Hjelt-suvun muinaiset esi-isät, R1b-miehet, elivät jääkauden aikaan ja vielä pitkään sen jälkeen läntisessä Aasiassa. Nykyinen käsitys heidän asuinalueestaan on merkitty oheiseen karttaan; itäinen Anatolia, Kaukasus-vuorten eteläpuoli, Mesopotamian pohjoisosa sekä Kaspianmeren etelä- ja kaakkoisrannat. Jos aluetta yrittää kuvata tämän päivän valtioitten mukaan, niin alue koostuisi Turkin itäosasta, Irakin ja Iranin pohjoisosista ja Turkmenistanin länsiosasta.
Jossain tällä alueella on noin 8.500 eaa elänyt yksi yksittäinen mieshenkilö, jonka Y-kromosomin DNA:ssa on tapahtunut se mutaatio, jota myös kaikki hänen poikansa ja koko mieslinja heidän jälkeensä kantavat. Tämän miehen miesjälkeläiset ovat menestyneet historian saatossa hyvin, muodostavathan he nykyään läntisen Euroopan miesväestön enemmistön. Mainittu esi-isämme ei ole varmaankaan aikanaan huomannut olevansa mitenkään merkittävä henkilö, mutta sen sijaan me hänen jälkeläisensä voimme sanoa, että hänen asuinseutunsa on meidän alkukotimme.
Alkuhärän kesyttäjät
Alkukotimme väestöä voi luonnehtia karjaa kasvattaviksi paimentolaisiksi. Alueen heimot olivat aikaisemmin olleet mammuttien ja alkuhärkien metsästäjiä. Mammuttien kuoltua sukupuuttoon, alkuhärkä (bos primigenus) kesytettiin kuten myös villikarju (sus scrofa) ja vuohi. Väestö ei elänyt enää pelkästään metsästämällä, vaan aloitettiin kotieläimiksi muutettujen eläinten paimentaminen. Kaksi vanhinta tunnettua arkeologista löytöä, joissa näkyy merkkejä karjanhoidosta, sijaitsevat juuri samalla suppealla alueella Itä-Turkissa ja Pohjois-Irakissa, josta R1b-miesten populaatio alkoi voimakkaasti laajeta noin 8.500 eaa. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että myös nautojen muinaisille luulöydöille on tehty DNA-testejä, joitten mukaan alkuhärän populaatiossa on ollut noina aikoina vain 80 yksilön pullonkaula. Aika erikoista!
R1b-miehet kuuluivat erityisesti karjaa kasvattavaan väestöön, joka vietti ainakin osittain liikkuvaa paimentolaiselämää. He eivät kuuluneet siihen alueen eteläosien väestöön, joka aloitti maanviljelyksen ja asettui asumaan pysyvästi Mesopotamian hedelmällisille viljelysalueille.
Ne, jotka ovat lukeneet Kalevi Wiikin Euroopan väestön alkuperää käsitteleviä kirjoja vuosilta 2002-06, ihmettelevät varmaan sitä, että Wiikin kirjoissa esitetty näkemys poikkeaa täysin tässä esitetystä. Tuolloin oli vallalla yleinen käsitys, että R1b-miesten ns. refugialue sijaitsi Iberian niemimaalla ja sieltä R1b-miehet olisivat levittäytyneet muualle Eurooppaan. Refugialueella tarkoitetaan aluetta, jossa väestö asui jääkauden aikana. Käsitys perustui pääasiassa nykyväestön haploryhmiin, joissa ko. miehillä on selvä keskittymä nimenomaan Espanjassa ja Portugalissa. Vuosien 2009-12 aikana on tehty neljä tutkimusta, joissa päädytään täysin päinvastaiseen käsitykseen. Niitten mukaan R1b-miehet ovat tulleet Eurooppaan idästä päin ja 2.000 - 3.000 vuotta myöhemmin kuin aiemmin oli oletettu.
Lisäksi aivan viime vuosina ympäri Eurooppaa on museoiden varastoista haettu esiin muinaisten vainajien luulöytöjä ja alettu tutkia niitten DNA:ta. Luille on tehty aikoinaan radiohiiliajoitukset sekä arkeologiset tutkimukset, joitten perusteella tunnetaan vainajien kulttuuriympäristö. Näittenkin tutkimusten tulokset vahvistavat sitä nykyään vallalla olevaa käsitystä R1b-miesten refugialueesta, jota tässä olen esittänyt. Refugialueesta voi hyvin käyttää vähän kotoisampaa nimitystä alkukoti.
Lähtö
Alkukodin R1b-populaatio jakaantui aikojen kuluessa kolmeen osaan:
Ensimmäisenä erottautui haara, joka levittäytyi jo noin 500 vuotta R1b-mutaation syntymisen jälkeen etelään, Lähi-Itään. Tämä joukko tunnistetaan alahaploryhmänä R1b-V88. Heidän levittäytymisensä jatkui edelleen Keski-Afrikkaan saakka. Tänäkin päivänä heidän miesjälkeläisensä muodostavat esimerkiksi Pohjois-Kamerunissa yli 60% sen miesväestöstä.
Toinen haara R1b-P297 lähti pohjoiseen yli Kaukasus-vuoriston. Ilmaston lämpeneminen Kaukasuksen pohjoispuolisilla laajoilla aroilla oli muuttanut siellä olosuhteet karjankasvatukselle ihanteellisiksi. Melko pian tästä haarautui yksi haara itään Kaspianmerelle ja Keski-Aasiaan (R1b-M73). Suurempi osa (R1b-M269) levittäytyi vuoteen 5.000 eaa mennessä Dneprin ja Volgan väliselle arolle. Tämä on se ryhmä, jonka seuraamista jatkan seuraavassa kirjoituksessani.
Kaikki eivät kuitenkaan jättäneet alkukotiaan. Kolmas geneettinen haara jäi Anatoliaan (R1b-M335), mutta ei jostain syystä menestynyt alueen muitten väestöryhmien lailla. Nykyään tähän haploryhmään kuuluvia miehiä elää kurdialueella, mutta he ovat hyvin harvinaisia
________
Kalevi Wiik: Eurooppalaisten juuret, 2002
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti