hansikkaan kalvosin. Turun tuomiokirkkomuseo. Kuva: Vuokko Aittola. |
Pukua ei ole pystytty varmuudella yhdistämään kehenkään Witffoothien haudan vainajaan. Itse puvun materiaalien ja kuosin perusteella sen valmistusaika on kuitenkin rajattu 1640-luvulle. Se ei siis ole ainakaan kuulunut 1630-luvulla haudatulle ensimmäiselle naiselle, Gevert Bugenhagenin puolisolle. Heidän ainoa täysi-ikäiseksi elänyt lapsensa Margareta Bugenhagen sen sijaan sopisi hyvin puvun käyttäjäksi. Margareta palasi puolisonsa Jochim Wittfoothin kanssa Lyypekistä Turkuun vuonna 1647 (ks. artikkeli ”Orpo Margareta Bugenhagen puolustaa perintöään”). Hauta siirtyi silloin Wittfooth-suvulle. Jochimin ja Margaretan tyttäret on haudattu heidän puolisoittensa sukuhautoihin muualle tuomiokirkkoon. Margareta kuoli vuonna 1694 ja ainoa naispuolinen vainaja haudassa ennen häntä oli heidän vuonna 1688 haudattu miniä Elin Festing.
Wittfoothien hauta sijaitsee tuomiokirkon pääkuorissa, alttarin alla. Nykyisin hautaan laskeudutaan alttarin takaa, mutta aikoinaan sinne on johtanut ovi suoraan kirkon eteläpuoliselta hautausmaalta (ks. tuomiokirkon hautakartta). Alun perin hauta oli hankittu vuonna 1636 kuolleelle kauppias, raatimies Gevert Bugenhagenille. Sen jälkeen hauta siirtyi Wittfooth-suvulle. Toukokuussa 1692, kuukautta ennen kuolemaansa, Margareta Bugenhagen laajensi hautaa ostamalla 400 taalerilla viereisen Knape-suvun haudan. Vuonna 1784 hautaaminen tuomiokirkkoon lopetettiin kuninkaan käskyllä. Arkeologit ovat laskeneet kyseisessä haudassa olleen 94 vainajaa.
Vuokko Aittola: 1600-luvun hautapuku Wittfoothin haudasta Turun tuomiokirkosta. 2020.
Riikka Kaisti: Turun tuomiokirkko, rakkaudella rakennettu. 2017
Seppo Perälä: Sukupuusta sorvattua. Niclas Hjeltin ja Margaretha Caloanderin esivanhemmat. 2001
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti