Kiinnostus herää
25.3.1894 36-vuotias Vera Hjelt kertoo eräässä kirjeessään spiritismin tutkijalle Aleksander Aksakoville hieman siitä miten hänen kiinnostuksensa spiritualismiin sai alkunsa ja kehittyi (alkuperäinen kirje ruotsiksi):
”... as to my previous attitude towards spiritualism — I have known of the movement since 1880, without ever understanding anything about it, (except in the last two years,) but supposing that it dealt solely with the reality of ghosts. But for the past two years I have read, with vivid interest, books both in favor of and against spiritualism, and have taken part in the séances of family circles, here, and in those of the Society for Psychic Research of Stockholm. I was therefore perfectly familiar with the principles of spiritualism — at least with the most important ones. As for the purely psychic aspect of the question, I believed in the possibility of the phenomena, though I was not convinced of their actual occurrence.”
Vuonna 1893 joukko spiritismistä kiinnostuneita henkilöitä kutsui tunnetun meedion Madame d’Espérancen Helsinkiin. Ilmeisesti Vera Hjelt oli yksi kutsujista, ainakin osa heistä kuului hänen ystäväpiiriinsä. Vera Hjelt ja hänen elämäntoverinsa Fanny Tavaststjerna osallistuivat jokaiseen kuuteen yksityiseen spiritistiseen istuntoon yhdessä toistakymmentä henkilöä käsittävän ryhmän kanssa. Istuntojen osanottajalista on mielenkiintoinen: mm. kaksi kenraalia, toinen perheineen, kirjailija Kasimir Leino ja toimittaja Jean Boldt, myöhemmin tunnettu järjestämistään ”kirkkomellakoista”. Meri Toppelius oli mukana Vera Hjeltin ja Fanny Tavaststjernan "Höyläyhtiössä" ja myöhemmin leskeksi jäänyt Anna Hertzberg muutti äitinsä kanssa Vera Hjeltin ja Fanny Tavaststjernan Korkeavuorenkadulle perustamaan taloyhtiöön.
Demateriaalisaatio
Viimeisestä Madame d’Espérance istunnosta tuli sensaatio; sen aikana tapahtui meedion alaruumiin demateriaalisaatio. Istunnon jälkeen osanottajien kesken syntyi erimielisyyksiä ja ”kynäsota”, jota käytiin lehdistössä. Aleksander Aksakov julkaisi istunnosta kirjan, jossa oli myös osanottajien kirjallisia todistuksia tapahtuneesta. Ranskankielinen kirja käännettiin myös englanniksi ja sen myötä istunto tuli tunnetuksi maailmalla. Jotkut osanottajat tunsivat joutuneensa petoksen kohteeksi eivätkä antaneet todistuksiaan Aksakoville. Vera Hjelt puolestaan ei pitänyt arvosteluja perusteltuina: “Epäilijän täytyy muistaa, että meedion olisi ollut mahdotonta saada aikaan tapahtunutta ilmiötä petollisesti samalla puhuen koko ajan meidän kanssamme”. Aksakov suorastaan ylistää Vera Hjeltin todistuksen tarkkuutta ja hienoutta ja tutustuminen häneen vakuutti Aksakovin edelleenkin. Hjeltissä hän näki inhimillisen älyn elävän inkarnaation, joka on aktiivinen, käytännöllinen ja terve. (Lue Vera Hjeltin todistus tästä ja Fanny Tavaststjernan todistus tästä.)
Vera Hjeltin kirjeestä Aksakoville 25.3.1894:
“... I acquired that certainty in the course of séances given by Madam d'Espérance, having frequently had an opportunity to test the genuineness of the phenomena. The last of these sittings was particularly convincing to me. That which I saw and witnessed from my place is not, for me, a belief: it is a fact. At the same time, I have continued my investigations in spiritualism with still greater interest, without losing any of the faculty, which is my special characteristic, for taking a calmly critical view of such manifestations.
I may be permitted to pass this judgment upon myself because the method by which a person is accustomed to weigh evidence exercises a certain influence upon her judgment and her power of observation. ... I wish to convince you that I am not so credulous as to permit myself to be tricked or imposed upon.”
Aksakov piti myös Fanny Tavaststjernaa erinomaisena todistajana, hän on koulutettu, ajatteleva, rauhallinen ja vakava luonteeltaan. Hän ei liioitellut, kuvitellut eikä välitellyt etukäteen muodostettuja mielipiteitä. Omassa todistuksessaan myös Fanny Tavaststjerna avaa hieman suhdettaan spiritismiin:
“Such information as I possessed on the subject [spiritualism] was given me by my sister, who is a member of the "Society for Psychical Research," of Stockholm, and by Miss Hjelt, who has attended meetings of that society for the past year. The subject interested me deeply and I had an eager desire to learn more of it, and for this reason I was very glad of the opportunity to be present at the séances given by Madam d'Espérance.” (Fanny Tavaststjernan kirje Aksakoville 20.4.1894)
Spiritismistä teosofiaan
Myöhemmin Vera Hjelt ei myöntänyt kuitenkaan olleensa spiritisti ja toteaa: ”... tämä on kummallista: istunnoista seuraa harvoin mitään hyvää. Niistä syntyy tavan takaa riitojen tulva, henkilökohtaisia syytöksiä, kyllä, suoranaista vihaa, vainoa ja toiveita vastapuolen vahingoittamisesta.” (Vera Hjeltin kirje Cely Mechelinille 1901)
Vera Hjeltin teosofinen herääminen ajoittuu niin lähelle edellisiä tapauksia, että väistämättä herää kysymys, oliko asioilla jokin yhteys. Marjo Kaartisen mukaan herääminen tapahtui kesällä 1894 Mommolan rusthollissa Kiskon Toijassa, jossa Vera vieraili monena kesänä. Kesällä 1893 Vera Hjelt kirjoitti Cely Mechelinille: ”olen aivan ihastunut tähän spirituaaliseen ilmiöön”. Vera Hjeltin eno Lars von Pfaler oli kaksivuotiaana otettu kasvattilapseksi Mommolaan. Sen jälkeen kun von Pfaler vuonna 1864 muutti pois, rusthollissa asui kolmenkymmenen vuoden ajan leskirouvien ja naimattomien naisten muodostama yhteisö. Vera Hjeltin mukaan naiset olivat ”vanhoja älykkäitä kunnollisia tätejä täynnä nykyajan virtauksia, nykyajan vapaamielisiä ajatuksia”. Hjelt luki tädeille myös politiikasta ja yhteiskuntakysymyksistä ja niistä keskusteltiin.
------------------------------------------------------
Lähteet:
Aleksander Aksakov: A Case of Partial Dematerialization of the Body of a Medium. Boston 1898.
Marjo Kaartinen: Vera Hjeltin teosofinen elämäntyö. Historiallinen aikakauskirja 2/2017.
Marjo Kaartinen: Vera Hjelt and the calling of theosophical universal work, 1894–1904. 2017
Marjo Kaartinen: Spiritistinen istunto. 2020
Kiskon seurakunnan rippikirjat 1842-99
