sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Hauta Paraisilla


Suomen Sukututkimusseuran hautakivitietokanta.


  
  
HÄR HVILAR
DOMKYRKOSYSSLOMANNEN
MAGISTER
NIKLAS HJELT
FÖDD D. 2. JUNI 1739
DÖD D. 22. MAJ 1808
OCH DESS SÖNER



   



   Tuomiokirkon taloudenhoitajan Niklas Hjeltin hauta löytyy Paraisten kirkkomaalta. Hauta oli kuitenkin hankittu jo hänen pojalleen Adolf Robertille, joka kuoli helmikuussa 1808 kolme kuukautta ennen isäänsä. Niklas oli poikansa kuollessa leski, edellisen vuoden elokuussa hän oli saattanut puolisonsa Margareta Caloanderin hautaan Turussa. Miksei Niklas Hjelt haudannut myös poikaansa Turkuun äitinsä viereen? Olihan perhe ja koko suku elänyt Turussa ja isä sekä poika työskentelivät molemmat Turun tuomiokapitulissa. Niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, niin saattaa olla, että venäläisten sotatoimet ovat voineet vaikuttaa Niklas Hjeltin ratkaisuihin. Asian selventämiseksi täytyy helmi-toukokuun tapahtumia vuonna 1808 käydä läpi aikajärjestyksessä niin tarkkaan kuin se asiakirjoista on mahdollista. 

   19.2. Tuomiokapitulin varanotaari, maisteri Adolf Robert Hjelt kuoli Turussa keuhkotautiin naimattomana 29-vuoden iässä. Hänestä ja hänen julkaisuistaan löytyy sen verran tietoja, että voisi kuvitella hänellä olleen merkittävä ura edessään. 


   21.2. Venäläiset sotajoukot ylittivät Kymijoen Ruotsinpyhtäällä 30 asteen pakkasessa ja Suomen sota alkoi. Ruotsalaisten joukkojen vetäytyessä venäläiset etenivät nopeasti Viaporia piirittämään ja Satakunnan suuntaan.

   25.2. Adolf Robert Hjelt siunattiin Turun tuomiokirkossa, kelloja soitettiin neljä kertaa. Vainajaa ei vielä haudattu.

   2.3. Turun tuomiokapituli totesi Venäjän armeijan voimakkaan ja nopean etenemisen muodostavan suuren uhan Turulle ihan lähiaikoina. Tuomiokirkon arvokkain irtaimisto päätettiin siirtää turvaan. Kuljetus Ruotsiin ei vuodenajasta johtuen tullut kysymykseen. Sen sijaan taloudenhoitaja Niklas Hjeltin tehtäväksi määrättiin esineistön siirtäminen mahdollisimman turvalliseen säilytyspaikkaan. Niklas Hjeltille lankesi siis kaksi tehtävää, jotka piti suorittaa pikaisesti: poikansa hautaan saattaminen ja kirkon kalleuksien kätkeminen. Tiedetään, että hän suuntasi Paraisia kohti poikansa arkun kanssa. Sen sijaan ymmärrettävistä syistä ei ole säilynyt tietoa siitä, olivatko kirkon kalleudet lastattu samaan kuormastoon. Paraisilla määränpäänä on todennäköisesti ollut Kirjalan kylä ja siellä Niklas Hjeltin omistamat ja lampuodeille vuokraamat Norrgårdin ja Mellangårdin maatilat.

   6.3. Niklas Hjeltin maksu poikansa Adolf Robert Hjeltin haudasta kirjattiin maksetuksi Paraisten kirkonkassaan. Varsinainen hautauspäivä ei ole tiedossa, mutta edellä esitetyn perusteella se olisi voinut olla joku 3.-6.3. välisistä päivistä. Siunaus oli toimitettu Turussa noin viikkoa aikaisemmin, joten hautaan lasku voitiin järjestää ilman huomiota pienellä saattojoukolla. Entä minne tuomiokirkon kalleudet päätyivät? Oma arvaukseni on jompikumpi kahdesta vaihtoehdosta; joko Niklas Hjeltin maatiloille Kirjalassa tai Paraisten kirkkomaalle.

