perjantai 24. toukokuuta 2024

Mestari Willem Vaasa-kuninkaiden palveluksessa


 (Lataa pdf täältä)

   Seppo Perälä selvitti perusteellisesti vuonna 2001 kirjoittamassaan tutkimuksessa Hjelt-sukuyhteisön yhteisiä esivanhempia (Sukupuusta sorvattua: Niclas Hjeltin ja Margaretha Caloanderin esivanhemmat). Sen jälkeen on arkistojen digitointi eri maissa edennyt suurin askelin minkä seurauksena Hjelttien esivanhempia on löytynyt lisää etupäässä Suomen ulkopuolelta.

   Eräs heistä on alankomaalainen Willem Boy, joka syntyi noin vuonna 1520 Mechelen kaupungissa Brabantin herttuakunnassa. Hän opiskeli taidemaalausta, kuvanveistoa ja arkkitehtuuria Antwerpenin Pyhän Luukkaan killassa ja suoritti mestarin arvon vuonna 1553. Elämänsä aikana hän ehti palvella kolmea ensimmäistä Vaasa-kuningasta kuvanveistäjänä ja arkkitehtina.

 


        

Sarkofagi


   Vuonna 1558 Willem Boy aloitti Kustaa Vaasan palveluksessa palkkanaan 200 hopeataaleria, viljaa ja elintarvikkeita sekä hovipuku. Kuningas kuoli kaksi vuotta myöhemmin, mutta Willem Boy säilytti asemansa myös Eerik XIV:n hovissa. Mestari Willem oli ilmeisesti saavuttanut nuoren kuninkaan luottamuksen, koska Eerik antoi hänelle tehtäväksi valmistaa majesteetillinen sarkofagi isänsä haudalle Uppsalaan. Tehtävä todettiin mahdottomaksi toteuttaa maassa, jossa ei ole valkoista marmoria ja jossa taidepronssin valanta oli lähes tuntematonta. Niinpä helmikuussa 1562 Boy lähtikin työskentelemään Antwerpeniin mukanaan 600 riikintaaleria.

    Sarkofagin suunnittelu ja valmistaminen kohtasivat suuria vaikeuksia ja työt edistyivät hitaasti ja olivat pitkiä aikoja keskeytyksissä. Kuuden vuoden jälkeen vuonna 1568 syttyi Alankomaiden itsenäisyystaistelu eli 80-vuotinen sota ja mestari Willem joutui elämään keskellä sodan hirvittävimpiä tapahtumia. Vuonna 1572 espanjalaiset joukot Alban-herttuan johdolla valtasivat Willemin kotikaupungin Mechelenin lähellä Antwerpenia. Sotilaat päästettiin valloilleen kaupunkiin kolmen päivän ajaksi tappamaan, raiskaamaan ja ryöstämään (lue tästä).

   Neljä vuotta myöhemmin sama tapahtui Antwerpenissa. Kaupunki koki Alankomaitten historian suurimman joukkomurhan, josta se ei koskaan toipunut. Hävitysten jälkeen Antwerpenin asema Alankomaitten talous-, rahoitus- ja kulttuurikeskuksena siirtyi Amsterdamille.

 

Verilöyly Antwerpenissa 1576. (Museum Aan de Stroom)


   Mestari Willemin rahaongelmat aiheuttivat useamman vuoden kestäneen keskeytyksen sarkofagin valmistuksessa. Hän oli velkaantunut 1000 taalerin verran ja velkakirjat olivat päätyneet antwerpenilaisen leskirouvan Elisabet Comperiksen käsiin. Elisabet-rouvan vaatimuksesta kaupungin maistraatti päätti asettaa työn alla olevan sarkofagin takavarikkoon rouvan lainan vakuudeksi. Willem Boy kääntyi Juhana III:n puoleen, joka raivostui, kun sai kuulla kauppakaupungin porvarien käsittelevän isänsä monumenttia kuin mitä tahansa kauppatavaraa. Kuningas vaati Alban herttuaa ja Ruotsissa toimivia alankomaalaisia kauppiaita vaikuttamaan Antwerpenin raatiin, joka lopulta peruikin sarkofagin takavarikon.

  

   Viimein vuonna 1583, kaksikymmentäkolme vuotta Kustaa Vaasan kuoleman jälkeen, sarkofagi saatiin sijoitettua Uppsalan tuomiokirkkoon. Kuninkaan vierelle on kuvattu hänen 1. puolisonsa Katarina Sachsen-Lauenburg ja 2. puoliso Margaretha Leijonhufvud.

 


Kustaa Vaasan sarkofagi Uppsalan tuomiokirkossa: 

 

   Mestari Willem valmisti sarkofageja myös Juhana III:n perheelle. Juhana ja Katarina Jagellonica olivat neljän vuoden ajan olleet Eerik XIV:n vankeina Gripsholmin linnassa. Vuonna 1564 heille syntyi siellä tytär Sibylla, joka kuoli vankeusaikana vain puolitoistavuotiaana. Hänet haudattiin Strängnäsin tuomiokirkkoon, mutta mestari Willemin rakentama sarkofagi valmistui vasta Juhanan tultua kuninkaaksi.

