sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Neljä kaupunkia

 

Lataa pdf muodossa täältä.

   1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa Ruotsin hallussa oli vain pieni n. 20 km pituinen kaistale Pohjanmeren rannikkoa Gävle-joen suulla (kartalla tummennettuna). Pohjoisessa oli Norjaan (eli Tanskaan) kuuluva Bohus-lääni ja etelässä Tanskalle kuuluva Hallandin lääni. Kaupunkeja oli neljä: vuonna 1366 perustettu Älvsborg aivan joen suulla, n. 10 km päässä, Göta- ja Säve-jokien haaraan vuonna 1474 perustettu Nya Lödösen kauppakaupunki ja vuosina 1604-1611 toiminut Kaarle IX:n Göteborg sekä Kustaa II Adolfin vuonna 1621 perustama Göteborg, joka nykyään käsittää kaikkien näitten vanhojen kaupunkien alueet.

   Säilyneissä asiakirjoissa löytyy tietoja tällä alueella eläneistä viidestä Hielt-nimisestä miehestä ajalta 1604-1669; yhteensä 46 asiakirjamainintaa. Alkuperäisissä dokumenteissa nimi on kirjoitettu muodossa Hielt, mutta ruotsalais-hollantilainen tutkija Raimond Veenstra on kirjoituksissaan ”modernisoinut” nimen muotoon Hjelt.

   Kyseiset viisi miestä olivat kahdesta perheestä. Toinen oli kauppias Oluf Hieltin perhe, josta löytyy mainintoja vuosilta 1604-1621. Hänen poikansa Oluf Hielt nuorempi toimi myös kauppiaana. Toinen perhe oli Nils Hieltin käsityöläisperhe, josta löytyy tietoja vuosilta 1616-1669. Myös hänen poikansa Lars Nilsson Hielt sekä pojanpoika Nils Larsson Hielt mainitaan. On mahdollista, että Turun Hieltit/Hjeltit polveutuvat tästä käsityöläisperheestä. Sukuyhteydestä kauppias-Hieltteihin ei sen sijaan ole mitään tietoa. Kaikki Hielt-nimiset henkilöt kuitenkin kiinnostavat, koska tuona aikana heitä ei muualta Ruotsista ole löytynyt. Sen sijaan muutamia löytyy 1500-ja 1600-lukujen Alankomaista lähinnä Flanderista ja Antwerpenin ympäristöstä, mutta ei Gelderlandista.



Kaksi vanhinta kaupunkia

En rekonstruktion av hur Nya Lödöse kan ha sett ut vid slutet av 1500-talet (Wikipedia).Hielt-kauppiaat asuivat kaupungin halki kulkevan Säve-joen pohjoispuolella (vasemmalla). 


   Alankomaitten vapaussodan aikana espanjalaiset joukot karkottivat Flanderin protestantteja Alankomaitten pohjoisosiin ja erityisesti Antwerpenin kukistumisen jälkeen vuonna 1585. Kauppiaita ja käsityöläisiä päätyi 1563 alkaen myös Ruotsiin saakka, Älvsborgiin ja Nya Lödöseen. 1590-luvulla Kaarle-herttua lähetti edustajansakin värväämään hollantilaisia. Älvsborgiin asettui lähinnä laivanrakentajia ja merenkävijöitä ja joukko hollantilaisia kauppiaita sai perustaa kauppapaikan Nya Lödöseen. Vuonna 1599 arvioidaan Nya Lödösen asukasluvun olleen n. 1500, joista kolmannes ulkomaalaisia. Porvareita oli 232, ts. kauppiaita ja porvarioikeudet omaavia käsityöläisiä.

   Nya Lödösessä tiedetään asuneen kolme Hielt-nimistä miestä. Kauppias Oluf Hielt vanhempi asui Hans Engelsmannin ruodussa norr om Säveån ja hän kuului 1600-luvun ensi vuosina kaupungin eniten verotettujen joukkoon. Vuonna 1604 hänen veronsa olivat 14,5 taaleria, mikä oli kuudenneksi suurin kaupungin 285 porvarin joukossa. Hänen poikansa Oluf Hielt nuorempi oli myös kauppias samassa ruodussa. Vuonna 1609 heidän talonsa paloi.

   Vuonna 1639 laaditussa asiakirjassa luetellaan porvareita, jotka ovat asuneet Nya Lödösessä silloin kun Älvsborg oli tanskalaisten panttina eli vuosina 1614-1619. Dokumentti on sikäli mainitsemisen arvoinen, koska edellä mainittujen Hielt-kauppiaitten lisäksi siinä mainitaan Nils Hielt niminen porvari, jonka pojanpoika ja tämän veljenpoika saattavat olla ne, jotka muuttivat Turkuun 1660-luvulla. Niels Hielt oli ilmeisesti käsityöläinen, vaikka ammattia ei ole mainittu.



Kolmas kaupunki

Förslag till stadsplan för Karl IX:s Göteborg. Krigsarkivet.

   Kuninkaaksi tultuaan Kaarle IX alkoi voimakkaasti kehittää Ruotsin ulkomaankauppaa. Ruotsin tuotteilla oli maailmalla kova kysyntä; kuparia, rautaa, tervaa ja puutavaraa. Niitä oli sisämaasta helppo kuljettaa Göta-jokea pitkin Pohjanmeren rannikolle, millä vältettiin tanskalaisten tullimaksut Juutinraumalla. Hollantilaiset olivat kaupankäynnin osaajia ja heillä oli valmiit verkostot ympäri maailmaa. Niinpä kuningas antoikin hollantilaisille tehtäväksi laatia Göta-joen suulle suunnittelemansa uuden kaupungin perustamiskirjan ja privilegiot. Hollantilaisten kauppiaitten rahoittamana kaupunkia alettiin rakentaa pääosin hollantilaisvoimin vuonna 1604 Hisingen saarelle Älvsborgia vastapäätä ja se sai nimen Göteborg. Sen historia jäi vain seitsemän vuoden pituiseksi ja erotuksena nykyisestä Göteborgista sitä on myöhemmin kutsuttu nimellä Kaarle IX:n Göteborg.

   Kuningas hyväksyi kauppiaitten itselleen laatimat hollanninkieliset privilegiot lähes sellaisenaan ja tuloksena oli Ruotsin valtakunnassa poikkeuksellinen kaupunki. Asukkaat saivat kahdenkymmenen vuoden verovapauden, sen hallinto kopioitiin Amsterdamista ja kaupungin johto oli hollantilaisten käsissä. Monet olivat lähtöisin Alankomaitten eteläosista Flanderista ja Brabantista espanjalaisten karkottamina. Antwerpenin kukistuttua vuonna 1585 protestanttiset kauppiaat suuntasivat ensin Amsterdamiin, josta monet siirtyivät myöhemmin Kaarle IX:n Göteborgiin. Hollantilaiset saivat vapaasti harjoitta reformoitua uskontoaan, mikä tiukasti luterilaisessa Ruotsissa ei muualla ollut sallittua. Ainoa kirkko, joka ehdittiin rakentaa, oli reformoiduille. Uskontojen suhteen mentiin vieläkin pitemmälle; privilegioissa mainittiin, että myös kalvinistit ja mennoniitat saivat harrastaa uskoaan, mutta vain kotonaan. Uskonnolliset periaatteet jätettiin syrjään, kun kyseessä olivat kaupalliset edut.

   Vuonna 1611 alkoi Ruotsin ja Tanskan välillä Kalmarin sota, ja tanskalaiset laivat piirittivät Göta-joen suiston. Kesällä tanskalaiset valtasivat Göteborgin ja polttivat sen niin perusteellisesti, ettei jäljelle jäänyt muuta kuin reformoidun kirkon kivijalka nykyisen Göteborgin Färjestadin kaupunginosassa.


Neljäs kaupunki

   Vuonna 1619 Ruotsi sai vallatut alueet takaisin isoja lunnaita vastaan. Lunnasrahoja lainattiin Hollannista, jolla oli intressissään saada kauppa Ruotsin kanssa taas käyntiin. Kuningas Kustaa II Aadolf laatikin uudelle kaupungille perustamiskirjan jo samana vuonna. Hollantilaiset kauppiaat saivat läpi vaatimuksensa samoista eduista kuin tuhoutuneessa kaupungissa. Niinpä vuonna 1621 valmistuneeseen uuteen Göteborgiin tuli Kaarle IX:n Göteborgista paenneita asukkaita, pääosin hollantilaisia, ja uusia kauppiaita Amsterdamista. Nya Lödösen asukkaitten oli muutettava uuteen kaupunkiin ja sen historia kaupunkina päättyi. Heidänkin joukossaan oli hollantilaisia kauppiasperheitä. Muitten mukana myös kauppias Oluf Hieltin ja Nils Hieltin käsityöläisperheet vaihtoivat kotikaupunkiaan. Nykyään Nya Lödösen paikalla on Göteborgin kaupunginosa Gammelstaden.

   Uusi Göteborg rakennettiin osin vetiselle maaperälle, jossa oli syviä savikerroksia. Hollantilaisilla oli vastaavista olosuhteista kokemusta ja vaikeudet voitettiin. Kanaaleilla saatiin rakennusmaata kuivatettua, mutta paikoin tarvittiin myös mittavaa paalutusta rakennusten perustaksi. Aluksi parhaat kuivan maan tontit piti jakaa alankomaalaisille ja muille ulkomaalaisille. Sääntöä muutettiin kuitenkin siten, että parhaat tontit jaettiin niille, jotka rakensivat kivestä, seuraavaksi niille, joitten julkisivuseinä tuli kivestä ja loput tontit niille, jotka rakensivat puusta. Kauppias Oluf Hieltin talon paikka ei ole tiedossa. Hän kuului jo perustamisvuonna 1621 kaupungin raatiin, joten oletettavasti hän asettui parhaille rakennuspaikoille. Vuoden 1621 jälkeen hänestä ei enää löydy mitään tietoja.

Göteborg 1600-luvulla idän suunnalta. Oikealla Christine-kyrkan (nyk. Tyska kyrkan) ja satama, keskellä Gustavi-kyrkan (nyk. Domkyrka). Vasemmalla kaupunginmuurista kohoava rakennelma on Kungsporten, jonka luona Hielttien talo sijaitsi. (Kuparikaiverrus Suecia antiqua et hodierna)



Kaupunginmuurin varjossa

   Käsityöläis-Hielttien talon paikka sen sijaan on tiedossa. Kuudentoista verovapaan vuoden takia kaupungin manttaalikirjoja alettiin pitää vasta vuodesta 1637 alkaen ja vuoteen 1669 saakka ruodun 1 tontti numero 11:n omistaja on ollut Nils Hielt ja hänen jälkeensä hänen poikansa Lars Hielt. Ruotu (rote) vastaa lähinnä nykyajan kaupunginosaa. Ruotumestari vastasi ruotunsa palontorjunnasta, järjestyksenpidosta ja väestönlaskennasta. Todennäköisesti Hieltit ovat omistaneet aivan rakennetun kaupungin laidalla sijaitsevan tontin jo vuonna 1621, jolloin muuttivat Nya Lödösestä.

   Ensimmäinen omistaja oli Nya Lödösestä tullut Nils Gunnarson Hielt. Hänestä ei verotustietojen lisäksi ole säilynyt muita tietoja. Nilsin puolisosta sen sijaan on säilynyt merkintä raadin pöytäkirjassa vuodelta 1636 kun vaimo (nimeä ei mainita) oli ottanut hoitaakseen häpeäpaaluun kuolleen Agnes-nimisen naisen tytön ja pyysi raatia myymään kuolleen naisen vaatteet ja käyttämään rahat orpotytön hyväksi. Pöytäkirja on laadittu alasaksin kielellä.

   Nils Hielt kuoli vuoden 1653 paikkeilla, jolloin tontti siirtyi hänen pojalleen Lars Nilsson Hieltille. Hän kuoli elokuussa 1669 samana vuonna kun Göteborgin kahdessa suuressa tulipalossa tuhoutui 341 rakennusta. Hielttien talo ilmeisesti säästyi ja se jäi Lars Nilsson Hieltin lesken Elin Esbjörnsdotterin haltuun, koska ainakaan heidän poikiansa ei enää asunut Göteborgissa. Nimeltä tunnetaan ainoastaan poika Nils Larsson Hielt, jonka oletetaan lähteneen Turkuun muutamia vuosia aikaisemmin, mahdollisesti veljenpoikansa kanssa. Leski Elin Esbjörnsdotter eli vielä vuonna 1675, jolloin hän möi tontin. Sen jälkeen Göteborgista ei enää löydy Hielt-nimisiä henkilöitä.

   Tontti sijaitsi Södra Larmgatanin ja Korsgatanin kulmassa (nykyisin Södra Larmgatan nro 22). Alkuvuosina ikkunoista näkyvää maisemaa hallitsi kadun toisella puolella kaupunkia ympäröivän yksinkertaisen suojavallin rakennustyömaa, joka saatiin valmiiksi vuonna 1624. Sen jälkeen alkoi varsinaisen kaupunginmuurin ja vallihaudan rakentaminen, joka jatkui melkein koko 1600-luvun ajan. Hielttien talon eteen valmistui vähitellen kaksi bastionia eli sisälle avointa nelisivuista tykkiasemaa, joitten sivut muodostivat terävän ulospäin kurottavan kärjen. Niiden välille valmistui kurtiini, bastionit yhdistävä suora muurin osa (ks. kuva). Kivenheiton päässä sijaitsi Kungsporten, yksi Göteborgin kolmesta kaupunginportista, jonka kautta etelän suunnalta tulevat kulkivat kaupunkiin.


Hielt-talon (nro 11) ympäristö Göteborgissa 1600-luvulla. Repslagarbanan on merkitty alkuperäiseen karttaan. 


Kungsporten vuonna 1716. (Wikipedia)

   Tässä osassa kaupunkia asui pääasiassa käsityöläisiä. Osa Hielttien tontista oli lohkottu määräalaksi, jonka omisti eräs Sven Toresson i Lagga. Jonkin verran on säilynyt tietoja siitä minkälaista väkeä Hielttien (tontti nro 11) naapurit olivat.

Tontilla nro 10 Korsgatanin varrella kadun toisella puolella oli krouvi, jota piti vääpeli Jacob Nybeck. Vuonna 1655 omistajiksi tulivat tullitarkastaja (besökare) Nils Mönberg ja vaununtekijä Lars Jonasson Wallman.

Tontti nro 12 rajautui pohjoispuolella Hielttien tonttiin. Siellä työskenteli räätäli ja hattujen tekijä Per Larsson ja vuodesta 1655 suutari, jalkineitten paikkaaja Måns.

Tontilla 13 sijaitsi Arvid Gudmundssonin talo, jossa vuoteen 1655 asti asui vuokralla musikantti Peter Speleman. Vuonna 1648 kapteeniluutnantti Anders Ingelsson syytti Peter Spelemanin vaimoa Agneta Rattelinia kämnerioikeudessa. Ingelssonin kaksi hanhea oli karannut kadulle ja Spelemanin poika oli vienyt hanhet omalle pihalleen. Kun Ingelssonin poika kävi hakemassa hanhia, Spelemanin vaimo väitti hanhien kuuluvan hänen 43 hanhen laumaan ja päässeen häneltä karkuun. Vaimo nimitteli myös poikaa loukkaavilla sanoilla ja kutsui tätä roistoksi ja varkaaksi. Peter Spelemanin jälkeen tontille jäi asumaan ”kaksi köyhää leskeä”, joista toinen oli Spelemanin leski Agneta Rattelin

Tontilla 14 sijaitsi Arvid Gudmundssonin toinen talo, joka rajautui Södra Larmgatanin puolella Hielttien taloon. Sitäkin vuokrasi musikantti, nimeltään Påvel Speleman.



Köydenpunontarata


   Vuonna 1646 kaupunki rakensi muurin viereen 210 metriä pitkän ja 4,8 metriä leveän, Södra Larmgatanin suuntaisen köydenpunontaradan (repslagarbana), joka ehkä muistutti kuvassa olevaa 1690-valmistunutta Karlskronan rataa. Nämä rakennelmat hallitsivat Hielttien näkymiä kadun puolen ikkunoista. Köydenpunontaradasta oli tarkat määräykset johtuen siitä, että se sijaitsi puolustusmuurien sisäpuolella. Se ei saanut olla haittana kaupungin puolustukselle, joten se oli oltava tarvittaessa nopeasti purettavissa eikä se saanut haitata sotilaitten liikkumista muurin vierellä. Radalla ei myöskään tulipalovaaran takia saanut pitää tervapataa.

 

Repslagarbana från 1690-talet, Karlskrona marinbas (Wikipedia)


   Köydenpunontaradan mestarina (banemästare) toimi Roluf Lambertsson niminen hollantilainen. Hän oli vähän nuorempaa sukupolvea kuin naapurinsa Lars Nilsson Hielt kadun toiselta puolelta. Erikoista on se, että myös näitten miesten jälkeläiset toisessa ja kolmannessa polvessa asuivat toistensa naapureina Tukholman Södermalmilla Svartensgatanin varrella kahdeksan vuoden ajan 1713-1721 - sielläkin vastapäätä toisiaan. Kyseessä olivat Roluf Lambertssonin pojanpoika laivuri Roluf Rolufsson Helt ja turkulaisen Börjel Björnsson Hieltin kolme poikaa, sorvarit Nils, Börje ja Johan Hielt, jotka elivät pakolaisina Tukholmassa isovihan aikaan. Laivuri Rolufin nimi löytyy vielä sorvari Nils Hieltin vuoden 1731 perukirjasta Turussa pesän velkojien joukosta (tästä enemmän artikkelissa Pakolaiset Tukholmassa). Kielitieteilijöitten mukaan samankaltaisuudestaan huolimatta sukunimet Hielt ja Helt eivät tarkoita samaa. Mutta sukulaisuussuhde on voinut silti syntyä avioliiton kautta, koska Göteborgin vaimoista ja tyttäristä on säilynyt vielä vähemmän tietoja kuin miehistä.

----------------------------------

Andersson, Bertil (1996): Göteborgs historia, näringsliv och samhällsutveckling. Från fästningstad till handelstad 1619-1820. Stockholm: Nerenius & Santérus.

Berg, Wilhelm (1890): Christine Kyrkas Böcker.

Dahl, Olga (1989): Det äldsta Göteborgs roteindelning. Sveriges släktforskarförbunds årsbok 1989.

Dahl, Olga (2007): Göteborgs tomtägare 1637-1807. Manuskript 2007. http://www.gbgtomter.se/

Jakobsson, Håkan (2021): Dutch experts in the early modern Swedish state. Employment strategies and knowledge building, 1560-1670. Väitöskirja, Stockholms universitet.

Långström, Erland (1926): Göteborg stads borgarelängd 1621-1864.

Scander, Ralf (1975): Karl IX:s Göteborg på Hisingen, en holländsk koloni med svenskt medborgarskap. Göteborgs hembygdsförbund.

Veenstra, Raimond (2006): Var Karl IX:s Göteborg en holländsk koloni? En källkritisk diskussion utifrån bland annat nederländska källor. Publicerad i Göteborg förr och nu.
http://users.grevture.com/~raimond/gfn2006_sv.pdf

Veenstra, Raimond: Nya Lödöse och Karl IX:s Göteborg. http://www.goteborghistoria.se/sv/

Kaarle Wirta, Katja Tikka, Henri M. Hannula, Kalle Kananoja (2023): Suurvallan rakentajat. Ruotsin ja Alankomaiden yhteistyö uuden ajan alussa.

lauantai 19. elokuuta 2023

Esi-isiemme Grand Tour

 


   Oheinen Family Tree DNA-laboratorion laatima kartta perustuu allekirjoittaneen Y-DNA näytteeseen. Siinä näkyy arvio esi-isieni noin 6000 vuotta kestäneen matkan reitistä Venäjän aroilta Turkuun. Kartan laatimiseksi on yhdistelty lukuisille muinaisille vainajille tehtyjen DNA-testien tuloksia, vainajille tehtyjä radiohiiliajoituksia, arkeologien tekemiä kulttuurimäärityksiä sekä väestöhistorioitsijoitten käsityksiä muinaisten ihmisryhmien liikkumisesta Länsi-Euroopassa.

   Sitä ei kannata ottaa kovin vakavasti, että reitti on piirretty noinkin yksityskohtaisella viivalla. Enemmän on merkitystä viivan ympärille piirretyllä tummennetulla alueella (corridor), joka on arvio esi-isien kulloisestakin todennäköisestä asuinalueesta; jossain jokia ja solia seuraava kapea väylä, jossain laajempi tasankoalue.

   Sinisellä pohjalla olevat miehenkuvakkeet esittävät haploryhmiä. Ne on sijoitettu sellaisiin kohtiin, joissa ko. haploryhmän arvellaan saaneen alkunsa eli sinne, missä sen mieshenkilön arvellaan eläneen, jonka Y-kromosomissa ko. mutaatio on tapahtunut. Näitä miehiä tutkittujen vainajien joukossa tuskin on, mutta geneetikot pystyvät tutkituista vainajista arvioimaan kuinka monta sukupolvea on kulunut heidän ja ko. haploryhmän ensimmäisen miehen välillä.

   Allekirjoittanut kuuluu haploryhmään R-BY3280, jonka arvellaan syntyneen 1650-luvulla (95%:n varmuudella välillä 1430-1827). Neljä muutakin testin tehnyttä Hjelt-miestä kuuluu tähän samaan haploryhmään ja koska he polveutuvat Niclas Hjeltin (s. 1739) kahdesta eri pojasta (Johan Gustaf s. 1783 ja Christian Ludvig s. 1786), niin myös Niclas Hjelt oli BY3280-mies. Ts. haploryhmä BY3280 on ilmaantunut viimeistään Niclas Hjeltin Y-kromosomiin tai aikaisintaan vanhimmalle tunnetulle Hjeltille, Nils Hieltille 1600-luvun Göteborgissa. Hänet FTDNA on merkinnyt kartalle ja hän sijoittuu hyvin esi-isiemme kulkuväylälle.

   Hjelttejä geneettisesti lähimmät kahdeksan sukua ovat ruotsalaisia. Kolmesta meitä selvästi lähimmästä ruotsalaissuvusta olen kartalle merkinnyt punaisella ympyrällä heidän vanhimman tunnetun esi-isänsä asuinpaikan, nimen ja elinajan. Nämäkin sijoittuvat hyvin FTDNA:n hahmottelemalle kulkuväylälle.

   Kartan mukaan em. yhdeksän suvun esi-isät ovat tulleet Etelä-Ruotsiin Hollannin suunnalta. Sehän käy hyvin yhteen sukutradition kanssa, jonka mukaan Hjelttien esi-isä on lähtöisin Gelderlandista. Näyttää siltä, että Hjelttien esi-isä on saapunut Ruotsiin viimeisenä, joten meidän sukumme ja mainittujen kolmen ruotsalaissuvun yhteinen esi-isä on todennäköisesti elänyt Hollannissa 1350-luvun paikkeilla (95%:n varmuudella 1040-1555). Kun mukaan otetaan seuraavat kaksi ruotsalaissukua, niin yhteinen esi-isä on asunut Hollannissa noin 1280-luvulla. Loppujen kolmen ruotsalaissuvun kanssa yhteinen esi-isä löytyy vasta suunnilleen 1160-luvulta (virhemarginaalit huomioiden). Varmasti Hollannissa tai Luoteis-Saksassa elää samoista esi-isistä polveutuvia miehiä, mutta miksei heitä näy DNA-testin tehneitten joukossa? Yleisin vastaus tähän on se, että historiallisista yms. syistä johtuen hollantilaiset ja saksalaiset tekevät testejä huomattavasti vähemmän kuin pohjoismaalaiset. Ei auta muu kuin odotella. Seuraavaksi geneettisesti lähimmät testin tehneet miehet ovat toistaiseksi ranskalaisia ja anglosakseja, mutta yhteys heihin menee aikaan ennen ajanlaskumme alkua.

   Kartalla esitetty reitti vastannee tutkijoitten yleistä käsitystä muilta osin paitsi haploryhmän R-DF27 kohdalla Etelä-Ranskassa. Tämän haploryhmän syntyajasta n. 2550 eaa ei ole erimielisyyttä, mutta syntypaikasta on käyty jo vuosia eräänlaista maaottelua Espanja vastaan muu maailma. Kartalla on esitetty ”muun maailman” käsitys eli, että DF27 olisi syntynyt Pyreneitten vuoriston pohjoispuolella. Espanjalaisten mielestä se on tapahtunut Iberian puolella ja he suhtautuvat asiaan melko tunneperäisesti. Se on ymmärrettävää sikäli, että Espanjan ja Portugalin nykyisestä miesväestöstä n. 60% on DF27-miehiä (plus huomattava osa latinalaisen maailman miesväestöstä). Vanhimmat DF27-vainajat on kuitenkin löydetty Ranskan puolelta, mutta vain n. 200 vuoden erolla näitä vainajia on löytynyt myös Espanjasta. Ei siis ole täysin poissuljettua, etteivätkö esi-isämme olisi voineet käydä kääntymässä Iberian niemimaan puolella.

-----------

Aiheeseen liittyviä kirjoituksia:

Hjeltit 1600-luvun Göteborgissa (Syyskuu 2022)

Geneettiset ruotsalaisserkkumme (Heinäkuu 2022)

Olivatko esi-isämme iberialaisia? (2.300-1.300 eaa) (Toukokuu 2015)

Elivätkö muinaiset esi-isämme Etelä-Ranskassa? (Joulukuu 2022)

Pronssikuume (Huhtikuu 2021)

Gelderland Hollannin geneettisellä kartalla (Marraskuu 2019)

sunnuntai 12. maaliskuuta 2023

Otto E. A. Hjelt 200 vuotta

 

Otto E. A. Hjelt
Signeeraus: B. Reinhold 1871
(yksityisomistuksessa)

Arkkiatri Otto E. A. Hjeltin syntymästä tulee tänä vuonna 200 vuotta. Sen kunniaksi olen tähän koonnut löytämiäni muotokuvia Hjeltistä. 