   22.3. Venäläiset marssivat Turkuun, jonne ylipäällikkö kenraali von Buxhoevden perusti päämajansa.

   21.5. Kenraali Buxhoevdenin vaatimuksesta suurin osa Turun papistosta, virkamiehistä ja porvaristosta vannoi uskollisuudenvalan Venäjän keisarille. Eivät kuitenkaan kaikki, esimerkiksi Niklas Hjeltin nimi puuttuu valan tehneitten luettelosta.

   22.5. Niklas Hjelt kuoli yllättäen pistokseen (sting). Hän oli silloin lähes 69-vuotias, mutta hoiti kuolemaansa saakka tehtäviään tuomiokirkon taloudenhoitajana. Tästä on osoituksena pari päivää myöhemmin pidetty tuomiokapitulin kokous, jossa Niklas Hjeltin kuolema todettiin ja sen jälkeen käsiteltiin hänen suunnitelmaansa kirkon kymmenyksinä saatujen ja vielä jäljellä olevien 48 viljatynnyrin käytöstä. Epäselväksi jää kuitenkin syy siihen, miksei Niklas ollut kuolemaansa edeltävänä päivänä vannomassa valaa keisarille. Voi olla, että hän oli silloin jo niin heikko, ettei halustaan huolimatta voinut osallistua. Voi myös olla mahdollista, että hän kieltäytyi vakaumuksellisista syistä ja menehtyi kaikesta järkytyksestä.

   31.5. Niklas Hjelt siunattiin Turun tuomiokirkossa. Kuolintietoihin on merkitty, että vainaja siirrettiin sen jälkeen Paraisille haudattavaksi, siis helmikuussa kuolleen poikansa viereen. Perillisten suorittama hautamaksu on merkitty Paraisten kirkonkassan tileihin 10.6.

   Viisi vuotta myöhemmin. Niklaksen hautakiveen on hänen tietojensa lisäksi kaiverrettu teksti: ”.. och dess söner”. Adolf Robertin lisäksi samaan hautaan on siis haudattu vielä ainakin joku toinen Niklas Hjeltin pojista. Tämä lienee ollut vuonna 1813 kuollut raastuvanoikeuden notaari Lars Reinhold Hjelt, joka kuoli naimattomana vain 23-vuoden iässä. Hautakiven pystyttämisvuosi ei ole tiedossa.


-------------------------
Paraisten seurakunnan kirkonkassan tilit: 6.3.1808 ja 10.6.1808
Turun ruotsalaisen seurakunnan kuolleitten luettelo 1804-32
Turun tuomiokapitulin pöytäkirjat 2.3.1808 ja 25.5.1808

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Piippuhylly




   Sukuperinteessä kuvan piippuhylly kulki pitkään Oton piippuhyllyn nimellä Otto Hjeltin mukaan, jolta se aikoinaan periytyi hänen jälkeläisilleen. Hyllyssä on edelleen kolmetoista piippua. Vuonna 2018 Anna Perälä tutki Christian Ludvig Hjeltin perukirjaa vuodelta 1849 ja huomasi, että irtaimistoluettelossa oli mainittu piippuhylly ja kolmetoista piippua. Christian Ludvig kuoli 63-vuotiaana, joten hyllylle tuli sen verran lisää ikää, että sen voi nyt arvioida olevan noin kaksisataa vuotta vanha. Nyt on vain totuteltava kutsumaan hyllyä nimellä Christian Ludvigin piippuhylly.

   Otto Hjelt oli piippuhyllyn periessään 26-vuotias filosofian tohtori ja lääketieteen opiskelija. Greta Hjeltin kertomuksesta voi päätellä, että Oton piipunkäyttö jäi korkeintaan parin-kolmen vuoden pituiseksi. Toisin sanoen piiput ovat olleet pelkkänä koriste-esineinä yli 160 vuoden ajan.

   Agust Hjeltin tytär Greta kertoo kirjassaan siitä kuinka hän on kahdesti ollut mukana kuuntelemassa Otto Hjeltin kertomusta työhuoneensa seinällä olevasta piippuhyllystä. Ensimmäisellä kerralla Greta oli vielä tyttö, kun Otto esitteli Lepolaa Gretan eräälle serkkutytölle:

- Mitä tuolla seinällä on? Valtavan paljon piippuja. Onko farfari polttanut noin monta kaunista piippua?

- Nuoruudessani poltin, mutta sitten kun luin lääkäriksi ja sain enemmän tietoja tupakan ja alkoholin turmiollisesta vaikutuksesta ihmisruumiin elontoimintoihin, päätin jättää kaikki myrkkyaineet. Nuo piiput ovat nyt vain kauniita muistoesineitä. Olen pannut ne näytteille huoneessani, jotta paremmin voisin ne esitellä nuoremmille polville ja kertoa miten paljon pahaa niistä voi ihmisille koitua. Ne ovat kaikille varoituksena: jätä tupakoiminen, älä koskaan aloitakaan sitä. Älä polta paperossia, vielä vähemmän piippua!


Farfari vaikenee, tuumii kauan ja hymyilee sitten.

- On hyvä, etteivät tytöt poltakaan.


   Toinen tapaus oli myöhemmin, vuonna 1913 kun Greta vei sulhasensa, Väinö Krohnin, esiteltäväksi farfarille. Otto Hjelt esitteli poikansa Augustin tulevalle vävypojalle työhuonettaan:

- Nuoruudessani poltin, mutta sitten lopetin, kun sain tietää kuinka vaarallista se on. Sen neuvon annan Sinulle: älä koskaan rupea polttamaan! Näin on minulla ollut tapana neuvoa sukuun tulevia vävypoikia.
(Greta Krohn: Isoäiti kertoo, 1967)


maanantai 4. kesäkuuta 2018

Onko Geld = Hjelt?



Maaliskuisessa artikkelissa oli aiheena se, että vanhan sukuperinteen ja tuoreitten muinais-DNA tulosten perusteella sukumme ilmeinen alkuperä sijaitsee Hollannin Gelderlandissa. Tässä artikkelissa pohditaan, onko mahdollista, että Gelderlandista lähteneet esi-isämme ovat lisäksi tuoneet mukanaan vanhan asuinseutunsa nimen.


Clevet ja Hjeltit

Vilniemen kartanon väkeä Vehkalahdella 1918.
Takarivi vasemmalta: 3) Kaarle Krohn, 4) Julia Helena Cleve, 9) Väinö Krohn, 10) Greta Hjelt (sylissään Toivo Krohn) 


   Oheinen kuva on otettu Cleve-suvun kartanossa Vehkalahdella. Kuvasta ilmenee miten Cleve-, Krohn- ja Hjelt-suvut ovat avioliittojen kautta yhteydessä toisiinsa. August Hjeltin tyttären Greta Hjeltin puoliso oli Väinö Krohn, appi Kaarle Krohn ja anoppi Julia Cleve. Cleve- ja Krohn-suvut ovat tulleet Saksasta Viipuriin; Clevet mahdollisesti Pohjois-Westfalenin Cleven kreivikunnasta ja Krohnit Rügenin saarelta. Cleve-suvun lisäksi löytyy monia muitakin saksalaisperäisiä sukuja, joitten vanha kotiseutu on säilynyt heidän sukunimissään Suomessakin. Voidaanko Hjelt-nimi selittää vastaavalla tavalla? Se ei ole yhtä suoraviivaista kuin saksalaisten nimien tulkinta ja selvittäminen on hankalaa, koska hollannin kielen ääntäminen poikkeaa niin paljon saksan- ja ruotsinkielistä.


Gelderlandin herttuakunta



Gelderlandin ja Cleven herttuakunnat vuonna 1477


   Kymmenkunta vuotta ennen sukuyhteyden muodostumista Cleve- ja Hjelt-sukujen välille August Hjelt oli kirjoittanut sukunsa mahdollisista alkujuurista HollanninGelderlandissa (ks. aikaisempi artikkeli). Väkisin tulee mieleen kuva Augustista ja Cleve-sukulaisista tutkimassa samantapaista karttaa kuin ohessa. He ovat ehkä miettineet, voivatko heidän esi-isänsä olla lähtöisin samalta alueelta Maas-, Rein-, ja Ijssel-jokien suistossa. Kartassa näkyvät ko. alueen ruhtinaskunnat sellaisina kuin ne olivat vuonna 1477, kauan ennen Hollannin ja Saksan valtakuntien syntyä. Gelderlandin herttuakunta (kartassa vihreällä) on erikoinen siitä, että se koostuu kahdesta erillisestä maa-alueesta, joitten välissä sijaitsee pieni Cleven herttuakunta(kartalla D. of Cleves).


Hollanti vääntyy ruotsiks

   Cleve-suvun ja Cleven herttuakunnan nimien yhdenmukaisuus on selvä. Sen sijaan on paljon ongelmallisempaa osoittaa nimien Hjelt ja Gelderland välinen yhteys. Enkä yritäkään sitä todistaa, mutta kun kuulin miten hollantilainen ääntää sanan geld, niin kyllä heti tuli mieleen, että sanoilla voi hyvinkin olla sama perusta. Yritän tuoda esiin ajatukseni seuraavalla ajatusleikillä Hjelt-nimen synnystä:

Gelderiläinen esi-isäni saapuu 1500-luvulla siirtolaisena Ruotsin Itägöötanmaalle.


Gelderiläinen: ”Päivää, nimeni on Geld [ xɛlt ].” (Kuuntele tästä miten hän sen lausui.)
Itägöötanmaalainen: ”Anteeksi kuinka? Voitteko kirjoittaa.”
Gelderiläinen kirjoittaa: Geld.
Itägöötanmaalainen:”Mutta tässähän lukee / geld /. Tehän sanoitte jotain aivan muuta.


   Erilaisten kokeilujen jälkeen gelderiläinen ja itägöötanmaalainen pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että Ruotsissa G-kirjaimen paikalle olisi syytä kirjoittaa Hi ja lausua nimi siten, että H-kirjain yritetään pitää äännettäessä selvästi mukana. Lisäksi viimeinen kirjain /d/ kirjoitetaan Ruotsissa siten kuin se lausutaan eli /t/.

   Näin nimestä tuli Hielt, joka on sukumme nimen ensimmäinen kirjoitusasu Suomessa vuonna 1688. H-kirjaimen pitäminen mukana ääntämisessä oli ruotsalaisille ja erityisesti suomenkielisille kuitenkin vaikeaa. Ajan myötä se jäikin mykäksi eli sitä ei yksinkertaisesti lausuttu ollenkaan. Tästä puolestaan seurasi se, että sanan ensimmäinen kirjain muuttui konsonantiksi /j/ ja näin päädyttiin nykyiseen, kirjoitusasusta poikkeavaan, ääntämistapaan / jelt /. Oheiseen kaavioon olen kerännyt eri lähteissä esiintyviä sukumme nimen kirjoitusasuja vuosilta 1675-1810 (ks. myös artikkeli huhtikuu 2015). Nimi esiintyi pelkästään muodossa Hielt 1730-luvulle, jolloin rinnalle ilmaantui nykyinen muoto Hjelt. Oma arveluni on se, että kyseiseen kirjoitusasun muutokseen liittyi myös nimen ääntämisen muuttuminen / xɛlt / --> / jelt /. Molemmat kirjoitusmuodot esiintyivät rinnan 1810-luvulle asti, jonka jälkeen muotoa Hielt ei asiakirjoista enää löydy.




(Lähteet: Dahlströmin kortisto ja HisKi)

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Gelderland








   Yli sata vuotta sitten August Hjelt mietti sukumme alkuperää ja välitti meille erään vielä 1800-luvulla eläneen sukutarinan: ”En ännu för några decennier sedan berättad tradition visste förtälja, att släkten skulle härstamma från provinsen eller staden Geldern i Holland samt att en dess äldste medlem inflyttat till landet [Sverige] öfver norra Tyskland.(Släkten Hjelt, 1903) August piti mahdollisena myös sitä, että sukumme voisi olla lähtöisin Norjan Hedmarkista.

   Perinteisin sukututkimusmenetelmin ei ole löydetty mitään Norjan vaihtoehtoa tukevaa. Gelderniä ei puolestaan ole edes tutkittu. Geneettinen sukututkimus on kuuden-seitsemän viime vuoden aikana kuitenkin avannut uusia mahdollisuuksia. Norjalaisesta alkuperästä ei senkään avulla ole ainakaan toistaiseksi ilmennyt mitään viitteitä. Sen sijaan Augus Hjeltin mainitsema vanha sukutarina sai tukea vuonna 2015, kun Euroopan asutushistoriaa alettiin kirjoittaa uusiksi DNA-tutkimusten perusteella. Siinä ohessa saatiin tiedonmurusia myös siitä, missä päin Hjelttien muinaiset esi-isät ovat eläneet ja liikkuneet. Ks. 
artikkeli toukokuu 2015.

   Vuoden 2015 jälkeen genetiikkaan perustuva väestöhistorian tutkimus on edennyt vauhdilla kun muinaisten vainajien DNA-tutkimukset ovat lisääntyneet tutkimusmenetelmien kehittyessä ja ennen kaikkea kustannusten romahdettua. Käsitykseni mukaan Länsi-Euroopasta on tähän mennessä valmistunut kolmisen sataa muinais-DNA:n sekventointia. Neljä tällaisista muinaisista miesvainajista on samaa genotyyppiä (R1b-DF27) kuin Hjelt-suvun miehet. Yksi heistä on Mr. Quidlenburger, josta olen kirjoittanut lokakuussa 2016. Kolme muuta ovat tämän vuoden löytöjä (2018) Hollannista. Olen oheiseen karttaan merkinnyt vainajien löytöpaikat ja vapaalla kädellä piirtänyt Hollannin Gelderland-provinssin sekä nykyään juuri ja juuri Saksan puolella sijaitsevan Geldernin kaupungin. Hämmästyttävää miten DNA-löydöt sopivat vanhaan sukutarinaamme.






   Se, että muinaisten vainajien genomeja pystytään nykyään selvittämään, antaa huimat uudet mahdollisuudet Euroopan väestöjen alkuperätutkimuksille. Onhan kyseisten vainajien ajoitus tehty jo aikaisemmin radiohiiliajoituksella, heidän elinympäristönsä tai ainakin hautauspaikkansa tunnetaan ja hautaesineistön perusteella tiedetään minkälaisessa kulttuuriympäristössä he elivät. Tässä mainitut neljä miesvainajaa elivät kellopikarikulttuurin piirissä, yhden haudassa oli lisäksi nuorakeramiikkaa. Genomiensa perusteella he olivat idästä tulleita jamnoja. HS:n erinomaisen artikkelin ”Keitä me olemme?” loppupuolella on hyvä esitys jamnoista.

   Kaikkea ne tiedemiehet pystyvätkin selvittämään. Tutkittuaan näitä kolme-neljä tuhatta vuotta vanhoja luita eräs luustontutkija totesi, että nämä miehet ratsastivat paljon. Ratsastaen jamnat tulivatkin Venäjän aroilta Länsi-Eurooppaan eivätkä silloiset eurooppalaiset olleet edes nähneet hevosta aikaisemmin. Gelderlandinhevonenkin on varmaan jamnojen hevosten jälkeläinen, vaikka ulkonäkö lieneekin myöhemmän jalostuksen tulosta.

Gelderlander Paard



---------------------------------------------------------------------
Vainajien DNA-data on tästä tutkimuksesta:


Wikipedia:  Gelderland,    Geldern,   muinais-DNA,    jamnat

Aiheesta blogissa aikaisemmin: