perjantai 7. elokuuta 2015

Missä kaikki ovat?





   Kun miesten Y-DNA-testitulosten mukaan haploryhmään R-Z220 kuuluvat miehet järjestetään sen mukaan mikä heidän geneettinen etäisyytensä on Hjelt-suvusta, saadaan yllä olevan näköinen pylväsdiagrammi. Haploryhmästä R-Z220 olen kirjoittanut artikkelissani 27.5.2015 (”Olivatko esi-isämme iberialaisia”) ja geneettisestä etäisyydestä GD (Genetic Distance) edellisessä artikkelissani.

   Pylväsdiagrammin vasemmassa laidassa ovat kolme Hjelt-suvun edustajaa arvoilla 0 ja 2. Sen jälkeen tulevat geneettiset ”lähisukulaisemme” Leslie (GD=2) sekä Hannu ja Delmer (GD=4). Näiden kuuden miehen edustamat suvut ovat eläneet Suomessa ja Ruotsissa. Pohjoismaista ei sitten muita löydykään, joka tuntuu aika erikoiselta, onhan testin tehneitä miehiä jo yli puoli miljoonaa. Pylväsdiagrammissa näkyy selvästi huomattavan pitkä väli ennen seuraavaksi geneettisesti lähimpiä miehiä 11 GD:n päässä. Maantieteellisesti heitä löytyy vasta Hollannista ja Saksasta sekä sitten loppujoukko Ranskasta, Brittein saarilta ja Espanjasta.

   Pylväsdiagrammissa esiin tuleva yhdentoista GD suuruinen aukko herättää kysymyksiä. Yhden yksikön suuruinen geneettinen etäisyys tarkoittaa yhden mutaation eroa ja mutaatioitten esiintymistiheys on satojen vuosien luokkaa. Miten voi olla mahdollista, että nykyväestöstä ei löydy miehiä, joitten geneettinen etäisyys suvustamme olisi 5 – 14 yksikön pituinen? Aikani tuota pylväsdiagrammin tyhjää väliä tuijoteltuani tuli mieleeni ns. Fermin paradoksi. Vuonna 1950 joukko tiedemiehiä keskusteli lounaspöydässä ihmiskunnan ulkopuolisesta älykkäästä elämästä. He olivat samaa mieltä siitä, että sitä on täytynyt olla olemassa. Keskustelu loppui Enrico Fermin kuuluisaan kysymykseen: ”Missä kaikki sitten ovat?”, joka jäi elämään ns. Fermin paradoksina. Stephen Webb kirjoitti myöhemmin kirjan, jossa hän antaa peräti 50 vastausta Fermin paradoksiin. Itse olen puolestani keksinyt vain neljä vastausta tämän artikkelini kysymykseen: ”Missä nuo pylväsdiagrammista puuttuvat miehet ovat?”.


1) Heidän mieslinjansa ovat sammuneet

   Haploryhmä R-Z220 on syntynyt n. 1800 eaa. ja on selvää, etteivät kaikki siitä alkunsa saaneet mieslinjat ole säilyneet nykypäiviin saakka. Mutta tuntuu omituiselta, että mieslinjat olisivat sammuneet niin systemaattisesti ja totaalisesti, että niitten puuttuminen näkyisi noin selkeänä aukkona pylväsdiagrammissa.


2) Heidän jälkeläisensä eivät ole tehneet testejä

   Kaaviossa ovat mukana vain ne haploryhmää R-Z220 edustavat 218 miestä nykyväestöstä, jotka ovat teettäneet DNA-testejä. Heitä ei ole valittu mukaan otannalla, vaan he ovat mukana omaa aktiivisuuttaan. Tästä seuraa, että testin tehneitten miesten maantieteellinen jakauma vastaa huonosti kyseiseen R-Z220 haploryhmään kuuluvien miesten todellista maantieteellistä jakaumaa. Ensinnäkin Brittein saaret ovat selvästi yliedustettuina. Toisaalta entisen rautaesiripun takaisilla alueilla on selvä aliedustus, esim. entisen Itä-Saksan alueelta on vähemmän testejä tehneitä kuin väestömäärään suhteutettuna voisi odottaa. Voiko Hjelt-suvusta 5-14 GD:n päässä eläviä miehiä elää nykyisin sellaisilla alueilla, joilla miesten Y-DNA-testejä teetetään selvästi vähemmän kuin muualla? Ei oikein tunnu siltä, että tämäkään syy voisi kokonaan selittää kaaviossamme ammottavaa aukkoa.


3) He ovat muualla

   Pylväsdiagrammia tuijotellessa tulee vielä mieleen kysymys, kuulummeko me ”kuuden koplan” miehet ollenkaan samaan porukkaan muitten haploryhmän R-Z220 miesten kanssa? Jos nykyisessä haploryhmitttelyssä on jokin rakennevika, niin voiko joistain muista haploryhmistä löytyä meille ”kuuden koplalle” geneettisesti lähempänä olevia miehiä kuin muut haploryhmän R-Z220 miehet?

   Joitain häivähdyksiä olen ollut havaitsevinani siitä, että meidän haploryhmämme ja muutamia kymmeniä sitä lähellä olevia muita haploryhmiä tullaan lähitulevaisuudessa järjestelemään uudelta pohjalta. Ensinnäkin erään vuonna 2014 valmistuneen tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että juuri puheena olevien miesryhmien luokittelu haploryhmiin täytyy tehdä vähän muista poikkeavalla tavalla. Syyksi arvellaan 6000-7000 vuotta sitten tapahtunutta voimakasta väestönlisäystä näitten miesten silloisessa kantaväestössä. Testejä tehneitten miesten joukossa tämä uudelleenluokittelu koskisi ehkä muutamaa tuhatta miestä, kun testejä on teettänyt kaikkiaan yli puoli miljoonaa miestä.

   Lisäksi viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa R-DF27-projektin administraattorit ovat aktiivisesti olleet yhteydessä projektin jäseniin ja ehdottaneet tietynlaisten jatkotestien teettämistä. Kyseinen projekti on Hjelt-suvun alkuperän selvittämisen kannalta se kaikkein oleellisin ja hyödyllisin, jäseniä on vähän yli tuhat. Minun ja muutaman muun kohdalla sattui sellainenkin harvinaisuus, että meidän jatkotestimme teetettiin projektin saamilla lahjoitusvaroilla. Minä tulkitsen tämän siten, että kuulumme sellaiseen ryhmään, jonka luokittelun tarkistamista kohtaan tunnetaan yleisempääkin kiinnostusta.

   Olen itsekin yrittänyt hakea meitä geneettisesti läheisiä miehiä muualta kuin haploryhmästämme R-Z220. Minulta puuttuu kuitenkin välineet tällaiseen etsintään FamilyTreeDNA:n puolen miljoonan miehen tietokannasta. Jotkut lähettävät kuitenkin testituloksiaan myös muille palveluntarjoajille edelleen analysoitaviksi. Yksi tällainen on Y-Search, johon on muodostunut n. 14.000 miehen suuruinen tietokanta. Näitten joukosta olen löytänyt kaksi sellaista miestä, joitten geneettinen etäisyys sijaitsee kaaviomme aukkokohdassa: saksalainen GD=6 ja hollantilainen GD=13. Kunhan haploryhmittely joskus remontoidaan uusiksi, luulen vastaavia tapauksia tulevan kerralla esiin isommankin joukon. Olen valmis pieneen vedonlyöntiin siitä, että silloin uudet tapaukset sijoittuvat maantieteellisesti samoille alueille kuin mainitut kaksi.

   Mielestäni tämän kohdan vastaus paradoksiimme on vakavimmin otettava. Ts. puuttuvat miehet ovat jossain muualla ja niin pitäisi meidänkin olla.


4) Heitä ei ole koskaan ollutkaan

   Lopuksi vielä sellainen vastausvaihtoehto paradoksiimme, joka tavallaan vie pohjan koko kysymykseltä. Eräällä geneetikkojen ja asiantuntijoitten keskusteluareenalla (Anthrogenica Forum) on nimittäin esitetty, että samassa yksilössä olisi voinut joskus tapahtua kerralla suuri määrä näitä geneettisen sukututkimuksen tarkastelemia mutaatioita. Tällaisen ilmiön olisi täytynyt olla jonkin ulkoisen tapahtuman seurausta, joka ei kuitenkaan olisi estänyt jälkeläisten syntyä. Keskimääräinen mutaatiotiheys on normaalisti vähintään kymmeniä vuosia, mutta nyt esitetään sellainen äärimmäisen epätodennäköinen mahdollisuus, että yhdessä yksilössä niitä olisi tapahtunut useita. Jos niin on käynyt, niin sehän tarkoittaa, että tällaisessa tapahtumasta olisi saanut alkunsa vain yksi mieslinja, jossa ovat mukana kaikki samanaikaisesti syntyneet mutaatiot. Ja kääntäen, kullekin tapahtumassa mukana olevalle mutaatiolle ei olisi syntynyt omaa mieslinjaansa, jonka nykyään elossa olevat miehet näkyisivät pylväsdiagrammimme tyhjissä kohdissa.

   Mutta sitten löytyy myös niitä asiantuntijoita, jotka eivät pidä mainitun laista tapahtumaa mitenkään mahdollisena. Kummankaan näkemyksen kannattajat eivät pysty muuta kuin ilmaisemaan mielipiteensä, mitään tutkimustietoa asiasta ei ole kellään esittää. Ota tästä nyt sitten selvää.

---

Maarten H. D. Larmuseau et al.: Recent Radiation within Y-chromosomal Haplogroup R-M269 Resulted in High Y-STR Haplotype Resemblance. Annals of Human Genetics, March 2014.

Wikipedia: Fermin paradoksi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Fermin_paradoksi

Anthrogenica, Genetics & Anthropology Discussion Forum. Keskusteluja haploryhmästä R-DF27.
http://www.anthrogenica.com/forumdisplay.php?119-R1b-DF27

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Geneettinen sukupuu


   Edelliset artikkelini ovat perustuneet SNP-tyyppisiin mutaatioihin miesten Y-kromosomissa. Miehillä tapahtuu myös toisenlaisia mutaatioita, joita voidaan käyttää geneettisten sukusuhteitten etsinnässä ja geneettisten sukupuiden laadinnassa. Nämä ovat ns. STR-mutaatioita (Short Tandem Repeat). DNA-kierteessä on lukuisia, yleensä 3-6 peräkkäisestä emäsparista muodostuvia jaksoja, jotka puolestaan peräkkäin toistuessaan muodostavat vaihtelevan pituisia jonoja eli markkereita. Yksittäinen STR-mutaatio tapahtuu silloin, kun DNA:n kopiointivaiheessa sattuu virhe, jonka seurauksena kyseisen markkerin emäsparijaksojen lukumäärä muuttuu.

   Ohessa esimerkki Hjelt-suvussa tapahtuneesta STR-mutaatiosta markkerissa nimeltä DYS607 (markkerit tunnistetaan tällaisilla nimillä). Kyseisessä markkerissa toistuva jakso koostuu neljästä emäsparista AAGG (riittää kun mainitsee emäsparista vain toisen, koska A:n pari on aina T ja G:n pari aina C). Vielä kuusi sukupolvea sitten esi-isilläni emäspari AAGG toistui 15 kertaa eli DYS607=15. Sitten parin kolmen sukupolven aikana jollakin esi-isälläni tapahtui STR-mutaatio, jossa yksi jakso on jäänyt kopioitumatta. Sen seurauksena tuon esi-isäni kaikkien miespuolisten jälkeläisten DYS607=14 (kuten minulla). STR-mutaatioitten esiintymistiheyttä lasketaan sadoissa vuosissa, joten ihan jokapäiväisestä tapahtumasta ei ole ollut kyse.
  
STR-mutaatio DYS607  15-->14

   Miesten Y-DNA-testejä voi tilata 25, 37, 67 tai 111 markkerille. Mikäli haluaa jonkinasteista selvyyttä geneettisiin sukulaisuussuhteisiinsa, on syytä tehdä ainakin 67 markkerin testi. DNA-testin suorittajalta saa mm. tiedon testin tehneen miehen ja aikaisemmin testanneiden miesten keskinäisistä geneettisistä etäisyyksistä. Kahden miehen välinen geneettinen etäisyys GD (Genetic Distance) saadaan laskemalla yhteen heidän markkerikohtaisten arvojensa erotusten itseisarvot. Minun ja Yrjö-serkkuni välinen GD=0, eli olemme geneettisesti ”identtiset serkukset”. Minun ja 4./5. serkkuni Ossin välinen GD=2 eli meillä on eroavuutta kahden markkerin kohdalla. Tästä voidaan jo päätellä, että meidät yhdistävässä 11 miehen sukulinjassa on tapahtunut kaksi STR-mutaatiota. Lisäksi voidaan päätellä, että yhteisellä esi-isällämme Niclas Hjeltillä (1739-1808) on markkerin DYS607 arvo ollut joko 15 tai 14.

   Meidän kolmen Hjelt-sukuun kuuluvan miehen lisäksi on tullut esille kolmen muun miehen tulokset, jotka ovat geneettisesti niin lähellä, että he ja tiedot heidän esi-isistään ovat tärkeitä sukumme alkuperän selvittämisessä. Kutsun näitä miehiä nimellä ”kuuden kopla”. Ohessa ovat ristiintaulukoituina heidän väliset geneettiset etäisyytensä.


   Leslie on kolmannen polven amerikanruotsalainen, jonka juuret ovat Itä-Göötanmaalla. Hänen esi-isänsä tunnetaan aina 1560-luvulle saakka. Hannu on suomalainen, jonka isän sukua ei tunneta. Delmer on myös kolmannen polven amerikanruotsalainen, jonka Ruotsissa eläneistä esi-isistä ei ole tietoa. Tätä ”kuuden koplaa” geneettisesti seuraavaksi lähimmät miehet löytyvät vasta yli 15 GD:n päästä Hollannista ja Brittein saarilta. Edustamamme suvut näyttävät muodostavan Ruotsissa ja Suomessa erikoisen ja erillisen geneettisen saarekkeen.

   Oheisessa taulukossa verrataan koplamme miesten markkereita keskenään, mutta 67 markkerista vain niiden viiden markkerin osalta, joissa eroja esiintyy. Näitten viiden markkerin nimet ovat taulukon sarakeotsikkoina, edellä esimerkkinä ollut DYS607 yhtenä niistä. Koska minä ja Yrjö olemme identtiset, käsittelen meitä samana tapauksena. Punaisella olen merkinnyt ne markkerien arvot, jotka ovat syntyneet sellaisten mutaatioitten seurauksena, joihin pohjautuen myöhemmin esitetty geneettinen sukupuu on rakennettu.
     

   STR-mutaatioitten esiintymistiheys vaihtelee, mutta meille maallikoille riittää tieto siitä, että on hitaita ja nopeita markkereita. Kaaviossa kolme ensimmäistä ovat hitaita, joissa tapahtuvien mutaatioitten väli lasketaan sadoissa vuosissa. Loput kaksi ovat nopeita, joissa mutaatiot voivat tapahtua jopa alle sadan vuoden välein. Näitten tietojen perusteella voidaan laatia yksinkertaistettu geneettinen sukupuu, joka kuvaa puheena olevien sukujen ja Hjelt-suvun kahden geneettisen sukuhaaran keskinäisiä suhteita.

  


   Tämän hetken tietojen perusteella näyttää ensinnäkin siltä, että suvuillamme on yksi yhteinen kantaisä, joka on tullut Ruotsiin Pohjanmeren rannikolta tai Pohjois-Saksasta. Ajankohtaa ei voi kuin arvailla, ehkä 1300-luvulla tapahtuneen saksalaisekspansion yhteydessä ± 100 vuotta, kuitenkin ennen 1500-lukua. Ensimmäiseksi sukupuun haaraksi on erottautunut Delmerin suku (D) mutaatiolla DYS458 18-->17. Ei ehkä voida puhua varsinaisesta Delmerin suvusta, mutta ainakin jollakin hänen esi-isällään ko. mutaatio on tapahtunut, ei muilla.

   Seuraavaksi haaraksi on erottautunut Hjelt-suku (H1, H2) mutaatiolla DYS576 21-->22. Tässäkin on syytä täsmentää, että tarkkaan ottaen Hjelt-suvun voidaan sanoa syntyneen vasta 1670-luvulla. Kyseinen suvulle ominainen mutaatio on kuitenkin tapahtunut ainakin sata vuotta aikaisemmin.

   Leslien suku (L) on tavallaan syntynyt sukupuun ”runkoon”, ts. siinä ei ole tapahtunut mutaatioita kantaisän jälkeen. Leslien suvusta voidaan puhua jo 1560-luvulta lähtien, vaikka suvulla ei olekaan ollut varsinaista sukunimeä kuin vasta 1800-luvun lopulla.

   Hannun tuntematon suku (X) näyttää olevan näistä suvuista kaikkein läheisin Leslien suvun kanssa. Hannun suvun erottaa Leslien suvusta nopeat mutaatiot CDYa 36-->37 ja CDYb 38-->39.

   Hjelt-suku on jakautunut geneettisesti kahteen haaraan (H1 ja H2) 1700-luvun lopulla tai 1800-luvulla. Silloin on tapahtunut mutaatio DYS607 15-->14. Kuriositeettina voi mainita, että ko. mutaation voidaan päätellä tapahtuneen joskus 120 vuoden aikana välillä 1783-1902. Se on voinut tapahtua aikaisintaan Niclas Hjeltillä (1739-1808) hänen Johan-poikansa syntymän (1783) jälkeen, koska Johan on Ossin esi-isä ja heillä DYS607=15. Mutaatio on voinut tapahtua myös Johanin nuoremmalla veljellä Christian Ludvigilla tai tämän pojalla Otto Edvard Augustilla heidän elinaikoinaan. Viimeistään mutaation on kuitenkin täytynyt tapahtua Oton pojalla Arthurilla (isoisälläni) ennen hänen toisen poikansa Kaukon (isäni) syntymää vuonna 1902. Tämä sen takia, että minulla ja serkullani Yrjöllä on todettu DYS607=14, jolloin yhteisellä isoisällämme Arthurilla on täytynyt olla sama arvo viimeistään isäni Kaukon syntyessä. Yrjön isä puolestaan on Kaukon nuorempi veli.

   Geneettisestä sukupuusta voidaan edellä esitetyn perusteella jo päätellä muutamia piirteitä, jotka poikkeavat perinteisestä sukupuusta.




Perinteinen sukupuu
Geneettinen sukupuu
Perustapahtuma
    = sukupuun haarakohta
Syntymä
Mutaatio
Perusyksikkö
Yksilö
Genotyyppi
Perusyhteisö
Perhe
Kulttuuri, etninen ryhmä,
heimo, suku, sukuhaara
Haaran pituus
Yksi sukupolvi
Mutaatioitten väli
= useita sukupolvia
Runko
Dokumentoitu isälinja
Geneettinen isälinja
Aikajänne
Historiallinen aika
Esihistoriallinen ja
historiallinen aika


  Ensinnäkin geneettisen sukupuun haarat saavat alkunsa ihmisyksilössä tapahtuvasta mutaatiosta, perinteisen sukupuun haarat puolestaan ihmisyksilön syntymästä. Ylläolevasssa vertailutaulukossa genotyyppi ymmärretään suppeasti; se koskee vain DNA-testeissä mukana olevia mutaatioita. Geneettinen sukupuu ei rajoitu vain yhteen sukuun, vaan pikemminkin sen voidaan sanoa kuvaavan eri sukujen ja sukuhaarojen keskinäisiä suhteita. Geneettiset sukuhaarat ovat lisäksi useita sukupolvia pitkiä ja ne voivat syntyä vaikka keskelle veljessarjaa; vanhemmat veljet voivat kuulua eri haaraan kuin nuoremmat veljet. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole paljoakaan merkitystä ja se voidaan tietenkin todeta vain silloin, kun myös perinteinen sukupuu tunnetaan vastaavalta ajalta. 

   Onko näin yksinkertaisella geneettisellä sukupuulla sitten merkitystä Hjelt-suvun alkuperää etsittäessä? On sillä ilman muuta se merkitys, että se näyttää suunnan, jonne jatkotutkimukset kannattaa kohdistaa. Tällä hetkellä tiedossa olevat sukuamme geneettisesti lähimmät suvut ovat eläneet Ruotsissa, josta tarvitaan lisää DNA-testituloksia. Niitä ei voi kuitenkaan jäädä odottamaan, vaan tarkoituksena onkin etsiä sellaisia elossa olevia ruotsalaisia miehiä, jotka voivat tarkentaa geneettistä sukupuutamme. Heidän löytäminen vie kuitenkin aikaa ja senkin jälkeen pitää vielä suostutella heidät tekemään DNA-testejä.

   Vaikka edellä kirjoitettu teksti näyttää yksiselitteiseltä, niin kuitenkin tähän loppuun muutama varoituksen sana. Geneettinen sukupuu on rakennettu tämän hetken tietojen perusteella, mutta uusia testejä valmistuu jatkuvasti ja tarkistuksia tulee varmasti. Lisäksi tässäkin esitetyn sukupuun rakenne perustuu testituloksiin, jotka eivät ole yksiselitteisiä; ne pätevät vain tietyillä todennäköisyyksillä. Ja kaiken huippuna ovat omat tulkintani, jotka ovat täysin subjektiivisia.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Geneettisiä sukulaisia





   Edelliset artikkelini muinaisista esi-isistäni perustuivat sellaisiin miesten Y-kromosomissa tapahtuneisiin mutaatioihin (”snipsit”), joita tapahtuu hyvin harvoin, satojen jopa tuhansien vuosien välein. Tässä ja seuraavissa artikkeleissani lähestyn kysymystä Hjelt-suvun alkuperästä toiselta suunnalta. Kirjoitukseni perustuvat nyt toisenlaisiin mutaatioihin, joita tapahtuu tiheämmin, jopa alle sadan vuoden välein. Tällöin on mahdollista verrata elossa olevien yksittäisten miesten testituloksia toisiinsa ja tehdä niitten perusteella johtopäätöksiä heidän välisistä sukuyhteyksistä. Näitten testien teko on viime vuosina lisääntynyt suuresti, jonka seurauksena on löytynyt myös ennestään tuntemattomia sukulinjoja. Tästä on saanut alkunsa uusi sukututkimuksen haara, geneettinen sukututkimus. Sen vakiintumisesta kertoo sekin, että mm. Suomen Sukututkimusseura lisää syksyllä koulutustarjontaansa geneettisen sukututkimuksen kursseja.

   Perinteistä sukututkimusta on ehkä tämän jälkeen syytä alkaa kutsua historialliseksi sukututkimukseksi, koska se perustuu asiakirjoihin ja muihin kirjallisiin lähteisiin. Tämä seikka tietenkin asettaa tälle tutkimushaaralle selvät aikarajat sille, mihin saakka se voi ulottua. Geneettisellä sukututkimuksella ei tällaisia aikarajoja ole, koska me kaikki kannamme geeneissämme tietoja esivanhemmistamme tuhansien vuosien ajalta. Sen sijaan rajoituksena on se, että geneettisessä sukututkimuksessa esiin tulleista sukulaisuussuhteista ei oikeastaan koskaan voi sanoa mitään vuorenvarmaa, tuloksien voidaan sanoa pitävän paikkansa vain tietyillä todennäköisyyksillä.

   Geneettisellä sukututkimuksella saadaan myös sellaisia tuloksia, jotka sijoittuvat samoille vuosisadoille kuin historiallisella sukututkimuksella saadut tulokset. Tätä kautta viime vuosina onkin tullut esille monia tapauksia, joissa näitten kahden tutkimussuunnan tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Suomestakin löytyy esimerkkejä, joissa geneettisen sukulinjan on voitu todeta poikkeavan kirkonkirjoihin kirjoitetusta. DNA-tutkimuksilla onkin jo kumottu tietoja tai vankkoja uskomuksia, joiden varaan perinteistä sukututkimusta on rakennettu. Yhä enemmän on kirkonkirjoissa näkyvien sukulinjojen rinnalle ilmaantunut niistä poikkeavia geneettisiä sukulinjoja. Eihän tässä sinänsä mitään uutta ole, mutta yhä useammin sukuansa tutkiva joutuu miettimään suhtautumistaan niihin; eli mitä suku ja sukulaisuus oikeastaan tarkoittavat.

   Suomesta löytyy lisäksi esimerkkejä toisenlaisesta tavasta, jolla geneettinen sukututkimus on täydentänyt perinteistä tutkimusta. DNA-sukututkimus voi vahvistaa perinteisen sukututkimuksen epävarmoja sukulaisuustietoja. Joittenkin sukujen sukututkimuksissa on tuotu esiin sellaisia sukuryhmiä, joilla saattaa olla yhteys tutkittuun sukuun (esim. sama sukunimi), mutta näistä yhteyksistä ei ole löytynyt kirjallisia todisteita. Kun molempiin ryhmiin kuuluvien henkilöitten DNA-näytteitä on verrattu keskenään, on ongelmaan yleensä saatu vastaus. Tulokset eivät välttämättä paljasta ryhmien välistä sukuyhteyttä, vaan kertovat kuinka läheisiä ryhmät ovat keskenään geneettisesti. Tämä voidaan ilmaista esim. ennusteella siitä, kuinka monen sukupolven päästä yhteinen esi-isä löytyy.

   Näissä omissa kirjoituksissani minä puolestani yritän selvittää geneettisen sukututkimuksen menetelmin oman Hjelt-sukuni alkuperää. Ajatuksena on löytää sellaisia miehiä, joitten DNA-testitulokset ovat niin lähellä minun arvojani, että voidaan puhua jonkinlaisesta geneettisestä sukulaisuudesta. Tuloksia vertaamalla saadaan arviot siitä millä todennäköisyydellä minun ja jonkin toisen miehen yhteinen esi-isä on elänyt tietyllä aikakaudella eli kuinka kaukaisia serkkuja olemme. Oma kaukaisin tunnettu esi-isäni eli yhdeksän sukupolvea sitten 1600-luvulla ja hänen veljiensä elossa olevat miesjälkeläiset ovat siis minun 7. serkkuja ja he kuuluvat vielä Hjelt-sukuun laskettavien henkilöitten joukkoon. Tavoitteena on kuitenkin löytää tätä kaukaisempia serkkuja. Se on mahdollista, koska heidän perimässään on vielä niin paljon yhteistä minun perimäni kanssa, että meidän välisestä sukulaisuudesta voidaan tehdä johtopäätöksiä. Tällaisista DNA-tutkimuksilla löydetyistä kaukaisista serkuista tehdyt perinteiset sukututkimukset voivat sitten kertoa jotain uutta omistakin esi-isistäni. Ja kyllähän muutama tällainen mies on löytynytkin ja heidän kauttaan on saatu uutta tietoa Hjelt-suvun alkuperästä. Mutta ennen kuin kerron tarkemmin heistä, seuraavassa artikkelissa ensin lyhyt katsaus siihen, miten DNA:ta tämän tyyppisissä tutkimuksissa luetaan.

------

Ahti Kurrin DNA-kotisivut. http://www.kurrinsuku.net/3

Wikipedia: Geneettinen sukututkimus.https://fi.wikipedia.org/wiki/Geneettinen_sukututkimus

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Olivatko esi-isämme iberialaisia? (2300 - 1300 eaa)


   Edellisessä kirjoituksessa pääsimme esi-isiemme jalanjälkiä seuraten jo Keski-Eurooppaan. 2300 eaa aikoihin indoeurooppalaista alkuperää oleva väestö levittäytyi sieltä edelleen hitaasti länteen ja ylitti Rein-joen. Sen jälkeen R1b-miesten eteneminen jatkui eri ilmansuuntiin neljänä päähaarana. Näitten miesten mukana Euroopan eri osat siirtyivät pronssiaikaan ja alkoivat käyttää indoeurooppalaisia kieliä. Nykyväestössä kuhunkin haaraan kuuluvien miesten jälkeläiset voidaan tunnistaa heille ominaisten mutaatioitten avulla

   Oheisessa kartassa olen näistä laajentumishaaroista käyttänyt englanninkielisiä, melko hyvin kuvaavia nimityksiä. Etelään lähteneet kuuluivat ryhmään Italo-Celtic, pohjoiseen lähteneet tunnetaan nimellä Germanic, länteen lähteneet nimellä Atlantic-Celtic. Päinvastoin kuin voisi olettaa, Hjelt-suvun esi-isät eivät suunnanneetkaan vielä tässä vaiheessa pohjoiseen, vaan lounaaseen. Tämän joukon määränpää selviää siitä käytetystä nimestä Ibero-Atlantic, mutta olivatko meidän esi-isämme mukana Iberian niemimaalle asti? 

   Alkuperätutkijat eksyksissä

   En tiedä olivatko sukumme esi-isät eksyksissä kun eivät suunnistaneet suorinta tietä kohti Turkua, vaan lähtivät lounaaseen, mutta ainakin tutkijat ovat toistakymmentä vuotta olleet eksyksissä yrittäessään selvittää näitten R1b-miesten liikkeitä. Pitkään oli vallalla käsitys, että R1b-miesten alkukoti olisi ollut Iberian niemimaalla ja he olisivat sieltä käsin levinneet muualle Eurooppaan pohjoisen ja koillisen suuntaan. Tämä käsitys on vuosien 2009-12 aikana ja tänä vuonna tehdyissä tutkimuksissa osoitettu vääräksi. Sen sijaan nyt on vallalla näkemys R1b-miesten leviämisestä idästä länteen ja sekin pari tuhatta vuotta myöhemmin kuin aikaisemmin on oletettu. 

   Vielä toista vuotta sitten alkuperätutkijoitten keskustelupalstoilla jotkut osallistujat esittivät ajatuksia siitä, että R1b-miehet olisivat siirtyneet Balkanilta Iberian niemimaalle jo neoliittisella kaudella. Nämä esitykset ovat hiljalleen jääneet syrjään ja kirjoitukseni noudattavat tällä hetkellä vallalla olevia käsityksiä. Maallikon on hieman vaikea muodostaa kuvaa Euroopan väestön alkuperää koskevista asioista näiltä osin, koska pelkkien keskustelupalstojen perusteella tehtyjen johtopäätösten teossa pitää olla varovainen. 

   Kellopikarikulttuuri

   R1b-miesten levittäytyessä läntisimpään Eurooppaan, siellä vallitsi ns.kellopikarikulttuuri (2800-1900 eaa). Tämä kulttuuri oli syntynyt Iberian niemimaalla megaliittisen ajan jälkeen ja se oli levittäytynyt laajalle Länsi-Eurooppaan. Nimensä kulttuuri on saanut käännetyn kellon muotoisista keraamisista pikareista (ks. kuva yllä). Oheisessa kartassa kellopikarikulttuurin vaikutusalue on merkittyvaalenruskealla. Indoeurooppalaisten mukana kulttuurin piirissä siirryttiin parin vuosisadan aikana pronssiaikaan noin vuoteen 1800 eaa mennessä. Populaatiot levisivät vastakkaisiin suuntiin: paleoeurooppalaiset lounaasta koilliseen ja indoeurooppalaiset koillisesta lounaaseen. R1b-miehiä kiinnostivat alueet, joista löytyi pronssin tekoon tarvittavaa tinaa ja kuparia. Heitä ei ollut vielä tässä vaiheessa tarpeeksi, jotta he olisivat syrjäyttäneet alkuperäiseen väestöön kuuluvat miehet. Populaatiot elivät rinnan pitkän aikaa. Indoeurooppalaiset sulautuivat paikalliseen väestöön, omaksuivat sen tavat ja sen käyttämät paleoeurooppalaiset kielet sekä ottivat naisensa paikallisen väestön keskuudesta. Arkeologisten löytöjen perusteella ei siten ole voitu päätellä vainajien alkuperää ilman heidän luittensa DNA-analyysejä, joita taas on tehty vasta aivan viime vuosina. 

   Baskeilla ei ole samaa ongelmaa kuin Hjelteillä.

   Iberialais-atlanttiseksi kutsuttu haploryhmä DF27 syntyi melko pian haploryhmän P312 jälkeen. Nimi tulee siitä, että nykyään DF27-miehet käsittävät n. 80% Espanjan ja Portugalin (myös Ranskan lounaisimman maakunnan Gascognen) miesväestöstä. Sillä ei ole merkitystä, että allaolevassa taulukossa enemmistö DNA-testin tehneistä miehistä on kotoisin Brittein saarilta. Testejä nimittäin teetetään saarilla moninkertaisesti suhteessa Manner-Eurooppaan. Iberiaan viittavasta nimestään huolimatta DF27-haploryhmän oletetaan syntyneen Ranskan alueella Alppien länsipuolella, jossa sitä nykyään esiintyy vain vähän. Koska Hjelt-suvun miehet kuuluvat tähän ryhmään, on eräs meidän esi-isistämme siis asunut samalla alueella. Mutta sitten tullaan tämän kirjoituksen otsikkokysymykseen: olivatko meidän esi-isämme mukana, kun ainakin pääosa DF27-miehistä ylitti Pyreneiden vuoret? Tähän ei vielä voi antaa varmaa vastausta. Mikäli alkuperätutkimukset edistyvät niin ripeästi kuin tähänkin asti, uskon asian selviävän parin vuoden sisällä. 

   Esikelttiläisestä haploryhmästä DF27 on parin vuoden ajan tunnettu joitakin sen alahaploryhmiä. Me Hjeltit kuulumme alahaploryhmään Z220, jonka syntymäpaikkaa ei tarkkaan tunneta. Osa nykyisistä baskimiehistä kuuluu myös tähän samaan ryhmään. Baskeille lienee samantekevää, onko haploryhmä Z220 syntynyt Pyreneiden pohjois- vai eteläpuolella, he ovat Iberiaan tulleet ja siellä pysyneet näihin päiviin asti. Meille Hjelteille sen sijaan Z220:n syntymäpaikalla on paljonkin väliä, siitä riippuu ovatko esi-isämme eläneet Iberian niemimaalla vai eivät. DF27-miesten oletetaan tulleen Iberian niemimaalle n. 1800 eaa ja haploryhmä Z220 lienee syntynyt samoihin aikoihin tai vähän myöhemmin. Näissä aikarajoissa Z220:n synnylle Iberian niemimaalla jäisi ehkä vain muutama sukupolvi aikaa. Todennäköisempää onkin se, että sekä DF27 että Z220 ovat syntyneet Pyreneiden pohjoispuolella. Siinä tapauksessa vastaus otsikon kysymykseen kuuluu: sukumme ei polveudu iberialaisista, mutta isossa perspektiivissä olemme geneettisesti melko lähellä iberialaisia. Pikanttina detaljina lisättäköön, että geneettisesti olemme lähempänä baskeja kuin muita Iberian niemimaan asukkaita. 

   Edellä olevan mukaisesti olen oheiseen karttaan merkinnyt sukumme esi-isien reitin vihreällä ja muihin R1b-haploryhmiin kuuluvien miesten leviämissuunnat punaisella. Kartastani ei selviä siinä esiintyvien haploryhmien suuruudet, joista lyhyesti. Haploryhmästä P312 erkanevat neljä haaraa ovat merkittäviä; niistä on kasvanut nykyisen Euroopan miesväestön enemmistö. Espanjalaisten, portugalilaisten ja heidän ympäri maailmaa elävien jälkeläistensä miesväestöstä n. 80% kuuluu tänä päivänä haploryhmään DF27. Haploryhmän Z220 osuutta nykyväestöstä ei tunneta, mutta sekin on suuri Brittein saarilla, Ranskassa sekä Pohjanmeren rannikolla. Sen alaryhmän S21184 ja tämän alla olevan ryhmän S19290 määrät ovat myöskin tuntemattomat, mutta ilmeisesti näistä haploryhmistä voi jo sanoa, että ne ovat harvinaisia. Alla olevassa taulukossa on esitetty mainittujen haploryhmien esiintymisfrekvenssit alueittain miesten Y-DNA testeissä toukokuuhun 2015 mennessä. 




   Kielenvaihtoja

   Sukumme esi-isät ovat vuosituhansien saatossa puhuneet tietenkin monia kieliä. Kuriositeettina voisi lisätä, että he ovat puhuneet kolmeen eri kielikuntaan kuuluvia kieliä. Venäjän aroilta Atlantin rannikolle saakka he puhuivat indoeurooppalaisia kantakieliä. Atlanttisena pronssiaikana he vaihtoivat kielensä paikallisiin paleoeurooppalaisiin kieliin. Ei kestänyt kauan kun he kelttiläisten valtakaudella vaihtoivat kielensä takaisin indoeurooppalaisiin kieliin, tällä kertaa kelttikieliin. Lopulta 1800-luvulla Suomessa osa sukumme miehistä vaihtoi äidinkielensä eräästä indoeurooppalaisesta kielestä erääseen uralilaiseen kielikuntaan kuuluvaan kieleen, jolla minä tätä kirjoittelen.


   Pohjanmerelle

   Tänä vuonna geneetikot ovat lisänneet haplopuuhunsa uusien haarojen joukossa myös kaksi sellaista, joihin Hjelt-suvun miehetkin luokitellaan. Atlanttisen pronssikauden aikana (1300-700 eaa) syntyi kaksi haploryhmän Z220  alaryhmää: S21184 ja S19290. Nämä ovat sen verran tuoreita, että vielä ei ole ehtinyt valmistua montaakaan DNA-testiä, joissa ne olisivat tulleet esiin. Sellainen sormituntuma tulee, että nämä uusimmat ryhmät ovat syntyneet jossain Pohjanmeren tai Kanaalin rannikolla ennen ajanlaskumme alkua. Ensinnäkin iberialaisten osuus on hävinnyt ja pohjoisempien alueitten määrä on ainakin suhteellisesti lisääntynyt. 

   Viimeistä saraketta hallitsemme sitten me Hjelt-suvun miehet ja geneettisesti meitä hyvin lähellä olevat miehet: Suomessa kolme Hjelt-nimistä miestä ja neljäntenä Hannu, jonka yhteys Hjelt-sukuun on läheinen, mutta selvittämättä. Viidentenä samaan joukkoon kuulu Skandinavian kohdalla oleva ainoa mies. Hän on Les, kolmannen polven amerikanruotsalainen, jonka juuret ovat Itä-Göötanmaalla, mutta joka on geneettisesti hyvin lähellä Hjelt-sukua. Viimeisen sarakkeen kolme brittimiestä ovat sen sijaan geneettisesti selvästi eri porukkaa kuin mainittu "viiden kopla". Minuun verrattuna "viiden koplan" geneettinen etäisyys (Genetic Distance, tämän termin selitän seuraavassa kirjoituksessa) on 0-4, kun brittimiehiin etäisyys on 20-27. 

     
DF27 ja sen alaryhmien DNA-testien lkm. alueittain. 
   
   Tämän pidemmälle ei DNA:n kertoma tarina haploryhmien kautta vielä ulotu. Jos kuitenkin entinen meno jatkuu, niin uskon vuoden sisällä palaavani tähän asiaan. Mutta ei hätää, DNA kertoo tarinaansa myös toisella tavalla edellämainituista viidestä miehestä. Se tarina jatkuu jo seuraavassa kirjoituksessani.  
__________

Haak, Wolfgang; Lazaridis, Iosif et al.: "Massive migration from the steppe is a source for Indo-European languages in Europe". BioRxiv, February 2015.

Eupedia Genetics: Haplogroup R1b
YFull: Y-tree
Wikipedia: Haplogroup R1b

maanantai 18. toukokuuta 2015

Arolta Keski-Eurooppaan (3600 - 1600 eaa)



   
Innovatiiviset arokansat

   Ensimmäiset R1b-miehet ylittivät Kaukasus-vuoret jo noin 5000 eaa ja levittäytyivat pohjoispuolisille aroille. Kesti toistatuhatta vuotta ennen kuin toinen aalto R1b-miehiä ylitti Kaukasuksen n. 3700 eaa. Samoihin aikoihin Pohjois-Kaukasuksella syntyi ensimmäinen pronssiaikakauteen kuuluva ns. Maikopin kulttuuri (3700-2500 eaa). 

   R1b-miesten levittäytyminen jatkui edelleen pohjoisille aroseuduille. Arot eivät olleet autioita, siellä harvaan asuvat paimentolaiskansat elivät vielä neoliittistä kautta. Näitten kansojen joukossa oli myös ensimmäisen aallon mukana tulleet R1b-miehet. Epäselväksi on jäänyt kumman aallon mukana Hjelt-suvun muinaiset esi-isät ylittivät Kaukasus-vuoret. Niin tai näin, aroilla geneettiset ryhmät sekoittuivat suloisesti keskenään ja väestön jakautuminen etnisiin ryhmiin tapahtui  muilla perusteilla. Geneettisesti arokansat muodostuivat tämän jälkeen kolmesta ryhmästä: länsiosia hallitsi R1b-ryhmä ja itäosia R1a-ryhmä, jonka joukossa eli n. 5-10% suuruinen R1b-vähemmistö. Lisäksi aroille oli levittäytynyt kaukasialaisen haploryhmän G miehiä. 


   Elämänmuoto aroilla poikkesi siitä, mitä se oli ollut Kaukasuksen pohjoisrinteillä. Pian saikin alkunsa aroilla toista tuhatta vuotta vaikuttanutJamna-kulttuuri (3600-2300 eaa). Elämänmuoto aroilla oli liikkuvaa. Villihevonen oli kesytetty siellä jo aikaisemmin ja Maikopin kulttuurin mukana tulivat merkittävät keksinnöt; pyörä ja vaunu. Teltat ja tavarat lastattiin härkien vetämiin vaunuihin. Ihmiset ratsastivat ja paimensivat liikkeellä olevaa karjaa: nautoja, sikoja, lampaita ja vuohia. Jo Maikopin-kultturin aikana alkunsa saanut metallinkäsittelytaito ja pronssiesineitten valmistus kehittyivät. Kaukasuksen pohjoisrinteiltä on hiljattain löydetty mm. vanhin tunnettu pronssinen miekka. Muodoltaan se on samanlainen kuin kelttien valmistamat miekat n. 3000 vuotta myöhemmin. Muitakin piirteitä löytyy, jotka kertovat kelttien muinaisen alkuperän olevan aroilla, kuten lampaanvillan hyötykäyttö. Vainajat haudattiin maakuoppiin kyljelleen polvet taivutettuina, kasvot koilliseen ja haudan päälle rakennettiin jamnoille tyypillinen kumpu. 

  Nykykäsityksen mukaan jossain Jamna-kulttuurin alueella tapahtui yksittäisellä R1b-miehellä mutaatio, jonka mukaan hänen miesjälkeläisensä luokitellaan haploryhmään R1b-M269. Tätä ryhmää esiintyy pieniä määriä Euraasiassa, mutta Länsi-Euroopassa kyseinen haploryhmä on yleisin. Frekvenssi on 92% Walesissa, 82% Irlannissa, 70% Skotlannissa, 68% Espanjassa, 60% Ranskassa (76% Normandiassa) --- ja Hjelt suvussa 100% :) 

  Jamna-kulttuurin väestön katsotaan kuuluneen kantaindoeurooppalaisiin. Nämä eivät olleet mikään yksittäinen etninen ryhmä, vaan koostuivat erilaisista väestöryhmistä. Niitten keskuudessaa puhuttiin kantaindoeurooppalaisia kieliä

   


   Karttaan olen merkinnyt keltaisella niitten haploryhmien leviämissuunnat, joihin myös Hjelt-suvun muinaiset esi-isät kuuluivat. Punaisella muitten R1b-miesten leviämissuunnat 


Invaasio



  
  Helmikuussa 2015 eräs tiedeuutinen ylitti uutiskynnyksen myös Suomessa. Se koski laajaa tutkimusta, jonka tulokset ovat tämänkin kirjoituksen kannalta kiinnostavia. Tutkimuksessa oli tehty DNA-testit 94 vainajan luille, jotka on aikoinaan varastoitu museoihin ympäri Eurooppaa. Tiivistetysti tuloksena oli se, että indoeurooppalaisten kansojen levittäytyminen Keski-Eurooppaan  oli aiempaa oletettua massiivisempaa, tutkimuksessa käytettiin termiä invaasio. Keskeisessä asemassa tässä invaasiossa olivat juuri edellä käsitellyt jamnat. He toivat mukanaan pronssikauden, indoeurooppalaiset kielet ja edellä käsitellyt keksintönsä. 

   Invaasion vaikutus Euroopan väestöön oli käänteentekevä ja nopea. Täällä asunut paleoeurooppalainen väestö eli vielä neoliittista aikaa eikä sillä ollut mitään mahdollisuutta selviytyä teknologisesti ylivertaisia arokansoja vastaan. Parissa sukupolvessa paikallisten heimojen miesväestön eliitti vaihtui ja vähitellen muukin miesväki. Tulijoilla ei ollut ainakaan merkittävästi naisia mukanaan ja näin ollen sukuja jatkettiin paikallisten naisten kanssa. Seurauksena arokansojen kaukaasialainen ja itäaasialainen ulkonäkö hävisi ja paleoeurooppalaisten ihonväri ja hiukset muuttuivat vaaleammiksi eli syntyi meille tutun näköinen eurooppalainen ihmistyyppi. Vanhat paleoeurooppalaiset kielet Keski-Euroopassa vaihtuivat indoeurooppalaisiin. 

   Invaasio tapahtui pääosin kahta reittiä, joista pohjoisempi suuntautui nykyisten Tsekin, Puolan ja Pohjois-Saksan alueille. Edellämainitussa tutkimuksessa löytyi tätä reittiä kulkeneitten vainajien luita, jotka kuuluvat geneettisesti samaan haploryhmään kuin Hjelt-suvun miehet. Joten oikeilla jäljillä siis ollaan. Em. alueelle syntyi ns. Únětice-kulttuuri (2300-1600 eaa). Nimeä ei voi suomentaa, koska se on annettu erään tsekkiläisen kylän mukaan. Foneettisesta ohjeesta [ˈuːɲɛcɪt͡sɛ] huolimatta en vieläkään ymmärrä miten nimi pitäisi lausua. Täällä eläneet R1b-miehet tunnistetaan nykyään siitä, että he kuuluvat haploryhmään R1b-L11. 


Rekonstruoitu Únětice-talo
 Böömistä




   Únětice-kulttuurin merkitys pronssikauden Euroopan muodostumisessa on keskeinen. Sen väestö oli omapiirteistä ja dynaamista. Vaikutus ulottui varsinaista asuinaluetta huomattavasti laajemmalle; Únětice-keramiikkaa ja pronssiesineitä on löydetty Britanniasta, Irlannista, Skandinaviasta, Italiasta ja Balkanilta.

______________________
Haak, Wolfgang; Lazaridis, Iosif et al.: "Massive migration from the steppe is a source for Indo-European languages in Europe". BioRxiv, February 2015.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Alkukoti (8500 - 5000 eaa)


  


   Hjelt-suvun muinaiset esi-isät, R1b-miehet, elivät jääkauden aikaan ja vielä pitkään sen jälkeen läntisessä Aasiassa. Nykyinen käsitys heidän asuinalueestaan on merkitty oheiseen karttaan; itäinen Anatolia, Kaukasus-vuorten eteläpuoli, Mesopotamian pohjoisosa sekä Kaspianmeren etelä- ja kaakkoisrannat. Jos aluetta yrittää kuvata tämän päivän valtioitten mukaan, niin alue koostuisi Turkin itäosasta, Irakin ja Iranin pohjoisosista ja Turkmenistanin länsiosasta.

   Jossain tällä alueella on noin 8.500 eaa elänyt yksi yksittäinen mieshenkilö, jonka Y-kromosomin DNA:ssa on tapahtunut se mutaatio, jota myös kaikki hänen poikansa ja koko mieslinja heidän jälkeensä kantavat. Tämän miehen miesjälkeläiset ovat menestyneet historian saatossa hyvin, muodostavathan he nykyään läntisen Euroopan miesväestön enemmistön. Mainittu esi-isämme ei ole varmaankaan aikanaan huomannut olevansa mitenkään merkittävä henkilö, mutta sen sijaan me hänen jälkeläisensä voimme sanoa, että hänen asuinseutunsa on meidän alkukotimme. 

   Alkuhärän kesyttäjät

   Alkukotimme väestöä voi luonnehtia karjaa kasvattaviksi paimentolaisiksi. Alueen heimot olivat aikaisemmin olleet mammuttien ja alkuhärkien metsästäjiä. Mammuttien kuoltua sukupuuttoon, alkuhärkä (bos primigenus) kesytettiin kuten myös villikarju (sus scrofa) ja vuohi. Väestö ei elänyt enää pelkästään metsästämällä, vaan aloitettiin kotieläimiksi muutettujen eläinten paimentaminen. Kaksi vanhinta tunnettua arkeologista löytöä, joissa näkyy merkkejä karjanhoidosta, sijaitsevat juuri samalla suppealla alueella Itä-Turkissa ja Pohjois-Irakissa, josta R1b-miesten populaatio alkoi voimakkaasti laajeta noin 8.500 eaa. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että myös nautojen muinaisille luulöydöille on tehty DNA-testejä, joitten mukaan alkuhärän populaatiossa on ollut noina aikoina vain 80 yksilön pullonkaula. Aika erikoista! 

   R1b-miehet kuuluivat erityisesti karjaa kasvattavaan väestöön, joka vietti ainakin osittain liikkuvaa paimentolaiselämää. He eivät kuuluneet siihen alueen eteläosien väestöön, joka aloitti maanviljelyksen ja asettui asumaan pysyvästi Mesopotamian hedelmällisille viljelysalueille. 


   
   Ne, jotka ovat lukeneet Kalevi Wiikin Euroopan väestön alkuperää käsitteleviä kirjoja vuosilta 2002-06, ihmettelevät varmaan sitä, että Wiikin kirjoissa esitetty näkemys poikkeaa täysin tässä esitetystä. Tuolloin oli vallalla yleinen käsitys, että R1b-miesten ns. refugialue sijaitsi Iberian niemimaalla ja sieltä R1b-miehet olisivat levittäytyneet muualle Eurooppaan. Refugialueella tarkoitetaan aluetta, jossa väestö asui jääkauden aikana. Käsitys perustui pääasiassa nykyväestön haploryhmiin, joissa ko. miehillä on selvä keskittymä nimenomaan Espanjassa ja Portugalissa. Vuosien 2009-12 aikana on tehty neljä tutkimusta, joissa päädytään täysin päinvastaiseen käsitykseen. Niitten mukaan R1b-miehet ovat tulleet Eurooppaan idästä päin ja 2.000 - 3.000 vuotta myöhemmin kuin aiemmin oli oletettu. 

   Lisäksi aivan viime vuosina ympäri Eurooppaa on museoiden varastoista haettu esiin muinaisten vainajien luulöytöjä ja alettu tutkia niitten DNA:ta. Luille on tehty aikoinaan radiohiiliajoitukset sekä arkeologiset tutkimukset, joitten perusteella tunnetaan vainajien kulttuuriympäristö. Näittenkin tutkimusten tulokset vahvistavat sitä nykyään vallalla olevaa käsitystä R1b-miesten refugialueesta, jota tässä olen esittänyt. Refugialueesta voi hyvin käyttää vähän kotoisampaa nimitystä alkukoti.

   Lähtö 

   Alkukodin R1b-populaatio jakaantui aikojen kuluessa kolmeen osaan: 

   Ensimmäisenä erottautui haara, joka levittäytyi jo noin 500 vuotta R1b-mutaation syntymisen jälkeen etelään, Lähi-Itään. Tämä joukko tunnistetaan alahaploryhmänä R1b-V88. Heidän levittäytymisensä jatkui edelleen Keski-Afrikkaan saakka. Tänäkin päivänä heidän miesjälkeläisensä muodostavat esimerkiksi Pohjois-Kamerunissa yli 60% sen miesväestöstä.

  Toinen haara R1b-P297 lähti pohjoiseen yli Kaukasus-vuoriston. Ilmaston lämpeneminen Kaukasuksen pohjoispuolisilla laajoilla aroilla oli muuttanut siellä olosuhteet karjankasvatukselle ihanteellisiksi. Melko pian tästä haarautui yksi haara itään Kaspianmerelle ja Keski-Aasiaan (R1b-M73). Suurempi osa (R1b-M269) levittäytyi vuoteen 5.000 eaa mennessä Dneprin ja Volgan väliselle arolle. Tämä on se ryhmä, jonka seuraamista jatkan seuraavassa kirjoituksessani.

  Kaikki eivät kuitenkaan jättäneet alkukotiaan. Kolmas geneettinen haara jäi Anatoliaan (R1b-M335), mutta ei jostain syystä menestynyt alueen muitten väestöryhmien lailla. Nykyään tähän haploryhmään kuuluvia miehiä elää kurdialueella, mutta he ovat hyvin harvinaisia  

________

Kalevi Wiik: Eurooppalaisten juuret, 2002