tiistai 19. toukokuuta 2020

Laulajatar Fanny Hjelt hurmasi italialaiset


Quante volte, diss io:
Costei per fermo nacque in paradiso!


(Kuinka usein olenkaan sanonut:
Hän on varmasti syntynyt paratiisissa!)

   Näin luonnehti roomalainen kuvalehti Gran Mondo 28-vuotiasta suomalaista laulajatarta Fanny Hjeltiä artikkelissaan tammi-helmikuun vaihteessa vuonna 1906. Fanny Hjelt oli opiskellut laulua Roomassa 1904-05 ja sen jälkeen oleskellut jonkin aikaa Suomessa. Tammikuussa 1906 hän palasi Roomaan jatkamaan opintojaan ja oli varmaan mielissään näistä Gran Mondon tervetuliaissanoista. Roomalaislehden artikkeli herätti huomiota myös Suomessa ja siitä löytyy käännöksiä lehdistössä:

   ”Denna förtjusande unga dam härstammar från en av de mest berömda och mest aktade familjer, som för närvarande finnas i Finland.

   Hon har kommit till Rom ledd av sin nobla smak; och vi hafva beundrat hennes utsökta godhet, hennes dygder, hennes blida lynne, hennes tjusande blygsamhet! Huru kunde jag förklara den beundransvärda skönheten, en skönhet så fin och säregen, hos denna Nordens ljufva dotter med blonda lockar och ögon blå! Från hela hennes unga person utgår städes ett det mest tjusande behag, vare sig hon går eller står, vare sig hon sjunger med sin härliga och uttrycksfulla röst eller talar eller ler sitt blida löje ... städse synes den älskvärda unga damen som det efterlängtade och drömda idealet!

   Måtte den beundransvärda Fanny Hjelt uppfylla sitt löfte och stanna här för alltid, på det att Italiens trädgård må riktas med en så härlig blomma, det är hennes sanna vänners önskan, och jämte denna kära önskan upprepar jag de sköna raderna af kärlekens största skald."

(Nya Pressen 5.2.1906)

   Gran Mondon artikkelissa oli myös kuva Fanny Hjeltistä, mutta sitä ei suomalaisista lehdistä valitettavasti löydy. Aikalaiskuvausten mukaan Fanny on selvästikin ollut kaunis nainen: 
Som ung satt Vera Hjelt söndag efter söndag i kyrkan och beundrade en "hänförande vacker" ung släkting, Fanny Hjelt; hennes skönhet fascinerade Vera.

   Ennen toista opintojaksoaan Roomassa Fanny Hjelt ehti esiintyä Suomessa monta kertaa. Italialaisvaikutus näkyi esim. Helsingin Seurahuoneella (nyk. kaupungintalo) 6.12.1905 pidetyssä musiikki-illassa, jossa esiintyi italialainen orkesteri ja jossa Fanny Hjelt esitti italialaisia yksinlauluja luutun säestyksellä.
Hbl 3.12.1905

   Palattuaan Suomeen Fanny Hjelt jatkoi esiintymisiään, joista löytyy mainoksia ja arviointeja lehdistössä. Suomalaiset arvioinnit eivät tosin yllä lähellekään Gran Mondon hurmaantunutta tekstiä.

   ”Fröken Fanny Hjelt sjöng temperamentfullt den ena sången efter den andra. Prestationerna mottogs med lifliga applåder”. (Hbl 27.1.1917)

   Nuorsuomalaisen naisklubin 10-vuotisjuhlissa huhtikuussa 1912 ”nti Fanny Hjelt lauloi pianon säestyksellä lauluja”. Tilaisuudessa esiintyi myös ”teatteriseurue” Lepolan naapurista: neidit Liisa Järnefelt ja Ruth Sibelius sekä herra Heikki Järnefelt.

   Fanny Pauline Hjelt syntyi Turussa vuonna 1877 ja oli vanhempiensa litografi Karl Rurik Hjeltin ja Augusta Björnin ainoa lapsi. Joku yhteys perheessä oli jo silloin Italiaan, koska peräti 16 kummin joukossa oli neiti Carolina Borgogni Pisasta. Vuonna 1904 Fanny kihlautui Theodor Söderlundin kanssa. Vähän myöhemmin häntä kutsuttiin nimellä rouva Fanny Söderlund muissa yhteyksissä kuin laulajattarena. Jonkin ajan kuluttua häntä nimitettiin taas neiti Fanny Hjeltiksi, olisikohan hän jäänyt leskeksi.

   Vuonna 1922 Fanny Hjelt meni naimisiin helsinkiläisen liikemies Hugo Daniel Grönlundin kanssa. Grönlund omisti mm. 1905 perustamansa Katajanokan Tupakkakaupan. Taisi olla Fannyn vaikutusta, että uudeksi nimeksi tuli Tupakkakauppa Signora. Fannyn henki elää vielä: paikalla toimii tänä päivänä kahvila Signora, joka mainostaa aitoa italialaista kahviaan. Fanny Hjelt kuoli vuonna 1933. Fannyn kuolinpaikka ei ole tiedossa, mutta viimeisen leposijansa hän sai vanhempiensa vieressä Turun hautausmaalla.



sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Sukufilateliaa


Kotiväeltä Keravalta lähti vuonna 1906 uudenvuodentervehdys 22-vuotiaalle merimies Oskar (Ossian) Hjeltille Melpomene-laivalle Iquiquen satamaan Chilessä. Kortti on osoitettu Saksan konsulaattiin Iquiqueen Chileen.
"Kuvia sukufilateliakansioista ©SEH" 


   Kuten monet muutkin, emeritusprofessori Sven-Erik Hjelt aloitti postimerkkien keräilyn jo lapsena opastajanaan isoisänsä Pieksämäen apteekkari Osvald Hjelt. Jäätyään eläkkeelle vuonna 2004 hän pystyi vakavissaan syventymään harrastukseensa ja kiinnostui filateelisten näyttelykokoelmien teosta. Aluksi hän keskittyi aihefilateliaan, jonka kokoelmien täytyy muodostaa aineistoon perustuva tarina. Näyttelyissä esillä olleitten kokoelmiensa aiheet ovat liittyneet Hjeltin tieteenalan, geofysiikan, eri osa-alueisiin: ukkoskortit, salamat, revontulet ja maanjäristykset. Lisäksi filatelia-aiheina ovat olleet DX-kuuntelu ja Antarktiksen eri alueet. Oman ja vaimonsa sukuihin liittyvien Pieksämäen ja Raudun postihistoriat ovat tulleet mukaan viime vuosina.

   Huutokaupoissa eteen tuli silloin tällöin Hjelt-sukulaisten postia ja vähitellen Sven-Erik Hjelt alkoi systemaattisesti ottaa sitä talteen. Hjelt-sukuun liittyvää aineistoa on kertynyt neljä mapillista; yhteensä muutamia satoja kohteita 1880-luvulta 1940-luvulle (ks. luettelo). Melkein kaikista Hjelt-suvun haaroista on löytynyt jotakin. Hjeltin suunnitelmissa on jo jonkun aikaa ollut laatia tästä aineistosta kelvollinen ”sukupuu” johonkin filateeliseen näyttelyyn. 


Asemapäällikkö Karl Alfred Hjelt osoittautuu sukulaiseksi

   Aluksi Sven-Erik ei ollut orientoitunut sukulaissuhteisiin liittyviin filatelistisiin kohteisiin. Innostus aiheeseen syntyi Ruukin asemapäällikkö Karl Alfred Hjeltille syyskuussa vuonna 1896 osoitetusta kortista. Siinä T. Jussila Pihlajavedeltä välitti asemapäällikölle 30 kg:n perunaerää hintaan, jota itse piti liian korkeana. Asemapäällikkö oli Sven-Erik Hjeltille entuudestaan tuntematon ja henkilöllisyyden selvittäminen oli tutkittava. Yllättäen asemapäällikkö osoittautui hänen isoisosedäkseen.


"Kuvia sukufilateliakansioista ©SEH"


Arkkiatri Otto Hjelt ja Lepolan remontti

   Otto Hjelt sai kaupunkiosoitteeseensa Pohjoisranta 14:ään Tuusulan Lepolassa 7.4.1881 päivätyn kortin. Lähettäjä oli Lepolassa palvellut työmies Richard Huttunen, jolla ilmeisesti oli alkamassa Lepolan huoneitten seinien päällystys pahvilla. Pahvia oli hankittava lisää, mutta listalautoja oli tarpeeksi.

Bahvia täällä tarvitaa.

Ruoka konttorin porstuaa  16
Ruokakonttoriin                18
Likkain kammarii              63
Rengi kammarii                40
Köökin porstuaa               18
Rapun seinää                    3
Täällä on entisiä               88

Boorttia on tarpeeksi

7 päivänä/4/kuu. 81 R. Huttunen




Kapteeni Edvin Hjeltin perhe merillä

   Kapteeni Edvin Hjeltin (1856-22) perheenjäsenistä ainakin puoliso Olga ja tytär Viola olivat joskus mukana perheenpään merimatkoilla. Myös Harry-poika aloitti merimiesuransa jo nuorena. Yhteyttä pidettiin yllä kirjeillä ja korteilla, joista osa on päätynyt Edvinin jälkeläisen Sven-Erik Hjeltin kokoelmiin. Muutama esimerkki löytyy täältä. Kokoelman filateelinen harvinaisuus on kuitenkin kapteenin itselleen Hulliin ns. kapteenin kuorella lähettämä kirje, jossa on Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema ns. surumerkki (alun perin Vaakunamerkki) leimattuna. Merkki julkaistiin protestina vuoden 1890 postimanifestille, jolloin Suomen omat postimerkit lakkautettiin. Merkin käyttö kiellettiin välittömästi. Kuoren Sven-Erik sai lahjana pikkuserkultaan Gunnar Damströmiltä, joka on myös Edvinin jälkeläisiä.


Merimiespappi Richard Hjelt-Helasepän asemapaikkoja

   Vuonna 1938 August Hjeltin poika Richard Hjelt muutti sukunimensä muotoon Hjelt-Helaseppä ja lapset lyhyemmin Helaseppä. Pappisvirkansa aikana hän ehti työskennellä monessa seurakunnassa Suomessa ja lisäksi merimiespappina Lontoossa. Tämä selviää myös Sven-Erik Hjeltin kokoamasta filateelisesta aineistosta, joka löytyy täältä.


Kirjanpainaja Karl Rurik Hjelt karhuaa saataviaan

   Sven-Erik Hjelt kirjoitti Suomen Postimerkkilehteen (6/2013) artikkelin erään ehiökorttinsa ajoitukseen liittyvästä salapoliisityöstä. Kortin lähettäjä oli turkulainen kirjanpainaja Karl Rurik Hjelt (1849-1900), joka karhusi saataviaan hämeenlinnalaiselta kirjakauppiaalta A. W. Grönholmilta (lue tästä).


-------------------------------------------------------------

©SEH Sven-Erik Hjeltillä on tekijänoikeus tämän artikkelin kuvamateriaaliin.