keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Hjelthjelt-talo



   
   
   Sukututkimuksessaan Släkten Hjelt (1903) August Hjelt pohdiskeli yhtenä mahdollisuutena, että suku voisi olla lähtöisin Norjan Hedmarkin Nesin pitäjässä sijaitsevasta Hjelthjelt-talosta. Sen jälkeen samaa asiaa ovat pohtineet muutkin Hjelt-suvun alkuperästä kiinnostuneet henkilöt. Suomesta käsin on tehty tutkimusmatkoja Nesiin ja tavattu Hjelthjelt talon nykyisiä omistajia ja pitäjän historiantutkijoita. Mitään konkreettista uutta ei kuitenkaan ole toistaiseksi tullut ilmi.

   Talon väki 1600-luvulla

   Hjelthjelt talo oli olemassa jo keskiajalla. Asukkaista ei ole niin vanhoilta ajoilta tietoa. Se tiedetään, että talo oli asumaton ainakin 1594-95, mutta ilmestyi uudelleen veroluetteloihin vuonna 1602. Uudet asukkaat eivät todennäköisesti olleet Hjelt-nimisiä, vaan alkoivat käyttää talon nimeä lisänimenään, aluksi muodossa Hjelthjelt ja 1900-luvulla lyhyemmin Hjelt. Ainakin vuodesta 1602 lähtien talo on ollut perintötila, joka on siirtynyt isännältä pojalle ja joskus isännältä tyttärelle ja tämän vävylle aina vuoteen 1867, jolloin se myytiin suvun ulkopuolelle. Norjalaisessa nimikäytännössä talon nimen merkitys sen asukkaitten lisä- ja sukunimiin on suurempi kuin Suomessa. Tästä johtuen myös Hjelthjelt-taloon tulleet vävyt ottivat sukunimekseen Hjelt. 

  
   Talon ensimmäinen isäntä 1600-luvun alussa oli Peder. Nes bygdebok –kirjassa (2000) kolme ensimmäistä sukupolvea esitetään alla olevalla tavalla. Olen kääntänyt Kirstiniä ja Börjeliä koskevan osuuden kokonaisuudessaan, muilta osin olen tiivistänyt kirjan tekstiä.


1. Peder , isäntä v:sta 1602, kuoli 1644 jälkeen.

1.1. Tjöstel Pedersen, isäntä v:sta 1645. Puoliso Anne Olsdotter

1.1.1. Arne Tjöstelsen, s.n. 1650 k.n. 1671. 
1.1.2. Abelone Tjöstelsdotter
1.1.3. Anne Tjöstelsdotter
1.1.4. Rangdi Tjöstelsdotter 


1.2. Ole Pedersen s.n. 1606, isäntä yhdessä Nilsin kanssa 1657-66.

1.2.1 Joen Olesen

1.3. Nils Pedersen s.n. 1610, isäntä yhdessä Olen kanssa 1657-66, sen jälkeen yksinään

1.3.1 Johanne Nilsdotter, peri talon isältään. Puoliso Gunder Guldbrandsen Lie. Gunder tuli Lie-nimisestä talosta vävyksi. Sen jälkeen hänestä käytettiin nimeä Gunder Guldbrandsen Hjelthjelt. Vanhin poika Gulbrand Gundersen Hjelthjelt jatkoi talon isäntänä 1727.

1.3.2 Kirsti tai Kerstin, Nils Pedersenin mahdollinen tytär. Puoliso Börjel Björnsson. Börjel oli sorvari ammatiltaan ja he ottivat sukunimekseen Hjelt. 1600-luvun lopulla aviopari asui Turussa. Siellä syntyivät heidän jälkeläisensä ja Börjel kuoli vuonna 1702. Tänään on Hjelt-suvulla monia jälkeläisiä Suomessa ja Ruotsissa, mutta he eivät ole koskaan löytäneet varsinaisia juuriaan. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Nesin historiayhdistys on saanut suvun jäseniltä monia yhteydenottoja, mutta emme ole koskaan voineet antaa varmoja vastauksia. Syynä on se, ettei ole olemassa niin pitkälle ajassa taaksepäin ulottuvia kirkonkirjoja. Hieman harvinaista on, että lyhennetty muoto Hjelt olisi otettu käyttöön niin aikaisin, täällä se tuli käyttöön vasta 1900-luvulla. Voidaan vain olettaa, että Börjelin ammatti olisi tuonut hänet Nesiin ja hän olisi avioitunut talon tyttären kanssa.  He olisivat voineet asua siellä jonkin aikaa ja ottaa lähtiessään mukaansa talon nimen. Heidän lapsiaan oli Johanna Hjelt (äitinsä siskon mukaan?), Roland Hjelt (laivuri), Niclas (Nils) s. 1680, Johan s. 1682 (sorvarioltermanni Turussa k. 1749). ?

   Kirstin Nilsdotteria koskeva osa Bygdebokissa on suora lainaus August Hjeltin Släkten Hjelt-kirjasta vuodelta 1903. Nesin pitäjän alkuperäislähteistä ei löydy mitään, mikä viittaisi Kirstin Nilsdotterin muuttaneen Turkuun. Bygdebokin tekstistä puuttuu eräitä tietoja Börjelistä ja Kirstinistä, jotka vievät pohjan pois tekstissä esitetyiltä arvauksilta. Ensinnäkin vanhin tiedossa oleva merkintä Börjelistä on Turun manttaalikirjassa vuonna 1675. Silloin sorvarinkisälli Börjel ei ollut vielä naimisissa, vaan avioitui Kirstinin kanssa vasta Turussa vuonna 1677 tai 1678. Näin ollen hän ei ole voinut olla Hjelthjelt-talossa vävynä. Sekään ei ole uskottavaa, että Börjel ja Hjelthjelt-talon tytär Kirstin olisivat naimattomina lähteneet Turkuun. Kirstinin äidinkielen voidaan nimittäin hyvin perustein sanoa olleen suomi. Sitä paitsi heidän olisi ollut otettava mukaan Kirstinin äiti, siis Hjelthjelt-talon emäntä, koska äidin tiedetään tulleen haudatuksi Turkuun. Nesin manttaaliluetteloista ei myöskään 1660-luvulla löydy Börjel-nimistä miestä Hjelthjelt-talossa (löytyy rengit Iver Tiöstelsen, Jörgen Halvardsen ja Iver Christelsen). Olen käynyt läpi myös muut Nesin talot, eikä sopivaa Börjel-nimistä miestä löydy koko pitäjästä.

   Miksi sitten Bygdebokin tekijät ovat tekstinsä ja siinä esitetyt arvauksensa kirjoittaneet? Vastaus voi löytyä heidän maininnastaan, että monet Hjelt-suvun jäsenet ovat suvun juuria etsiessään olleet yhteydessä Nesiin. Veljekset Edvard ja August Hjelt vierailivat paikkakunnalla vuonna 1909, ts. kuusi vuotta Augustin kirjan ilmestymisen jälkeen. Varmastikin August on jättänyt sinne kirjojaan, joissa hän pohtii suvun mahdollista Hjelthjelt kytkentää. Sen jälkeen on tehty muitakin vierailuja, esim. August Hjeltin tytär Toini Iversen 1950-luvulla (hänen lähettämänsä postikortin kuva on tämän artikkelin alussa). Bygdebokin kirjoittajat antavat ymmärtää, että myös Nesin historiayhdistys on osaltaan tutkinut mahdollista kytkentää, ilman tulosta. Lopputulemana mielestäni ei ole ollut perusteltua Bygdebokissa esittää Kirstiniä edes Hjelthjelt-talon tyttärenä, vaikka tekstissä onkin käytetty termiä mahdollinen tytär.  Joissakin yhteyksissä on nimittäin voinut havaita, että Bygdebokin teksti on otettu todesta ja se on alkanut elää omaa elämäänsä suvussamme.

   Talon nimen arvoitus

   Miten talon erikoinen nimi Hjelthjelt on syntynyt? Sitä on mietitty sekä Norjassa että Suomessa. Laitan tähän rohkeasti oman näkemykseni asiasta.

   Vanhimmat kirjoitusmuodot veroluetteloissa poikkesivat ei pelkästään kirjoitusasultaan vaan myös rakenteeltaan nykyisestä. Erilaisia kirjoitustapoja 1500- ja 1600-luvuilla olivat:   

Hielckieldt   Hieldkiell  Hieldkielt
Hieltkielt     Hielkielt   Hielkelt
Gieldtkieldt Hieldtkieldt


   Talon nimi koostuu selvästi kahdesta erilaisesta sanasta, joista ensimmäinen alkaa H- tai G-kirjaimella ja toinen aina k-kirjaimella. Ensimmäisen sanan eri muodot ovat samoja, joita käytettiin Hjelt-nimisistä henkilöistä 400-500 vuotta sitten. Noina vanhoina aikoina Norjassa hjelt tarkoitti Hjeltlandin (nyk. Shetlannin) asukasta. Jälkimmäisestä sanasta on vaikea sanoa tarkoitettiinko sillä Kjell-nimistä miestä vai lähdettä (nykynorjaksi kilde). Molempien kirjoitusasut vanhoina aikoina muistuttivat paljon toisiaan: Kield, Kieldt -> Kjell ja kjelda -> kilde. Talon nimi on siis voinut syntyä siitä, että sen ensimmäinen asukas tuli Shetlannista ja oli nimeltään Kjell tai uudisasukas pystytti talon jonkin lähteen äärelle. Sotilasnimestä talon nimi ei ole voinut tulla, sotilasnimiä ei vielä 1500-luvulla käytetty. 1700-luvulta lähtien Nesin pitäjästä löytyy kyllä Hjelt-nimisiä sotilaita, mutta he eivät siis ole sukua Hjelthjelt-talon väelle. Edellä esitetyn perusteella talosta pitäisi oikeastaan käyttää joko nimeä Hjeltkjell tai Hjeltkilde, kun käsitellään 1800-lukua vanhempia tapahtumia.

   1700-luvun lopulle tultaessa talon nimen rakenne muuttui; jälkiosan alusta poistui k-kirjain ja jälkiosa alettiin kirjoittaa samoin kuin alkuosa. Ensin Gielthielt, sitten Gjeltgjelt ja lopulta 1820-luvulta lähtien nykyisellä tavalla Hjelthjelt.

_________________

August Hjelt: Släkten Hjelt, Helsingfors 1903.
Hedmarkslekt -puhtaaksikirjoitettuja asiakirjoja Hedmarkista 1500- ja 1600-luvuilta
Nes Bygdebok. Utgitt av Nes historielag ,2000
Arkivverket Norge –digitoituja arkistoja

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Nordmøren Hjeltit





   Yllä olevat muotokuvat esittävät Ole Olesen Hjeltiä (1571-1638) ja hänen puolisoaan Marit Svendottiria (1580-1661), jotka elivät Norjan Nordmøren alueella (ks. kartta). Kuvat ovat osa suurempaa maalausta (ks. alla), jossa näkyvät myös heidän kaikki yksitoista lastaan; viisi poikaa on sijoitettu isänsä viereen ja viisi tytärtä äitinsä viereen. Synnytyksessä kuollut yhdestoista lapsi katsoo vanhempiaan kapaloissaan. Teos on alunperin maalattu Kvernesin Kornstadin kirkkoon suoraan seinälaudoituksen päälle. Kirkko purettiin 1904 ja se osa laudoituksesta, johon maalaus on tehty, on säilytettynä Bergenin museossa. Maalaus on selvästi vanhin toistaiseksi tunnettu kuva Hjelt-nimisestä henkilöstä. Maalauksen alle on kirjoitettu:

Denne Thaffle Er forært kirken til Sirat aff Oluff Heltis Efter leffuerske Maren Suendatter met sine børn: Anno 1638. 


(Tämän taulun on kirkon koristukseksi lahjoittanut Olav Hjeltin eloon jäänyt puoliso Marit Svendottir lapsineen vuonna 1638.) 



   Ole Olesen Hjelt oli kauppias ja kruunun kestikievarin pitäjä pienellä Smörholmenin saarella aivan rannikon tuntumassa Eiden pitäjässä. Smörholmenin erottaa mantereesta kapea pitkä salmi, joka muodostaa luonnollisen Atlantin myrskyiltä suojaavan satamapaikan. Tuohon aikaan Norjan rannikkoa pitkin kuljettiin vain vesitse ja Ole Hjeltin kestikievari olikin tarkoitettu levähdyspaikaksi rannikkoa pitkin kulkeville merenkävijöille. Asutusta Smørholmenilla ei ollut paljoakaan ja Ole Hjeltin kaupankäynti tarkoittaneekin eräänlaista tukkukauppaa. Rannikkoa pitkin kulkevat isommat laivat jättivät kauppatavaroitaan Smørholmenin varastoihin, joista vuonojen perukoilla toimivat kauppiaat niitä sitten noutivat pienemmillä veneillä.

   Ole Olesen Hjelt oli hyvin varakas ja vaikutusvaltainen mies, sitä osoittaa jo maalaus kirkon seinällä. Leskeksi jäänyt Marit omisti kymmenen vuotta miehensä kuoleman jälkeen kuusi maatilaa tai maatilan osaa Nordmøressä.



   Ensimmäinen maininta Hjelt-nimisestä henkilöstä tällä alueella koskee Håkan Hjeltiä vuonna 1339. Hän omisti Eggan-nimisen maatilan Skaunin pitäjässä Etelä-Trøndelagin maakunnassa. Tämä on vanhin toistaiseksi löydetty kirjallinen maininta Hjelt-nimestä. Seuraavaan merkintään meneekin sitten peräti 200 vuotta; se koskee Kvernesin Vederseterissä elänyttä Anders Hjeltiä vuonna 1536, joka voisi olla Ole Hjeltin isoisä. Norjan sukututkijoitten keskuudessa on yleinen käsitys, että näitten kahden varhaisimman Hjelt-nimisen miehen alkuperä on Shetlannissa. Saaret tunnettiin vielä 1500-luvulla norjankielessä nimellä Hjeltland, ja sen asukkaista käytettiin nimitystä hjelt (hjelter). (Tästä myöhemmin lisää omassa artikkelissaan.)

   Kauppias Ole Hjeltin lapsista on jo vähän enemmän tietoa. Mahdollisesti vanhin pojista oli Ole Olesen Hjelt (nuorempi) (s.n. 1610 – k.n. 1662), joka jatkoi kaupankäyntiä Smørholmenilla. Hänen puolisonsa oli Maret Augustinsdottir (1621-91).

   Yksi kauppiaan pojista oli Iver Olesen Hjelt, joka toimi Bud-nimisen kalastajakylän pappina vuodesta 1650. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Sofia Lauritsdotter ja toinen Margareta Pedersdottir Sadel. Iver Hjelt rakensi Budiin talon, joka tunnettiin nimellä Ivergarden. Budissa on myös hänen mukaan nimetty katu Iver Helts veg, toistaiseksi ainoa Hjelttien mukaan nimetty katu.

(Väärinkäsitysten välttämiseksi: sukuyhteyttä sorvari Hjeltiin sukuun ei ole todettu.)
___________

Norske Slektshistoriske Forening, keskusteluja 2004,2007

O. Olafsen: Norske slæktsnavne, 1922

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Olivatko Hjeltit Sankareita?



   Sukunimi Hjelt on sen verran harvinainen nimi Suomessa, että yleisesti luullaan kaikkien Hjelt-nimisten kuuluvan samaan sukuun. Yllättävän monilla on lisäksi se käsitys, että nimi on suojattu. Kumpikaan käsitys ei pidä paikkaansa. Suomessa elää tänä päivänä lukuisia Hjelt-nimisiä henkilöitä, jotka eivät ole keskenään sukulaisia. Myös sellaisia sukunimien vaihtoja on tehty, joissa uudeksi sukunimeksi on otettu nimi Hjelt.

   Tässä blogissa Hjelt-suvulla tarkoitetaan 1600-luvulla eläneen turkulaisen sorvarimestari Börjel Björnsson Hjeltin (k. 1702) jälkeläisiä. Tämän Hjelt-suvun alkuperää selvitettäessä vastaan tulee tietenkin silloin tällöin ennestään tuntemattomia Hjelt-nimisiä henkilöitä. Monesti he eivät tunne esivanhempiansa kovin pitkälle, joten pienimuotoisia sukuselvityksiä on näissä kohdin pitänyt tehdä. Tässä artikkelissa teemana on se mitä näissä selvityksissä on tullut vastaan.

   1700-luvulta alkaen kirkonkirjoissa törmää silloin tällöin nimeen Hjelt tasaisesti ympäri Suomea aina Pohjois-Pohjanmaata myöten. Kun seuraa tämän nimisten henkilöitten esivanhempia, niin lopulta päätyy yhteen tiettyyn henkilöön, joka on ollut sotilas. Nimi ei ole alkujaan ollut varsinainen sukunimi, vaan sotilaalle annettu lisänimi. Länsi-Suomessa sotilaaksi otetulla nuorella miehellä ei tyypillisesti ollut varsinaista sukunimeä, vaan hänet tunnettiin etunimellä ja patronyymillä. Itä-Suomessa puolestaan oli käytössä isältä pojalle siirtyvät sukunimet. Kummassakin tapauksessa sotilaalle annettiin rekrytoinnin yhteydessä ns. sotilasnimi, joka oli ruotsinkielinen, lyhyt ja usein jotakin sotilashyvettä kuvaava sana. Näin sai alkunsa moni vielä nykyäänkin elävä Hjelt-suku. Svenska Akademiens Ordbok antaa sanallehjälte merkityksen krigarestridsman; särskilt om tapper krigare sekä mainitsee muutaman vanhan kirjoitusasun: hjält, helt, hiält, hält ja hjelte.  Seuraavassa muutama esimerkki:

  Siuntion Hjeltit. Siuntiossa eli aikoinaan sotilas Henrik Nilsson Hjelt (s. 1756). Hän palveli ruotusotilaana Uudenmaan Jalkaväkirykmentin Inkoon komppaniassa vuodesta 1778. Henrik Hjeltin jälkeläisiä on elänyt Siuntiossa, Karjaalla, Pohjassa ja edelleen myös Helsingissä. 

   Kirkkonummen Kylmälän Hjeltit. Kirkkonummen Kylmälässä eli 1751 syntynyt varakorpraali Nils Hjelt, jonka jälkeläiset elivät useamman sukupolven ajan Kirkkonummella; Junckarsissa, Kylmälässa ja Lappbölessä.

   Kirkkonummen Snickarsin Hjeltit. Kirkkonummen Snickarsin talon sotilastorpassa asui 1790-luvulla jääkäri Henrik Wiklund (s.1763). Kun hänet vakinaistettiin Adlercreutzin rakuunarykmenttiin, nimeksi vaihtui Henrik Hjelt. Hän osallistui Suomen sotaan, jonka jälkeen hän sai asuttavakseen torpan Mäntsälän Sälinkään kartanon mailla. Torppaa alettiin kutsua nimellä Hjeltes. Henrik Hjeltin kolmesta pojasta kukaan ei jatkanut Hjelt-nimen käyttöä, yksi otti takaisin isänsä entisen sukunimen Wiklund ja toinen poika suomensi nimensä muotoon Jäätiö.

   Orimattilan Hjeltit. Iitissä vuonna 1741 syntynyt sotilasrumpali Johan Hjelt muutti Orimattilaan, jossa kolme seuraavaa sukupolvea toimivat seppinä.

   Vehkalahden Hjeltit. Vehkalahden Strömsbyn kylässä (nykyään Haminan kaupunkia) oli 1700-luvun alussa talo nimeltä Kauko. Talossa on ilmeisesti asunut sotilas Alexander Hielte, jonka jälkeläiset ottivat nimen käyttöönsä. Talosta alettiin myös käyttää asukkaittensa mukaan nimeä Hielte. 1800-luvulle tultaessa talon nimi suomalaistui muotoon Jeltti. Tästä talosta lähteneitä elää edelleen Haminan ja Kotkan seuduilla ja he kirjoittavat sukunimensä Hjelt.

   Meidän sukumme kantaisän Börjel Hjeltin lisäksi Suomesta löytyy toinen tapaus, jossa sukunimi Hjelt ei selity sotilasnimellä. Turussa eli 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa pistoolimaakarisuku nimeltä Sangar/Sankari. Suku oli lähtöisin Pöytyältä samannimisestä talosta, jota pitämään jäi Turkuun muuttaneitten sukua. Taloa ei enää ole olemassa, mutta sen paikalla sijaitsee nykyään Sankarinmäki-niminen asuinalue. Aikaa myöten eräät Turussa elävät Sankari-nimiset käsityöläiset eivät enää katsoneet voivansa käyttää suomenkielistä nimeä ja vaihtoivat sen ruotsinkieliseen muotoon Hjelt. Näitä oli esim. merikapteeni Henrik Hjelt, joka lähti Venäjälle vaimonsa kanssa ja kuoli siellä lapsettomana. Vilho Selinheimo on tutkinut 1700-luvun käsityöläisten sukunimiä Turussa ja hän painottaa, etteivät pistoolimaakari Hjeltin ja sorvarimestari Hjeltin suvut olleet sukua keskenään. Toisin sanoen vastaus otsikon kysymykseen kuuluu: Hjeltit eivät olleet Sankareita, mutta ovat hyvinkin voineet olla sankareita.

 _____________
Virpi Heikkilä: Eräs elämäntarina. Juurakko-lehti 1990.
Vilho Selinheimo: Turun porvariston sukunimiä 1700-luvulla, Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja (1923)
Svenska Akademiens Ordbok – hakusana hjälte

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Sorvari Börjel



   Suvun kantaisän, Börjel Björnsson Hjeltin, elämänkaaren sisällä kulkee rajapinta sen välillä mitä me Hjelt-suvusta nykyään asiapapereitten perusteella tiedämme ja mitä emme (vielä) tiedä. Tämän takia on syytä tarkastella Börjeliä ja hänen perhettään lähemmin.

   Börjelin syntymäaika ei ole tiedossa, sen arvellaan sijoittuvan 1650-luvulle. Syntymäpaikkaakaan ei tunneta. Kaikki Börjeliin liittyvät asiakirjatiedot ovat Turusta, minkä takia Börjelin ja hänen isänsä Björnin tietoja on ensisijaisesti etsitty Turusta ja sen ympäristöpitäjistä. Börjel kuului Turun ruotsalaiseen seurakuntaan ja hänen äidinkielensä oletetaan olleen ruotsi, jota käsitystä myös etunimi ja patronyymi tukevat. Börjelin puoliso Kirstin Nilsdotter puolestaan kuului Turun suomalaiseen seurakuntaan. Tämän ja eräitten muitten tietojen perusteella Kirstinin äidinkielen oletetaan puolestaan olleen suomi. Vakiintunut käytäntö suvun piirissä on ollut kuitenkin se, ettei Kirstin Nilsdotterin nimeä ole suomennettu. Kaksikielisen 1600-luvun Turun käsityöläisperheessä voisi olettaa molempien kielien olleen käytössä. Se sosiaalinen verkosto, johon Börjel ja Kirstin kuuluivat, muodostui molempiin kieliryhmiin kuuluvista Turun kaupungin asukkaista ja naapuripitäjässä Raisiossa eläneistä suomenkielisistä henkilöistä. Tuttavat kuuluivat myös sosiaalisesti erilaisiin ryhmiin (näistä tarkemmin toisessa artikkelissa).

   Vanhin löydetty merkintä Börjelistä on Turun vuoden 1675 manttaaliluettelossa. Hän oli tuolloin Nils-sorvarin kisälli ja asui Nilsin lesken luona Aninkaisten eteläisessä korttelissa. Seuraavana vuonna Börjelistä käytetään nimitystä sorvarimestari ja hän on jo naimisissa. Tämän jälkeen Börjelistä löytyy asiakirjamainintoja kirkon arkistoista, manttaalikirjoista ja raastuvanoikeuden pöytäkirjoista. Asiakirjoista voidaan myös seurata Börjel-sorvarin mestarinäytteestä käytyä kiistaa vuosina 1685-80. Ensimmäisen kerran sukunimi Hjelt esiintyy Börjelin nimessä vuonna 1688, jolloin hänelle maksettiin 40 taaleria kahdeksan suuren puuleikkauksen tekemisestä tuomiokirkon torniin. Nimi oli kirjoitettu tuolloin muotoon Hielth. Mistä Börjel on kyseisen nimen keksinyt ottaa, on jäänyt arvoitukseksi. Suomessa kaikki muut Hjelt-nimen ottaneet ovat olleet sotilaita, mutta Börjelin kohdalla tätä ei voida osoittaa tapahtuneen. Ainoa toinen poikkeus tähän nimen sotilastaustaan on Pöytyän Sangar/Sankar-nimisestä talosta Turkuun lähtenyt pistoolimaakari Sangar. Yhdestä hänen pojistaan tuli merikapteeni ja hän katsoi ammattinsa vuoksi olevan tarpeellista ruotsintaa nimensä muotoon Hjelt. Meidän sorvarimestarimme kanssa näitten Sankareitten ei ole todettu olevan keskenään sukua.

   Börjel Hjelt asui talossaan Aninkaisten eteläisessä korttelissa kuolemaansa asti vuonna 1702 ja haudattiin ”ilman kelloja”, joka voi viitata perheen köyhyyteen.

   Jatkossa tässä blogissa paneudutaan tässä artikkelissa edeltävien tapahtumien selvittelyyn; uusiin viime vuosina löydettyihin tietoihin, juuri nyt työn alla oleviin tutkimuksiin ja pohdiskeluun siitä, minne tutkimuksia pitäisi suunnata.

______

August Hjelt: Släkten Hjelt, Helsingfors 1903.

Seppo Perälä: Sukupuusta sorvattua. Niclas Hjeltin ja Margaretha Caloanderin esivanhemmat, Helsinki 2002.

Vilho Selinheimo: Turun porvariston sukunimiä 1700-luvulla.Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja 9 (1925)