torstai 25. helmikuuta 2016

Kaivosvouteja ja seppiä


Svappavaaran kaivosvouti

   Tammikuussa 2016 sain tiedon uudesta Hjelttien lähelle geneettisesti sijoittuvasta ruotsalaisesta suvusta. DNA-näytteen antaneen miehen kanssa sovimme, että käytän suvusta nimeä Karlsson, vaikka ruotsalaiseen tapaan vanhimmat sukupolvet tunnetaan vain etunimillä ja patronyymeillä. Sukunimi Karlsson on tullut käyttöön vasta 1800-luvun loppupuolella. Suvun vanhin tunnettu esi-isä on Bengt Olofsson, joka syntyi vuonna 1712, mutta syntymäpaikkaa ei tiedetä. Suvun tunnetut vaiheet alkavat siitä, kun Bengt Olofsson oli jo muuttanut Ruotsin Lappiin kaivosmiehen töihin Svappavaaran kuparikaivoksille.

   Svappavaarassa Bengt Olofsson avioitui Karin Jöransdotter Stålnacken kanssa, jonka suku oli elänyt Svappavaarassa siitä asti kun kaivostoiminta oli käynnistynyt siellä 1650-luvulla. Stålnacket olivat kaivosmiehiä ja kaivosvouteja. Bengt Olofsson jatkoi Svappavaaran kaivosvoutina appensa jälkeen. Svappavaarassa murskattu kuparimalmi kuljetettiin Köngäsen ruukkiin (Kengis bruk) Tornionjoen alajuoksulla vähän ennen nykyistä Suomen rajaa. Linnuntietä matkaa oli yli 130 kilometriä, kesällä malmia kuljetettiin jokiveneillä ja talvella porojen vetämissä ahkioissa. Monesti malmi päätyi Tornionjoen pohjaan ennen perille pääsyä.

Svappavaaran nimi meänkielellä ja
saamenkielellä kertoo kuparin
merkityksestä alueelle.
   Karlsson-suvussa arvellaan, että Bengt Olofsson ja hänen esi-isänsä olivat olleet kaivostoiminnan kanssa tekemisissä jo ennen Bengtin lähtöä Svappavaaraan. Suvun piirissä on se käsitys, että sen juuret ovat Värmlannin kaivosalueella tai jossain muualla Bergslagenin alueella. Geneettisesti suku on hyvin lähellä edellisen artikkelini Fredricksson-sukua. Sukuja edustavien elossa olevien miesten DNA-tuloksia verrattaessa voidaan karkeasti arvioida milloin heidän yhteinen esi-isänsä on elänyt. Lisäksi on huomioitava, että Fredrickssonien esi-isät tunnetaan aina 1630-luvulle saakka eikä yhteinen esi-isä ole voinut elää sen jälkeen. Näitten tietojen valossa paras arvio yhteiselle esi-isälle on 3-4 sukupolven ajanjakso 1540-luvulta 1630-luvulle. Tämä istuu hyvin sen kanssa, että myös Fredrickssonien esi-isät olivat Bergslagenin alueella eläneitä kaivostoimintaa harjoittaneita miehiä, jotka mahdollisesti tulivat Kustaa Vaasan aikana Saksasta tai Hollannista. 


Seppä lähtee Amerikkaan

   Kolmannesta ruotsalaisesta, Hjelttien kanssa geneettisesti lähellä olevasta suvusta, on valitettavan vähän tietoja saatavilla. DNA-testin antanut mies on kolmannen polven Amerikan ruotsalainen. Hänen Amerikkaan muuttaneen isoisänsä tiedot Ruotsista ovat niukat: syntymäaika tiedetään, Amerikkaan lähtö tapahtui 1874-79 ja hän käytti Amerikassa nimeä John Smith. Amerikassa papereissa on syntymäpaikaksi merkitty Boetberg Sweden. Sen nimistä paikkakuntaa Ruotsista ei löydy; Anbytarforumin sukututkijat arvelevat nimen voivan tarkoittaa Beatebergin pitäjää. Sieltä häntä ei kuitenkaan löydy.

   Olen jatkanut John Smithin etsimistä Ruotsista siihen olettamukseen perustuen, että hän on ottanut sukunimensä käyttöön vasta Amerikassa ja että se perustuu hänen sepän ammattiinsa. Olen käynyt läpi joittenkin Bergslageniin kuuluvien seurakuntien muuttoluetteloita, joissa yllättävästi esiintyy juuri noina aikoina monia siirtolaisiksi lähteneitä seppiä. Ammattinimikkeistä päätellen nämä ovat olleet nimenomaan ruukeissa työskennelleitä seppiä, hammasseppiä, seppärenkejä ja seppien oppilaita. Ilmeisesti taustalla onkin murrosvaihe ruotsalaisessa yhteiskunnassa, josta käytetään nimeä Stora bruksdöden. Raudanvalmistuksessa otettiin käyttöön tehokkaampia tekniikoita ja tuotanto keskittyi uusiin suuriin tuotantolaitoksiin, jolloin lukuisat vanhat ruukit lopettivat toimintansa.

   Kun ottaa huomioon kahden muun edellä mainitun suvun mahdollisen kytkennän Saksasta tulleisiin raudanvalmistajiin, niin olen pitänyt silmäni auki myös sille mahdollisuudelle, että John Smith olisikin Ruotsissa tunnettu nimellä Johan Schmidt. Etsintä jatkuu – Bergslagenissa on jäljellä vielä monia läpikäymättömiä pitäjiä.


Mystinen Dahlströmin kortti

   Edellä on käyty läpi kolme Hjelttien kanssa geneettisesti läheistä ruotsalaista sukua. Yhteisenä taustana näille on toiminta vuoriteollisuuden parissa. Tämän jälkeen tietenkin nousee esille kysymys, löytyykö Hjelt-suvun alkuperästä vastaavia tietoja? Kun tämä ei ole tiukan tieteellinen esitys, niin voihan asialla ainakin vähän spekuloida.

   Turun maakunta-arkistossa on 1920-luvulla laadittu mittava, noin 300.000 korttia käsittävä kortisto, joka sisältää viittauksia turkulaisia henkilöitä koskeviin erilaisiin asiakirjoihin. Alkuunpanijansa mukaan kortistoa kutsutaan Dahlströmin kortistoksi. Hjelt-sukuun viittaavia kortteja on kaikkiaan 376 kappaletta. Kun aikoinaan kävin niitä läpi, niin yhden kortin merkitys ei auennut minulle. (Tässä linkki korttiin ja senkääntöpuolelle.) Hakusanaksi korttiin on merkitty Börjel Biörsson Hjelt. Kortissa viitataan mutkan kautta Abraham Brahen (1569-1630) kirjoittaman Tidebokin merkintään helmikuulta 1614, jossa mainitaan kuninkaan käynti Kopparbergetissä ja se, että Abraham on lähetetty puhumaan Bergslagenin rahvaalle. 

Abraham Brahe: Tidebok 11.2.1614

   Kysyin Turun historiaa tutkineelta Veli-Pekka Toropaiselta mitä ihmettä Dahlström on ajatellut korttia tehdessään. Toro-Pekan mielestä kyseessä on virhe, ja asia jäi siihen. Mutta nyt kun geneettisten sukulaistemme yhteydessä Bergslagen ja Ruotsin vuoriteollisuus putkahtelevat esiin, niin kyseinen mystinen kortti on alkanut taas häiritä.

   
   
   Epäilemättä Abraham Brahen päiväkirjamerkinnässä on kyse Ruotsin vuoriteollisuuteen liittyvistä tapahtumista. Kustaa II Aadolf oli vasta 20-vuotias, mutta alkoi jo silloin tarmokkaasti kehittää vuoriteollisuutta. Kuninkaan matkakohde, Kopparberget, oli Ruotsin vuoriteollisuuden kruununjalokivi. Bergslagen puolestaan ei ollut mikään tietty paikkakunta, vaan sillä tarkoitettiin yleisesti niitä vuoritoimintaa harjoittavia seutuja, joissa sovellettiin erityistä vuoritoiminnan lainsäädäntöä. Bergslagenin rahvaalle puhumaan matkustaneet kolme miestä olivat kaikki vastaperustetun Svean hovioikeuden jäseniä. Erityisesti Hans Dober (1564-1627) oli perehtynyt Bergslageniin, hän oli Salan bergslagenin ja Salan kaivoksen käräjäkunnan lainlukija (lagläsare) ja Lundbon vuorikäräjäkunnan (bergstingslag) tuomari. Kytkökset vuoritoimintaan jatkuivat myöhemmin sillä, että vuonna 1630 Boforsin rautaruukki myytiin Hans Doberin pojalle Peder Doberille (1600-1666). 

   Mielenkiintoista - mutta vastaamatta jää edelleen kysymys: oliko Hjelttien esi-isillä jotakin tekemistä Ruotsin vuoriteollisuuden kanssa? 

maanantai 22. helmikuuta 2016

Vuoritalonpoikia



   

   Olen sukumme alkuperää koskevien kirjoitelmieni muodoksi valinnut blogin ensisijaisesti siksi, että voin näin kertoa aiheesta tuoreeltaan sitä mukaa kuin uutta tietoa ilmenee. Riskinä on kuitenkin se, että joittenkin artikkelien tiedot voivat osoittautua ristiriitaisiksi uudempien tutkimustulosten kanssa. Näin on nyt sitten käynyt elokuussa 2015 kirjoittamani artikkelin ”Itägöötanmaalaiset juuremme” kanssa. Täysin metsään en siinä kuitenkaan ole mennyt - ainakaan vielä. Tässä on kuitenkin ensin pientä korjausta em. artikkeliin ja sen jälkeen ilmennyttä uutta asiaa.

   Kirjoitin itägöötanmaalaisen Skedevin pitäjän lukkareista alkunsa saaneesta suvusta. Arkistoja uudelleen läpikäytäessä on nyt kuitenkin osoittautunut, että suvun kolme vanhinta 1600-luvun alussa elänyttä sukupolvea eivät kuulukaan DNA-näytteen antaneen miehen paternaaliseen linjaan vaikka ovatkin hänen esivanhempiaan. Pois jätettävien esi-isien tilalle on kylläkin löytynyt kaksi sukupolvea varsinaisesta mieslinjasta. Kyseisen Hjelt-suvulle geneettisesti toistaiseksi lähimmän suvun mieslinja käsittää nyt kymmenen sukupolvea ja sen vanhin tunnettu esi-isä on syntynyt noin vuonna 1630 Itä-Göötanmaalla. Koska lukkareita ei enää esiinny mieslinjassa, en myöskään voi enää käyttää nimitystä Klockare-suku. Vasta Yhdysvaltoihin muuttaneet kolme nuorinta sukupolvea ovat käyttäneet sukunimeä Fredrickson, jota minä käytän jatkossa koko suvusta. Näin on sovittu kalifornialaisen Leslie Fredricksonin kanssa.


Valstorpin vuoritalonpojat


   Se mitä aiemmin kirjoitin Hjelt- ja Klockare-sukujen geneettisestä yhteydestä ja mahdollisista serkussuhteista on siis kolmen vanhimman sukupolven osalta vaihdettava Fredrickson-suvun esi-isiin. Maantieteellisesti liikutaan silti aivan samoilla seuduilla, nyt Skedevin sijaan mielenkiintomme kohteena on sen pieni naapuripitäjä Hällestad (hélsta) lähellä nykyistä Finspångan kaupunkia. Siellä, Valstorp nimisessä talossa, syntyi noin vuonna 1630 suvun vanhin tunnettu esi-isä Lars Olofsson, joka oli ilmeisesti Olof-nimisen isännän poika. 1650-luvulla Valstorpin isännäksi tuli Lars Olofssonin vanhempi veli Håkan Olofsson. Lars lähti 1658 rengiksi saman pitäjän Österbyn taloon ja kuusi vuotta myöhemmin naapuripitäjä Regnan Högfallin talon vävyksi ja myöhemmin isännäksi. Seuraavien sukupolvien aikana suvun miehet olivat talonpoikia Regnan pitäjässä, kunnes kuudennessa sukupolvessa tilattomaksi jäänyt Per Erik Fredriksson lähti siirtolaiseksi Amerikkaan vuonna 1892.

   Valstorp sijaitsee keskellä Finspånga-Hällestadin malmikenttää, jossa on harjoitettu raudanvalmistusta 1300-luvulta lähtien aina 1700-luvun lopulle. 1600-luvun alussa aivan talon lähistöllä (1,8 km) sijaitsi alueen merkittävin kaivos, Storgruvan. Sen ympärille muodostunut kaivoskylä käsitti suurimmillaan viitisenkymmentä rakennusta. Storgruvanin malmi oli harvinaisen rikasta ja puhdasta. Ilmankos vuoritalonpojat mursivat rautamalmia aivan liian innokkaasti, mikä johti vuonna 1655 vakavaan sortumaan ja Storgruvanin toiminta loppui siihen. Todennäköisesti tähän tapaukseen päättyi myös Valstorpin Lars Olofssonin työ kaivosmiehenä ja hän lähtikin rengiksi Österbyn taloon pitäjän pohjoisosassa. Nykypäivän kartassa näkyy merkintöjä monista alueen kaivosraunioista ja aivan Valstorpin lähistöllä toimii tänä päivänä Gruvstugan-niminen museoitu kaivosympäristö.

Valstorp 1638: 1) rälssitila, 2) verotila,
3-4) ruokopelto, 5) heinäpelto,
8) sulatushytti ja kankivasara.
   Oheisessa Valstorpin tilakartassa vuodelta 1638 näkyy ruoko- ja heinäpeltojen lisäksi pari mielenkiintoista seikkaa: talon omistuksiin kuului hytta eli raudansulatusmasuuni (sen rauniot on merkitty nykyisiin karttoihin) sekä tilan länsirajan muodostavasta joesta käyttövoimansa saanut hammar eli kankivasara (kartassa merkitty nro:lla 8). Peräti parikymmentä talonpoikaa omisti hytin ja vasaran Hällestadissa noina aikoina, heistä käytetään nimitystä vuoritalonpoika (bergsbonde,bergsman). Maanviljelyn ohella vuoritalonpojat mursivat malmia yhteismailla olevista kaivoksistaan, valmistivat puuhiiltä käytettäväksi raudan sulatukseen hyteissään ja lopuksi vielä takoivat vesikäyttöisissä vasaroissaan takorautaa seudun ruukinpatruunoille edelleen jalostettavaksi. Pitäjän vuoritalonpojat muodostivat ns.Hällestadin vuorikunnan (Hällestad Bergslag), joka muitten vastaavien vuorikuntienlailla nautti kruunun suomia lailla säädettyjä erivapauksia. 

Hällestadin vuorikunnan sinetti
(Hellesta Bergs Signet
   Kehittääkseen ruotsalaista raudanvalmistusta Kustaa Vaasa värväsi valtakuntaansa saksalaisia ja flaamilaisia kaivostoiminnan ja raudanvalmistuksen osaajia 1530-luvulta alkaen. 1600-luvun alussa Kustaa II Aadolf  puolestaan rohkaisi valloonejaRuotsiin valmistamaan tykinputkia heidän ylivoimaisella valantatekniikallaan. Meitä nämä yhteydet Pohjanmeren rannikolle kiinnostavat siksi, että siellä yli 60% miesväestöstä kuuluu geneettisesti haploryhmään R1b (Ruotsissa 15-20%, Suomessa 3-4%). Ruotsin Bergslagenin alueella on varmaankin vuoritoiminnasta johtuen ollut suhteellisesti muuta maata suurempi R1b-miesten osuus. 1500-luvulla Hällestadissa vaikutti esim. flaamilainen kaivosmestari Willem ja 1600-luvun alussa pitäjässä eli kolme nimeltä tunnettua valloonisukua.


   Fredrickson-suvulla tehtyjen DNA-testien perusteella tiedämme, että myös Valstorpin vuoritalonpojat olivat R1b-miehiä. Lisäksi he, kuten myös Hjeltit, edustavat hyvin pientä alahaploryhmää, jonka osuus R1b-miehistä on promillen luokkaa. Skandinavian ulkopuolelta kyseistä alahaploryhmää löytyy toistaiseksi vain muutamalta hollantilaiselta ja britiltä. Vaikuttaa siltä, että Hjelt- ja Fredrickson-sukujen yhteinen alkuperä löytyy nykyisen Hollannin alueelta. DNA-testien perusteella näyttää lisäksi siltä, että suvut ovat haarautuneet yhteisestä esi-isästään joskus 1300-luvulla tai sen jälkeen, mutta kuitenkin ennen 1500-luvun loppua. Tähän aikarajaan mahtuu se mahdollisuus, että Ruotsiin on saapunut vain yksi sukujemme yhteinen esi-isä ja suvut ovat haarautuneet vasta Ruotsissa. Testit tarkentuvat ja uusia valmistuu koko ajan, joten odotettavissa on lisää mielenkiintoisia tuloksia. 

------------------------------------