   Katarina Jagellonican kuoltua vuonna 1583 Juhana III teetti mestari Willemilla sarkofagin Uppsalan tuomiokirkkoon.

 




Tre Kronor


   Juhana III:n useista rakennussuunnitelmista kaikkein tärkein oli Tukholman kuninkaanlinnan uudistaminen. Siitä tuli kohokohta myös mestari Willemin elämään 16 vuoden ajan. Linnan rakentaminen takelteli aluksi epäpätevien ja korruptoituneitten päälliköitten takia. Vaikeuksia koitui myös siitä, että Juhana kuvitteli olevansa päteväkin arkkitehti. Vuonna 1576 remmiin astui mestari Willem, jota vuodesta 1577 alkaen kutsuttiin Tukholman linnan arkkitehdiksi. Rakennustöistä ei ole jäänyt dokumentteja, mutta valmiista linnasta on olemassa kuvauksia. Vuonna 1590 kuninkaallinen perhe muutti valmiiseen linnaan.

   Linnaa kutsutaan nimellä Tre Kronor sen 77-metriä korkean päätornin huipulle asennettujen kolmen kullatun kruunun mukaan. Mahtava rakennuskokonaisuus ei käsittänyt pelkästään kuninkaanlinnaa, vaan sinne oli sijoitettu Ruotsin valtakunnan muutkin keskeiset elimet. Linnaan saavuttaessa tultiin ensin muurin, vallihaudan ja itäportin kautta etupihalle, josta kaareva käytävä johti suurelle sisäpihalle. Sen pohjoiskulmassa sijaitsi linnan kirkko ja länsireunalla kolmikerroksinen kuninkaallisen perheen asuinrakennus. Itäreunan rakennuksessa sijaitsi valtakunnan keskushallinnon elimet: valtakunnan kirjasto ja arkisto, hallintokollegiot ja erilaiset virastot. Etelän suunnalla oli käynti kolmannelle sisäpihalle, jota hallitsi Tre Kronor-torni. Linnan useat rakennukset eivät muodostaneet mitään harmonista kokonaisuutta, mutta ympäristöään hieman korkeammalla sijaitsevana suurena rakennusmassana se oli aikalaisten mukaan vaikuttava näky. Sata vuotta myöhemmin 7.5.1697 koko linna tuhoutui valtavassa tulipalossa.

 

Tre Kronor. (Öljymaalaus 1661, Govert Camphuysen)

 

   Muita Willem Boyn suunnittelemia julkisia rakennuksia olivat mm. Juhana III:n rakennuttama Pyhän Jaakobin kirkko Tukholmassa, Svartsjön linna ja Katarina Jagellonicalle rakennettu kuninkaallisen perheen kesäasunto Drottningholm. Yksi kuriositeetti oli Riddarholmin kirkon torni. Juhana III halusi lisätä torniin korkean, terävän kärjen (spira), jonka suunnittelun hän antoi mestari Willemin tehtäväksi. Puisen, kuparilla päällystetyn kärjen pituudeksi tuli 66 metriä eli koko tornin korkeus oli hieman nykyistä suurempi. 

 

Riddarholmin kirkko 1630-luvulla.
Tornin kärki Willem Boyn suunnittelemassa muodossa.

            Perhe

   Willem Boy vihittiin leskirouva Margareta Larsdotterin kanssa noin 1574-76. Margaretan ensimmäinen puoliso oli rahapajan sihteeri Martin Myntskrivare, jonka Erik XIV oli tapattanut ja takavarikoinut hänen omaisuutensa. Kuten Willem Margaretakin oli Juhana III:n aikana hovin palveluksessa vastaten kuninkaanlinnan kotitaloustavaroista ja liinavaatteista (åldfru). Willem Boy kuoli vuonna 1592 huhtikuun 19. päivän ja marraskuun 29. päivän välisenä aikana. Hänet haudattiin Riddarholmin kirkkoon.

   Willemillä ja Margaretalla ei ollut lapsia. Sen sijaan mestari Willemillä oli ennen avioliittoa syntynyt tytär, jonka äitiä ei tunneta. Katarina-niminen tytär oli syntynyt vuonna 1564 Willemin asuessa Antwerpenissä. Katarina meni naimisiin flanderilaisen aatelisen Lucas van Qvickelbergin kanssa, joka toimi korukauppiaana Tukholmassa ja oli kuninkaallinen arkkitehti. Heistä jatkuu jälkeläislinja Hjelt-sukuun seuraavasti:

I Willem Boy (n. 1520 – 1592) & NN

II Katarina Boy (1564 – 1582) ∞ Lucas van Qvickelberg

III Maria von Qvickelberg (1582 – 1646) ∞ Hans Gubbertz

IV Catharina Gubbertz (1601 -1656) ∞ Balthazar Wernle

V Magdalena Wernle (1632 – 1667) ∞ Jost Schultz

VI Niclas Schulz (1660 – 1722) ∞ Margaretha Wittfooth

VII Margaretha Schultz (1689 – 1759) ∞ Hans Schele

VIII Margareta Schele (1707 – 1739) ∞ Carl Siercken

IX Margaretha Siercken (1730 – 1758) ∞ Carl Caloander

X Margaretha Caloander (1754 – 1807) ∞ Niclas Hjelt

---------------------------------

Lähteitä:

Sandén, Gudrun: Vilhelm Boy. Upplands-Bro Kulturhistoriska Forskningsinstitut, 2000.

Nordisk Familjebok 1905: Boy, Willem.

Willem Boy - peintre. sculpteur, architecte, Bulletin du Cercle archéologique, littéraire et artistique de Malines (Volume 20), 1889.

Wikipedia: Willem Boy.





perjantai 12. huhtikuuta 2024

Sankarien jäljillä

    Hjelt-nimi tuli suvussamme käyttöön vasta 1700-luvun puolivälissä. Sitä ennen esivanhempamme Turussa käyttivät nimeä Hielt. Sama sukunimi oli kolmen sukupolven ajan käytössä Göteborgissa eläneillä esivanhemmillamme 1600-luvun alkupuolella. Tämä nimikäytäntö sopii täysin yhteen ruotsin kielen sankaria tarkoittavan sanan hjälte etymologian kanssa.

      helt -> hielt -> hjelt -> hjälte

      Tå Dauid thet hörde, sende han Ioab tijt medh hela the hieltars häär. (1541)
      (Kun David sen kuuli, lähetti hän Joabin sinne ja koko sankarien sotajoukon.)

   Koska sukumme hollantilainen alkuperä on kovasti kiinnostava asia, niin lienee syytä tutkia minkälainen on hollannin kielen sankaria tarkoittavan sanan held etymologia ja onko sillä yhtymäkohtia hielt-sanaan. Ennen 1500-luvun puoliväliä ei ollut mitään yhtenäistä hollannin puhe- eikä kirjakieltä. Alankomaissa sanotaan 1150 – 1550 olleen käytössä ns. keskihollannin kieli (middelnederlandisch), mutta se ei kuitenkaan ollut varsinainen kieli, vaan yhteisnimitys muinaishollannin jälkeen nykyisen hollannin kielen levinneisyysalueella puhutuille länsigermaanisille murteille. Niillä ei ollut yhteistä kirjakieltä, mutta niiden kaikkien keskinäinen ymmärrettävyys oli erittäin suuri.


   Hielt ei ollut Alankomaissa yleisin sankaria tarkoittava sana, vaan enemmän käytettiin sen variantteja eri murteissa: helet, heelt, heilt, hilt, helt. Yleisin niistä oli helt, josta kehittynyt held otettiin mukaan nykyiseen hollannin kieleen. Oheisessa kartassa on esitetty ne kolme keskihollannin murretta, joista löytyy tämä harvinainen sankaria tarkoittava sana hielt: hollandsin murre nykyisen Hollandin provinssin alueella sekä etelä-brabant ja flaami nykyisen Belgian alueella. Näissä murteissa tapahtui sellainen muutos, että diftongi /ee/ vaihtui muotoon /ie/. Esimerkiksi steen (kivi) --> stien joten analogisesti heelt (sankari) --> hielt. 1500-luvun puolivälin jälkeen, kun eri murteet yhdistettiin nykyiseksi hollannin kieleksi (Nederlandse standaardtaal) sanamuoto hielt jäi monien muitten murresanojen tavoin historiaan.

   Nykyhollannin held (sankari) etymologia on siis jotenkin tämän näköinen:

                     helt -- > held
      helet -->
                     heelt --> hielt (†)

      Ende God gaf hem den zege so groot, 
      Dat hi die meerre hielt slouch doot.
(runosta v. 1283)
      (Ja Jumala hänelle niin suuret voimat antoi,
      ett' hän suuremman sankarin vainaaks’ kaatoi.)

   Myös erisnimenä sanan Hielt käyttö Alankomaissa väheni ja lähes loppui. Olen löytänyt vain 38 Hielt-nimistä henkilöä 1600-luvulta eri puolilta Eurooppaa (katso täältä). Lähteinä ovat GeneaNet (yli kolme miljardia henkilötietoa ympäri maailmaa) ja ArkivDigital (21 miljoonaa tietoa syntyneistä, kuolleista ja perukirjojen henkilöistä Ruotsissa). Silloiseen Alankomaihin heistä sijoittuu 15, kaikki em. kolmelle murrealueelle. Heihin voisi kyllä lisätä Göteborgin alueella eläneet seitsemän Hielt-nimistä, jotka todennäköisesti olivat lähtöisin Alankomaista. Alankomaalaisista kiinnittyy huomio kymmeneen henkilöön, jotka ovat eläneet pienellä alueella Antwerpenissa ja sen lähistöllä (ks. kartta).


 
Tietokannat eivät tietenkään ole kattavia, mutta Hielt-nimen harvinaisuudesta saa jonkinlaisen käsityksen, kun sitä vertaa sen varianttiin Helt-nimeen. Sen käyttäjiä löytyy 1600-luvulta ja sitä ennen yhteensä 1.400 henkilöä ja kyseisiltä murrealueilta 985. Esim. laivuri Roluf Helt, jota on käsitelty blogiartikkeleissa täällä ja täällä. On myös tapauksia, joissa sama henkilö on käyttänyt sekä Hielt- että Helt-sukunimeä, joka on pidettävä mielessä tutkimuksissa.

Hielt / Hjelt-nimiset henkilöt 1600 – 1850 


--------------------------------------
Titia Schuurman ja Norman Langerak, kiitos saamastani avusta hollannin kielen kiemuroihin.

Lähteet:
Geneanet. Sukututkijoita palveleva yli 3 miljardin henkilön tietokanta.

ArkivDigital. Ruotsalaisia seurakunta-arkistoja ja perukirjoja. Digitoitu henkilöhakemisto 20 milj. henkilöstä.

Svenska Akademiens Ordbok. Ruotsin kielen etymologinen sanakirja.

Digitale bibliotheek voor de Nederlandse letteren. Hollantilaisen kirjallisuuden digitaalinen kirjasto.

Middelnederlandsch woordenboek. Instituut voor de Nederlandse taal. Keskihollannin kielen (1250-1550) etymologinen sanakirja.

Wikipedia: Middle Dutch Perusteellisin ja laadukkain keskihollannin kieltä käsittelevistä artikkeleista.

---------------------------------------
Liite:

Hielt-nimisiä 1600-luvulla:

Sijainti nykyisten valtiorajojen mukaisesti.
s. = syntynyt, v. vihitty, k. = kuollut, m. = mainittu


Valtio

Nimi

Aika ja paikka

Belgia

Marcus de Hielt

s. 1605 Antwerpen

Belgia

Maria de Hielt

s. 1645 Antwerpen

Belgia

Balduinus de Hielt

s. 1605 Antwerpen

Belgia

Adrianus de Hielt

m. 1648 Mariekerke

Belgia

Catharina de Hielt

k. 1734 Antwerpen Sint-Adams

Belgia

Michael de Hielt

s. 1692 Flandern Baasrode

Belgia

Maria Anna d´Hielt

s. 1690 Flandern Baasrode

Belgia

Margaretha d´Hielt

s. 1637 Flandern Hamme

Belgia

Simonis d´Hielt

m. 1662 Flandern Hamme

Belgia

Bartholomeus de Hielt

v. 1638 Londerzeel

Englanti

Joseph Hielt

s. 1689 Gloucester Longney

Englanti

Anthony Hielt

m. 1689 Gloucester Longney

Hollanti

Jefgen Hielt

s. 1648 Amsterdam

Hollanti

Petronella van der Hielt

s. 1669 Amsterdam

Hollanti

Pieter Hielt

m. 1648 Amsterdam

Hollanti

Joannis van der Hielt

m. 1669 Amsterdam

Latvia

Anna Marija Hielt

s. 1661 Jelgava Nurmuiza

Latvia

Hans Georg Hielt

m. 1661 Jelgava Nurmuiza

Latvia

Johan Hielt

m. 1664 Jelgava Nurmuiza

Latvia

Johan Jürgen Hielt

m. 1664 Jelgava Nurmuiza

Ranska

Simon Hielt

vih. 1506 France-Nord Douai

Ranska

Marise Hielt

s. 1665 Haut-Rhin Mertzen

Ranska

Leonard Hielt

k. 1677 Haut-Rhin Mertzen

Ruotsi

Henning Hielt

m. 1721 Bohuslän Valla

Ruotsi

Olof    Hielt

m. 1605 Nya Lödöse

Ruotsi

Olof Olofsson Hielt

m. 1605 Nya Lödöse

Ruotsi

Nils Gustavsson Hielt

m. 1637 Göteborg

Ruotsi

Lars Nilsson Hielt

m. 1653 Göteborg

Ruotsi

Nils Larsson Hielt

m. 1666 Göteborg

Ruotsi

Abraham   Hielt

m. 1680 Tålanda

Ruotsi

Olof Persson Hielt

s. 1675 Sunne Bräcke

Ruotsi

Märet Olofsdotter Hielt

s. 1707 Sunne Bräcke

Saksa

Sibilia Hielt

m. 1694 Baden Görwihl

Saksa

Johann Peter Hielt

s. 1664 Hessen Odersberg

Saksa

Johann Jost Hielt

s. 1630 Hessen Odersberg

Suomi

Niels Hielt

s. 1678 Turku

Suomi

Johan Hielt

s. 1680 Turku

Suomi

Börjel Björnsson Hielt

m. 1675 Turku

 

 

 

 





sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Neljä kaupunkia

 

Lataa pdf muodossa täältä.

   1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa Ruotsin hallussa oli vain pieni n. 20 km pituinen kaistale Pohjanmeren rannikkoa Gävle-joen suulla (kartalla tummennettuna). Pohjoisessa oli Norjaan (eli Tanskaan) kuuluva Bohus-lääni ja etelässä Tanskalle kuuluva Hallandin lääni. Kaupunkeja oli neljä: vuonna 1366 perustettu Älvsborg aivan joen suulla, n. 10 km päässä, Göta- ja Säve-jokien haaraan vuonna 1474 perustettu Nya Lödösen kauppakaupunki ja vuosina 1604-1611 toiminut Kaarle IX:n Göteborg sekä Kustaa II Adolfin vuonna 1621 perustama Göteborg, joka nykyään käsittää kaikkien näitten vanhojen kaupunkien alueet.

   Säilyneissä asiakirjoissa löytyy tietoja tällä alueella eläneistä viidestä Hielt-nimisestä miehestä ajalta 1604-1669; yhteensä 46 asiakirjamainintaa. Alkuperäisissä dokumenteissa nimi on kirjoitettu muodossa Hielt, mutta ruotsalais-hollantilainen tutkija Raimond Veenstra on kirjoituksissaan ”modernisoinut” nimen muotoon Hjelt.

   Kyseiset viisi miestä olivat kahdesta perheestä. Toinen oli kauppias Oluf Hieltin perhe, josta löytyy mainintoja vuosilta 1604-1621. Hänen poikansa Oluf Hielt nuorempi toimi myös kauppiaana. Toinen perhe oli Nils Hieltin käsityöläisperhe, josta löytyy tietoja vuosilta 1616-1669. Myös hänen poikansa Lars Nilsson Hielt sekä pojanpoika Nils Larsson Hielt mainitaan. On mahdollista, että Turun Hieltit/Hjeltit polveutuvat tästä käsityöläisperheestä. Sukuyhteydestä kauppias-Hieltteihin ei sen sijaan ole mitään tietoa. Kaikki Hielt-nimiset henkilöt kuitenkin kiinnostavat, koska tuona aikana heitä ei muualta Ruotsista ole löytynyt. Sen sijaan muutamia löytyy 1500-ja 1600-lukujen Alankomaista lähinnä Flanderista ja Antwerpenin ympäristöstä, mutta ei Gelderlandista.



Kaksi vanhinta kaupunkia

En rekonstruktion av hur Nya Lödöse kan ha sett ut vid slutet av 1500-talet (Wikipedia).Hielt-kauppiaat asuivat kaupungin halki kulkevan Säve-joen pohjoispuolella (vasemmalla). 


   Alankomaitten vapaussodan aikana espanjalaiset joukot karkottivat Flanderin protestantteja Alankomaitten pohjoisosiin ja erityisesti Antwerpenin kukistumisen jälkeen vuonna 1585. Kauppiaita ja käsityöläisiä päätyi 1563 alkaen myös Ruotsiin saakka, Älvsborgiin ja Nya Lödöseen. 1590-luvulla Kaarle-herttua lähetti edustajansakin värväämään hollantilaisia. Älvsborgiin asettui lähinnä laivanrakentajia ja merenkävijöitä ja joukko hollantilaisia kauppiaita sai perustaa kauppapaikan Nya Lödöseen. Vuonna 1599 arvioidaan Nya Lödösen asukasluvun olleen n. 1500, joista kolmannes ulkomaalaisia. Porvareita oli 232, ts. kauppiaita ja porvarioikeudet omaavia käsityöläisiä.

   Nya Lödösessä tiedetään asuneen kolme Hielt-nimistä miestä. Kauppias Oluf Hielt vanhempi asui Hans Engelsmannin ruodussa norr om Säveån ja hän kuului 1600-luvun ensi vuosina kaupungin eniten verotettujen joukkoon. Vuonna 1604 hänen veronsa olivat 14,5 taaleria, mikä oli kuudenneksi suurin kaupungin 285 porvarin joukossa. Hänen poikansa Oluf Hielt nuorempi oli myös kauppias samassa ruodussa. Vuonna 1609 heidän talonsa paloi.

   Vuonna 1639 laaditussa asiakirjassa luetellaan porvareita, jotka ovat asuneet Nya Lödösessä silloin kun Älvsborg oli tanskalaisten panttina eli vuosina 1614-1619. Dokumentti on sikäli mainitsemisen arvoinen, koska edellä mainittujen Hielt-kauppiaitten lisäksi siinä mainitaan Nils Hielt niminen porvari, jonka pojanpoika ja tämän veljenpoika saattavat olla ne, jotka muuttivat Turkuun 1660-luvulla. Niels Hielt oli ilmeisesti käsityöläinen, vaikka ammattia ei ole mainittu.



Kolmas kaupunki

Förslag till stadsplan för Karl IX:s Göteborg. Krigsarkivet.

   Kuninkaaksi tultuaan Kaarle IX alkoi voimakkaasti kehittää Ruotsin ulkomaankauppaa. Ruotsin tuotteilla oli maailmalla kova kysyntä; kuparia, rautaa, tervaa ja puutavaraa. Niitä oli sisämaasta helppo kuljettaa Göta-jokea pitkin Pohjanmeren rannikolle, millä vältettiin tanskalaisten tullimaksut Juutinraumalla. Hollantilaiset olivat kaupankäynnin osaajia ja heillä oli valmiit verkostot ympäri maailmaa. Niinpä kuningas antoikin hollantilaisille tehtäväksi laatia Göta-joen suulle suunnittelemansa uuden kaupungin perustamiskirjan ja privilegiot. Hollantilaisten kauppiaitten rahoittamana kaupunkia alettiin rakentaa pääosin hollantilaisvoimin vuonna 1604 Hisingen saarelle Älvsborgia vastapäätä ja se sai nimen Göteborg. Sen historia jäi vain seitsemän vuoden pituiseksi ja erotuksena nykyisestä Göteborgista sitä on myöhemmin kutsuttu nimellä Kaarle IX:n Göteborg.

   Kuningas hyväksyi kauppiaitten itselleen laatimat hollanninkieliset privilegiot lähes sellaisenaan ja tuloksena oli Ruotsin valtakunnassa poikkeuksellinen kaupunki. Asukkaat saivat kahdenkymmenen vuoden verovapauden, sen hallinto kopioitiin Amsterdamista ja kaupungin johto oli hollantilaisten käsissä. Monet olivat lähtöisin Alankomaitten eteläosista Flanderista ja Brabantista espanjalaisten karkottamina. Antwerpenin kukistuttua vuonna 1585 protestanttiset kauppiaat suuntasivat ensin Amsterdamiin, josta monet siirtyivät myöhemmin Kaarle IX:n Göteborgiin. Hollantilaiset saivat vapaasti harjoitta reformoitua uskontoaan, mikä tiukasti luterilaisessa Ruotsissa ei muualla ollut sallittua. Ainoa kirkko, joka ehdittiin rakentaa, oli reformoiduille. Uskontojen suhteen mentiin vieläkin pitemmälle; privilegioissa mainittiin, että myös kalvinistit ja mennoniitat saivat harrastaa uskoaan, mutta vain kotonaan. Uskonnolliset periaatteet jätettiin syrjään, kun kyseessä olivat kaupalliset edut.

   Vuonna 1611 alkoi Ruotsin ja Tanskan välillä Kalmarin sota, ja tanskalaiset laivat piirittivät Göta-joen suiston. Kesällä tanskalaiset valtasivat Göteborgin ja polttivat sen niin perusteellisesti, ettei jäljelle jäänyt muuta kuin reformoidun kirkon kivijalka nykyisen Göteborgin Färjestadin kaupunginosassa.


Neljäs kaupunki

   Vuonna 1619 Ruotsi sai vallatut alueet takaisin isoja lunnaita vastaan. Lunnasrahoja lainattiin Hollannista, jolla oli intressissään saada kauppa Ruotsin kanssa taas käyntiin. Kuningas Kustaa II Aadolf laatikin uudelle kaupungille perustamiskirjan jo samana vuonna. Hollantilaiset kauppiaat saivat läpi vaatimuksensa samoista eduista kuin tuhoutuneessa kaupungissa. Niinpä vuonna 1621 valmistuneeseen uuteen Göteborgiin tuli Kaarle IX:n Göteborgista paenneita asukkaita, pääosin hollantilaisia, ja uusia kauppiaita Amsterdamista. Nya Lödösen asukkaitten oli muutettava uuteen kaupunkiin ja sen historia kaupunkina päättyi. Heidänkin joukossaan oli hollantilaisia kauppiasperheitä. Muitten mukana myös kauppias Oluf Hieltin ja Nils Hieltin käsityöläisperheet vaihtoivat kotikaupunkiaan. Nykyään Nya Lödösen paikalla on Göteborgin kaupunginosa Gammelstaden.

   Uusi Göteborg rakennettiin osin vetiselle maaperälle, jossa oli syviä savikerroksia. Hollantilaisilla oli vastaavista olosuhteista kokemusta ja vaikeudet voitettiin. Kanaaleilla saatiin rakennusmaata kuivatettua, mutta paikoin tarvittiin myös mittavaa paalutusta rakennusten perustaksi. Aluksi parhaat kuivan maan tontit piti jakaa alankomaalaisille ja muille ulkomaalaisille. Sääntöä muutettiin kuitenkin siten, että parhaat tontit jaettiin niille, jotka rakensivat kivestä, seuraavaksi niille, joitten julkisivuseinä tuli kivestä ja loput tontit niille, jotka rakensivat puusta. Kauppias Oluf Hieltin talon paikka ei ole tiedossa. Hän kuului jo perustamisvuonna 1621 kaupungin raatiin, joten oletettavasti hän asettui parhaille rakennuspaikoille. Vuoden 1621 jälkeen hänestä ei enää löydy mitään tietoja.

Göteborg 1600-luvulla idän suunnalta. Oikealla Christine-kyrkan (nyk. Tyska kyrkan) ja satama, keskellä Gustavi-kyrkan (nyk. Domkyrka). Vasemmalla kaupunginmuurista kohoava rakennelma on Kungsporten, jonka luona Hielttien talo sijaitsi. (Kuparikaiverrus Suecia antiqua et hodierna)



Kaupunginmuurin varjossa

   Käsityöläis-Hielttien talon paikka sen sijaan on tiedossa. Kuudentoista verovapaan vuoden takia kaupungin manttaalikirjoja alettiin pitää vasta vuodesta 1637 alkaen ja vuoteen 1669 saakka ruodun 1 tontti numero 11:n omistaja on ollut Nils Hielt ja hänen jälkeensä hänen poikansa Lars Hielt. Ruotu (rote) vastaa lähinnä nykyajan kaupunginosaa. Ruotumestari vastasi ruotunsa palontorjunnasta, järjestyksenpidosta ja väestönlaskennasta. Todennäköisesti Hieltit ovat omistaneet aivan rakennetun kaupungin laidalla sijaitsevan tontin jo vuonna 1621, jolloin muuttivat Nya Lödösestä.

   Ensimmäinen omistaja oli Nya Lödösestä tullut Nils Gunnarson Hielt. Hänestä ei verotustietojen lisäksi ole säilynyt muita tietoja. Nilsin puolisosta sen sijaan on säilynyt merkintä raadin pöytäkirjassa vuodelta 1636 kun vaimo (nimeä ei mainita) oli ottanut hoitaakseen häpeäpaaluun kuolleen Agnes-nimisen naisen tytön ja pyysi raatia myymään kuolleen naisen vaatteet ja käyttämään rahat orpotytön hyväksi. Pöytäkirja on laadittu alasaksin kielellä.

   Nils Hielt kuoli vuoden 1653 paikkeilla, jolloin tontti siirtyi hänen pojalleen Lars Nilsson Hieltille. Hän kuoli elokuussa 1669 samana vuonna kun Göteborgin kahdessa suuressa tulipalossa tuhoutui 341 rakennusta. Hielttien talo ilmeisesti säästyi ja se jäi Lars Nilsson Hieltin lesken Elin Esbjörnsdotterin haltuun, koska ainakaan heidän poikiansa ei enää asunut Göteborgissa. Nimeltä tunnetaan ainoastaan poika Nils Larsson Hielt, jonka oletetaan lähteneen Turkuun muutamia vuosia aikaisemmin, mahdollisesti veljenpoikansa kanssa. Leski Elin Esbjörnsdotter eli vielä vuonna 1675, jolloin hän möi tontin. Sen jälkeen Göteborgista ei enää löydy Hielt-nimisiä henkilöitä.

   Tontti sijaitsi Södra Larmgatanin ja Korsgatanin kulmassa (nykyisin Södra Larmgatan nro 22). Alkuvuosina ikkunoista näkyvää maisemaa hallitsi kadun toisella puolella kaupunkia ympäröivän yksinkertaisen suojavallin rakennustyömaa, joka saatiin valmiiksi vuonna 1624. Sen jälkeen alkoi varsinaisen kaupunginmuurin ja vallihaudan rakentaminen, joka jatkui melkein koko 1600-luvun ajan. Hielttien talon eteen valmistui vähitellen kaksi bastionia eli sisälle avointa nelisivuista tykkiasemaa, joitten sivut muodostivat terävän ulospäin kurottavan kärjen. Niiden välille valmistui kurtiini, bastionit yhdistävä suora muurin osa (ks. kuva). Kivenheiton päässä sijaitsi Kungsporten, yksi Göteborgin kolmesta kaupunginportista, jonka kautta etelän suunnalta tulevat kulkivat kaupunkiin.


Hielt-talon (nro 11) ympäristö Göteborgissa 1600-luvulla. Repslagarbanan on merkitty alkuperäiseen karttaan. 


Kungsporten vuonna 1716. (Wikipedia)

   Tässä osassa kaupunkia asui pääasiassa käsityöläisiä. Osa Hielttien tontista oli lohkottu määräalaksi, jonka omisti eräs Sven Toresson i Lagga. Jonkin verran on säilynyt tietoja siitä minkälaista väkeä Hielttien (tontti nro 11) naapurit olivat.

Tontilla nro 10 Korsgatanin varrella kadun toisella puolella oli krouvi, jota piti vääpeli Jacob Nybeck. Vuonna 1655 omistajiksi tulivat tullitarkastaja (besökare) Nils Mönberg ja vaununtekijä Lars Jonasson Wallman.

Tontti nro 12 rajautui pohjoispuolella Hielttien tonttiin. Siellä työskenteli räätäli ja hattujen tekijä Per Larsson ja vuodesta 1655 suutari, jalkineitten paikkaaja Måns.

Tontilla 13 sijaitsi Arvid Gudmundssonin talo, jossa vuoteen 1655 asti asui vuokralla musikantti Peter Speleman. Vuonna 1648 kapteeniluutnantti Anders Ingelsson syytti Peter Spelemanin vaimoa Agneta Rattelinia kämnerioikeudessa. Ingelssonin kaksi hanhea oli karannut kadulle ja Spelemanin poika oli vienyt hanhet omalle pihalleen. Kun Ingelssonin poika kävi hakemassa hanhia, Spelemanin vaimo väitti hanhien kuuluvan hänen 43 hanhen laumaan ja päässeen häneltä karkuun. Vaimo nimitteli myös poikaa loukkaavilla sanoilla ja kutsui tätä roistoksi ja varkaaksi. Peter Spelemanin jälkeen tontille jäi asumaan ”kaksi köyhää leskeä”, joista toinen oli Spelemanin leski Agneta Rattelin

Tontilla 14 sijaitsi Arvid Gudmundssonin toinen talo, joka rajautui Södra Larmgatanin puolella Hielttien taloon. Sitäkin vuokrasi musikantti, nimeltään Påvel Speleman.



Köydenpunontarata


   Vuonna 1646 kaupunki rakensi muurin viereen 210 metriä pitkän ja 4,8 metriä leveän, Södra Larmgatanin suuntaisen köydenpunontaradan (repslagarbana), joka ehkä muistutti kuvassa olevaa 1690-valmistunutta Karlskronan rataa. Nämä rakennelmat hallitsivat Hielttien näkymiä kadun puolen ikkunoista. Köydenpunontaradasta oli tarkat määräykset johtuen siitä, että se sijaitsi puolustusmuurien sisäpuolella. Se ei saanut olla haittana kaupungin puolustukselle, joten se oli oltava tarvittaessa nopeasti purettavissa eikä se saanut haitata sotilaitten liikkumista muurin vierellä. Radalla ei myöskään tulipalovaaran takia saanut pitää tervapataa.

 

Repslagarbana från 1690-talet, Karlskrona marinbas (Wikipedia)


   Köydenpunontaradan mestarina (banemästare) toimi Roluf Lambertsson niminen hollantilainen. Hän oli vähän nuorempaa sukupolvea kuin naapurinsa Lars Nilsson Hielt kadun toiselta puolelta. Erikoista on se, että myös näitten miesten jälkeläiset toisessa ja kolmannessa polvessa asuivat toistensa naapureina Tukholman Södermalmilla Svartensgatanin varrella kahdeksan vuoden ajan 1713-1721 - sielläkin vastapäätä toisiaan. Kyseessä olivat Roluf Lambertssonin pojanpoika laivuri Roluf Rolufsson Helt ja turkulaisen Börjel Björnsson Hieltin kolme poikaa, sorvarit Nils, Börje ja Johan Hielt, jotka elivät pakolaisina Tukholmassa isovihan aikaan. Laivuri Rolufin nimi löytyy vielä sorvari Nils Hieltin vuoden 1731 perukirjasta Turussa pesän velkojien joukosta (tästä enemmän artikkelissa Pakolaiset Tukholmassa). Svenska Akademiens Ordbokin mukaan substantiivit helt ja hielt olivat sankaria tarkoittavan ruotsinkielen hjälte-sanan kantamuotoja keskihollannin ja keskialasaksin kielissä vielä 1500- ja 1600-luvuilla. 

----------------------------------

Andersson, Bertil (1996): Göteborgs historia, näringsliv och samhällsutveckling. Från fästningstad till handelstad 1619-1820. Stockholm: Nerenius & Santérus.

Berg, Wilhelm (1890): Christine Kyrkas Böcker.

Dahl, Olga (1989): Det äldsta Göteborgs roteindelning. Sveriges släktforskarförbunds årsbok 1989.

Dahl, Olga (2007): Göteborgs tomtägare 1637-1807. Manuskript 2007. http://www.gbgtomter.se/

Jakobsson, Håkan (2021): Dutch experts in the early modern Swedish state. Employment strategies and knowledge building, 1560-1670. Väitöskirja, Stockholms universitet.

Långström, Erland (1926): Göteborg stads borgarelängd 1621-1864.

Scander, Ralf (1975): Karl IX:s Göteborg på Hisingen, en holländsk koloni med svenskt medborgarskap. Göteborgs hembygdsförbund.

Veenstra, Raimond (2006): Var Karl IX:s Göteborg en holländsk koloni? En källkritisk diskussion utifrån bland annat nederländska källor. Publicerad i Göteborg förr och nu.
http://users.grevture.com/~raimond/gfn2006_sv.pdf

Veenstra, Raimond: Nya Lödöse och Karl IX:s Göteborg. http://www.goteborghistoria.se/sv/

Kaarle Wirta, Katja Tikka, Henri M. Hannula, Kalle Kananoja (2023): Suurvallan rakentajat. Ruotsin ja Alankomaiden yhteistyö uuden ajan alussa.

Svenska Akademiens Ordbok (SAOB) https://www.saob.se/