Otto Edv. Aug. Hjelt
Anatomiae patol. Professor 1859-1885
Instit path. Fundator 1878

Signeeraus: Eero Järnefelt 1894
(Kuva: Helsingin yliopistomuseo /Eero Huvilinna
Sijainti: Anatomian laitos, Haartmaninkatu 3)


Signeeraus: Fr. Ahlstedt 1900
(Kuva: Helsingin yliopistomuseo /Pia Vuorikoski)


1900-luvun alku. Ei signeerausta.
(Kuva: Helsingin yliopistomuseo)


Farfar. Lepola
Akvarelli Esther Hjelt-Cajanus, 1907
(Kirjasta: Edvard Hjelt: Otto E. A. Hjelt:
hans liv och gärning, 1916)




Otto E. A. Hjelt
Pronssattu kipsi
Yrjö Liipola 1912.
(Helsingin yliopistomuseo /Sanna-Mari Niemi)



Otto E. A. Hjelt Ex-libris
Esther Hjelt-Cajanus 1903
(Kuva: Helsingin yliopistomuseo)

Esther Hjelt-Cajanus suunnitteli exlibriksen isoisänsä 80-vuotispäivälle vuonna 1903. Kuvassa on tiivistetysti tuotu esiin Otto Hjeltin elämän hengellinen ja maallinen puoli. Hyvien ja pahojen voimien välisessä taistelussa hän luotti ylhäältä tulevaan Jumalan apuun. Maallisen työn keskeisiä elementtejä ovat vanha mikroskooppia käyttävä tutkija, kirjoista löytyvä viisaus ja anatomiaa symboloivat ihmisen luut. Mikroskoopin alta löytyy signeeraus "EH". Lue Otto Hjeltin mikroskoopista täältä.

lauantai 7. tammikuuta 2023

Merilinna vaarassa

 

 
11-tuuman kanuuna Kustaanmiekassa.
(Suomenlinnan hoitokunta)

   Vuonna 1900 valmistui ensimmäinen kivitalo Merikadun varrelle; Asunto-osakeyhtiö Merilinna. Sen rakennutti pankinjohtaja Otto Jonatan Hjelt, jonka veli August Hjelt perheineen muutti myös taloon. Parin vuoden kuluttua Otto Jonatan Hjeltin pankki meni konkurssiin ja hän pakeni velkojiaan Amerikkaan. Tilalle Merilinnaan muutti professori Arthur Hjelt perheineen.


   Heinäkuun lopulla vuonna 1906 Arthur Hjelt työskenteli Merilinnassa, vain palvelijatar Miina oli hänestä huolehtimassa. Aino-puoliso kolmen lapsen kanssa vietti kesää Arthurin siskon Landa Collianderin luona Valkealan kartanossa. Heinäkuun 30. päivänä Viaporin bolševikkisotilaat nousivat kapinaan, jota kaupunkilaiset seurasivat Kaivopuiston kalliolta kuin näyttämöltä. Myös Arthur Hjelt pystyi seuraamaan tapahtumia oman työhuoneensa ikkunasta.

Kaupunkilaiset seuraavat kapinaa Kaivopuiston kalliolta.
Harakan saari etualalla. (Museovirasto)
 
   Perheelleen Arthur kertoi kokemuksistaan kirjeessään pari päivää myöhemmin:

   ”Eilen jatkui pommitus miltei katkeamatta koko päivän ja kiihtyi tuliseksi varsinkin illan suussa, kun sotanäyttämölle ilmestyi kaksi panssarilaivaa. Minä olen ikkunastamme Merilinnasta voinut hyvin seurata asioiden menoa. Eilen iltapäivällä tapahtui Viaporissa ruutikellarin räjähdys kamalalla paukinnalla aiheuttaen sellaisen ilmanpaineen, että olin kirjoituspöytäni äärestä lentää selälleen ja ikkunaruutuja helähti rikki. Miina, joka on kaiken aikaa ollut kovin peloissaan, pakeni koko Merilinnasta. Harakka on tähän asti pysynyt puolueettomana, mutta eilen iltapäivällä näkyi sielläkin valmistauduttavan taisteluun. Jos näin ollen Harakkaa ruvettaisiin pommittamaan Viaporista käsin, niin joutuisi Merilinna mitä suurimpaan vaaraan. ” (2.8.1906)

  
Taistelulaiva Tsesarevitš Kaivopuiston edustalla.
(Wikipedia)

   Ruutivaraston räjähdyksessä kuoli 60 miestä. Jäätyään ilman Miinan huolenpitoa Arthur lähti kiireellä Lepolaan, jossa hän kirjoitti em. kirjeen. Hänen huoli turvallisuudestaan ei myöskään liene ollut liioiteltua; Merilinna oli Kustaanmiekasta Harakkaan ampuvien kanuunoitten tulilinjalla, vain 700 metriä saaren takana. Kanuunoitten ampumasektori oli 360°, joten niillä pystyi ampumaan myös mantereen suuntaan. Ampumaetäisyys Harakkaan oli 2,0 kilometriä, jolloin ilmeisesti olisi käytetty suorasuuntausta ja pienellä tulokulmalla kalliosta kimmonneet ammukset olisivat voineet räjähtämättä jatkaa lentoaan Merikadulle. Erään rannikkotykistön asiantuntijan mukaan Arthur Hjeltin päätös evakuoida itsensä oli aiheellinen.


   Aivan Merilinnan läheltä on säilynyt myös toinen silminnäkijäkuvaus. Maissi ja Eero Erkko asuivat noina aikoina Sirpalesaaren ainoassa asuinrakennuksessa. Maissi Erkko kirjoitti:

"Olemme saarellamme voineet seurata koko sotamaastoa. Pahin ampuminen kesti koko päivän, lakkasi hetkeksi ja jatkui taas keskiyöllä. Seurasimme parvekkeeltamme tätä hirvittävää näytelmää, näimme kun ihmisiä ammuttiin ja näimme heidän kamppailevan elämästään tuntien ajan."

   Ruutivaraston räjähdyksessä lensi kiviä ja hiekkaa Sirpalesaarelle saakka.

Sirpalesaari (HKM)

------------
Aino Hjelt (os. Neovius) käsikirjoituskokoelma, Kansalliskirjasto Coll.925.1.

Reetta Hänninen: Tulisydän. Maissi Erkon kiihkeä elämä. 2022

Pertti Pelkonen, RT-asiantuntija





lauantai 3. joulukuuta 2022

Elivätkö muinaiset esi-isämme Etelä-Ranskassa?

 

   Tässä blogissa on vuodesta 2015 lähtien kirjoitettu Hjelt-suvun muinaisten esi-isien 6000 vuotta kestäneestä matkasta Venäjän aroilta Turkuun. Viimeisten parin vuoden aikana on jälleen tullut esiin sen verran uutta tietoa, että tätä matkakertomusta on syytä ylläpitää, koska yleinen käsitys reitistä on joiltakin osin muuttunut aiemmasta. Yleinen käsitys tässä kirjoituksessa perustuu muinaisille vainajille tehtyjen DNA-testien tuloksista laadittuihin tieteellisiin tutkimuksiin. Koska ne eivät avaudu maallikolle, olen seurannut tutkimusraporttien käsittelyä Anthrogenica-keskustelufoorumissa. Seitsemän vuoden aikana olen oppinut tunnistamaan ne keskustelijat, joitten asiantuntemukseen voi luottaa. Lisäksi olen pitänyt luotettavana sivustoa Ancient DF27, jossa sivuston pitäjä seuraa aktiivisesti haploryhmän R-DF27 viimeisimpiä tutkimustuloksia, jotka koskevat Hjelttejäkin.




Uusia oksia


   Kuvassa on esitetty geneettinen sukupuu, joka on rakennettu Hjelttejä geneettisesti lähinnä olevien 28 miehen DNA-testien perusteella. Ajallisesti 
puu kattaa n. 2800 vuotta vuodesta 950 eaa alkaen. Hjeltteihin johtavassa puunrungon osassa on neljä keskim. 700 vuoden pituista haaraa, jotka tavallaan vastaavat perinteisen sukupuun sukupolvia. Viimeisin oksa tähän haaraan ilmestyi viime kesänä kahden ruotsalaismiehen testien tuloksena Hjelt-oksamme vasemmalla puolella. Aiemmin tunnetut kolme ruotsalaisserkkuamme istuvat oikealla puolellamme olevalla oksalla. Toivottavasti tähän haaraan ilmestyy jatkossakin uusia oksia, koska ne voivat valaista sitä, missä esi-isämme ovat eläneet 1500- ja 1600-luvuilla, ennen Turkuun tuloa.

Vielä pari vuotta sitten geneettinen sukupuumme oli huomattavasti harvempi. Puun oikeaan puoliskoon on nyt kuitenkin ilmestynyt uusia haaroja ja oksia ranskalaisten ja italialaisten miesten teettämistä DNA-testeistä. Ts. heidän ja meidän skandinaavien yhteinen esi-isä on elänyt n. 950 eaa. Tietenkin herää kysymys, missä päin Eurooppaa ko. esi-isä on silloin elänyt. Koko puun luonne on muuttunut aiemmasta, kun sen skandinaaviset osat ovat jääneet vähemmistöön suhteessa 10/18. Aiemmin vallalla ollut käsitys siitä, että Hjelttien asuinalue pronssikaudella pysyi Reinin itäpuolella, ei enää oikein sovi tähän kuvioon.


Ulottuiko esi-isiemme etelänmatka Pyreneille?



   Myös tuoreimmat muinaisilla vainajilla tehdyt DNA-testit tukevat sitä, että yli Reinin mentiin ja reippaasti aina Pyreneiden pohjoisrinteille saakka, ks. kartta. Sinne syntyi ns. hotspot eli väestökeskittymä, kun liikkeellä ollut väestö on pysähtynyt luonnonesteen eteen. Eivät ihmiset sinne ikuisiksi ajoiksi jääneet, osa kiipesi vuorten yli Iberian niemimaalle ja heidän jälkeläisensä muodostavat nykyään valtosan sen miesväestöstä (ja suuren osan latinalaisen maailman miesväestöstä). Meidänkin pienestä sukupuustamme osa suuntasi Brittein saarille, Pohjois-Italiaan ja pohjoiseen. Osa jäi paikoilleen Etelä-Ranskaan ja sen näkee selvästi oheisesta karttapohjasta, johon on merkitty DF27-miesten osuus nykyisestä miesväestöstä eri puolilla Eurooppaa. Etelä-Ranskassa osuus on n. 25 %, Espanjassa n. 50 % sekä Ruotsin ja Suomen eteläosissa n. 1 %. Hjelttien esi-isät lähtivät siis pohjoiseen samoihin maisemiin, joista he tuhatkunta vuotta aikaisemmin olivat suunnanneet etelään.

   Herää kysymys, miksei yllä esitetyssä geneettisessä sukupuussa ole yhtään espanjalaista oksaa (ainakaan vielä). Se johtuu siitä, että puun juureksi on valittu niinkin myöhäinen aika kuin 950 eaa. Tuhat vuotta taaksepäin laaditussa vastaavassa puussa espanjalaiset oksat sen sijaan näkyisivät selvästi.
 
   Kartalla näkyvät väestöliikkeet ovat tapahtuneet tuhansien vuosien aikana. Liikkeitten tarkentamista vaikeuttaa huomattavasti se, että Mustanmeren pohjoispuolelta tulleet arokansat olivat kovia liikkumaan jo omina elinaikoinaan. Muinaisten vainajien hampaiden isotooppianalyysit ja luuston rakenne ovat kertoneet tiedemiehille vainajien hankkineen ravintonsa elinaikanaan hyvin laajoilta alueilta ja he olivat ratsastaneet paljon. Vainajilla on lisäksi tehty DNA-tutkimuksia jo sen verran runsaasti eri puolilla Eurooppaa, että niistä näkyy näitten miesten nopea maantieteellinen leviäminen.

-----------------------------------

Anthrogenica, Genetics & Anthropology Discussion Forum, R1b-DF27 Sub-Forum.

Ancient R-DF27, A Genealogy Site by Chris Corner.

Andaine Seguin-Orlando et al.: Heterogeneous Hunter-Gatherer and Steppe-Related Ancestries in Late Neolithic and Bell Beaker Genomes from Present-Day France, 2021




 




















sunnuntai 13. marraskuuta 2022

Hjeltit Turussa 1827

 

Turun palo, Gustaf Finnberg 1827

(Kansalliskirjaston kuva-arkisto)


  Kaikki sukuyhteisömme jäsenet polveutuvat Turun tuomiokirkon taloudenhoitaja Niclas Hjeltistä (1739-1808). Hänellä oli viisitoista lasta, joista viisi oli kuollut jo ennen Turun paloa ja kolme muuttanut pois syntymäkaupungistaan. Turussa vuonna 1827 eläneitten seitsemän sisaruksen lapset asuivat vielä vanhempiensa luona. Lisäksi vuonna 1825 kuolleen huutokaupanjohtaja Johan Gustaf Hjeltin lapset oli otettu hänen kahden veljensä perheisiin kasvateiksi. Seitsemästä Hjelttien taloudesta viisi asui omistamillaan tonteilla ja kaksi vuokralla. Neljä omisti maatiloja Turun ympäristössä, mistä oli taivaan alle jääneille sisaruksille suuri apu kaupunkikotien tuhouduttua. 

   Seuraavassa yhteenveto em. seitsemän sisaruksen tilanteesta juuri ennen Turun paloa. Kaikkien asuintalot tuhoutuivat, mikä ei ole ihme; yli 2500 rakennusta eli 75% Turun rakennuskannasta paloi. Sisarukset on lueteltu ikäjärjestyksessä.

 

Hjelt-sisarukset Turussa 1827
(Karttapohja Johan Tillberg 1808)


1. Hovioikeuden ylimääräinen notaari Carl Niclas Hjelt, vanhin sisaruksista, oli palon syttyessä 51-vuotias. Hän asui poikamiehenä omistamassaan Klemelä-nimisessä talossa Viskaalinkadun varrella (Kirkkokortteli no 66) seuranaan ainoastaan piika Maria. Carl Niclas oli aikanaan perinyt isältään Norrgårdin ja Mellangårdin rusthollit Paraisten Kirjalassa, jonne hän todennäköisesti muutti kaupunkitalon tuhouduttua.

2. Margareta Charlotta Schybergson (Hjelt) oli naimisissa Porin Rykmentin kapteeni Magnus Schybergsonin kanssa. He asuivat Taattisten rusthollissa Merimaskussa. Huhtikuussa 1927 kapteeni kuoli äkillisen halvauksen saaneena. Heti toukokuun alussa 49-vuotias leskirouva Margareta huutokauppasi koko rusthollin irtaimiston ja muutti poikansa kanssa takaisin syntymäkaupunkiin. Kuolinpesän varat eivät riittäneet velkojen maksuun, vaan Margaretan oli julkaistava sanomalehdessä kuolinpesän konkurssi-ilmoitus. Turussa hän asui vuokralla oikeuspormestari Sjöstedtin talossa Keskisen Poikkikadun varrella (Pohjoiskortteli no 49). Syyskuun alussa oli sitten koko kortteli savuavana rauniona ja Margareta Hjelt joutui taas lähtemään, tällä kertaa Vehmaalle. Siellä hän ehti asua vain neljä kuukautta ennen kuin tuntemattomasta syystä kuoli tammikuussa 1828.

3. 48-vuotias mamselli Lovisa Magdalena Hjelt asui Turun palon syttyessä merikapteeni Korströmin talossa Kuninkaankadun varrella (Luostarikortteli no 67). Lovisa eli samassa taloudessa serkkunsa leskirouva Hedvig Lovisa Caloanderin ja tämän kolmen alle 9-vuotiaan lapsen kanssa. Talo oli viimeinen tuhoutunut rakennus Kuninkaankadun varrella, sen lännen puoleiset naapurit säästyivät.

4. 45-vuotias merikapteeni Fredrik Wilhelm Hjelt ei ollut ehtinyt perheensä kanssa asua Weselius-nimisessä talossaan Piispankadulla (Kirkkokortteli no 9) kuin vuoden ennen sen tuhoutumista suuressa palossa. Sitä ennen talo kuului hänen veljelleen, huutokaupan johtaja Johan Gustaf Hjeltille. Fredrik Wilhelmin neljäs poika Herman Wilhelm syntyi elokuun viimeisenä päivänä 1827. Vain neljän päivän vanhana pienen vauvan oli muun perheen mukana paettava kotoaan suurta tulimyrskyä. Todennäköisesti määränpäänä oli merikapteenin omistama Kaponmäen rustholli Kaarinan Rauvolassa.

5. Hedvig Fredrika Palmros (Hjelt) oli vuonna 1827 42-vuotias ja asui perheensä kanssa kellarimestari Lindströmin lesken talossa Jokikadun varrella (Luostarikortteli no 10). Aviopuoliso oli entinen kauppias Henrik Palmros. Entinen sen takia, että Palmrosin kauppiastoiminta oli pari vuotta aikaisemmin päättynyt konkurssiin. Hedvigin nuorempi sisko Anna Sofia Hjelt oli aluksi apuna taloudessa, mutta heinäkuussa hän meni naimisiin kokkolalaisen kauppiaan Jakob Lithénin kanssa ja lähti Kokkolaan. Elokuussa Henrik Palmros yllättäen kuoli ja Hedvig jäi leskeksi kuuden alle 15-vuotiaan lapsensa kanssa. Hautajaisista ei ehtinyt kulua kuukauttakaan, kun syyskuun alussa talo ja koko asuinympäristökin oli mennyttä.

6. Kirjanpainaja Christian Ludvig Hjelt oli 41-vuotias Turun palon syttyessä. Hän omisti vierekkäiset tontit Ison Hämeenkadun varrella (Kirkkokortteli nro:t 149, 150). Tonteilla sijaitsivat Hjelttien asuintalo, kirjapainon työntekijöitten talo, kirjapaino ja kirjapuoti. Lisäksi Christian Ludvig omisti kaksi muuta tonttia Kirkkokorttelissa, joita hän vuokrasi (no:t 108, 110). Oli Hjeltillä kirjojen lisäksi muutakin myytävää: Godt Finskt Sädesbrännwin, i större och mindre partier, uti gården N:s 149 & 150 wid stora Tavastgatan. (Viimeinen Åbo Underrättelser ennen Turun paloa)

Syyskuun 4. päivänä 1827 Christian Ludvig Hjelt oli puolisonsa kanssa kaupungissa ja muu perhe Moision kesäasunnolla Liedossa. Otto Hjelt muistaa miten hän 4-vuotiaana läheiseltä kalliolta saattoi seurata tulipaloa ja suurten liekkien loimuamista taivasta vasten. Hän ymmärsi kotinsa tuhoutuvan, mutta suurinta huolta hän kantoi leluistaan. Isä ja äiti tulivat palon jälkeisenä päivänä. Isä sulkeutui huolien murtamana muutamaksi päiväksi omaan huoneeseensa, jonne vain äiti sai mennä.

7. Agatha Carolina Richter (Hjelt) oli 38-vuotias nahkatehtailija Christoffer Richterin puoliso ja kahdeksan alle 16-vuotiaan lapsen äiti. Richterin tehdas sijaitsi Aurajoen länsirannalla Keskisen Välikadun varrella rajautuen silloiseen kaupunginrajaan (Pohjoiskortteli no 39). Samalla tontilla sijaitsi Richterien kolmikerroksinen kivitalo, jossa oli 20 huonetta. Tontilla oli myös muutama kookas lisärakennus, joita pidettiin vuokralla. Kadun toisella puolella oli lisäksi kaksi Richterin omistamaa tonttia (no:t 40, 46). Turun palon aikana isäntäväki ei ollut paikalla, mutta heidän renkinsä kuljettivat irtaimistoa Multavierun tullin takaiselle niitylle. Asuintalo vaurioitui pahasti, mutta se korjattiin ulkoasultaan entisen näköiseksi jo seuraavana vuonna.


Paluu

Sisarusten perheistä ensimmäisinä pääsivät palaamaan Richterit ja tehtailija Richter ilmoittikin toiminnan alkamisesta jo helmikuun alussa 1828:

Att jag, efter den förstörande brand som de 4 och 5 dagarna i sistw. Sept. månad öfwergick denne Stad, såwida åter i stånd kommit, att hos mig finnas diwerse sorter läder och saffianer till försäljning, samt att jag numera äfwen är i tillfälle att, såsom tillförene emottaga hudar och skin till beredning, och att denna min rörelse drifwes på gammal ställe uti gården N:o 39 i Norra Qwarteret, får jag härmedelst allmänheten tillkännagifwa. Åbo den 5 Febr. 1828. Christoph Richter. (Finlands Allmänna Tidning 9.2.1828)

  Nopeasti palasi myös kirjanpainaja Hjelt. Professori Lagus oli muuttanut Yliopiston mukana Helsinkiin ja Hjelt vuokrasi professorin palolta säästyneet kaksi tonttia Piispankadun päästä (kartalla no 6.1, tulipalon raja merkitty punaisella). Ne, ja eräs kolmas tontti olivat ainoita Kirkkokorttelissa säästyneitä. Painokoneet ja suurimman osan ensi alkuun tarvitsemistaan työvälineistä Hjelt sai nopeasti hankittua toimintansa lopettaneesta kirjapainosta Tukholmassa. Heinäkuussa 1828 painossa päästiin töihin käsiksi ja Christian Ludvig saattoi virallisessa lehdessä tiedottaa toiminnan käynnistymisestä:

Att mitt genom branden härstädes förstörde Boktryckeri, nu mera är uti Process, och Ridd. Doctor Lagi wid Biskopsgatan belägne gård, retableradt, får jag wördesammeligen tillkännagifwa
Åbo d. 9 Julii 1828. Christ. Ludw. Hjelt

  5-vuotias kirjanpainajan poika Otto Hjelt aloitti koulunkäyntinsä uudelleenrakennetussa alkeiskoulussa, joka sijaitsi Uuden Torin takana. Koulumatka oli pitkä ja synkkä: sen varrella oli vielä pelkkiä palaneita taloja ja niitten keskeltä kohoavia savupiippuja.

  Christian Ludvig Hjelt aloitti välittömästi rakennustyöt Kirkkotorin varrella sijainneella tontilla, jonka hänen veljensä omisti ennen paloa. Vuonna 1831 perhe pääsi muuttamaan komeaan uuteen kotitaloonsa, joka on edelleen olemassa (Gezeliuksenkatu 2). Samalle tontille valmistui vähän myöhemmin uusi kirjapainorakennus, Tryckerihuset (Piispankatu 19).

  Fredrik Wilhelm Hjeltillä ei ollut paikkaa minne palata, ja hän aloittikin tarmokkaasti oman uudisrakennuksen toteuttamisen Vanha Suurtorin varrelle (Hjeltin talo). Se valmistui vuonna 1831 ja merikapteenin oman perheen lisäksi sinne muuttivat myös hänen kaksi siskoaan: mamselli Lovisa Magdalena Hjelt ja leskirouva Hedvig Fredrika Palmros kuuden lapsensa kanssa.

--------------------------------------
Videoita paloa edeltävästä Turusta (Turun museokeskus)
--------------------------------------
August Hjelt: Släkten Hjelt, 1903
Edvard Hjelt: Otto E. A. Hjelt – Hans liv och gärning, 1916
Anna Perälä: Tilanomistaja kirja-alalla. Christian Ludvig Hjelt kirjanpainajana, kustantajana ja kirjakauppiaana 1823-1849, 2019.
Hannu Salmi: Tunteiden palo – Turku liekeissä 1827, 2022

Dahlströmin kortisto
Kansalliskirjaston sanomalehtiarkisto
Turun ja Porin läänin henkikirjat 1824-32
Turun ruotsalaisen seurakunnan pääkirjat 1812-31










sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Hjeltit 1600-luvun Göteborgissa

 

Kungliga Sjö- och Stapelstaden Göteborg



Voit ladata pdf-muodossa täältä 

Miksi juuri Göteborg?

   Ensinnäkin: isovihan aikana kolme Hjeltin sorvariveljestä Turusta elivät kahdeksan vuotta (1713-21) pakolaisina Tukholmassa. Siellä he saivat tukea Göteborgissa syntyneeltä varakkaalta laivuri Roluf Rolufsson Heltiltä, joka ilmeisesti järjesti pakolaisille asunnon aivan naapuristaan ja joka ilmeisesti myös taloudellisesti tuki heitä (lue tästä). Voisivatko samalta vaikuttavat sukunimet merkitä yhteisiä sukujuuria Göteborgissa?

   Toiseksi: Siinä sukutraditiossa, jonka mukaan Hjeltit ovat lähtöisin Geldernin kaupungista Hollannin Gelderlandissa, mainitaan esi-isien tulleen Saksan kautta Ruotsiin. Mikä olisikaan luontevampi paikka saapua kuin Göteborg, jota 1600-luku käsittelevissä kirjoituksissa luonnehditaan hollantilaisten siirtokunnaksi – ”Nieuwe Amsterdam”. Em. Roluf Helt on taustaltaan selvästi friisinmaalainen, mutta löytyisikö Göteborgista joitain vihjeitä Hjelttien hollantilaisesta alkuperästä?


Tontinomistajat

   Göteborgin Larmtrumman-korttelissa, Korsgatanin ja Södra Larmgatanin kulmassa, sijaitsee tontti, jonka omistajat vuosina 1637-69 olivat Hielt-nimisiä. Manttaalikirjat alkavat vasta vuodesta 1637, joten Hieltit ovat voineet asua siinä jo aikaisemminkin. Ensimmäisenä mainitaan Nils Gunnarsson Hielt ja sen jälkeen hänen poikansa Lars Nilsson Hielt vuodesta 1653 kuolemaansa saakka vuonna 1669. Larsin puoliso Elin Esbjörnsdotter peri talon leskeksi jäätyään ja myi sen vuonna 1675. Heidän poikansa Nils Larsson Hielt mainitaan vain kerran, vuonna 1666. Muitakin perheenjäseniä on varmaankin ollut, mutta heistä ei ole mitään tietoa.

Detalj av en fransk plan över Göteborg 1693.

   Käytettävissä olevista asiakirjoista löytyy ainoastaan yksi toinen Hielt-niminen henkilö: raastuvanoikeuden raatimiehenä vuonna 1621 toiminut Oluf Hielt. Muitakin on ehkä ollut, mutta Göteborgin 1600-luvun kirkonkirjoja on säilynyt vain kolmelta vuodelta (1669-71). Ainoa kirkonkirjoista löytynyt tieto koskee Lars Hieltin kuolemaa 2.4.1669. Tässä esitetyt tiedot perustuvat tutkija Olga Dahlin kokoamiin tietoihin 1600- ja 1700-luvun tontinomistajista ja henkilöistä, jotka esiintyvät tontteja koskevissa asiakirjoissa: erilaisia veroluetteloita, perukirjoja, maistraatin ja raastuvanoikeuden pöytäkirjoja sekä kaupungin tilikirjoja, joissa sukulaissuhteita ilmenee vain satunnaisesti. Missään ei mainita näiden Hielttien ammattia, sinänsä outoa.

   Vanhin merkintä Hielteistä löytyy raastuvanoikeuden pöytäkirjasta 25.8.1636. Oikeastaan kyse oli Nils Gunnarson Hieltin vaimosta, jonka nimeä ei mainita: ”Nils Hiälts fraw ist heut dato vor Gericht erschienen …” (Niels Hieltin vaimo on tänä päivänä tullut oikeuden eteen …). Nilsin vaimo pyysi raatia myymään erään Agnes-nimisen, häpeäpaalurangaistuksen kärsineen naisen vaatteet ja korvaamaan siten huostaansa ottaman Agneksen lapsen kuluja. Olga Dahlin mukaan kyseessä on vanhin saksankielinen raastuvanoikeuden pöytäkirja Göteborgissa (ks. täältä ).

   Olga Dahl on myös translitteroinut runsaasti otteita asiakirjojen teksteistä, joita on sekä ruotsiksi että saksaksi. Henkilöitten nimistä, asiakirjojen sisällöistä ja tekstien kielestä voi karkeasti päätellä, että 1600-luvulla tontinomistajista selvästi alle puolet oli taustaltaan ruotsalaisia ja lopuista puolet hollantilaisia ja puolet saksalaisia. Göteborgin hallinnon johdossa oli kolme pormesteria, yksi ruotsalainen, yksi hollantilainen ja yksi saksalainen, sekä 12 raatimiestä, joista neljän piti olla ruotsalaisia, kolme hollantilaista, kolme saksalaista ja kaksi skottia. Voiko Nils Hieltin vaimoa koskevan pöytäkirjan kielestä päätellä mitään vaimon tai Nilsin äidinkielestä tai alkuperästä? Tuskin, todennäköisesti se merkitsee vain sitä, että alasaksi oli ruotsin ohelle raatimiesten ”työkieli”. 

 

  

   Kuvassa on kaksi esimerkkiä Hielt-nimen kirjoitusasusta. Nils (Gunnarsson) Hielt Göteborgin manttaaliluettelossa vuonna 1637 ja merkintä hänen poikansa Lars (Nilsson) Hjeltin kuolemasta vuonna 1669. Se on viimeinen tieto Hielt-nimisistä Göteborgissa 1600-luvulla.

 

Tulivatko Turun Hieltit Göteborgista?

   Kirjoitan tästä kysymyksestä ikään kuin vastaus olisi myönteinen. On kuitenkin selvää, etteivät tiedot yhteydestä Göteborgin ja Turun välillä riittäisi vakuuttamaan käräjäoikeutta, mutta tämähän on blogikirjoitus.

   Vain vähän sen jälkeen, kun Hielt-nimi katosi Göteborgin arkistoista, sama nimi ilmestyi Turkuun. Käytän tässä kirjoitusasua Hielt, joka oli käytössä molemmissa kaupungeissa tuohon aikaan. Hjelt-muoto tuli käyttöön vähitellen vasta 1700-luvun puolivälin jälkeen.

   Viimeinen maininta Nils Larsson Hieltistä Göteborgissa on vuodelta 1666. Ensimmäinen maininta Nils-sorvarista Turussa löytyy raastuvanoikeuden pöytäkirjasta 8.3.1669: ”Nils Swarfare nämnes som värderingsman.” Sukunimeä ei mainita. Göteborgissa Nilsin isä Lars Hielt on merkitty kuolleeksi 2.4.1669 ja talo siirtyi Nielsin äidin, Elin Esbjörnsdotterin, omistukseen. Börjel Björnsson Hieltistä on ensimmäinen maininta vuonna 1675 Turussa, jolloin hän oli ainoa sorvarikisälli edesmenneen sorvari Nilsin lesken luona. Kiltasääntöjen mukaan kuolleen käsityöläisen leskellä oli oikeus jatkaa toimintaa, mikäli siihen löytyy tarpeeksi kokenut kisälli. Seppo Perälä arvelee tutkimuksessaan, että edesmennyt sorvari Nils olisi voinut olla Börjelin setä. Nils Hieltin mukana Göteborgista olisi voinut tulla mahdollisesti hänen vaimonsa ja veljenpoikansa Börjel Björnsson oppipoikana tai kisällinä. Nilsillä ei ainakaan Turussa ollut omia lapsia. Siksi on luontevaa, että Börjel jatkoi setänsä työtä tämän talossa Turun Aninkaisissa.

   Käytössä olevat tiedonpalaset molemmista kaupungeista sopivat yhteen, ristiriitaisuuksia ei ole. Mutta yksi tärkeä palanen puuttuu; mitään tietoja ei löydy Börjelin isästä Björnistä. Oheisessa kaaviossa palapeliin on lisätty hänestä kuvitteellinen puuttuva pala, jossa hän olisi nimeltään Björn Larsson Hielt, Lars Nilsson Hieltin ja Elin Esbjörnsdotterin poika ja Nils-sorvarin veli. Oli aika yleistä, että vanhemmat antoivat ensimmäiselle pojalleen etunimen isänsä isän mukaan, tässä tapauksessa siis Nils Larssonin etunimi tulee Nils Gunnarssonilta, joka on voinut olla hollantilainen tai saksalainen nimeltään Niclas Günterssohn. Seuraava poika sai etunimensä äitinsä isän mukaan, tässä tapauksessa Björn Larssonin etunimi tulisi hänen äidinisältään, selvästi ruotsalaiselta Esbjörniltä ja näkyisi tuntemamme Börjel Björnsson Hieltin patronyyminä (Esbjörn-nimisellä miehellä on jumalten antamat karhun voimat). Tämä olisi myös kaunis selitys asialle, jota olen aina ihmetellyt; sukutraditio ja DNA-testit osoittavat selvästi Hollantiin, etunimet Börjel ja Björn puolestaan Skandinaviaan.



    Erikoista on Nils/Niclas-nimen suosio: Göteborgissa se on ollut käytössä kahdessa sukupolvessa kolmesta ja sama tahti jatkui Turussa kolmessa sukupolvessa neljästä.

 

Olivatko Göteborgin Hieltit hollantilaisia?
 
   Nils Gunnarsson Hieltin syntymäaika voidaan vain karkeasti arvioida asiakirjamainintojen avulla, mutta sen on täytynyt olla aivan 1500-luvun loppuvuosia. Silloin ei vielä ollut mitään Göteborgin kaupunkia; Kustaa II Aadolf aloitti rakentamisen vuonna 1619 ja myönsi kaupunkioikeudet vuonna 1621. Niels Hielt on ehkä ollut niitten ensimmäisten lukuisten hollantilaisten ja saksalaisten joukossa, jotka saapuivat kaupunkia rakentamaan. Vielä 1800-luvulla eläneen sukutraditiomme mukaan hän lähti Geldernin kaupungista (August Hjelt). Traditio ei kerro lähdön ajankohtaa, mutta tuskin tuollaiset traditiot elävät paljoa kahtasataa vuotta kauemmin, jolloin lähtö ei olisi tapahtunut paljoa ennen 1600-lukua. Alankomaissa käytiin 1500-luvun loppupuolella kahdeksankymmenvuotista sotaa; Yhdistyneitten Alankomaitten Provinssit taistelivat itsenäisyytensä puolesta espanjalais-habsburgilaisia joukkoja vastaan. Vuodesta 1587 Geldern kuului Espanjan Alankomaihin, toisin sanoen Nils Gunnarsson on elänyt Espanjan kuninkaan Filip II:n alamaisena. Työntöä Alankomaista muualle on varmaan esiintynyt ja Kustaa II Aadolf on puolestaan varmistanut, että Göteborgiin on ollut vetoa. Nykyään Geldern kuuluu Nordrhein-Westfalenin osavaltioon vain kahdeksan kilometriä Hollannin rajalta.

   Jos Nils Gunnarsson Hieltiä haluaa etsiä Hollannin arkistoista, niin olisi ehkä parempi käyttää nimen hollantilaista muotoa Nicolaus Gondersson. Sukunimi Hielt ilmeisesti kertoo nimen kantajan olevan kotoisin Geldernistä eikä nimi tietenkään ole siellä asuttaessa ollut vielä käytössä. Hielt- ja Geldern-nimien oudolta kuulostava yhteys selittyy hollantilaisten erikoiselta kuulostavalla tavalla ääntää sananalkuinen G-kirjain (kuuntele tästä). Tässä voi olla myös selitys sille, että alkuaikoina sukunimi esiintyi joskus G-alkuisena: Gält, Gäldt. Lue Hjelt-nimen etymologiasta enemmän täältä.


Laivuri Roluf



   Hielttien taloa vastapäätä, Södra Larmgatanin toisella puolella, sijaitsi vuonna 1646 perustettu köydenpunontarata (reparebana). Se oli 210 metrin pituinen ja 4,8 metrin levyinen rakennelma ja sijaitsi aivan kaupungin vallihaudan vieressä eikä näin ollen saanut muodostaa estettä kaupungin puolustukselle. Rata oli rakennettava kokonaan puusta ja se oli oltava nopeasti purettavissa eli ilmeisesti se ei ollut katettu. Mestarina (banemästare) toimi Roluf Lambertsson niminen mies, joka työntekijöittensä ohella varmaankin kutsui työpaikkaansa saksalaisittain nimellä Reeperbahn. Friisinmaalainen etunimi Roluf oli 1600-luvun Göteborgissa harvinainen. Alasaksilaista Lambert-nimeä ei puolestaan löydy kuin tämä yksi. Roluf Lambertson on ainoa, joka nimensä ja muitten tietojensa perusteella sopisi entuudestaan tuntemamme Roluf Rolufsson Heltin isäksi. 1660-luvulla Roluf Lambertsson alkoi köydenpunonnan ohella yhä enemmän toimia kaupankäynnin ja laivanvarustamisen parissa ja maistraatti kehotti häntä hakemaan niihin elinkeinolupaa. Näin tapahtui ja Roluf Lambertsonista käytettiin myöhemmin nimityksiä borgare, handelsman ja skeppare eli hän oli ulkomaankauppaan oikeutettu valtaporvari ja oman kauppa-aluksen omistaja. Hänen pojastaan Roluf Heltistä käytettiin Tukholmassa samoja nimiä handelsman ja skeppare, joten näyttää siltä, että hän jatkoi isänsä ammattia ja oli varakas mies jo saapuessaan Tukholmaan 1700-luvun alkuvuosina. Arvoitukseksi jää kuitenkin se, miksi Roluf Lambertssonilla ei näy asiakirjoissa mitään sukunimeä, mutta pojalla on Tukholmaan tullessaan sukunimenä Helt.

   Laivuri Roluf Heltin ja kolmen turkulaisen Hjelt-sorvariveljeksen välinen kahdeksanvuotinen naapuruus ja kanssakäyminen Tukholmassa isovihan aikana ei varmaankaan syntynyt sattumalta, vaan he olivat entuudestaan jotenkin tienneet toisistaan. Lisäksi laivuri Roluf mainitaan yhden veljeksistä, sorvarimestari Niels Hieltin, perukirjassa vuonna 1732: skepparen Roland Hielt oli yksi pesän velkojista melko suurella summalla. Velka oli todennäköisesti peräisin veljesten Tukholman pakolaisvuosilta, kun laivuri auttoi heitä taloudellisesti.

   Riittääkö näihin yhteyksiin se, että heidän isänsä elivät ja työskentelivät saman kadun varrella Göteborgissa? Vai oliko heidän välillään lisäksi jokin sukuyhteys? Tässä asiassa ei voi kuin spekuloida, koska Roluf Heltin äidin nimi ei valitettavasti ole tiedossa, mutta ei se nyt ihan mahdotonta ole, että äiti olisi ollut joku Göteborgin köydenpunontaradan vastapäisen talon tyttäristä. Tällöin Turun kolme sorvariveljestä olisivat olleet Roluf Heltin serkkuja hänen äitinsä puolelta.

   Mainittakoon vielä, että Tukholmassa laivuri Roluf Helt sai 1720- ja 1730-luvuilla kuusi lasta, jotka kaikki ottivat sukunimekseen Heldt.

Pinassi     (Helsingin Kaupunginmuseo)


   Laivuri Roluf Hieltin laivan (laivojen) tyypistä ei ole tietoa, mutta todennäköisesti se oli pinassi, joka 1660-luvusta alkaen oli yleisesti käytössä Itämerellä.



Onko genetiikasta apua?

   Onhan genetiikasta ollut jo apua Hjelt-suvun alkuperän selvittämisessä ja varmasti uudet DNA-testit tuovat jatkossakin lisää tietoa. Tähän mennessä on selvinnyt, että Hjelt-suku ja sitä geneettisesti lähimmät kahdeksan ruotsalaissukua sijoittuvat yhteiseen haplopuun haaraan (lue geneettisistä ruotsalaisserkuistamme täältä). Mainitun haaran alkukoti näyttää olleen jossain Hollannin ja Luoteis-Saksan alueella. Hjelt-suvun ja kolmen sitä geneettisesti lähimmän ruotsalaissuvun yhteisen esi-isän arvioidaan eläneen 1400-luvun jälkipuoliskolla. Kaikkien yhdeksän suvun yhteisen esi-isän arvioidaan eläneen 1300-luvulla. Jos pitää paikkansa, että Hjeltit ovat saapuneet Ruotsiin 1600-luvun alussa ja jatkaneet kolmen sukupolven jälkeen Turkuun, niin ainakin Hjelttien ja em. sukujen yhteiset esi-isät ovat eläneet muualla kuin Ruotsissa. Periaatteessa kahdeksan ruotsalaissuvun kesken yhteisiä esi-isiä voisi löytyä Ruotsistakin, mutta tiedot näistä suvuista eivät oikein tue tätä ajatusta.

   Miksi sitten Hollannista ja Saksasta ei löydy vastaavia DNA-tuloksia? Eiväthän kaikki samaan haplopuun haaraan kuuluneet miehet ole sieltä Ruotsiin lähteneet. Yksi syy voi olla siinä, että molemmissa maissa, mutta varsinkin Saksassa tehdään huomattavasti vähemmän DNA-testejä kuin Suomessa ja Ruotsissa. Ei auta muu kuin vain odotella.

-----------------------------

Lähteitä:

Wilhelm Berg: Genealogiska anteckningar om Göteborgssläkter. (Manuskript 1939)
Olga Dahl: Det äldsta Göteborgs roteindelning. Sveriges släktforskarförbund. Årsbok 1989.
Olga Dahl: Göteborgs tomtägare 1637-1807. (Manuskript 2007). http://www.gbgtomter.se/
Göteborgs stad: Historiska kartor.
Seppo Perälä: Sukupuusta sorvattua. Niclas Hjeltin ja Margaretha Caloanderin esivanhemmat, Helsinki 2002.
Arkivdigital: Göteborgs bouppteckningar 1663-96
Arkivdigital: Göteborgs rådhusrätts protokoll 1624, 1665-68
Riksarkivet: Göteborgs Domkyrkoförsamling: död- och begravningsbok 1669-71
Riksarkivet: Göteborgs Mantallängd 1655
Det Gamla Göteborg. http://gamlagoteborg.se/
Wikipedia: Göteborgs historia. https://sv.wikipedia.org/wiki/G%C3%B6teborgs_historia