Hjeltien sorvit

   Hyvin perustein Hjelt-sukua on kutsuttu sorvareitten suvuksi. Suvun vanhimmista tunnetuista sukupolvista kuusi oli sorvareita 150 vuoden aikana. Kolme sukupolvea eli Turussa 1600-luvun loppupuolella ja 1700-luvun alkupuolella. Heitä vanhemmat sukupolvea elivät 1600-luvun Göteborgissa ja vaikka asiakirjoissa ei mainitakaan heidän käsityöläisammattiaan, niin on hyvin mahdollista, että jo he olivat sorvareita. Suvussa oltiin sorvareita, sorvarimestareita ja lisäksi sorvarikillan oltermanneja. Niinpä on syytä lähemmin tarkastella, millaisia laitteita olivat ne sorvit, joita he käyttivät elantonsa hankkimiseen.

   Nuo puolitoista vuosisataa sattuivat sorvien kehityksen kannalta olemaan murroskautta, vanhaa tekniikkaa poistui käytöstä, uutta tuli tilalle ja molempia käytettiin myös rinnakkain. Samalla sorvarillakin saattoi olla erityyppisiä sorveja erilaisiin tarkoituksiin. Seuraavassa kolme sorvimallia, jotka tunnettiin Hieltien sorvarisukupolvien aikana.

Jousisorvi

  

Jousisorvi sorvarin verstaassa.
Hulot, père "L'Art du tourneur mécanicien" 1775

   Jousisorvi oli sorvimalleista vanhin ja yksinkertaisin. Työstettävän puukappaleen ympärille kierretyn narun yläpää kiinnitettiin pitkään taipuisaan puuvarteen (jousi) ja alapää polkimeen. Kun sorvari painoi poljinta, kappale pyöri leikkaussuuntaan ja puuta voitiin työstää taltalla. Kun jalka nostettiin, taipunut varsi veti narun takaisin ja kappale pyöri vastakkaiseen suuntaan. Siksi varsinainen sorvaaminen tapahtui vain joka toisella liikkeellä ja puukappale pyöri edestakaisin. Se oli edelleen yleinen 1600- ja 1700-luvuilla, ja Science Museumin mukaan jousisorvi pysyi jatkuvasti pyöriviä sorveja yleisempänä aina 1700-luvun loppupuolelle.

Poljettava vauhtipyöräsorvi

Italian Piedmontessa 1600-luvun lopulla
käytössä ollut poljettava vauhtipyöräsorvi.
The SANKYO Machine Tools Museum

   Tässä tapahtui ratkaiseva tekninen parannus. Jousen sijasta jalalla liikutettava poljin pyöritti kampea ja vauhtipyörää, josta hihna tai naru välitti liikkeen sorvin akselille. Työkappale ei enää vaihtanut pyörimissuuntaansa vaan pyöri jatkuvasti samaan suuntaan. Työ tehostui merkittävästi, kun sorvari saattoi pitää taltan työssä koko ajan.

   Science Museum ajoittaa polkimen ja vauhtipyörän käyttöönoton jatkuvan yksisuuntaisen pyörimisliikkeen tuottamiseksi 1400-luvulle. Siitä kehittyi myöhemmin käsityöläissorvauksen tavallinen sorvityyppi. Silti se ei syrjäyttänyt lopullisesti jousisorvea, jota saatettiin käyttää edelleen pienimpien puukappaleitten työstämiseen.

Suurpyöräsorvi

 

Suurpyöräsorvi.
Joseph Moxon's "Mechanick Exercises" 1677

  

 Suurpyöräsorvin vieressä oli suuri pystysuora pyörä, jonka käsikampea pyörittämään piti olla toinen henkilö. Pyörän uraan asetettu pitkä naru tai hihna kulki sorvin akselille ja sai puukappaleen pyörimään jatkuvasti samaan suuntaan. Raskaassa työssä pyörää saattoi pyörittää kaksikin henkilöä.

   Suursorvin etuna oli jatkuva ja nopeampi pyörimisliike suuremmalla voimalla. Sitä käytettiin erityisesti sellaisten raskaiden kappaleiden sorvaamiseen, joihin jousisorvin voima ei riittänyt. Käytössä ainakin 1600- ja 1700-luvuilla, jolloin se oli jo hyvin vakiintunutta tekniikka.

Sorvarisuvun viimeinen mestari

   

   Hieltien sorvariammatti jatkui suvussa useiden sukupolvien ajan ja päättyi sorvarioltermanni Niclas Hjeltin kuolemaan vuonna 1763. Kun Turun sorvariammattikunta perustettiin vuonna 1739, Niclas oli valittu sen johtoon nuoremmaksi mestariksi. Setänsä, oltermanni Johan Hjeltin kuoltua vuonna 1749 Niclas Hjeltistä tuli ammattikunnan oltermanni, ja tässä tehtävässä hän pysyi kuolemaansa saakka.

   Oltermanni Niclas Hjelt ehti nähdä myös sorvarin työvälineiden muuttumisen. Hänen esi-isiensä aikana jousisorvi oli ollut sorvarin tavallinen työväline, mutta hänen aikanaan käytössä oli jo jatkuvasti samaan suuntaan pyöriviä poljin- ja pyöräsorveja. Emme tiedä, millaisella sorvilla Niclas itse työskenteli, mutta ammattikunnan oltermannina hän varmasti tunsi aikansa sorvaustekniikan.

   Sorvarinammatti oli tuonut suvulle myös vaurautta. Vuonna 1760 oltermanni Niclas osti kauppias C. M. Sierckiltä Liedon Vanhalinnan rusthollin, joka pysyi suvun hallussa yli vuosisadan. Pojastaan Niclaksesta hän ei enää kasvattanut sorvaria, vaan järjesti tälle hyvän koulutuksen. Siihen päättyi Hjeltien pitkä sorvariperinne – ja samalla alkoi suvun historiassa uusi vaihe.

-----------------------------

   Kirjoitustyössä apuna on käytetty OpenAI:n ChatGPT:tä lähteiden etsimisessä. Tekoälyn antamat tiedot on mahdollisuuksien mukaan tarkistettu alkuperäisistä tai muista riippumattomista lähteistä.

----------------------------

Joseph Moxon: Mechanick exercises: The doctrine of handy-works. 1677
Science Museum Group -Collection: Hand and Machine Tools
Highland Woodworking: The Woodturning Lathe, A Brief History
The SANKYO Machine Tools Museum