keskiviikko 21. elokuuta 2019

Alajärven Jokela-suvun yhteys Hjelt-sukuun


   Miesten Y-kromosomeista tehdyissä DNA-testeissä minua lähimmät neljä miestä ovat: kaksi Hjelt-sukuun kuuluvaa miestä ja kaksi alajärveläisen Jokela-suvun miestä. Seuraavat osumat ovatkin sitten kaukaisempia tapauksia Ruotsista. Testit ennustavat meidän viiden miehen yhteisen esi-isän eläneen 1750-luvulla. Erittäin hyvä ennuste, koska meidän kolmen Hjeltin yhteisen esi-isän tiedetään olevan Niklas Hjelt (1739-1808). Virhemarginaalikin huomioiden se tarkoittaa, että myös Jokela-suvun miesten täytyy sukunimestään huolimatta kuulua Hjelt-sukuun. Toinen näistä miehistä on Hannu Pesola, joka seuraavassa kertoo tarkemmin miten sukujen välinen yhteys on todennettu ja miksi hän sukunimestään huolimatta kuuluu Jokela-sukuun ja sitä kautta Hjelt-sukuun.


Hannu Pesola:

   ”Hjelt-Blogin artikkelissa ”Missä kaikki ovat?” (2015) Erkki Hjelt kirjoitti geneettisestä sukupuusta, jossa minäkin olen mukana. Kirjoituksessa todettiin, että isäni sukua ei tunneta. Vuosi sitten asia sai uuden käänteen, kun sain pitkään kestäneiden tutkimusten jälkeen selville biologisen isäni.

   Olen Hannu Pesola s. 7.12.1951 Turussa. Asun Raahessa vaimoni Leenan kanssa. Meillä on kolme poikaa, jotka asuvat Vantaalla, Oulussa ja Hämeenkyrössä. Lapsenlapsia meillä on kolme. Olemme olleet kolme vuotta eläkkeellä.

   Kaupalliset ja THL:n DNA-testit ovat olleet ratkaisevan tärkeitä tutkimustyössäni, koska tiedot isästäni olivat vähäiset. Äitini kertoman mukaan hän tapasi isäni vain kerran Turun Pahaniemessä. Hän ei tiennyt nimeä eikä osoitetta. Hänellä oli muistikuva isäni nenän pienestä poikkeavuudesta. Syntymäni jälkeen äitini muutti vanhempiensa luokse ja isyysasia jäi selvittämättä.

   Ensimmäisen kosketuksen isälinjaani ja Hjelt-sukuun sain v. 2013 Y-DNA testissä. Kaksi vuotta myöhemmin varmistui isälinjani yhteys Etelä-Pohjanmaan Hjeltteihin. Ennusteen mukaan yhteinen esi-isämme on n. 8 sukupolven päässä.

   Kaksi vuotta sitten aloin tutkia tarkemmin ns. DNA-serkkutestin osumia. Tätä autosomaalista DNA-testiä käytetään sukulaisuuksien selvittämiseen sekä biologisen isän että biologisen äidin kaikista sukuhaaroista. DNA-näytteen antaneet henkilöt tallentavat usein myös sukupuunsa järjestelmään. Tarkastelin neljän isäni sukuun kuuluvan testatun henkilön sukutietoja. Heidän sukulaisuutensa minuun oli ennustettu n. 4. serkuksi. Heillä kaikilla oli sukupuu ja he olivat isäni suvun parhaita osumia. Kaksi testattua asui Minnesotassa, yksi Michiganissa ja yksi Alajärvellä. Heidän suvuilleen saatiin yhteiset esivanhemmat, 1700-luvulla syntyneet Erkki ja Liisa Honkaniemi Alajärveltä.

   Seuraavaksi jatkoin tutkimista sillä oletuksella, että Honkaniemet ovat myös minun esivanhempiani isäni kautta. Sain käyttööni laajan sukutietokannan heidän suvustaan. Sitä hyväksi käyttäen ja aiemmin saamiani Turun Pahaniemen henkikirjoitustietoja vertailemalla löytyikin äitini ikäinen mies, jonka nimi oli myös Honkaniemen sukupuussa. Syyskuussa 2017 otin yhteyttä miehen tyttäreen ja sain kuulla, että hänen isänsä oli juuri edesmennyt ja hautajaiset olivat tulossa.

   Keväällä 2018 valmistui em. miehen 1. serkun DNA-testi. Testin mukaan meidän sukulaisuutemme on myös 1. serkun tasoa. Tämä todisti sen, että olin viimein löytänyt isäni suvun. Viime syyskuussa valmistui THL:n isyystesti, jossa todettiin isäni löytyneen yli 99,999 % varmuudella. Isäni näyte saatiin biopankissa säilytettävästä kudoksesta. Näin olin löytänyt itselleni myös siskopuolen ja monia muita isäni puolen sukulaisia.

   Isäni suku on alajärvinen Jokela-suku. Jokela-suvun tiedossa oleva isälinja alkaa Kalle Vihtori Jokelasta (s. 1876 Alajärvellä), joka on isäni isoisä. Hän syntyi aviottomana poikana Talvitie-nimisessä talossa ja sai äitinsä sukunimen Jokela. Kallen elämänvaiheet liittyvät kiinteästi Alajärven pappilaan Kaupinniemeen, jossa hän asui, työskenteli ja kasvatti perheensä. Hän toimi myös seurakunnan haudankaivajana.

   Vaikka Kalle Vihtori Jokelan ja hänen jälkeläistensä geneettinen yhteys Hjelt-sukuun on todennettu, niin hänen isäänsä ei pystytä nimeämään. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole monta, koska tiedämme, että geneettisesti ja olosuhteet huomioiden muita mahdollisuuksia Kalle Vihtorin isäksi ei ole kuin joku Alajärven kappalaisen Karl Wilhelm Hjeltin pojista.”

tiistai 13. elokuuta 2019

Leevin pojat - ripaus suomenjuutalaisten historiaa

   Levin

   Vuonna 1797 Turkuun saapui kaksi juutalaista veljestä, poikamiehiä vielä kumpikin. He olivat syntyneet Dömitzin kaupungissa Mecklenburgissa. Vanhempi oli 26-vuotias Meier Levin ja toinen hänen kolme vuotta nuorempi veljensä nimeltään Selig Levin. Isä Samuel Levin oli hänkin lähtenyt kotiseuduilta ja eli kauppiaana Tukholmassa. Nimi Levin on itäeurooppalainen muoto juutalaisesta nimestä Levi. Nimi tulee Vanhasta Testamentista, jonka mukaan Jaakobin pojan Levin (suomalaisittain Leevi) jälkeläisistä muodostui Israelissa Levi-niminen heimo. Samuel Levinin suomalaisten jälkeläisten sukutaulut puolestaan löytyvät täältä. Dömitzin kaupungin juutalaisten historiasta lue tästä.

   Kustaa III:n aikana juutalaisten oloja oli helpotettu Ruotsissa. Vuonna 1782 annettu Judereglementet antoi juutalaisten vapaasti harjoittaa uskontoaan ja toimia tietyissä tarkoin määritellyissä ammateissa. Muuten säännökset sisälsivät juutalaisten elämää rajoittavia määräyksiä, mm. avioliitto oli sallittu vain juutalaisten kesken. Meier ja Selig Levinin ilmestyminen Turkuun on kuitenkin sikäli erikoista, että määräysten mukaan juutalaisten sallittiin asua vain Tukholmassa, Göteborgissa tai Norrköpingissä. Meier Levinistä on säilynyt tieto hänelle myönnetystä yhden vuoden passista. Se voi tarkoittaa, että niin pitkään kuin he tunnustivat juutalaista uskontoa, heidän oleskelunsa Turussa ei voinut olla vakituista. Oli miten oli, mutta Turkuun he olivat selvästi päättäneet jäädä.


   Levison

   Selig Levin luopui juutalaisuudesta pian Turkuun tulonsa jälkeen ja hänet kastettiin kristinuskoon 23-vuotiaana. Samalla hän muutti juutalaisen nimensä vähemmän juutalaiseksti Pehr Magnus Levisoniksi.


   17.11.1797 döptes juden Selig Levin och fick i döpet namnet Petter Magnus. Testes: Herr Presidenten och Commendeuren Lars Wilhelm Lode, Biskopen och Commendeuren Herr Jacob Gadolin, hofsrätterådet Eric Wallén, Lagmannen Herr Fridric Synnerberg, Domprosten Herr Christian Cavander, handelsmannen Michael Rosendahl, do. Thomas Planman, hofsrätterådet herr Eric Walléns fru Catharina Gerkman, lagmannen Herr Synnerbergs fru Gustava Helena Pipping, 

handelsmannen Rosendahls hustru Ulrica Troman, Demoiselle Fridrika Planman. (Turun ruotsalaisen seurakunta, kastettujen luettelo)

   Kasteen jälkeen Pehr Levis
on oli esteetön vihittäväksi, mikä tapahtuikin jo kuukauden kuluttua 26.12.1797 turkulaisen kauppiaan tyttären Eva Sofia Renströmin kanssa Lemussa Hannulan säterillä. Merkittävässä asemassa olevien kastekummiensa ja avioliittonsa myötä Levisonin ”kotoutuminen” Turun säätyläispiireihin tapahtui nopeasti. Ensimmäisten lasten kummien joukossa oli kruununvouteja, porvareita, kauppiaita ja käsityömestareita. Aluksi hän toimi korukauppiaana (nipperhandlare), sitten kauppiaana ja myöhemmin sotakamreerina (armeijassa talousasioista vastaavan yksikön päällikkö). Kaiken kaikkiaan Pehr Levison sai neljätoista lasta; kahdeksan ensimmäisen vaimonsa kanssa ja jäätyään leskeksi vuonna 1815 vielä kuusi lasta toisen puolisonsa inspehtorin tyttären Serafia Maria Bangen kanssa. 

   Pehr Magnus Levisonin kolme poikaa solmi avioliiton Hjelt-sukuun kuuluvien tyttärien kanssa; kaksi veljestä merikapteeni Fredrik Wilhelm Hjeltin (se Turun Hjelt-talon rakentaja) kahden tyttären kanssa ja kolmas veli näiden tyttärien serkun kanssa (kaupunginkasööri Johan Gustav Hjeltin tytär). Niinpä merkittävä osa myöhemmin eläneistä Levison-suvun jäsenistä kuuluu myös Hjelt-sukuun ja tämän artikkelin julkaisu Hjelt-Blogissa on perusteltavissa.


   Meyer/Meijer

   Ennen Turkuun tuloaan Meijer Levin opiskeli Königsbergin yliopistossa vielä vuonna 1794, mutta mitään tutkintoa hän ei suorittanut. Turun Akatemian ruotsalaisen osakunnan jäseneksi Levin otettiin vuonna 1799 ja kotipaikaksi oli merkitty Tukholma. Vuotta myöhemmin hän muutti nimensä muotoon Friedrich Anton Meyer, mutta juutalaisuudesta hän ei vielä silloin luopunut.

   Dahlströmin turkulaisessa hakemistokortistossa yhtenä otsakkeena on ”Judiska frågan”. Ennen vuotta 1810 juutalaiskysymys Turussa näyttää käytännössä liittyvän Meijer Leviniin. Turussa ja koko läänissä ei hänen lisäkseen vuonna 1806 asunutkaan kuin kaksi muuta juutalaismiestä. Maaherran tehtävänä nimittäin oli valvoa läänissään asuvia juutalaisia ja pitää heistä luetteloa. Konsistori ja lääninhallitus joutuivat Meier Levinin anomuksia käsitellessään ensimmäistä kertaa soveltamaan vuoden 1782 juutalaismääräyksiä käytännössä. Konsistori myönsi vuonna 1802 Meierille luvan toimia Akatemian saksankielen opettajana, lehtorin arvo hänelle myönnettiin vuonna 1812. Konsistori katsoi, etteivät juutalaisille määrätyt rajoitukset koskeneet yliopistossa opettamista. Sen sijaan lääninhallitus ei myöntänyt Meierille lupaa kirjapainon perustamiseen.

   Meyer luopui juutalaisuudestaan vuoteen 1810 mennessä, jolloin hän meni naimisiin merikapteenin tytär Gustava Juliana Hasseliuksen kanssa. He saivat seitsemän lasta, jotka kaikki käyttivät sukunimestään muotoa Meijer. Vuonna 1813 hän saattoi ryhtyä kirjakauppiaaksi, jota hän jatkoi myös Turun palon jälkeen muutettuaan Helsinkiin vuonna 1828.

   Vuonna 1814 Meyer tutustui arkkitehti Carl Ludvig Engeliin, joka ensimmäiset Suomen vuotensa vietti Turussa. Engeliä koskevissa elämäkertakirjoituksissa Meyerin mainitaan olleen arkkitehdin tärkein ystävä Suomessa. Ystävyys jatkui Meyerin kuoleman jälkeenkin perheitten seuraavan sukupolven keskuudessa