Sukumme nimen Hjelt alkuperä on jäänyt toistaiseksi epäselväksi. Sotilaita ei suvussamme ole ollut, joten sankaria tarkoittava ruotsinkielen sanaa hjälte ei ole pidetty varteenotettavana. Turussa vaikutti aikoinaan käsityöläissuku Sangar/Sankar, jonka muutamat edustajat ruotsinsivat nimensä muotoon Hjelt. Sukuyhteyttä meidän sukuumme ei kuitenkaan ole todettu. Tässä artikkelissa pohditaan sitä, voisiko selitys löytyä germaanisissa ja skandinaavisissa kielissä miekan kahvaa tarkoittavien sanojen etymologiasta.
Hilt
Muinaisissa germaanikielissä, kuten muinaissaksi, keskialasaksa ja muinaisyläsaksa, miekan kahvasta käytettiin nimeä hilt. Kansainvaellusten aikaan sana siirtyi saksien mukana Brittein saarille anglosaksien kieleen ja vanhaan englannin kieleen. Sana elää vieläkin samassa merkityksessä nykyenglannissa. Kuten yleensäkin keskiajan teksteissä, niin myös sanan hilt kirjoitusasut olivat hyvin kirjavat: gilt, yilt, jilt, nilt, bilt, hult, hjlt, hklt, holt, hikt, hiot, hipt, hilr, hielf, hilg, hily. (Fine Dictionary)
Skandinavian vanhoissa kielissä miekan kahvaa kuvaava sana esiintyi hieman toisistaan poikkeavissa muodoissa. Myös sanan kehitys vaihteli eri kielissä ja noudatti kussakin kielessä tapahtuneita muutoksia.
Hjalt
Islannin kielessä sana on muinaisista ajoista nykypäiviin saakka pysynyt samana eli hjalt. Pienenä erikoisuutena on syytä mainita, että tänä päivänä islantilaiset käyttävät Shetlannista muista kielistä poikkeavaa sanaa Hjaltland, siis sananmukaisesti Miekankahvasaari. Saaret tunnettiin muissakin kielissä sillä nimellä yleisesti keskiajalle saakka, koska Shetlannin saarista muodostuva ääriviiva kartalla muistuttaa miekan kahvaa. Islantia lukuun ottamatta muissa kielissä saarten nimi on muuttunut norjan kielen mukana päätyen lopulta 1400-luvulla skottien käyttämään nimeen Shetlanti. (ks. artikkeli Hjelttien saari)
Hjelt
Norjan kielessä tapahtui keskiajalla yleisestikin kehitysvaihe, jossa hja- alkuiset sanat muuttuivat hje- alkuisiksi. Niin myös miekan kahvan nimi muuttui muotoonhjelt -et. Norjan kohdalla on tässä yhteydessä syytä mainita, että myös Hjaltland muuttui Hjeltlandiksi ja saarten asukkaita kutsuttiin Norjan länsirannikolla nimellähjelt –er. Norjassa nimi jäi elämään monien mantereelle muuttaneiden shetlantilaisten sukunimenä. Norjassa miekan kahvan nimen kirjoitusmuotoja olivat myös: hjalte, hialt myöhemmin hjelte, hielt. Sukunimen osalta myös: Helt, Hielt, Hieldt, Jeldt, Jieldt. (ks. artikkeli Hjelthjelt-talo)
August Hjelt tunsi kylläkin vuonna 1903 hjalt-sanan merkityksen miekan kahvana (tvärstycket på ett svärdshandtag), mutta ei pitänyt sitä selityksenä Hjelthjelt-talon nimelle Norjassa. Ilmeisesti August Hjelt ei tuntenut Shetlannin nimen etymologiaa. Keskiajalta peräisin oleva talo on hyvinkin voinut saada nimensä perustajaltaan ”en hjelt från Hjeltland”.
Hjält
Svenska Akademiens Ordbok antaa hakusanoille HJALT ja HJÄLT selityksen: ”på svärd: fäste för handen, handtag; svärdsfäste; även svärdsknapp respektive parerstång eller om båda i förening”. Sana hjalt on tullut ruotsiin islannin kielestä ja myöhemmin muuttunut muotoon hjält ruotsin kielen hja- alkuisissa sanoissa tapahtuneen kehityksen myötä. Tunnetaan muinaisruotsissa myös muodossa hiält ja murteissa jält.
Huomaa erot:
1) HJELT –en, pl. –ar (Hjelt-suvun jäsen)
2) HJELT (†) –en, pl. –er (Shetlannin asukas)
3) HJÄLT –et, pl. == (miekan kahva)
4) HJÄLTE –en, pl. -ar (†) –er (sankari)
Turku 1600-luku
Sukumme kantaisä Börjel Björnsson oli sorvari. Miekan kahvan valmistukseen käytettiin myös puuosia, joten puusorvariakin on tarvittu. Miekka taottiin yhdestä metallikappaleesta, johon jätettiin kahvan ydintä varten ns. ruoti. Sitten muotoiltiin käteen sopiva pyöreä puukappale, joka halkaistiin ja kummankin puolikkaan sisäpinnalle työstettiin ruotiin sopivat urat. Puukappaleet kiinnitettiin ruotiin ja niitten päälle sidottiin spiraalinomaisesti ja tiukasti nahkahihnoja.
Vuonna 1675 Börjel eli naimattomana sorvarikisällinä Turun Aninkaisissa ja ainakin asiakirjoissa vielä ilman sukunimeä. Seuraavana vuonna hän oli jo perheellinen sorvarimestari, mutta mitään sukunimeä ei löydy myöskään niistä yhdeksästä asiakirjasta, joissa hänet on mainittu seuraavien viidentoista vuoden aikana. Vasta syyskuussa 1688 Börjel ilmestyy ensimmäisen kerran asiakirjoihin sukunimen kera, joka on muodossa Hielth. Tämä säilyi ainoana muotona ainakin 1720-luvulle saakka ja senkin jälkeen 1700-luvun lopulle saakka yleisempänä muotona Hjelt-nimen rinnalla. Laskin nimien esiintymismuotoja 131:stä 1700-luvun asiakirjasta ja niissä 2/3:ssa nimi oli kirjoitettu Hielt. Vielä 1790-luvulla Börjelin jälkeläinen neljännessä polvessa, dosentti Niclas Hjelt, allekirjoitti kirjeensä muodossa Hielt. Hänen painetuissa opinnäytteissään puolestaan esiintyi jo muoto Hjelt.
Kun noina aikoina sukunimi on systemaattisesti kirjoitettu muodossa Hielt, niin mikä muu tarkoitus sillä on voinut olla kuin ilmaista jompaakumpaa niistä asioista, jotka on kirjoitettu täsmällisesti samalla tavalla eli miekan kahvaa tai sankaria tarkoittava hielt. Kuten eri yhteyksissä on todettu, sankareita ja sotilaita suvussamme ei ole esiintynyt. Sen sijaan esivanhempamme ovat olleet käsityöläisiä ja saattaneet hyvinkin mahdollisesti olla mukana miekan kahvojen valmistuksessa. Jos miekan kahvan yhdistäminen sukunimeen tuntuu tänä päivänä oudolta, niin onhan vieläkin käytössä sukunimet Svärd (miekka) ja Klinga (miekan terä).
Aikanaan sukuyhdistyksemme pyysi ehdotuksia yhdistyksen vaakunaksi. Tässä yksi puolivallaton luonnos: miekan kahva muistuttamassa nimemme alkuperästä. Kahva nousee Aurajoesta kuten tarujen Shetlannin saaret Pohjanmerestä. Vaakunan kolmessa kentässä on Varsinais-Suomen värit.
2) HJELT (†) –en, pl. –er (Shetlannin asukas)
3) HJÄLT –et, pl. == (miekan kahva)
4) HJÄLTE –en, pl. -ar (†) –er (sankari)
Turku 1600-luku
Sukumme kantaisä Börjel Björnsson oli sorvari. Miekan kahvan valmistukseen käytettiin myös puuosia, joten puusorvariakin on tarvittu. Miekka taottiin yhdestä metallikappaleesta, johon jätettiin kahvan ydintä varten ns. ruoti. Sitten muotoiltiin käteen sopiva pyöreä puukappale, joka halkaistiin ja kummankin puolikkaan sisäpinnalle työstettiin ruotiin sopivat urat. Puukappaleet kiinnitettiin ruotiin ja niitten päälle sidottiin spiraalinomaisesti ja tiukasti nahkahihnoja.
Vuonna 1675 Börjel eli naimattomana sorvarikisällinä Turun Aninkaisissa ja ainakin asiakirjoissa vielä ilman sukunimeä. Seuraavana vuonna hän oli jo perheellinen sorvarimestari, mutta mitään sukunimeä ei löydy myöskään niistä yhdeksästä asiakirjasta, joissa hänet on mainittu seuraavien viidentoista vuoden aikana. Vasta syyskuussa 1688 Börjel ilmestyy ensimmäisen kerran asiakirjoihin sukunimen kera, joka on muodossa Hielth. Tämä säilyi ainoana muotona ainakin 1720-luvulle saakka ja senkin jälkeen 1700-luvun lopulle saakka yleisempänä muotona Hjelt-nimen rinnalla. Laskin nimien esiintymismuotoja 131:stä 1700-luvun asiakirjasta ja niissä 2/3:ssa nimi oli kirjoitettu Hielt. Vielä 1790-luvulla Börjelin jälkeläinen neljännessä polvessa, dosentti Niclas Hjelt, allekirjoitti kirjeensä muodossa Hielt. Hänen painetuissa opinnäytteissään puolestaan esiintyi jo muoto Hjelt.
Kun noina aikoina sukunimi on systemaattisesti kirjoitettu muodossa Hielt, niin mikä muu tarkoitus sillä on voinut olla kuin ilmaista jompaakumpaa niistä asioista, jotka on kirjoitettu täsmällisesti samalla tavalla eli miekan kahvaa tai sankaria tarkoittava hielt. Kuten eri yhteyksissä on todettu, sankareita ja sotilaita suvussamme ei ole esiintynyt. Sen sijaan esivanhempamme ovat olleet käsityöläisiä ja saattaneet hyvinkin mahdollisesti olla mukana miekan kahvojen valmistuksessa. Jos miekan kahvan yhdistäminen sukunimeen tuntuu tänä päivänä oudolta, niin onhan vieläkin käytössä sukunimet Svärd (miekka) ja Klinga (miekan terä).
Aikanaan sukuyhdistyksemme pyysi ehdotuksia yhdistyksen vaakunaksi. Tässä yksi puolivallaton luonnos: miekan kahva muistuttamassa nimemme alkuperästä. Kahva nousee Aurajoesta kuten tarujen Shetlannin saaret Pohjanmerestä. Vaakunan kolmessa kentässä on Varsinais-Suomen värit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti