(Lataa pdf täältä)
Seppo Perälä selvitti perusteellisesti vuonna 2001 kirjoittamassaan tutkimuksessa Hjelt-sukuyhteisön yhteisiä esivanhempia (Sukupuusta sorvattua: Niclas Hjeltin ja Margaretha Caloanderin esivanhemmat). Sen jälkeen on arkistojen digitointi eri maissa edennyt suurin askelin minkä seurauksena Hjelttien esivanhempia on löytynyt lisää etupäässä Suomen ulkopuolelta.
Eräs heistä on alankomaalainen Willem Boy, joka syntyi noin vuonna 1520 Mechelen kaupungissa Brabantin herttuakunnassa. Hän opiskeli taidemaalausta, kuvanveistoa ja arkkitehtuuria Antwerpenin Pyhän Luukkaan killassa ja suoritti mestarin arvon vuonna 1553. Elämänsä aikana hän ehti palvella kolmea ensimmäistä Vaasa-kuningasta kuvanveistäjänä ja arkkitehtina.
Sarkofagi
Vuonna 1558 Willem Boy aloitti Kustaa Vaasan palveluksessa palkkanaan 200 hopeataaleria, viljaa ja elintarvikkeita sekä hovipuku. Kuningas kuoli kaksi vuotta myöhemmin, mutta Willem Boy säilytti asemansa myös Eerik XIV:n hovissa. Mestari Willem oli ilmeisesti saavuttanut nuoren kuninkaan luottamuksen, koska Eerik antoi hänelle tehtäväksi valmistaa majesteetillinen sarkofagi isänsä haudalle Uppsalaan. Tehtävä todettiin mahdottomaksi toteuttaa maassa, jossa ei ole valkoista marmoria ja jossa taidepronssin valanta oli lähes tuntematonta. Niinpä helmikuussa 1562 Boy lähtikin työskentelemään Antwerpeniin mukanaan 600 riikintaaleria.
Sarkofagin suunnittelu ja valmistaminen kohtasivat suuria vaikeuksia ja työt edistyivät hitaasti ja olivat pitkiä aikoja keskeytyksissä. Kuuden vuoden jälkeen vuonna 1568 syttyi Alankomaiden itsenäisyystaistelu eli 80-vuotinen sota ja mestari Willem joutui elämään keskellä sodan hirvittävimpiä tapahtumia. Vuonna 1572 espanjalaiset joukot Alban-herttuan johdolla valtasivat Willemin kotikaupungin Mechelenin lähellä Antwerpenia. Sotilaat päästettiin valloilleen kaupunkiin kolmen päivän ajaksi tappamaan, raiskaamaan ja ryöstämään (lue tästä).
Neljä vuotta myöhemmin sama tapahtui Antwerpenissa. Kaupunki koki Alankomaitten historian suurimman joukkomurhan, josta se ei koskaan toipunut. Hävitysten jälkeen Antwerpenin asema Alankomaitten talous-, rahoitus- ja kulttuurikeskuksena siirtyi Amsterdamille.
 |
Verilöyly Antwerpenissa 1576. (Museum Aan de Stroom) |
Mestari Willemin rahaongelmat aiheuttivat useamman vuoden kestäneen keskeytyksen sarkofagin valmistuksessa. Hän oli velkaantunut 1000 taalerin verran ja velkakirjat olivat päätyneet antwerpenilaisen leskirouvan Elisabet Comperiksen käsiin. Elisabet-rouvan vaatimuksesta kaupungin maistraatti päätti asettaa työn alla olevan sarkofagin takavarikkoon rouvan lainan vakuudeksi. Willem Boy kääntyi Juhana III:n puoleen, joka raivostui, kun sai kuulla kauppakaupungin porvarien käsittelevän isänsä monumenttia kuin mitä tahansa kauppatavaraa. Kuningas vaati Alban herttuaa ja Ruotsissa toimivia alankomaalaisia kauppiaita vaikuttamaan Antwerpenin raatiin, joka lopulta peruikin sarkofagin takavarikon.
Viimein vuonna 1583, kaksikymmentäkolme vuotta Kustaa Vaasan kuoleman jälkeen, sarkofagi saatiin sijoitettua Uppsalan tuomiokirkkoon. Kuninkaan vierelle on kuvattu hänen 1. puolisonsa Katarina Sachsen-Lauenburg ja 2. puoliso Margaretha Leijonhufvud.
 |
Kustaa Vaasan sarkofagi Uppsalan tuomiokirkossa: |
Mestari Willem valmisti sarkofageja myös Juhana III:n perheelle. Juhana ja Katarina Jagellonica olivat neljän vuoden ajan olleet Eerik XIV:n vankeina Gripsholmin linnassa. Vuonna 1564 heille syntyi siellä tytär Isabella, joka kuoli vankeusaikana vain puolitoistavuotiaana. Hänet haudattiin Strängnäsin tuomiokirkkoon, mutta mestari Willemin rakentama sarkofagi valmistui vasta Juhanan tultua kuninkaaksi.
Katarina Jagellonican kuoltua vuonna 1583 Juhana III teetti mestari Willemilla sarkofagin Uppsalan tuomiokirkkoon.
Tre Kronor
Juhana III:n useista rakennussuunnitelmista kaikkein tärkein oli Tukholman kuninkaanlinnan uudistaminen. Siitä tuli kohokohta myös mestari Willemin elämään 16 vuoden ajan. Linnan rakentaminen takelteli aluksi epäpätevien ja korruptoituneitten päälliköitten takia. Vaikeuksia koitui myös siitä, että Juhana kuvitteli olevansa päteväkin arkkitehti. Vuonna 1576 remmiin astui mestari Willem, jota vuodesta 1577 alkaen kutsuttiin Tukholman linnan arkkitehdiksi. Rakennustöistä ei ole jäänyt dokumentteja, mutta valmiista linnasta on olemassa kuvauksia. Vuonna 1590 kuninkaallinen perhe muutti valmiiseen linnaan.
Linnaa kutsutaan nimellä Tre Kronor sen 77-metriä korkean päätornin huipulle asennettujen kolmen kullatun kruunun mukaan. Mahtava rakennuskokonaisuus ei käsittänyt pelkästään kuninkaanlinnaa, vaan sinne oli sijoitettu Ruotsin valtakunnan muutkin keskeiset elimet. Linnaan saavuttaessa tultiin ensin muurin, vallihaudan ja itäportin kautta etupihalle, josta kaareva käytävä johti suurelle sisäpihalle. Sen pohjoiskulmassa sijaitsi linnan kirkko ja länsireunalla kolmikerroksinen kuninkaallisen perheen asuinrakennus. Itäreunan rakennuksessa sijaitsivat valtakunnan keskushallinnon elimet: valtakunnan kirjasto ja arkisto, hallintokollegiot ja erilaiset virastot. Etelän suunnalla oli käynti kolmannelle sisäpihalle, jota hallitsi Tre Kronor-torni. Linnan useat rakennukset eivät muodostaneet mitään harmonista kokonaisuutta, mutta ympäristöään hieman korkeammalla sijaitsevana suurena rakennusmassana se oli aikalaisten mukaan vaikuttava näky. Sata vuotta myöhemmin 7. päivänä toukokuuta1697 koko linna tuhoutui valtavassa tulipalossa.
 |
| Tre Kronor. (Öljymaalaus 1661, Govert Camphuysen) |
Muita Willem Boyn suunnittelemia julkisia rakennuksia olivat mm. Juhana III:n rakennuttama Pyhän Jaakobin kirkko Tukholmassa, Svartsjön linna ja Katarina Jagellonicalle rakennettu kuninkaallisen perheen kesäasunto Drottningholm. Yksi kuriositeetti oli Riddarholmin kirkon torni. Juhana III halusi lisätä torniin korkean, terävän kärjen (spira), jonka suunnittelun hän antoi mestari Willemin tehtäväksi. Puisen, kuparilla päällystetyn kärjen pituudeksi tuli 66 metriä eli koko tornin korkeus oli hieman nykyistä suurempi.
 |
| Riddarholmin kirkko 1630-luvulla. Tornin kärki Willem Boyn suunnittelemassa muodossa. |
Perhe
Willem Boy vihittiin leskirouva Margareta Larsdotterin kanssa noin 1574-76. Margaretan ensimmäinen puoliso oli rahapajan sihteeri Martin Myntskrivare, jonka Erik XIV oli tapattanut ja takavarikoinut hänen omaisuutensa. Kuten Willem Margaretakin oli Juhana III:n aikana hovin palveluksessa vastaten kuninkaanlinnan kotitaloustavaroista ja liinavaatteista (åldfru). Willem Boy kuoli vuonna 1592 huhtikuun 19. päivän ja marraskuun 29. päivän välisenä aikana. Hänet haudattiin Riddarholmin kirkkoon.
Willemillä ja Margaretalla ei ollut lapsia. Sen sijaan mestari Willemillä oli ennen avioliittoa syntynyt tytär, jonka äitiä ei tunneta. Katarina-niminen tytär oli syntynyt vuonna 1564 Willemin asuessa Antwerpenissä. Katarina meni naimisiin flanderilaisen aatelisen Lucas van Qvickelbergin kanssa, joka toimi korukauppiaana Tukholmassa ja oli kuninkaallinen arkkitehti. Heistä jatkuu jälkeläislinja Hjelt-sukuun seuraavasti:
I Willem Boy (* n. 1520 Mechelen) & NN
II Katarina Boy (* 1564 Antwerpen) ∞ Lucas van Qvickelberg
III Maria von Qvickelberg (* 1582 Tukholma) ∞ Hans Gubbertz
IV Catharina Gubbertz (*1601 Tukholma) ∞ Balthazar Wernle
V Magdalena Wernle (* 1632 Turku) ∞ Jost Schultz
VI Niclas Schulz (* 1660 Turku) ∞ Margaretha Wittfooth
VII Margaretha Schultz (* 1689 Turku) ∞ Hans Schele
VIII Margareta Schele (* 1707 Turku) ∞ Carl Siercken
IX Margaretha Siercken (* 1730 Turku) ∞ Carl Caloander
X Margaretha Caloander (* 1754 Turku) ∞ Niclas Hjelt
---------------------------------
Lähteitä:
Sandén, Gudrun: Vilhelm Boy. Upplands-Bro Kulturhistoriska Forskningsinstitut, 2000.
Nordisk Familjebok 1905: Boy, Willem.
Willem Boy - peintre. sculpteur, architecte, Bulletin du Cercle archéologique, littéraire et artistique de Malines (Volume 20), 1889.
Wikipedia: Willem Boy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti