Muinaisen norjalaisen tarun mukaan Norjan rannikolta länteen ulottui pitkä, kapea miekanmuotoinen manner. Miekan kärki oli kiinni mantereessa ja sen kahva kaukana lännessä. Sitten suurin osa mantereesta upposi meren syvyyksiin ja vain äärimmäinen länsiosa eli kahvan nuppiosa jäi vedenpinnan yläpuolelle. Tätä saarta tai saaristoa vanhat norjalaiset kutsuivat tarun mukaisesti nimellä Hjaltland, rinnan sen kanssa esiintyi myös muoto Hjatland. Sana hjalt tarkoitti miekan kahvan nuppiosaa. Saaristo näkyy alla olevassa kartassa ja vähän mielikuvitusta käyttäen sen ääriviivojen voi sanoa muistuttavan miekan kahvan nuppiosaa.
Keskiajalla norjan kielessä tapahtui muutos, jossa ja-kirjainpari vaihtui je-kirjaimiksi. Tämän myötä saarten nimestäkin tuli Hjeltland. Tästäkin jäi sitten myöhemmin l-kirjain pois ja nimi kehittyi muotoon Hetland. Tunnetussa Carta Marina-kartassaan vuodelta 1539 Olaus Magnus kirjoitti nimen latinalaistettuna Hetlandia. Saaren asukkaita kutsuttiin ensin nimellä hjalt -er ja sitten hjelt -er aina 1600-luvun puolelle. Tässä saarten asukkaista käytetyssä sanassa puolestaan l-kirjain säilyi. Varsinkin Bergenissä tunnetaan useita Hjelt-nimisiä asukkaita ja kauppiaita, joitten oletetaan olleen lähtöisin Shetlannista.
Bergeniläiset rakensivat puuttoman saaren asukkaille erityisiä veneitä, joita kutsuttiin nimellä hjeltbåt. Hjeltit käyttivät Bergeniin purjehtiessaan pohjoisempaa laivaväylää, jonka nimi on edelleenkin Hjeltefjord, jonka jotkut lausuvat Gjeltefjord. Vuonossa on saari nimeltä Hjeltholmen, majakkaluoto nimeltä Hjeltskær sekä vuonoon viettävällä rinteellä Bergenin kaupunginosa nimeltä Hjelterygge.
Sanan alku Hj- ääntyy joissakin norsen-kielen murteissa ikäänkuin sh- ja englantilaisten ja skottien korvissa saaren nimi kuulosti olevan Shetland. Saaret siirtyivät Skotlannille vuonna 1469 korvauksena Tanskan kuninkaan Kristian I:n tyttären maksamattomista myötäjäisistä kuningas Jaakko III:lle. Seurauksena oli saarten väestön vähittäinen skottilaistuminen ja paikannimistön muuttuminen englantilaiseksi. Tästä syystä me suomalaisetkin muun maailman ohessa käytämme saarista nimeä Shetlanti. Pienenä erikoisuutena on syytä mainita, että vielä tänä päivänä islantilaiset käyttävät Shetlannista muista kielistä poikkeavaa sanaa Hjaltland, siis sananmukaisesti Miekankahvasaari.
Mikäli saaret olisivat säilyneet norjalaisilla, luultavasti tuntisimme ne nyt nimellä Hetlanti. Saaren oman koirarodun nimi ei olisikaan Shetlannin paimenkoira eli sheltti vaan Hetlannin paimenkoira eli heltti.
Väärinkäsitysten välttämiseksi on syytä painottaa, että Suomen Hjelt-suku ei ole peräisin Shetlannista eikä edes Norjasta, mutta nimen etymologia on todennäköisesti sama kuin Shetlannilla.
________________
P.A. Munch: Geographical elucidations of the Scottish and Irish local names occuring in the sagas. “Memoires de la Société Royale des Antiquaires du Nord” 1845-49, Copenhague
Barbara E Crawford & Beverley Ballinsmith: The Biggins, Papa Stour, Shetland. Published jointly by Society of Antiquaty of Scotland and Det Norske Videnskaps-Akademie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti