keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Olivatko esi-isämme iberialaisia? (2300 - 1300 eaa)


   Edellisessä kirjoituksessa pääsimme esi-isiemme jalanjälkiä seuraten jo Keski-Eurooppaan. 2300 eaa aikoihin indoeurooppalaista alkuperää oleva väestö levittäytyi sieltä edelleen hitaasti länteen ja ylitti Rein-joen. Sen jälkeen R1b-miesten eteneminen jatkui eri ilmansuuntiin neljänä päähaarana. Näitten miesten mukana Euroopan eri osat siirtyivät pronssiaikaan ja alkoivat käyttää indoeurooppalaisia kieliä. Nykyväestössä kuhunkin haaraan kuuluvien miesten jälkeläiset voidaan tunnistaa heille ominaisten mutaatioitten avulla

   Oheisessa kartassa olen näistä laajentumishaaroista käyttänyt englanninkielisiä, melko hyvin kuvaavia nimityksiä. Etelään lähteneet kuuluivat ryhmään Italo-Celtic, pohjoiseen lähteneet tunnetaan nimellä Germanic, länteen lähteneet nimellä Atlantic-Celtic. Päinvastoin kuin voisi olettaa, Hjelt-suvun esi-isät eivät suunnanneetkaan vielä tässä vaiheessa pohjoiseen, vaan lounaaseen. Tämän joukon määränpää selviää siitä käytetystä nimestä Ibero-Atlantic, mutta olivatko meidän esi-isämme mukana Iberian niemimaalle asti? 

   Alkuperätutkijat eksyksissä

   En tiedä olivatko sukumme esi-isät eksyksissä kun eivät suunnistaneet suorinta tietä kohti Turkua, vaan lähtivät lounaaseen, mutta ainakin tutkijat ovat toistakymmentä vuotta olleet eksyksissä yrittäessään selvittää näitten R1b-miesten liikkeitä. Pitkään oli vallalla käsitys, että R1b-miesten alkukoti olisi ollut Iberian niemimaalla ja he olisivat sieltä käsin levinneet muualle Eurooppaan pohjoisen ja koillisen suuntaan. Tämä käsitys on vuosien 2009-12 aikana ja tänä vuonna tehdyissä tutkimuksissa osoitettu vääräksi. Sen sijaan nyt on vallalla näkemys R1b-miesten leviämisestä idästä länteen ja sekin pari tuhatta vuotta myöhemmin kuin aikaisemmin on oletettu. 

   Vielä toista vuotta sitten alkuperätutkijoitten keskustelupalstoilla jotkut osallistujat esittivät ajatuksia siitä, että R1b-miehet olisivat siirtyneet Balkanilta Iberian niemimaalle jo neoliittisella kaudella. Nämä esitykset ovat hiljalleen jääneet syrjään ja kirjoitukseni noudattavat tällä hetkellä vallalla olevia käsityksiä. Maallikon on hieman vaikea muodostaa kuvaa Euroopan väestön alkuperää koskevista asioista näiltä osin, koska pelkkien keskustelupalstojen perusteella tehtyjen johtopäätösten teossa pitää olla varovainen. 

   Kellopikarikulttuuri

   R1b-miesten levittäytyessä läntisimpään Eurooppaan, siellä vallitsi ns.kellopikarikulttuuri (2800-1900 eaa). Tämä kulttuuri oli syntynyt Iberian niemimaalla megaliittisen ajan jälkeen ja se oli levittäytynyt laajalle Länsi-Eurooppaan. Nimensä kulttuuri on saanut käännetyn kellon muotoisista keraamisista pikareista (ks. kuva yllä). Oheisessa kartassa kellopikarikulttuurin vaikutusalue on merkittyvaalenruskealla. Indoeurooppalaisten mukana kulttuurin piirissä siirryttiin parin vuosisadan aikana pronssiaikaan noin vuoteen 1800 eaa mennessä. Populaatiot levisivät vastakkaisiin suuntiin: paleoeurooppalaiset lounaasta koilliseen ja indoeurooppalaiset koillisesta lounaaseen. R1b-miehiä kiinnostivat alueet, joista löytyi pronssin tekoon tarvittavaa tinaa ja kuparia. Heitä ei ollut vielä tässä vaiheessa tarpeeksi, jotta he olisivat syrjäyttäneet alkuperäiseen väestöön kuuluvat miehet. Populaatiot elivät rinnan pitkän aikaa. Indoeurooppalaiset sulautuivat paikalliseen väestöön, omaksuivat sen tavat ja sen käyttämät paleoeurooppalaiset kielet sekä ottivat naisensa paikallisen väestön keskuudesta. Arkeologisten löytöjen perusteella ei siten ole voitu päätellä vainajien alkuperää ilman heidän luittensa DNA-analyysejä, joita taas on tehty vasta aivan viime vuosina. 

   Baskeilla ei ole samaa ongelmaa kuin Hjelteillä.

   Iberialais-atlanttiseksi kutsuttu haploryhmä DF27 syntyi melko pian haploryhmän P312 jälkeen. Nimi tulee siitä, että nykyään DF27-miehet käsittävät n. 80% Espanjan ja Portugalin (myös Ranskan lounaisimman maakunnan Gascognen) miesväestöstä. Sillä ei ole merkitystä, että allaolevassa taulukossa enemmistö DNA-testin tehneistä miehistä on kotoisin Brittein saarilta. Testejä nimittäin teetetään saarilla moninkertaisesti suhteessa Manner-Eurooppaan. Iberiaan viittavasta nimestään huolimatta DF27-haploryhmän oletetaan syntyneen Ranskan alueella Alppien länsipuolella, jossa sitä nykyään esiintyy vain vähän. Koska Hjelt-suvun miehet kuuluvat tähän ryhmään, on eräs meidän esi-isistämme siis asunut samalla alueella. Mutta sitten tullaan tämän kirjoituksen otsikkokysymykseen: olivatko meidän esi-isämme mukana, kun ainakin pääosa DF27-miehistä ylitti Pyreneiden vuoret? Tähän ei vielä voi antaa varmaa vastausta. Mikäli alkuperätutkimukset edistyvät niin ripeästi kuin tähänkin asti, uskon asian selviävän parin vuoden sisällä. 

   Esikelttiläisestä haploryhmästä DF27 on parin vuoden ajan tunnettu joitakin sen alahaploryhmiä. Me Hjeltit kuulumme alahaploryhmään Z220, jonka syntymäpaikkaa ei tarkkaan tunneta. Osa nykyisistä baskimiehistä kuuluu myös tähän samaan ryhmään. Baskeille lienee samantekevää, onko haploryhmä Z220 syntynyt Pyreneiden pohjois- vai eteläpuolella, he ovat Iberiaan tulleet ja siellä pysyneet näihin päiviin asti. Meille Hjelteille sen sijaan Z220:n syntymäpaikalla on paljonkin väliä, siitä riippuu ovatko esi-isämme eläneet Iberian niemimaalla vai eivät. DF27-miesten oletetaan tulleen Iberian niemimaalle n. 1800 eaa ja haploryhmä Z220 lienee syntynyt samoihin aikoihin tai vähän myöhemmin. Näissä aikarajoissa Z220:n synnylle Iberian niemimaalla jäisi ehkä vain muutama sukupolvi aikaa. Todennäköisempää onkin se, että sekä DF27 että Z220 ovat syntyneet Pyreneiden pohjoispuolella. Siinä tapauksessa vastaus otsikon kysymykseen kuuluu: sukumme ei polveudu iberialaisista, mutta isossa perspektiivissä olemme geneettisesti melko lähellä iberialaisia. Pikanttina detaljina lisättäköön, että geneettisesti olemme lähempänä baskeja kuin muita Iberian niemimaan asukkaita. 

   Edellä olevan mukaisesti olen oheiseen karttaan merkinnyt sukumme esi-isien reitin vihreällä ja muihin R1b-haploryhmiin kuuluvien miesten leviämissuunnat punaisella. Kartastani ei selviä siinä esiintyvien haploryhmien suuruudet, joista lyhyesti. Haploryhmästä P312 erkanevat neljä haaraa ovat merkittäviä; niistä on kasvanut nykyisen Euroopan miesväestön enemmistö. Espanjalaisten, portugalilaisten ja heidän ympäri maailmaa elävien jälkeläistensä miesväestöstä n. 80% kuuluu tänä päivänä haploryhmään DF27. Haploryhmän Z220 osuutta nykyväestöstä ei tunneta, mutta sekin on suuri Brittein saarilla, Ranskassa sekä Pohjanmeren rannikolla. Sen alaryhmän S21184 ja tämän alla olevan ryhmän S19290 määrät ovat myöskin tuntemattomat, mutta ilmeisesti näistä haploryhmistä voi jo sanoa, että ne ovat harvinaisia. Alla olevassa taulukossa on esitetty mainittujen haploryhmien esiintymisfrekvenssit alueittain miesten Y-DNA testeissä toukokuuhun 2015 mennessä. 




   Kielenvaihtoja

   Sukumme esi-isät ovat vuosituhansien saatossa puhuneet tietenkin monia kieliä. Kuriositeettina voisi lisätä, että he ovat puhuneet kolmeen eri kielikuntaan kuuluvia kieliä. Venäjän aroilta Atlantin rannikolle saakka he puhuivat indoeurooppalaisia kantakieliä. Atlanttisena pronssiaikana he vaihtoivat kielensä paikallisiin paleoeurooppalaisiin kieliin. Ei kestänyt kauan kun he kelttiläisten valtakaudella vaihtoivat kielensä takaisin indoeurooppalaisiin kieliin, tällä kertaa kelttikieliin. Lopulta 1800-luvulla Suomessa osa sukumme miehistä vaihtoi äidinkielensä eräästä indoeurooppalaisesta kielestä erääseen uralilaiseen kielikuntaan kuuluvaan kieleen, jolla minä tätä kirjoittelen.


   Pohjanmerelle

   Tänä vuonna geneetikot ovat lisänneet haplopuuhunsa uusien haarojen joukossa myös kaksi sellaista, joihin Hjelt-suvun miehetkin luokitellaan. Atlanttisen pronssikauden aikana (1300-700 eaa) syntyi kaksi haploryhmän Z220  alaryhmää: S21184 ja S19290. Nämä ovat sen verran tuoreita, että vielä ei ole ehtinyt valmistua montaakaan DNA-testiä, joissa ne olisivat tulleet esiin. Sellainen sormituntuma tulee, että nämä uusimmat ryhmät ovat syntyneet jossain Pohjanmeren tai Kanaalin rannikolla ennen ajanlaskumme alkua. Ensinnäkin iberialaisten osuus on hävinnyt ja pohjoisempien alueitten määrä on ainakin suhteellisesti lisääntynyt. 

   Viimeistä saraketta hallitsemme sitten me Hjelt-suvun miehet ja geneettisesti meitä hyvin lähellä olevat miehet: Suomessa kolme Hjelt-nimistä miestä ja neljäntenä Hannu, jonka yhteys Hjelt-sukuun on läheinen, mutta selvittämättä. Viidentenä samaan joukkoon kuulu Skandinavian kohdalla oleva ainoa mies. Hän on Les, kolmannen polven amerikanruotsalainen, jonka juuret ovat Itä-Göötanmaalla, mutta joka on geneettisesti hyvin lähellä Hjelt-sukua. Viimeisen sarakkeen kolme brittimiestä ovat sen sijaan geneettisesti selvästi eri porukkaa kuin mainittu "viiden kopla". Minuun verrattuna "viiden koplan" geneettinen etäisyys (Genetic Distance, tämän termin selitän seuraavassa kirjoituksessa) on 0-4, kun brittimiehiin etäisyys on 20-27. 

