Otto Hjeltin lapsuudenajan kotikulmat

 

   Tämä valokuva on otettu 1890-luvulla Turun tuomiokirkon tornista pohjoiseen. Etualalla näkyy osa kirjanpainaja Christian Ludvig Hjeltin aikoinaan omistamasta kiinteistöstä, päärakennus ja painotalo ovat jääneet kuvan ulkopuolelle. Näkyvissä ovat tontin muut osat: puinen Åhuset (1), sisäpiha (3) ja kaksi L-muotoista rakennusta, joissa kummassakin oli asuntoja, talleja ja kalustovajoja (2). Näiltä osin ja muutenkin kuvan ympäristö on lähes samanlainen kuin se missä Otto Hjelt eleli 8-vuotiaasta lähtien ja ennen lähtöään Helsinkiin opiskelemaan; vain Dahlströmin palatsi (7) on valmistunut myöhemmin.


Elämää raunioitten keskellä

   Mutta sitä ennen kirjanpainaja Hjeltin perhe ja koko Turun väestö oli kokenut tuhoisan palon vuonna 1827. Kuvaan on punaisella viivalla merkitty raja, johon saakka silloiset rakennukset olivat palon jäljiltä tuhoutuneet. Kirjanpainajan poika Otto Hjelt oli palon aikaan neljän vuoden ikäinen ja on kirjoittanut kokemuksistaan, kun hän perheen kesäasunnossa Liedon Moisiossa katseli palavaa kaupunkia ja suri kotitalonsa kohtaloa, mutta eniten häntä järkytti lelujensa menettäminen.

   Seuraavan vuoden perhe asui Moisiossa, mutta jo 1828 päästiin muuttamaan kaupunkiin vuokralaiseksi professori Anders Laguksen taloon (10) Piispankadun päässä. Talo oli kuin ihmeen kaupalla säästynyt ja professori perheineen oli lähtenyt Helsinkiin yliopiston perässä. Kirjanpainaja Hjelt sai hankittua nopeasti Tukholmasta käytetyn painokoneen ja tarvikkeita, ja kirjapaino käynnistettiin Laguksen talossa.

   Vuoden 1829 henkikirjan mukaan Laguksen talossa asuvaan Hjeltin perheeseen kuuluivat puoliso Hedvig ja heidän kuusi lastaan. Samaan talouteen kuului myös sukulaislapsia. Christian Ludvig oli ottanut kasvattilapsikseen neljä vuotta aikaisemmin kuolleen veljensä 18-vuotiaan tyttären Edla Hjeltin ja 12-vuotiaan pojan Georg Hjeltin. Georg työskenteli myös oppipoikana kirjapainossa. Vuotta aikaisemmin kirjanpainaja Hjeltin orvoksi jäänyt siskon poika 16-vuotias koululainen Carl Schybergsson asui myös talossa. Palvelusväestä on mainittu vain yksi renki. Joukko kirjapainon työntekijöitä asui myös samassa kiinteistössä: faktori Hammaren perheineen, neljä latojaa, joista kaksi perheellisiä sekä viisi oppipoikaa. Yhteensä väkeä oli 38 henkilöä.

   Aurajoen toisella puolella, kauppatorin takana, palolta säästyneessä talossa aloitti vuonna 1828 alkeiskoulu, jonne 5-vuotias Otto Hjelt laitettiin. Matka oli lapselle melko pitkä ja koulutie kulki läpi lohduttomaksi raunioituneen kaupungin. Edla- ja Georg-serkkujen äiti, 44-vuotias Mina Hjelt asui lähellä kauppatoria ja haki tavallisesti Oton hevoskärryillä kouluun ja tarjosi pojalle ruuan koulupäivän aikana. Heidän matkansa kulki pitkin Piispankatua ja koululaiselle on varmaan jäänyt unohtumaton kuva kaiken tuhon keskellä vahingoittumattomana säilyneestä Akatemian kasvitieteellisestä puutarhasta (4), jonka laidalla kasvoi edelleen professori Pehr Kalmin 1760-luvulla istuttama tammi (5). Pehr Kalmin tammi on vieläkin elossa.

260-vuotias Pehr Kalmin tammi. Taustalla Åhuset.

  

Elämää uudisrakennusten keskellä

   Pian Turun palon jälkeen Carl Ludvig Engel laati kaupungille uuden asemakaavan, jossa Gezeliuksenkadun, Piispankadun, Porthaninkadun ja Aurajoen rajaama kortteli sai kasvitieteellisen puutarhan mukaan nimen Floran. Kortteli jaettiin aluksi kahteen kiinteistöön: no 1 käsitti alan, jossa ennen paloa sijaitsi ns. Weseliuksen talo, no 2 käsitti kasvitieteellisen puutarhan. Weseliuksen talon oli omistanut kirjanpainaja Hjelt, mutta siinä asui paloa ennen vuokralla hänen veljensä merikapteeni Fredrik Wilhelm Hjelt. Kirjanpainaja Hjeltin tontille nro 1 nousivat Åhuset, Domusvillan ja Tryckerihuset. Tilaa ei ollut tarpeeksi ja Hjeltille lohkottiinkin kasvitieteellisestä puutarhasta osa, joka liitettiin hänen tonttiinsa. Tälle osalle Hjelt rakennutti em. kaksi L-muotoista rakennustaan. Kasvitieteellinen puutarha pieneni edelleen, kun piirilääkäri Rosellille lohkottiin puutarhan pohjoisosasta uusi kiinteistö nro 3, jossa nykyään toimii ravintola Gräddan. Nykyään koko Floran-korttelin omistaa Stiftelsen för Åbo Akademin. 1960-luvulla Hjeltin rakentamat kaksi L-muotoista rakennusta purettiin. Niitten ja kasvitieteellisen puutarhan paikalle nousi modernistinen, raakabetoninen Sibelius-museo.

   Oton perheestä ja pihapiirin asukkaista saa käsityksen vuoden 1833 henkikirjasta, jonka mukaan Christian Ludvig Hjeltin omistamassa pihapiirissä asui yhteensä 59 henkilöä. Perheeseen kuuluivat vanhempien lisäksi heidän kuusi omaa lastaan ja kaksi kasvattilasta sekä renki ja kaksi piikaa. Pihapiirissä asui myös kirjapainon väkeä: latojat Thiesen ja Granqvist perheineen ja viisi oppipoikaa. Lisäksi oli vuokralaisia, joista merkittävin oli aatelinen Turun hovioikeuden presidentti Erik Wallenskiöld. Hänen talouteensa kuului 19 henkilöä: vanhemmat ja heillä yksi oma lapsi ja kaksi kasvattilasta, kaksi seuraneitiä, taloudenhoitaja, kamaripalvelija, palvelija, hevoskuski, renki ja viisi piikaa. Muita vuokralaisia olivat merikapteeni Öhman ja tuomiokapitulin notaari Chydenius perheineen.

   Lapsia oli siis perheessä ja pihalla iso joukko, mutta Otto Hjeltillä ei tiettävästi ollut lapsuudessaan läheistä suhdetta muihin kuin kymmenen vuotta vanhempaan siskoonsa Emmaan. Emma oli syvästi uskonnollinen ja heidän keskusteluillaan oli Oton mukaan suuri vaikutus hänen maailmankatsomuksensa muodostumiseen. Naapurissa oleva kasvitieteellinen puutarha oli Oton kertoman mukaan hänen suuren innostuksensa kohde ja Moisiossa hänellä oli jo lapsena oma kasvimaansa. Ilmankos hän aloitti opintonsa Helsingissä aluksi kasvitieteen parissa ja merkittävä kasvitieteilijähän hänestä kaiken muun ohella tuli. Spekuloinnin asteelle jää kuitenkin se oliko toisella naapurilla, piirilääkäri Rosellilla mahdollisesti jotain vaikutusta Oton valintoihin. Piirilääkärin toimenkuvaanhaan kuului oikeustieteellisten ruumiinavausten teko läänin alueella.

   Otto Hjeltin lähipiiriin kuuluivat varmaan myös Aurajoen vastarannalla asuneet yhdeksän serkkua nahkatehtailija Richterin perheessä. Tehtailija Christoffer Richterin puoliso Agatha Hjelt oli kirjanpainaja Hjeltin sisko. Toukokuun 10. päivän aamuna vuonna 1830 on seitsemänvuotias Otto Hjelt koulumatkallaan varmaan ihmetellyt, että minne vastarannan nahkatehdas on hävinnyt. Tehdas ja osa asuinrakennuksesta olivat vyöryneet Aurajokeen, ja serkkujen kotiopettaja oli saanut surmansa.

Floran-kortteli

Lataa pdf-muodossa tästä.

------------------------------------------
August Hjelt: Släkten Hjelt. 1903
Edvard Hjelt: Otto E. A. Hjelt – Hans liv och gärning. 1916
Anna Perälä: Tilanomistaja kirja-ajalla. Christian Ludvig Hjelt kirjanpainajana, kustantajana ja kirjakauppiaana 1823-1849. 2019

Turun ja Porin läänin henkikirjat, Kansallisarkisto.

Wikipedia

Kauppiaita 1800-luvun Turussa

   Eräässä aikaisemmassa artikkelissa on aiheena ollut Niklas Hjeltin seitsemän lasta, jotka kokivat Turun palon vuonna 1827 (lue tästä). Seuraavan sukupolven Hjelttejä olikin sitten jo niin iso joukko, etteivät he mahdu enää yhteen artikkeliin. Niinpä olen tähän rajannut Niklaksen jälkeläisistä ne viisi, jotka toimivat kauppiaina Turun palon jälkeisinä vuosina 1800-luvulla: sekatavarakauppias, rautakauppias, apteekkari, verkakauppias ja kirjakauppias. Kauppiaita ilmestyi Hjelt-sukuun vasta 1800-luvulla; sitä ennen oltiin käsityöläisiä ja virkamiehiä. Onkohan sillä ollut merkitystä, että Niklas Hjeltin puolison Margareta Caloanderin esivanhempien joukosta löytyy 1600- ja 1700-luvuilla Turussa vaikuttaneita saksalaisia kauppiassukuja, kuten Wittfooth, Schultz ja Bugenhagen.

   Kauppias J. G. Hjelt

   Tammikuussa 1863 Turun poliisikamari ilmoitti sanomalehdissä:

   25 p. ilmoitettiin, että pari nahalla wuorattuja, mamseli Hjeltin päällis-kenkiä oli wiety entisen kauppiaan Widellin esihuoneesta kaupp. J. G. Hjeltin talossa 2:ssa kaup. osassa. (Sanomia Turusta 2.1.1863)

   Kauppias Johan Georg Hjeltin talo sijaitsi Suurella Hämeenkadulla merikapteeni Fredrik Wilhelm Hjeltin tontin Hämeenkadun puoleisen osan naapurissa. Ilmaisu ei välttämättä tarkoita sitä, että hän olisi omistanut talon. Todennäköisesti hän oli tullut kauppias Widellin tilalle, joka jäi asumaan samaan taloon. Kenkänsä menettänyt mamselli oli J. G. Hjeltin kaksi vuotta vanhempi sisko, 49-vuotias Eva Julia Hjelt, joka asui naimattomana samassa korttelissa, merikapteeni Hjeltin talossa.

   Kauppias J. G. Hjeltin talosta ei ole kuvaa, mutta tiedetään sen olleen puutalon. Oheinen kuva on otettu Tuomiokirkon tornista etelän suuntaan vähän vuoden 1892 jälkeen. Kuvassa kauppias Hjeltin talo jää paitatehtailija Juseliuksen korkean kivitalon taakse. 

Johan Georg Hjelt ja hänen perheensä

   Perhekuvassa kauppias Hjeltin 31-vuotias puoliso Amalia Charlotta Hjelt lastensa kanssa. Lapset vasemmalta lukien: Ida, Amalia, Alma, Karl ja Julius. (Kuva vuodelta 1857, valokuvaaja Johan Jakob Reinberg. Åbo Akademin kuvakokoelma). Amalia Hjelt kuului aateliseen Bäck i Finland-sukuun, hänen isänsä oli yleisen revisio-oikeuden asessori Carl Bäck.

   Johan Georg Hjelt syntyi vuonna 1816. Hänen isänsä oli kaupunginkasööri, huutokaupanpitäjä ja kauppias Johan Gustaf Hjelt. Perhe asui Weselius-nimisessä talossa Tuomiokirkon vieressä Aurajoen rannassa (Kirkkokortteli no 9). Lähde kävelylle Weselius-talon ympäristöön ennen vuoden 1827 paloa tästä.

   Vuonna 1825 perhe joutui suuriin vaikeuksiin. Kauppias oli pahasti velkaantunut ja hän kuoli keuhkotautiin helmikuussa. Seuraavana vuonna kahdestatoista lapsesta kaksi kuoli kesäkuussa ja kolmas vuoden päästä. Johan Georg oli yhdeksänvuotias ja hänkin vaikeasti sairas. Kirkonkirjaan on pappi hänen kohdalleen kirjoittanut: sjuk sängläggande sedan Michelsmässan [29.9.] 1826.

Le Moinen litografia 1820-luvulta Ryssänmäeltä (nyk. Yliopistonmäki) (Museovirasto)

 

   Perheen irtaimisto myytiin huutokaupalla huhtikuussa 1826 ja koko kiinteistö syyskuussa samana vuonna. Kiinteistön osti kauppias Hjeltin veli kirjanpainaja Christian Ludvig Hjelt. Weselius-taloon muutti asumaan kuitenkin toinen veli, merikapteeni Fredrik Wilhelm Hjelt perheineen. Johan Gustaf Hjeltin leski ja yhdeksän lasta sijoitettiin sukulaisten perheisiin kuten nahkatehtailija Richterille ja merikapteeni Dammertille. 14-vuotias Charlotta otettiin merikapteeni Hjeltin perheeseen. Merikapteeni hoiti muutenkin osansa sukulaisten huolenpidosta; hänen luonaan asui hänen siskonsa, puille paljaille jäänyt kauppias Palmrosin leski Hedvig Hjelt kuuden alaikäisen lapsensa kanssa.10-vuotias Johan Georg ja hänen 16-vuotias siskonsa Edla sijoitettiin kirjanpainaja Hjeltin perheeseen Hämeenkadun varrella. Kirjanpainajalla oli omasta takaa jo viisi lasta ja lisää oli tulossa.   

   Vuoden kuluttua, syyskuussa vuonna 1827, kirjanpainajan ja merikapteenin talot muuttuivat tuhkaksi kuten lähes koko Turku. Kirjanpainaja Hjeltin onnistui kuitenkin vuokrata professori Lagukselta palosta säilynyt ja tyhjäksi jäänyt talon Piispankadun päässä. Kesät Johan Georg Hjelt vietti perheen mukana Liedon Moisiossa. Vuonna 1831 valmistui sitten Weselius-talon raunioille kirjanpainajan komea empiretyylinen asuintalo, joka on edelleen olemassa.   

   16-vuotiaana, vuonna 1833, Johan Georg Hjelt lähetettiin Ahvenanmaalle Sundiin, josta hän palasi jo seuraavan vuoden toukokuussa takaisin Turkuun. Hän oli saanut kauppa-apulaisen paikan kauppias Johan Dahlin luona hovioikeudenneuvos Heurlinin talossa Hämeenkadun varrella. Vuonna 1838 hän siirtyi kauppa-apulaiseksi kauppaneuvos Abraham Kingelinin luo. Avioitumisensa jälkeen vuonna 1844 hän muutti vaimonsa kanssa merikapteeni Hjeltin taloon ja avasi oman kauppansa katutasolla Uudenmaankadun puolella. Samassa rakennuksessa oli muitakin liikehuoneistoja kuten edellä olevasta valokuvasta näkyy. Johan Georg Hjeltin puotia voi luonnehtia sekatavarakaupaksi, kuten tästä lehti-ilmoituksesta voi päätellä.

Pitsitöitä, siirtomaatavaroita, viinejä, länsi-intialaista rommia, punssia,

Bishcoffia [maustettu punaviini], tislattua paloviinaa, baijerilaista ja tavallista olutta, värijauhoja,

öljyjä, uutta riikalaista pellavaa, myyrännahkoja, norjalaista silliä, tupakkaa,

sikareita ja lajiteltu valikoima jo tunnettuja ja pidettyjä nuuskalajeja, J. G. Hjeltin luona.

(Åbo Underrättelser 19.12.1856)  

   Joitakin vuosia myöhemmin perheen tilanne paheni ja rouva Amalia Hjelt määrättiin sairaan miehensä huoltajaksi. Perhe joutui muuttamaan pois ja vuonna 1866 puolisoille myönnettiin laillinen avioero. Johan Georg Hjelt kuoli Helsingissä vuonna 1890.

   Raastuvanoikeus on tänään antamallaan tuomiolla asettanut huoltajan heikkomieliselle kauppias Johan Georg Hjeltille, joka ei kykene itse hoitamaan omaisuuttaan, ja määrännyt huoltajaksi hänen vaimonsa Amalia Charlotta Hjeltin; mikä kuninkaallisen säädöksen 11.5.1774 mukaisesti täten tiedoksi saatetaan. Ex officio: Carl Arwid Tollet, sihteeri.

(Finlands Allmänna Tidning 3.7.1861, vapaasti suomentanut Erkki Hjelt)

   Rautakauppias Wilhelm Alexander Hjelt

   Ei ole tiedossa, missä merikapteeni Hjelt asui Turun palon jälkeiset vuodet ennen uuden komean empiretyylisen talonsa valmistumista vuonna 1831. Voi olla, että perhe asui omistamallaan Kaponmäen rusthollilla Kaarinan Rauvolassa. Mahdollisesti siellä heinäkuussa 1829 syntyi merikapteenin viides lapsi Wilhelm Alexander.

   Viimeistään vuodesta 1855 lähtien Wilhelm Alexander Hjelt toimi rautakauppiaana Hjelt-talossa Suurtorin laidalla. Toisin sanoen hän ja hänen serkkunsa sekatavarakauppias Johan Georg Hjelt toimivat kauppiaina samassa talossa viiden vuoden ajan. Ei ole tiedossa oliko serkuilla yhteinen kauppaliike vai kummallakin omansa. Lehti-ilmoituksissa käytettiin ilmaisua rautakauppias Hjeltin talo, mutta sekään ei selvennä asiaa.

   Merikapteeni Hjeltin kuoli vuonna 1858 ja Wilhelm Alexander Hjelt lunasti muilta perillisiltä koko kiinteistön itselleen 20.000 hopearuplalla. Hjelt oli perheetön ja talosta vapautui niin paljon tilaa, että kauppias tarjosi vuokrattavaksi kokonaisen asuinkerroksen; yhdeksän huonetta, keittiö, tarpeellisia ulkohuoneita sekä kauppapuoti katutasolla. Vuokralaista ei löytynyt ja jonkin ajan kuluttua Hjelt ilmoittikin vuokraavansa erillisiä huoneita poikamiehille, opiskelijoille ja koululaisille. Myöhempinä vuosina sanomalehdissä olikin sitten runsaasti Hjeltin vuokralle-tarjotaan ilmoituksia.

   Muutama vuosi ennen kuolemaansa heinäkuussa 1874 Hjelt myi rautakauppansa. Maaliskuussa 1876 Hjeltin talo myytiin huutokaupassa 100.250 markalla paitatehtailija Juseliukselle. Juselius oli jo aikaisemmin hankkinut omistukseensa naapurina olevan Vanhan raatihuoneen ja korttelin Hämeenkadun varrella olleen rakennuksen, joka tunnetaan nykyään nimellä Juseliuksen talo.

Åbo Underrättelser 26.4.1859

4 ja 5 sylen tukkeja,

Suippotorneja ja tukipuita,

Yksinkertaisia 7 kyynärän lautoja; tarkemmin tämän lehden painossa

Ruotsalaisia kattopeltejä, 1 1/2 ja 2 tuuman pärenauloja, suurempia

vaakatankoja ja portinsaranoita, tappilukkoja,

saranoita ja säppiä, kääntöauroja ja äkeitä,

ankkureita ja ruoppaimia (naaroja), köysikoneistoja, köysiä ja rattaita,

riverautoja, sisarkoukkuja, purjeköysiä(?), rullalyijyä  

muotti-, pultti- 2 ½ ja 3 tuuman neliskulmarautoja, W. A. Hjeltin luona

(Käännös Sven Hjelt)

   Wilhelm Alexander Hjeltillä ei ollut jälkeläisiä, mutta hän jätti jälkeensä W. A. Hjeltin apurahaston, jonka alkupääoma oli melkein koko kuolinpesän suuruinen. Apurahasto myönsi halpoja lainoja ja apurahoja kaupungin varattomille leskille ja lapsille sekä jakoi vuosittain jouluavustuksia Naantalin köyhille ja stipendejä kauppakoulun varattomille oppilaille. Vuonna 1916 rahaston varat olivat 513.000 mk (n. 86.000 euroa). Rahasto toimi vielä 1930-luvulla Turussa.


   Apteekkari Hjelt

   Vuonna 1923 kuvattu apteekkari Herman Wilhelm Hjeltin kulma Linnankadun ja Kristiinankadun risteyksessä oli aikansa kauneinta Turkua. Vasemman laidan jugendtalon pihalla oli Scalan elokuvateatteri, johon mentiin oikean laidan kahvila Elegantin talon ja Hjeltin talon välisestä porttikäytävästä (Turun Sanomat 27.7.2015). Apteekkari Hjelt oli lopettanut toimintansa jo vuonna 1880, mutta talo tunnettiin vielä 1920-luvulla hänen nimellään.

Sanomia Turusta 13.7.1858

   Herman Wilhelm Hjelt oli rautakauppias Hjeltin veli. Koulunkäyntinsä jälkeen Hjelt aloitti apteekkiharjoittelijana Turun kaupunginapteekkari, kauppaneuvos Erik Julinin luona vuonna 1843. Sen jälkeen hän oli harjoittelijana Pietarissa ja Tampereella. Hjelt sai proviisorin oikeudet 1854 ja oikeudet avata Turun neljännen apteekin vuonna 1858. Hän myi apteekin vuonna 1880 ja omistamansa apteekkirakennuksen vuonna 1888. Apteekkari oli isältään, merikapteeni Fredrik Wilhelm Hjeltiltä perinyt Kapon talon Kaarinan Rauvolasta. Vuonna 1867 hän osti Vaarniemen kruununtilan ja myöhemmin Ylilemun kartanon Kaarinasta. Perilliset myivät nämä kiinteistöt apteekkarin kuoltua vuonna 1901.

(August Hjelt: Släkten Hjelt 1903)

   Apteekkari Herman Wilhelm Hjelt vaikutti muutenkin liike-elämässä. Hän harjoitti puutavaran vienti- ja tuontikauppaa ja toimi laivanvarustajanakin. Hän oli osaomistaja Suomi-nimisessä parkissa, joka haaksirikkoutui Hullin edustalla toukokuussa 1871. Vakuutus korvasi kuitenkin vahingon, olihan Herman Wilhelm Hjelt Suomen merivakuutusseuran puheenjohtaja.

   Hjeltillä oli monia luottamustoimia: Suomen merivakuutusseurassa, Turun Säästöpankin johtokunta, Suomen Lääkäriseuran johtokunta ja senaatin pankkivaliokunnan Turun konttorin komitean jäsen.

   Turun kaupunginmuseossa on joitakin apteekkari Hjeltille kuuluneita esineitä, kuten tämä tulensuoja.


   Verkakauppias Hjelt

   Rautakauppias Hjeltin ja apteekkari Hjeltin veljenpoika Edrik Hjelt valmistui Turun kauppaopistosta vuonna 1879. Sen jälkeen hän oli harjoittelijana Saksassa ja opiskeli Hampurin kauppa-akatemiassa. Hjelt toimi Littoisten verkatehtaalla kirjanpitäjänä ja kassanhoitajana vuodesta 1883. Sen lisäksi Edrik Hjelt toimi vuodesta 1893 Littoisten verkatehtaan isännöitsijänä ja yhtenä omistajana. Hänellä oli myös verkakauppa omistamassaan talossa Turun kauppatorin varrella vuodesta 1892.

   Edrik Hjeltistä voi lukea enemmän Maria Ekmanin kirjasta: Allan Hjelt – murrosvaiheen liikemies (2021). Edrik Hjelt oli Allan Hjeltin isä.

Edrik Hjelt (1855-1917)

(Victor Westerholm, Åbo Akademin säätiön taidekokoelma) 

Åbo stads adresskalender 1904

 

     Kirjakauppias Hjelt

              Christian Ludvig Hjelt      Hedvig Lovisa Hjelt (Chytraeus)

   Kirjanpainajana paremmin tunnettu Christian Ludvig Hjelt toimi myös kirjakauppiaana jo ennen Turun paloa. Aluksi hän myi kodissaan kirjapainonsa tuotteita ja vuodesta 1826 Suuren Hämeenkadun varrella olleesta puodistaan myös ulkomaista kirjallisuutta. Turun palossa tuhoutuivat kaikki Hjeltin kaupungissa sijainneet rakennukset: asuintalo, kirjapaino ja sen työntekijöitten rakennus, kirjapuoti sekä kaksi muuta vuokralle annettua kiinteistöä. Palovakuutusta ei ollut.

Turku talvella 1828

   Näkymä Aurajoelta Turun paloa seuranneena talvena. Etualalla Christian Ludvig Hjeltin tontilla on jäljellä vain savupiippu. Palanut kivinen rakennus oikealla on nahkatehdas, jonka omistaja Christoffer Richter oli Hjeltin lanko.

   Tuolle paikalle kohosivat vuonna 1831 kirjanpainaja Hjeltin empiretyylinen asuintalo, painotalo ja puinen Åhuset joen pientarelle. Tarkemmin kirjanpainaja Hjeltin elämään voi perehtyä Anna Perälän tietoteoksessa.


------

Lataa .pdf täältä.

------

Kiitokset käännösavusta Sven Hjelt ja Ann-Marie Hjelt.
Finna-hakupalvelu, www.finna.fi

Dahlströmin kortisto, Kansalliskirjasto
Digitaalinen sanomalehtiarkisto, Kansalliskirjasto
Turun ja Porin läänin henkikirjat, Kansallisarkisto
Turun ruotsalaisen seurakunnan arkisto, Kansallisarkisto
Maria Ekman: Allan Hjelt – murrosvaiheen liikemies (2021)
August Hjelt: Släkten Hjelt (1903)
Anna Perälä: Tilanomistaja kirja-alalla. Christian Ludvig Hjelt tilanomistajana, kirjanpainajana ja kirjakauppiaana 1823-1849. (2019)

Hjeltit Turussa 1827

 

Turun palo, Gustaf Finnberg 1827

(Kansalliskirjaston kuva-arkisto)

  Kaikki sukuyhteisömme jäsenet polveutuvat Turun tuomiokirkon taloudenhoitaja Niclas Hjeltistä (1739-1808). Hänellä oli viisitoista lasta, joista viisi oli kuollut jo ennen Turun paloa ja kolme muuttanut pois syntymäkaupungistaan. Turussa vuonna 1827 eläneitten seitsemän sisaruksen lapset asuivat vielä vanhempiensa luona. Lisäksi vuonna 1825 kuolleen huutokaupanjohtaja Johan Gustaf Hjeltin lapset oli otettu hänen kahden veljensä perheisiin kasvateiksi. Seitsemästä Hjelttien taloudesta viisi asui omistamillaan tonteilla ja kaksi vuokralla. Neljä omisti maatiloja Turun ympäristössä, mistä oli taivaan alle jääneille sisaruksille suuri apu kaupunkikotien tuhouduttua. 

   Seuraavassa yhteenveto em. seitsemän sisaruksen tilanteesta juuri ennen Turun paloa. Kaikkien asuintalot tuhoutuivat, mikä ei ole ihme; yli 2500 rakennusta eli 75% Turun rakennuskannasta paloi. Sisarukset on lueteltu ikäjärjestyksessä.

 

Hjelt-sisarukset Turussa 1827
(Karttapohja Johan Tillberg 1808)

1. Hovioikeuden ylimääräinen notaari Carl Niclas Hjelt, vanhin sisaruksista, oli palon syttyessä 51-vuotias. Hän asui poikamiehenä omistamassaan Klemelä-nimisessä talossa Viskaalinkadun varrella (Kirkkokortteli no 66) seuranaan ainoastaan piika Maria. Carl Niclas oli aikanaan perinyt isältään Norrgårdin ja Mellangårdin rusthollit Paraisten Kirjalassa, jonne hän todennäköisesti muutti kaupunkitalon tuhouduttua.

2. Margareta Charlotta Schybergson (Hjelt) oli naimisissa Porin Rykmentin kapteeni Magnus Schybergsonin kanssa. He asuivat Taattisten rusthollissa Merimaskussa. Huhtikuussa 1927 kapteeni kuoli äkillisen halvauksen saaneena. Heti toukokuun alussa 49-vuotias leskirouva Margareta huutokauppasi koko rusthollin irtaimiston ja muutti poikansa kanssa takaisin syntymäkaupunkiin. Kuolinpesän varat eivät riittäneet velkojen maksuun, vaan Margaretan oli julkaistava sanomalehdessä kuolinpesän konkurssi-ilmoitus. Turussa hän asui vuokralla oikeuspormestari Sjöstedtin talossa Keskisen Poikkikadun varrella (Pohjoiskortteli no 49). Syyskuun alussa oli sitten koko kortteli savuavana rauniona ja Margareta Hjelt joutui taas lähtemään, tällä kertaa Vehmaalle. Siellä hän ehti asua vain neljä kuukautta ennen kuin tuntemattomasta syystä kuoli tammikuussa 1828.

3. 48-vuotias mamselli Lovisa Magdalena Hjelt asui Turun palon syttyessä merikapteeni Korströmin talossa Kuninkaankadun varrella (Luostarikortteli no 67). Lovisa eli samassa taloudessa serkkunsa leskirouva Hedvig Lovisa Caloanderin ja tämän kolmen alle 9-vuotiaan lapsen kanssa. Talo oli viimeinen tuhoutunut rakennus Kuninkaankadun varrella, sen lännen puoleiset naapurit säästyivät.

4. 45-vuotias merikapteeni Fredrik Wilhelm Hjelt ei ollut ehtinyt perheensä kanssa asua Weselius-nimisessä talossaan Piispankadulla (Kirkkokortteli no 9) kuin vuoden ennen sen tuhoutumista suuressa palossa. Sitä ennen talo kuului hänen veljelleen, huutokaupan johtaja Johan Gustaf Hjeltille. Fredrik Wilhelmin neljäs poika Herman Wilhelm syntyi elokuun viimeisenä päivänä 1827. Vain neljän päivän vanhana pienen vauvan oli muun perheen mukana paettava kotoaan suurta tulimyrskyä. Todennäköisesti määränpäänä oli merikapteenin omistama Kaponmäen rustholli Kaarinan Rauvolassa.

5. Hedvig Fredrika Palmros (Hjelt) oli vuonna 1827 42-vuotias ja asui perheensä kanssa kellarimestari Lindströmin lesken talossa Jokikadun varrella (Luostarikortteli no 10). Aviopuoliso oli entinen kauppias Henrik Palmros. Entinen sen takia, että Palmrosin kauppiastoiminta oli pari vuotta aikaisemmin päättynyt konkurssiin. Hedvigin nuorempi sisko Anna Sofia Hjelt oli aluksi apuna taloudessa, mutta heinäkuussa hän meni naimisiin kokkolalaisen kauppiaan Jakob Lithénin kanssa ja lähti Kokkolaan. Elokuussa Henrik Palmros yllättäen kuoli ja Hedvig jäi leskeksi kuuden alle 15-vuotiaan lapsensa kanssa. Hautajaisista ei ehtinyt kulua kuukauttakaan, kun syyskuun alussa talo ja koko asuinympäristökin oli mennyttä.

6. Kirjanpainaja Christian Ludvig Hjelt oli 41-vuotias Turun palon syttyessä. Hän omisti vierekkäiset tontit Ison Hämeenkadun varrella (Kirkkokortteli nro:t 149, 150). Tonteilla sijaitsivat Hjelttien asuintalo, kirjapainon työntekijöitten talo, kirjapaino ja kirjapuoti. Lisäksi Christian Ludvig omisti kaksi muuta tonttia Kirkkokorttelissa, joita hän vuokrasi (no:t 108, 110). Oli Hjeltillä kirjojen lisäksi muutakin myytävää: Godt Finskt Sädesbrännwin, i större och mindre partier, uti gården N:s 149 & 150 wid stora Tavastgatan. (Viimeinen Åbo Underrättelser ennen Turun paloa)

Syyskuun 4. päivänä 1827 Christian Ludvig Hjelt oli puolisonsa kanssa kaupungissa ja muu perhe Moision kesäasunnolla Liedossa. Otto Hjelt muistaa miten hän 4-vuotiaana läheiseltä kalliolta saattoi seurata tulipaloa ja suurten liekkien loimuamista taivasta vasten. Hän ymmärsi kotinsa tuhoutuvan, mutta suurinta huolta hän kantoi leluistaan. Isä ja äiti tulivat palon jälkeisenä päivänä. Isä sulkeutui huolien murtamana muutamaksi päiväksi omaan huoneeseensa, jonne vain äiti sai mennä.

7. Agatha Carolina Richter (Hjelt) oli 38-vuotias nahkatehtailija Christoffer Richterin puoliso ja kahdeksan alle 16-vuotiaan lapsen äiti. Richterin tehdas sijaitsi Aurajoen länsirannalla Keskisen Välikadun varrella rajautuen silloiseen kaupunginrajaan (Pohjoiskortteli no 39). Samalla tontilla sijaitsi Richterien kolmikerroksinen kivitalo, jossa oli 20 huonetta. Tontilla oli myös muutama kookas lisärakennus, joita pidettiin vuokralla. Kadun toisella puolella oli lisäksi kaksi Richterin omistamaa tonttia (no:t 40, 46). Turun palon aikana isäntäväki ei ollut paikalla, mutta heidän renkinsä kuljettivat irtaimistoa Multavierun tullin takaiselle niitylle. Asuintalo vaurioitui pahasti, mutta se korjattiin ulkoasultaan entisen näköiseksi jo seuraavana vuonna.

Paluu

Sisarusten perheistä ensimmäisinä pääsivät palaamaan Richterit ja tehtailija Richter ilmoittikin toiminnan alkamisesta jo helmikuun alussa 1828:

Att jag, efter den förstörande brand som de 4 och 5 dagarna i sistw. Sept. månad öfwergick denne Stad, såwida åter i stånd kommit, att hos mig finnas diwerse sorter läder och saffianer till försäljning, samt att jag numera äfwen är i tillfälle att, såsom tillförene emottaga hudar och skin till beredning, och att denna min rörelse drifwes på gammal ställe uti gården N:o 39 i Norra Qwarteret, får jag härmedelst allmänheten tillkännagifwa. Åbo den 5 Febr. 1828. Christoph Richter. (Finlands Allmänna Tidning 9.2.1828)

  Nopeasti palasi myös kirjanpainaja Hjelt. Professori Lagus oli muuttanut Yliopiston mukana Helsinkiin ja Hjelt vuokrasi professorin palolta säästyneet kaksi tonttia Piispankadun päästä (kartalla no 6.1, tulipalon raja merkitty punaisella). Ne, ja eräs kolmas tontti olivat ainoita Kirkkokorttelissa säästyneitä. Painokoneet ja suurimman osan ensi alkuun tarvitsemistaan työvälineistä Hjelt sai nopeasti hankittua toimintansa lopettaneesta kirjapainosta Tukholmassa. Heinäkuussa 1828 painossa päästiin töihin käsiksi ja Christian Ludvig saattoi virallisessa lehdessä tiedottaa toiminnan käynnistymisestä:

Att mitt genom branden härstädes förstörde Boktryckeri, nu mera är uti Process, och Ridd. Doctor Lagi wid Biskopsgatan belägne gård, retableradt, får jag wördesammeligen tillkännagifwa

Åbo d. 9 Julii 1828. Christ. Ludw. Hjelt

  5-vuotias kirjanpainajan poika Otto Hjelt aloitti koulunkäyntinsä uudelleenrakennetussa alkeiskoulussa, joka sijaitsi Uuden Torin takana. Koulumatka oli pitkä ja synkkä: sen varrella oli vielä pelkkiä palaneita taloja ja niitten keskeltä kohoavia savupiippuja.

  Christian Ludvig Hjelt aloitti välittömästi rakennustyöt Kirkkotorin varrella sijainneella tontilla, jonka hänen veljensä omisti ennen paloa. Vuonna 1831 perhe pääsi muuttamaan komeaan uuteen kotitaloonsa, joka on edelleen olemassa (Gezeliuksenkatu 2). Samalle tontille valmistui vähän myöhemmin uusi kirjapainorakennus, Tryckerihuset (Piispankatu 19).

  Fredrik Wilhelm Hjeltillä ei ollut paikkaa minne palata, ja hän aloittikin tarmokkaasti oman uudisrakennuksen toteuttamisen Vanha Suurtorin varrelle (Hjeltin talo). Se valmistui vuonna 1831 ja merikapteenin oman perheen lisäksi sinne muuttivat myös hänen kaksi siskoaan: mamselli Lovisa Magdalena Hjelt ja leskirouva Hedvig Fredrika Palmros kuuden lapsensa kanssa.

--------------------------------------

Videoita paloa edeltävästä Turusta (Turun museokeskus)

Luostarikortteli

Luostarinmäki

Aninkaistenkatu ja Turun palo

--------------------------------------

August Hjelt: Släkten Hjelt, 1903

Edvard Hjelt: Otto E. A. Hjelt – Hans liv och gärning, 1916

Anna Perälä: Tilanomistaja kirja-alalla. Christian Ludvig Hjelt kirjanpainajana, kustantajana ja kirjakauppiaana 1823-1849, 2019.

Hannu Salmi: Tunteiden palo – Turku liekeissä 1827, 2022

Dahlströmin kortisto

Kansalliskirjaston sanomalehtiarkisto
Turun ja Porin läänin henkikirjat 1824-32

Turun ruotsalaisen seurakunnan pääkirjat 1812-31

Piippuhylly

   Sukuperinteessä kuvan piippuhylly kulki pitkään nimellä Oton piippuhylly Otto Hjeltin mukaan, jolta se aikoinaan periytyi hänen jälkeläisilleen. Hyllyssä on edelleen kolmetoista piippua. Vuonna 2018 Anna Perälä tutki Christian Ludvig Hjeltin perukirjaa vuodelta 1849 ja huomasi, että irtaimistoluettelossa oli mainittu piippuhylly ja kolmetoista piippua. Christian Ludvig kuoli 63-vuotiaana, joten hyllylle tuli sen verran lisää ikää, että sen voi nyt arvioida olevan noin kaksisataa vuotta vanha. Nyt on vain totuteltava kutsumaan hyllyä nimellä Christian Ludvigin piippuhylly.

   Otto Hjelt oli piippuhyllyn periessään 26-vuotias filosofian tohtori ja lääketieteen opiskelija. Greta Hjeltin kertomuksesta voi päätellä, että Oton piipunkäyttö jäi korkeintaan parin-kolmen vuoden pituiseksi. Toisin sanoen piiput ovat olleet pelkkänä koriste-esineinä yli 160 vuoden ajan.

   August Hjeltin tytär Greta kertoo kirjassaan siitä kuinka hän on kahdesti ollut mukana kuuntelemassa Otto Hjeltin kertomusta työhuoneensa seinällä olevasta piippuhyllystä. Ensimmäisellä kerralla Greta oli vielä tyttö, kun Otto esitteli Lepolaa Gretan eräälle serkkutytölle:

- Mitä tuolla seinällä on? Valtavan paljon piippuja. Onko farfari polttanut noin monta kaunista piippua?

- Nuoruudessani poltin, mutta sitten kun luin lääkäriksi ja sain enemmän tietoja tupakan ja alkoholin turmiollisesta vaikutuksesta ihmisruumiin elontoimintoihin, päätin jättää kaikki myrkkyaineet. Nuo piiput ovat nyt vain kauniita muistoesineitä. Olen pannut ne näytteille huoneessani, jotta paremmin voisin ne esitellä nuoremmille polville ja kertoa miten paljon pahaa niistä voi ihmisille koitua. Ne ovat kaikille varoituksena: jätä tupakoiminen, älä koskaan aloitakaan sitä. Älä polta paperossia, vielä vähemmän piippua!

Farfari vaikenee, tuumii kauan ja hymyilee sitten.

- On hyvä, etteivät tytöt poltakaan.

   Toinen tapaus oli myöhemmin, vuonna 1913 kun Greta vei sulhasensa, Väinö Krohnin, esiteltäväksi farfarille. Otto Hjelt esitteli poikansa Augustin tulevalle vävypojalle työhuonettaan:

- Nuoruudessani poltin, mutta sitten lopetin, kun sain tietää kuinka vaarallista se on. Sen neuvon annan Sinulle: älä koskaan rupea polttamaan! Näin on minulla ollut tapana neuvoa sukuun tulevia vävypoikia.
(Greta Krohn: Isoäiti kertoo, 1967)

Hedvig Lovisa - paturien sukua

Hedvig Lovisa Hjelt (Chytraeus) 1790-1839

   Monen Christian Ludvig Hjeltin jälkeläisen kodista löytyy jäljennös tai kopio hänen puolisostaan tehdystä miniatyyrimaalauksesta. Ei pelkästään naisen kauneutta, vaan myös hänen korujaan on ihasteltu.

   Isänsä puolelta Hedvig Lovisa on vanhaa turkulaista padantekijöitten käsityöläissukua, joka tunnettiin nimellä Paturi. Kun padantekijän ja porvarin Matti Paturin perheestä ensimmäinen poika 1660-luvulla laitettiin katedraalikouluun, suomenkielinen sukunimi ei kelvannut ja opettajat antoivat hänelle uuden sukunimen Chytraeus. En mistään lähteestä löytänyt selitystä tälle nimenvalinnalle. Lopulta eräs kreikankielentaitoinen henkilö valisti, että nimi perustuu vanhan kreikan sanaan khýtra (χύτρα, pata). Kun sana aikoinaan lainattiin latinankieleen, se muuttui muotoon chytra, joka äännetään /kytra/. Siksi sukunimi esiintyi Turussa joskus muodossa Kytraeus ja raastuvanoikeuden pöytäkirjassa turkulaisittain Kytreeni, joissa nimen alkuosa ääntyy muodossa /kytr/. Mutta tämäkin nimi sulautui ruotsinkielen äännejärjestelmään, jossa alkuosa äännetäänkin /tsytr/ (vrt. esim. kyrka). Ymmärtääkseni sukunimen Chytraeus voi siis ääntää joko /kytréus/ tai /tsytréus/.

   Hedvig Lovisa Chytraeus syntyi Turussa 30.4.1790. Isä oli Turun tuomiokapitulin notaari, maisteri Henrik Chytraeus ja äiti Kalvolasta kotoisin oleva Catarina Carling. Hedvig Lovisa jäi perheen ainoaksi lapseksi ja sai mallikelpoisen kasvatuksen varakkaassa kodissaan. Häntä on kuvattu tyyneksi ja kärsivälliseksi naiseksi. Hänen mieltymyksensä suuntautuivat lukemiseen ja henkisiin harrastuksiin enemmän kuin käytännön taloudenpitoon. Tuomiokapitulin kansliassa Henrik Chytraeuksen ohella työskenteli varanotaarina monen vuoden ajan dosentti Niclas Hjelt. Heidän lapsensa Christian Ludvig Hjelt ja Hedvig Lovisa Chytraeus vihittiin vuonna 1811 Turussa. Hedvig Lovisa ehti olla naimisissa vasta kuusi vuotta, kun hänen isänsä kuoli. Äiti kuoli seitsemän vuotta myöhemmin. Heidän ainoana lapsena Hedvig Lovisa peri kolme maatilaa. Yhdessä Christian ja Hedvig omistivatkin Liedossa Vendelän, Uotilan, Äijälän ja Moision säterit, Paimiossa Kauhaisten rusthollin sekä maatiloja Liedossa, Paimiossa, Sauvossa, Pöytyällä ja Kaarinassa. Kesänsä perhe vietti Liedossa Moision tilalla. 

   Syyskuun neljännen ja viidennen päivän välisenä yönä 1827 syttyi Turussa suuri tulipalo, joka tuhosi lähes koko kaupungin. Vanhemmat olivat silloin kaupungissa ja lapset Moisiossa, jossa he läheiseltä mäeltä katselivat 10-12 kilometrin päässä roihuavia liekkejä. Moisiosta lähti vielä samana yönä miehiä ja hevosia kaupunkiin pelastustöihin. Perheen suuri kaupunkiasunto paloi kokonaan, vain joitakin huonekaluja ja taloustavaraa saatiin pelastettua. Talo ei ollut vakuutettu kuten eivät myöskään kirjapaino ja kustantamo. Vanhemmat tulivat Moisioon seuraavana aamuna ja isä sulkeutui masentuneena huoneeseensa useaksi päiväksi. Koko perhe joutui siten asumaan Moisiossa koko seuraavan talven. Kuitenkin jo syksyllä 1828 perhe pääsi muuttamaan vielä osittain raunioina olevaan Turkuun.

   Syksyllä 1831 Turkua koeteltiin jälleen, tällä kertaa kaupunkia koetteli vakava koleraepidemia. Hedvig Lovisa neuvoi lapsia keräämään poimuminttua, joilla tautia yritettiin tuolloin torjua. Epidemian jatkuessa koulut suljettiin ja jälleen Hjeltin perhe muutti Moisioon. Sielläkin koleraa ilmeisesti yritettiin torjua sen aikaisin menetelmin: huoneet täytti poltettujen katajanoksien ja tervahöyryn haju, johon oman lisänsä toi kloorikalkki. Lisäksi oli juotava milloin piparminttuteetä milloin vedellä laimennettua tervaa.

   Hedvig Lovisan elämästä ei ole tämän enempää tietoja, hänen kerrotaan pitkään sairastaneen ilmeisesti jonkinlaatuista syöpää. Hän kuoli 49-vuotiaana muutama päivä ennen joulua vuonna 1839. Hedvig Lovisan esivanhemmista olen vuonna 2010 laatinut kirjoituksen, joka löytyy täältä.