     
DF27 ja sen alaryhmien DNA-testien lkm. alueittain. 
   
   Tämän pidemmälle ei DNA:n kertoma tarina haploryhmien kautta vielä ulotu. Jos kuitenkin entinen meno jatkuu, niin uskon vuoden sisällä palaavani tähän asiaan. Mutta ei hätää, DNA kertoo tarinaansa myös toisella tavalla edellämainituista viidestä miehestä. Se tarina jatkuu jo seuraavassa kirjoituksessani.  
__________

Haak, Wolfgang; Lazaridis, Iosif et al.: "Massive migration from the steppe is a source for Indo-European languages in Europe". BioRxiv, February 2015.

Eupedia Genetics: Haplogroup R1b
YFull: Y-tree
Wikipedia: Haplogroup R1b

maanantai 18. toukokuuta 2015

Arolta Keski-Eurooppaan (3600 - 1600 eaa)



   
Innovatiiviset arokansat

   Ensimmäiset R1b-miehet ylittivät Kaukasus-vuoret jo noin 5000 eaa ja levittäytyivat pohjoispuolisille aroille. Kesti toistatuhatta vuotta ennen kuin toinen aalto R1b-miehiä ylitti Kaukasuksen n. 3700 eaa. Samoihin aikoihin Pohjois-Kaukasuksella syntyi ensimmäinen pronssiaikakauteen kuuluva ns. Maikopin kulttuuri (3700-2500 eaa). 

   R1b-miesten levittäytyminen jatkui edelleen pohjoisille aroseuduille. Arot eivät olleet autioita, siellä harvaan asuvat paimentolaiskansat elivät vielä neoliittistä kautta. Näitten kansojen joukossa oli myös ensimmäisen aallon mukana tulleet R1b-miehet. Epäselväksi on jäänyt kumman aallon mukana Hjelt-suvun muinaiset esi-isät ylittivät Kaukasus-vuoret. Niin tai näin, aroilla geneettiset ryhmät sekoittuivat suloisesti keskenään ja väestön jakautuminen etnisiin ryhmiin tapahtui  muilla perusteilla. Geneettisesti arokansat muodostuivat tämän jälkeen kolmesta ryhmästä: länsiosia hallitsi R1b-ryhmä ja itäosia R1a-ryhmä, jonka joukossa eli n. 5-10% suuruinen R1b-vähemmistö. Lisäksi aroille oli levittäytynyt kaukasialaisen haploryhmän G miehiä. 


   Elämänmuoto aroilla poikkesi siitä, mitä se oli ollut Kaukasuksen pohjoisrinteillä. Pian saikin alkunsa aroilla toista tuhatta vuotta vaikuttanutJamna-kulttuuri (3600-2300 eaa). Elämänmuoto aroilla oli liikkuvaa. Villihevonen oli kesytetty siellä jo aikaisemmin ja Maikopin kulttuurin mukana tulivat merkittävät keksinnöt; pyörä ja vaunu. Teltat ja tavarat lastattiin härkien vetämiin vaunuihin. Ihmiset ratsastivat ja paimensivat liikkeellä olevaa karjaa: nautoja, sikoja, lampaita ja vuohia. Jo Maikopin-kultturin aikana alkunsa saanut metallinkäsittelytaito ja pronssiesineitten valmistus kehittyivät. Kaukasuksen pohjoisrinteiltä on hiljattain löydetty mm. vanhin tunnettu pronssinen miekka. Muodoltaan se on samanlainen kuin kelttien valmistamat miekat n. 3000 vuotta myöhemmin. Muitakin piirteitä löytyy, jotka kertovat kelttien muinaisen alkuperän olevan aroilla, kuten lampaanvillan hyötykäyttö. Vainajat haudattiin maakuoppiin kyljelleen polvet taivutettuina, kasvot koilliseen ja haudan päälle rakennettiin jamnoille tyypillinen kumpu. 

  Nykykäsityksen mukaan jossain Jamna-kulttuurin alueella tapahtui yksittäisellä R1b-miehellä mutaatio, jonka mukaan hänen miesjälkeläisensä luokitellaan haploryhmään R1b-M269. Tätä ryhmää esiintyy pieniä määriä Euraasiassa, mutta Länsi-Euroopassa kyseinen haploryhmä on yleisin. Frekvenssi on 92% Walesissa, 82% Irlannissa, 70% Skotlannissa, 68% Espanjassa, 60% Ranskassa (76% Normandiassa) --- ja Hjelt suvussa 100% :) 

  Jamna-kulttuurin väestön katsotaan kuuluneen kantaindoeurooppalaisiin. Nämä eivät olleet mikään yksittäinen etninen ryhmä, vaan koostuivat erilaisista väestöryhmistä. Niitten keskuudessaa puhuttiin kantaindoeurooppalaisia kieliä

   


   Karttaan olen merkinnyt keltaisella niitten haploryhmien leviämissuunnat, joihin myös Hjelt-suvun muinaiset esi-isät kuuluivat. Punaisella muitten R1b-miesten leviämissuunnat 


Invaasio



  
  Helmikuussa 2015 eräs tiedeuutinen ylitti uutiskynnyksen myös Suomessa. Se koski laajaa tutkimusta, jonka tulokset ovat tämänkin kirjoituksen kannalta kiinnostavia. Tutkimuksessa oli tehty DNA-testit 94 vainajan luille, jotka on aikoinaan varastoitu museoihin ympäri Eurooppaa. Tiivistetysti tuloksena oli se, että indoeurooppalaisten kansojen levittäytyminen Keski-Eurooppaan  oli aiempaa oletettua massiivisempaa, tutkimuksessa käytettiin termiä invaasio. Keskeisessä asemassa tässä invaasiossa olivat juuri edellä käsitellyt jamnat. He toivat mukanaan pronssikauden, indoeurooppalaiset kielet ja edellä käsitellyt keksintönsä. 

   Invaasion vaikutus Euroopan väestöön oli käänteentekevä ja nopea. Täällä asunut paleoeurooppalainen väestö eli vielä neoliittista aikaa eikä sillä ollut mitään mahdollisuutta selviytyä teknologisesti ylivertaisia arokansoja vastaan. Parissa sukupolvessa paikallisten heimojen miesväestön eliitti vaihtui ja vähitellen muukin miesväki. Tulijoilla ei ollut ainakaan merkittävästi naisia mukanaan ja näin ollen sukuja jatkettiin paikallisten naisten kanssa. Seurauksena arokansojen kaukaasialainen ja itäaasialainen ulkonäkö hävisi ja paleoeurooppalaisten ihonväri ja hiukset muuttuivat vaaleammiksi eli syntyi meille tutun näköinen eurooppalainen ihmistyyppi. Vanhat paleoeurooppalaiset kielet Keski-Euroopassa vaihtuivat indoeurooppalaisiin. 

   Invaasio tapahtui pääosin kahta reittiä, joista pohjoisempi suuntautui nykyisten Tsekin, Puolan ja Pohjois-Saksan alueille. Edellämainitussa tutkimuksessa löytyi tätä reittiä kulkeneitten vainajien luita, jotka kuuluvat geneettisesti samaan haploryhmään kuin Hjelt-suvun miehet. Joten oikeilla jäljillä siis ollaan. Em. alueelle syntyi ns. Únětice-kulttuuri (2300-1600 eaa). Nimeä ei voi suomentaa, koska se on annettu erään tsekkiläisen kylän mukaan. Foneettisesta ohjeesta [ˈuːɲɛcɪt͡sɛ] huolimatta en vieläkään ymmärrä miten nimi pitäisi lausua. Täällä eläneet R1b-miehet tunnistetaan nykyään siitä, että he kuuluvat haploryhmään R1b-L11. 


Rekonstruoitu Únětice-talo
 Böömistä




   Únětice-kulttuurin merkitys pronssikauden Euroopan muodostumisessa on keskeinen. Sen väestö oli omapiirteistä ja dynaamista. Vaikutus ulottui varsinaista asuinaluetta huomattavasti laajemmalle; Únětice-keramiikkaa ja pronssiesineitä on löydetty Britanniasta, Irlannista, Skandinaviasta, Italiasta ja Balkanilta.

______________________
Haak, Wolfgang; Lazaridis, Iosif et al.: "Massive migration from the steppe is a source for Indo-European languages in Europe". BioRxiv, February 2015.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Alkukoti (8500 - 5000 eaa)


  


   Hjelt-suvun muinaiset esi-isät, R1b-miehet, elivät jääkauden aikaan ja vielä pitkään sen jälkeen läntisessä Aasiassa. Nykyinen käsitys heidän asuinalueestaan on merkitty oheiseen karttaan; itäinen Anatolia, Kaukasus-vuorten eteläpuoli, Mesopotamian pohjoisosa sekä Kaspianmeren etelä- ja kaakkoisrannat. Jos aluetta yrittää kuvata tämän päivän valtioitten mukaan, niin alue koostuisi Turkin itäosasta, Irakin ja Iranin pohjoisosista ja Turkmenistanin länsiosasta.

   Jossain tällä alueella on noin 8.500 eaa elänyt yksi yksittäinen mieshenkilö, jonka Y-kromosomin DNA:ssa on tapahtunut se mutaatio, jota myös kaikki hänen poikansa ja koko mieslinja heidän jälkeensä kantavat. Tämän miehen miesjälkeläiset ovat menestyneet historian saatossa hyvin, muodostavathan he nykyään läntisen Euroopan miesväestön enemmistön. Mainittu esi-isämme ei ole varmaankaan aikanaan huomannut olevansa mitenkään merkittävä henkilö, mutta sen sijaan me hänen jälkeläisensä voimme sanoa, että hänen asuinseutunsa on meidän alkukotimme. 

   Alkuhärän kesyttäjät

   Alkukotimme väestöä voi luonnehtia karjaa kasvattaviksi paimentolaisiksi. Alueen heimot olivat aikaisemmin olleet mammuttien ja alkuhärkien metsästäjiä. Mammuttien kuoltua sukupuuttoon, alkuhärkä (bos primigenus) kesytettiin kuten myös villikarju (sus scrofa) ja vuohi. Väestö ei elänyt enää pelkästään metsästämällä, vaan aloitettiin kotieläimiksi muutettujen eläinten paimentaminen. Kaksi vanhinta tunnettua arkeologista löytöä, joissa näkyy merkkejä karjanhoidosta, sijaitsevat juuri samalla suppealla alueella Itä-Turkissa ja Pohjois-Irakissa, josta R1b-miesten populaatio alkoi voimakkaasti laajeta noin 8.500 eaa. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että myös nautojen muinaisille luulöydöille on tehty DNA-testejä, joitten mukaan alkuhärän populaatiossa on ollut noina aikoina vain 80 yksilön pullonkaula. Aika erikoista! 

   R1b-miehet kuuluivat erityisesti karjaa kasvattavaan väestöön, joka vietti ainakin osittain liikkuvaa paimentolaiselämää. He eivät kuuluneet siihen alueen eteläosien väestöön, joka aloitti maanviljelyksen ja asettui asumaan pysyvästi Mesopotamian hedelmällisille viljelysalueille. 


   
   Ne, jotka ovat lukeneet Kalevi Wiikin Euroopan väestön alkuperää käsitteleviä kirjoja vuosilta 2002-06, ihmettelevät varmaan sitä, että Wiikin kirjoissa esitetty näkemys poikkeaa täysin tässä esitetystä. Tuolloin oli vallalla yleinen käsitys, että R1b-miesten ns. refugialue sijaitsi Iberian niemimaalla ja sieltä R1b-miehet olisivat levittäytyneet muualle Eurooppaan. Refugialueella tarkoitetaan aluetta, jossa väestö asui jääkauden aikana. Käsitys perustui pääasiassa nykyväestön haploryhmiin, joissa ko. miehillä on selvä keskittymä nimenomaan Espanjassa ja Portugalissa. Vuosien 2009-12 aikana on tehty neljä tutkimusta, joissa päädytään täysin päinvastaiseen käsitykseen. Niitten mukaan R1b-miehet ovat tulleet Eurooppaan idästä päin ja 2.000 - 3.000 vuotta myöhemmin kuin aiemmin oli oletettu. 

   Lisäksi aivan viime vuosina ympäri Eurooppaa on museoiden varastoista haettu esiin muinaisten vainajien luulöytöjä ja alettu tutkia niitten DNA:ta. Luille on tehty aikoinaan radiohiiliajoitukset sekä arkeologiset tutkimukset, joitten perusteella tunnetaan vainajien kulttuuriympäristö. Näittenkin tutkimusten tulokset vahvistavat sitä nykyään vallalla olevaa käsitystä R1b-miesten refugialueesta, jota tässä olen esittänyt. Refugialueesta voi hyvin käyttää vähän kotoisampaa nimitystä alkukoti.

   Lähtö 

   Alkukodin R1b-populaatio jakaantui aikojen kuluessa kolmeen osaan: 

   Ensimmäisenä erottautui haara, joka levittäytyi jo noin 500 vuotta R1b-mutaation syntymisen jälkeen etelään, Lähi-Itään. Tämä joukko tunnistetaan alahaploryhmänä R1b-V88. Heidän levittäytymisensä jatkui edelleen Keski-Afrikkaan saakka. Tänäkin päivänä heidän miesjälkeläisensä muodostavat esimerkiksi Pohjois-Kamerunissa yli 60% sen miesväestöstä.

  Toinen haara R1b-P297 lähti pohjoiseen yli Kaukasus-vuoriston. Ilmaston lämpeneminen Kaukasuksen pohjoispuolisilla laajoilla aroilla oli muuttanut siellä olosuhteet karjankasvatukselle ihanteellisiksi. Melko pian tästä haarautui yksi haara itään Kaspianmerelle ja Keski-Aasiaan (R1b-M73). Suurempi osa (R1b-M269) levittäytyi vuoteen 5.000 eaa mennessä Dneprin ja Volgan väliselle arolle. Tämä on se ryhmä, jonka seuraamista jatkan seuraavassa kirjoituksessani.

  Kaikki eivät kuitenkaan jättäneet alkukotiaan. Kolmas geneettinen haara jäi Anatoliaan (R1b-M335), mutta ei jostain syystä menestynyt alueen muitten väestöryhmien lailla. Nykyään tähän haploryhmään kuuluvia miehiä elää kurdialueella, mutta he ovat hyvin harvinaisia  

________

Kalevi Wiik: Eurooppalaisten juuret, 2002

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Miekan kahva




   Sukumme nimen Hjelt alkuperä on jäänyt toistaiseksi epäselväksi. Sotilaita ei suvussamme ole ollut, joten sankaria tarkoittava ruotsinkielen sanaa hjälte ei ole pidetty varteenotettavana. Turussa vaikutti aikoinaan käsityöläissuku Sangar/Sankar, jonka muutamat edustajat ruotsinsivat nimensä muotoon Hjelt. Sukuyhteyttä meidän sukuumme ei kuitenkaan ole todettu. Tässä artikkelissa pohditaan sitä, voisiko selitys löytyä germaanisissa ja skandinaavisissa kielissä miekan kahvaa tarkoittavien sanojen etymologiasta. 


Hilt

   Muinaisissa germaanikielissä, kuten muinaissaksi, keskialasaksa ja muinaisyläsaksa, miekan kahvasta käytettiin nimeä hilt. Kansainvaellusten aikaan sana siirtyi saksien mukana Brittein saarille anglosaksien kieleen ja vanhaan englannin kieleen. Sana elää vieläkin samassa merkityksessä nykyenglannissa. Kuten yleensäkin keskiajan teksteissä, niin myös sanan hilt kirjoitusasut olivat hyvin kirjavat: gilt, yilt, jilt, nilt, bilt, hult, hjlt, hklt, holt, hikt, hiot, hipt, hilr, hielf, hilg, hily. (Fine Dictionary)

   Skandinavian vanhoissa kielissä miekan kahvaa kuvaava sana esiintyi hieman toisistaan poikkeavissa muodoissa. Myös sanan kehitys vaihteli eri kielissä ja noudatti kussakin kielessä tapahtuneita muutoksia.


Hjalt

   Islannin kielessä sana on muinaisista ajoista nykypäiviin saakka pysynyt samana eli hjalt. Pienenä erikoisuutena on syytä mainita, että tänä päivänä islantilaiset käyttävät Shetlannista muista kielistä poikkeavaa sanaa Hjaltland, siis sananmukaisesti Miekankahvasaari. Saaret tunnettiin muissakin kielissä sillä nimellä yleisesti keskiajalle saakka, koska Shetlannin saarista muodostuva ääriviiva kartalla muistuttaa miekan kahvaa. Islantia lukuun ottamatta muissa kielissä saarten nimi on muuttunut norjan kielen mukana päätyen lopulta 1400-luvulla skottien käyttämään nimeen Shetlanti. (ks. artikkeli Hjelttien saari)


Hjelt

   Norjan kielessä tapahtui keskiajalla yleisestikin kehitysvaihe, jossa hja- alkuiset sanat muuttuivat hje- alkuisiksi. Niin myös miekan kahvan nimi muuttui muotoonhjelt -et. Norjan kohdalla on tässä yhteydessä syytä mainita, että myös Hjaltland muuttui Hjeltlandiksi ja saarten asukkaita kutsuttiin Norjan länsirannikolla nimellähjelt –er. Norjassa nimi jäi elämään monien mantereelle muuttaneiden shetlantilaisten sukunimenä. Norjassa miekan kahvan nimen kirjoitusmuotoja olivat myös: hjalte, hialt myöhemmin hjelte, hielt. Sukunimen osalta myös: Helt, Hielt, Hieldt, Jeldt, Jieldt. (ks. artikkeli Hjelthjelt-talo)

   August Hjelt tunsi kylläkin vuonna 1903 hjalt-sanan merkityksen miekan kahvana (tvärstycket på ett svärdshandtag), mutta ei pitänyt sitä selityksenä Hjelthjelt-talon nimelle Norjassa. Ilmeisesti August Hjelt ei tuntenut Shetlannin nimen etymologiaa. Keskiajalta peräisin oleva talo on hyvinkin voinut saada nimensä perustajaltaan ”en hjelt från Hjeltland”.


Hjält

   Svenska Akademiens Ordbok antaa hakusanoille HJALT ja HJÄLT selityksen: ”på svärd: fäste för handen, handtag; svärdsfäste; även svärdsknapp respektive parerstång eller om båda i förening”. Sana hjalt on tullut ruotsiin islannin kielestä ja myöhemmin muuttunut muotoon hjält ruotsin kielen hja- alkuisissa sanoissa tapahtuneen kehityksen myötä. Tunnetaan muinaisruotsissa myös muodossa hiält ja murteissa jält.

Huomaa erot:
1) HJELT –en, pl. –ar (Hjelt-suvun jäsen)

2) HJELT (†) –en, pl. –er (Shetlannin asukas)

3) HJÄLT –et, pl. == (miekan kahva)

4) HJÄLTE –en, pl. -ar (†) –er (sankari)


Turku 1600-luku

   Sukumme kantaisä Börjel Björnsson oli sorvari. Miekan kahvan valmistukseen käytettiin myös puuosia, joten puusorvariakin on tarvittu. Miekka taottiin yhdestä metallikappaleesta, johon jätettiin kahvan ydintä varten ns. ruoti. Sitten muotoiltiin käteen sopiva pyöreä puukappale, joka halkaistiin ja kummankin puolikkaan sisäpinnalle työstettiin ruotiin sopivat urat. Puukappaleet kiinnitettiin ruotiin ja niitten päälle sidottiin spiraalinomaisesti ja tiukasti nahkahihnoja.

   Vuonna 1675 Börjel eli naimattomana sorvarikisällinä Turun Aninkaisissa ja ainakin asiakirjoissa vielä ilman sukunimeä. Seuraavana vuonna hän oli jo perheellinen sorvarimestari, mutta mitään sukunimeä ei löydy myöskään niistä yhdeksästä asiakirjasta, joissa hänet on mainittu seuraavien viidentoista vuoden aikana. Vasta syyskuussa 1688 Börjel ilmestyy ensimmäisen kerran asiakirjoihin sukunimen kera, joka on muodossa Hielth. Tämä säilyi ainoana muotona ainakin 1720-luvulle saakka ja senkin jälkeen 1700-luvun lopulle saakka yleisempänä muotona Hjelt-nimen rinnalla. Laskin nimien esiintymismuotoja 131:stä 1700-luvun asiakirjasta ja niissä 2/3:ssa nimi oli kirjoitettu Hielt. Vielä 1790-luvulla Börjelin jälkeläinen neljännessä polvessa, dosentti Niclas Hjelt, allekirjoitti kirjeensä muodossa Hielt. Hänen painetuissa opinnäytteissään puolestaan esiintyi jo muoto Hjelt.

   Kun noina aikoina sukunimi on systemaattisesti kirjoitettu muodossa Hielt, niin mikä muu tarkoitus sillä on voinut olla kuin ilmaista jompaakumpaa niistä asioista, jotka on kirjoitettu täsmällisesti samalla tavalla eli miekan kahvaa tai sankaria tarkoittava hielt. Kuten eri yhteyksissä on todettu, sankareita ja sotilaita suvussamme ei ole esiintynyt. Sen sijaan esivanhempamme ovat olleet käsityöläisiä ja saattaneet hyvinkin mahdollisesti olla mukana miekan kahvojen valmistuksessa. Jos miekan kahvan yhdistäminen sukunimeen tuntuu tänä päivänä oudolta, niin onhan vieläkin käytössä sukunimet Svärd (miekka) ja Klinga (miekan terä).

   Aikanaan sukuyhdistyksemme pyysi ehdotuksia yhdistyksen vaakunaksi. Tässä yksi puolivallaton luonnos: miekan kahva muistuttamassa nimemme alkuperästä. Kahva nousee Aurajoesta kuten tarujen Shetlannin saaret Pohjanmerestä. Vaakunan kolmessa kentässä on Varsinais-Suomen värit.

lauantai 9. toukokuuta 2015

DNA alkaa kertoa tarinaansa



  Aloitin DNA-testien tekemisen neljä vuotta sitten kokeillakseni saisiko niistä uutta, sukumme alkuperää koskevaa tietoa. Sen jälkeenkin olen jatkanut  tarkentavien testien teettämistä. Uusia asioita menneisyydestä on tullut esiin, eikä työ ole vielä suinkaan valmis. Paraikaa on taas yksi testi tekeillä ja taas tulee uutta mietittävää. Kun sukumme alkuperää selvitettäessä voi jo melkein sanoa, että arkistot ovat läpikäydyt, niin DNA:ssa meillä on nyt käytettävissämme luonnon kirjoittama arkisto, jonka kätköistä ei suinkaan kaikkea tietoa ole vielä löydetty. Yhdessä arkeologian, kielitieteen ja väestöhistorian kanssa genetiikan tuomat välineet pystyvät kertomaan aina vain tarkempia tarinoita muinaisten esi-isiemme elämästä ja maantieteellisestä levittäytymisestä. 

   Heti ensimmäisten tulosten valmistuttua uutta tietoa alkoikin tulla. Ne koskivat kylläkin hyvin, hyvin kaukaisia aikoja, mutta olivat silti tosi mielenkiintoisia. Ensinnäkin selvisi se, että sukumme esi-isät ovat tulleet Suomeen lännestä päin suhteellisen myöhään, vasta 1200-luvun ruotsalaisuudisasutuksen jälkeen. Geneettisesti kuulumme sellaiseen miesten ryhmään, joka on Suomessa melko harvinainen, yleisempi Skandinaviassa ja kaikkein yleisin läntisessä Euroopassa. 

   Ennen tulosten tarkempaa käsittelyä kuitenkin lyhyt esittely siitä, miten luonto tarinoitansa DNA-ketjuun kirjoittaa.  

Snipit

   Väestön alkuperän selvittämiseksi ja sukututkimuksen avuksi tehtäviä DNA-testejä on erilaisia. Koska tämä blogi koskee sukumme isälinjan selvittämistä, vain yhdellä testityypillä on merkitystä eli sellaisella, jolla tutkitaan vain isältä pojille siirtyvän Y-kromosomin DNA:ta. DNA:n muodostavasta emäspariketjusta ovat geneetikot valinneet sellaisia kohtia, joissa mutaatioiden esiintymistiheys tunnetaan jollakin tarkkuudella. Tutkittavia mutaatioita on puolestaan kahta tyyppiä, joista toista kutsutaan nimellä SNP (Single Nucleotide Polymorphism) eli "snippi". Toiseen mutaatiotyyppin palataan myöhemmissä kirjoituksissa.

   Snippi on mutaatio, jossa DNA-ketjun yksi emäspari vaihtuu toiseksi. Yllä olevassa kaaviossa on esimerkki siitä, kuinka emäspari CG vaihtuu emäspariksi TA. Tutkittavat kohdat on valittu DNA:n ns. roska-alueelta, jota on n. 95% ketjusta ja jonka alueella ei sijaitse geenejä. Tämä on tärkeää mm. sen vuoksi, että tulosten hyödyntämiseksi niiden julkinen vertailu muitten miesten tuloksiin on välttämätöntä. 

   Tutkittavien snippien mutaatiotiheydet ovat  hyvin pitkät, puhutaan tuhansista vuosista. Testatut miehet voidaan tuloksissa ilmenneitten snippien mukaan ryhmitellä ns. haploryhmiin. Niistä geneetikot ovat puolestaan rakentaneet ns. haplopuun eli eräänlaisen mutaatioitten mukaisesti haaroittuvan, hierarkkisen geneettisen kartan. Geneettinen sukututkimus tutkii mm. haploryhmien avulla ihmisyksilöitten etnistä alkuperää sekä väestöjen ja kansojen liikkeitä ja historiaa. 

Haploryhmä R1b

R1b-miehet Suomessa (Lappalainen)
   Suomen miesten haploryhmät on kartoitettu vuonna 2006 tehdyssä tutkimuksessa (Lappalainen et. al). Suomen neljän yleisimmän haploryhmän osuudet miesväestöstä sekä niitten arvioidut syntypaikat ja -ajat ovat:

   N1c  58,2%   Etelä-Siperia  ~12.000 eaa
   I1a   28,0%   Eurooppa        ~3.000 eaa
   R1a1  8,0%   Euraasia        >16.500 eaa
   R1b   3,7%   Länsi-Aasia    <16.500 eaa

Hjelt-suvun miehet sijoittuvat ryhmään R1b. Oheisessa kartassa Suomen R1b-miesten osuus miesväestöstä eri alueilla.
Alla olevassa kartassa vastaavat luvut Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Kuten voidaan havaita Hjelt-miehet edustavat Suomessa melko harvinaista haploryhmää, joka kuitenkin on Länsi-Euroopassa kaikkein yleisin. 



R1b-miehet vanhoilla mantereilla (Eupedia)

   Seuraavassa on esitetty R1b-miesten haplopuusta suurimittakaavainen kaavio. Näiltä osin haplopuun rakenne on jo melko vakiintunut, mutta täydellinen puu on huomattavasti tarkempi juuriosiltaan ja se "elää" jatkuvasti. Pelkästään R1b-haploryhmän puu jakautuu yli 500 osaan. Kansainvälinen genetiikantutkijoitten järjestö ISOGG tarkistaa haplopuitten rakenteen vuosittain ja tekee siihen uusien tutkimusten mukaiset lisäykset.

    Haplopuun runko muodostuu mutaatioitten välisestä hierarkkisesta rakenteesta ja mutaatioitten muodostamista haarautumista. Nämä on merkitty mustallaVihreälläolen merkinnyt aikajanan esihistoriallisina jaksoina ja sinisellä maantieteelliset alueet, joilla mutaatioiden arvellaan tapahtuneen. Punaisella olen merkinnyt eräistä alahaploryhmistä yleisesti käytettyjä nimityksiä. 

   Minun haploryhmäni ja samalla kaikkein Hjelt-suvun miesten haploryhmä merkitään tänä päivänä näin: R1b-DF27. Tällä haploryhmällä on nimikin; iberialais-atlanttinen ryhmä (tästä lisää myöhemmin). Tämä merkitsemistapa kertoo sijoittumisestamme suurimittakaavaisessa haplopuussa (ks. alla). Merkintä on lyhyt, ytimekäs ja kuvaava; sen voi vaikka painattaa t-paitaansa. Kun vertailen haploryhmääni muiden testejä tehneitten kanssa, ilmoitan sen tarkemmin eli otan mukaan vielä haploryhmän DF27 alla olevat ryhmät, joitten kohdalla testitulokseni ovat olleet positiivisia. Nämäkin ovat vielä yhteisiä kaikille Hjelt-miehille: R1b-DF27>Z196>Z209>Z220>S21184. Tämä merkitsemistapa on yleistynyt vasta parin viime vuoden aikana. Kannattaa huomioida, että edelliseen merkitsemistapaan törmää edelleen kirjoissa ja artikkeleissa. Se oli rakennettu siten, että jokainen haplopuussa oleva mutaatiohaara oli mukana merkinnässä. Aikaa myöten tällaisen merkinnän käyttö on tullut mahdottomaksi sen pituuden ja labiilisuuden takia. Aluksi vuonna 2011 minun kohdallani merkintä oli R1b1a2a1a2a1a1 ja se on ehtinyt jo kerran muuttuakin eli R1b1a1a1a1a3b1.

   Seuraavissa kirjoituksissa lähden tämän kartan avulla kulkemaan muinaisten esi-isieni jalanjälkiä ensin läntisestä Aasiasta Euroopan puolelle ja sitten kohti Pohjanmeren rannikkoa kuitenkin poiketen ensin Iberian niemimaalla.

R1b - haplopuu  (Eupedian pohjalta laatinut Erkki Hjelt)

_________

T. Lappalainen et al.: Migration Waves to the Baltic Sea Region, 2007
Jean Manco: Ancestral Journeys, the Peopling of Europe, 2013
Kalevi Wiik: Eurooppalaisten juuret, 2002
Kalevi Wiik: Mistä suomalaiset ovat tulleet, 2007
Kalevi Wiik: Suomalaiset miehet, DVD-julkaisu 2008
Eupedia, tiedetoimittajien Eurooppa-tietosivut

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Hjelttien saari




   Muinaisen norjalaisen tarun mukaan Norjan rannikolta länteen ulottui pitkä, kapea miekanmuotoinen manner. Miekan kärki oli kiinni mantereessa ja sen kahva kaukana lännessä. Sitten suurin osa mantereesta upposi meren syvyyksiin ja vain äärimmäinen länsiosa eli kahvan nuppiosa jäi vedenpinnan yläpuolelle. Tätä saarta tai saaristoa vanhat norjalaiset kutsuivat tarun mukaisesti nimellä Hjaltland, rinnan sen kanssa esiintyi myös muoto Hjatland. Sana hjalt tarkoitti miekan kahvan nuppiosaa. Saaristo näkyy alla olevassa kartassa ja vähän mielikuvitusta käyttäen sen ääriviivojen voi sanoa muistuttavan miekan kahvan nuppiosaa.

   Keskiajalla norjan kielessä tapahtui muutos, jossa ja-kirjainpari vaihtui je-kirjaimiksi. Tämän myötä saarten nimestäkin tuli Hjeltland. Tästäkin jäi sitten myöhemmin l-kirjain pois ja nimi kehittyi muotoon Hetland. Tunnetussa Carta Marina-kartassaan vuodelta 1539 Olaus Magnus kirjoitti nimen latinalaistettuna Hetlandia. Saaren asukkaita kutsuttiin ensin nimellä hjalt -er ja sitten hjelt -er aina 1600-luvun puolelle. Tässä saarten asukkaista käytetyssä sanassa puolestaan l-kirjain säilyi. Varsinkin Bergenissä tunnetaan useita Hjelt-nimisiä asukkaita ja kauppiaita, joitten oletetaan olleen lähtöisin Shetlannista. 

   Bergeniläiset rakensivat puuttoman saaren asukkaille erityisiä veneitä, joita kutsuttiin nimellä hjeltbåt. Hjeltit käyttivät Bergeniin purjehtiessaan pohjoisempaa laivaväylää, jonka nimi on edelleenkin Hjeltefjord, jonka jotkut lausuvat Gjeltefjord. Vuonossa on saari nimeltä Hjeltholmen, majakkaluoto nimeltä Hjeltskær sekä vuonoon viettävällä rinteellä Bergenin kaupunginosa nimeltä Hjelterygge. 



   Sanan alku Hj- ääntyy joissakin norsen-kielen murteissa ikäänkuin sh- ja englantilaisten ja skottien korvissa saaren nimi kuulosti olevan Shetland. Saaret siirtyivät  Skotlannille vuonna 1469 korvauksena Tanskan kuninkaan Kristian I:n tyttären maksamattomista myötäjäisistä kuningas Jaakko III:lle. Seurauksena oli saarten väestön vähittäinen skottilaistuminen ja paikannimistön muuttuminen englantilaiseksi. Tästä syystä me suomalaisetkin muun maailman ohessa käytämme saarista nimeä ShetlantiPienenä erikoisuutena on syytä mainita, että vielä tänä päivänä islantilaiset käyttävät Shetlannista muista kielistä poikkeavaa sanaa Hjaltland, siis sananmukaisesti Miekankahvasaari. 

   Mikäli saaret olisivat säilyneet norjalaisilla, luultavasti tuntisimme ne nyt nimellä Hetlanti. Saaren oman koirarodun nimi ei olisikaan Shetlannin paimenkoira eli sheltti vaan Hetlannin paimenkoira eli heltti. 


   Väärinkäsitysten välttämiseksi on syytä painottaa, että Suomen Hjelt-suku ei ole peräisin Shetlannista eikä edes Norjasta, mutta nimen etymologia on todennäköisesti sama kuin Shetlannilla.

________________
P.A. Munch: Geographical elucidations of the Scottish and Irish local names occuring in the sagas. “Memoires de la Société Royale des Antiquaires du Nord” 1845-49, Copenhague

Barbara E Crawford & Beverley Ballinsmith: The Biggins, Papa Stour, Shetland. Published jointly by Society of Antiquaty of Scotland and Det Norske Videnskaps-Akademie