Merilinna vaarassa

 

 

11-tuuman kanuuna Kustaanmiekassa.
(Suomenlinnan hoitokunta)

   Vuonna 1900 valmistui ensimmäinen kivitalo Merikadun varrelle; Asunto-osakeyhtiö Merilinna. Sen rakennutti pankinjohtaja Otto Jonatan Hjelt, jonka veli August Hjelt perheineen muutti myös taloon. Parin vuoden kuluttua Otto Jonatan Hjeltin pankki meni konkurssiin ja hän pakeni velkojiaan Amerikkaan. Tilalle Merilinnaan muutti professori Arthur Hjelt perheineen.

   Heinäkuun lopulla vuonna 1906 Arthur Hjelt työskenteli Merilinnassa, vain palvelijatar Miina oli hänestä huolehtimassa. Aino-puoliso kolmen lapsen kanssa vietti kesää Arthurin siskon Landa Collianderin luona Valkealan kartanossa. Heinäkuun 30. päivänä Viaporin bolševikkisotilaat nousivat kapinaan, jota kaupunkilaiset seurasivat Kaivopuiston kalliolta kuin näyttämöltä. Myös Arthur Hjelt pystyi seuraamaan tapahtumia oman työhuoneensa ikkunasta.

Kaupunkilaiset seuraavat kapinaa Kaivopuiston kalliolta.
Harakan saari etualalla. (Museovirasto)

 
   Perheelleen Arthur kertoi kokemuksistaan kirjeessään pari päivää myöhemmin:

   ”Eilen jatkui pommitus miltei katkeamatta koko päivän ja kiihtyi tuliseksi varsinkin illan suussa, kun sotanäyttämölle ilmestyi kaksi panssarilaivaa. Minä olen ikkunastamme Merilinnasta voinut hyvin seurata asioiden menoa. Eilen iltapäivällä tapahtui Viaporissa ruutikellarin räjähdys kamalalla paukinnalla aiheuttaen sellaisen ilmanpaineen, että olin kirjoituspöytäni äärestä lentää selälleen ja ikkunaruutuja helähti rikki. Miina, joka on kaiken aikaa ollut kovin peloissaan, pakeni koko Merilinnasta. Harakka on tähän asti pysynyt puolueettomana, mutta eilen iltapäivällä näkyi sielläkin valmistauduttavan taisteluun. Jos näin ollen Harakkaa ruvettaisiin pommittamaan Viaporista käsin, niin joutuisi Merilinna mitä suurimpaan vaaraan. ” (2.8.1906)

  

Taistelulaiva Tsesarevitš Kaivopuiston edustalla.
(Wikipedia)

   Ruutivaraston räjähdyksessä kuoli 60 miestä. Jäätyään ilman Miinan huolenpitoa Arthur lähti kiireellä Lepolaan, jossa hän kirjoitti em. kirjeen. Hänen huoli turvallisuudestaan ei myöskään liene ollut liioiteltua; Merilinna oli Kustaanmiekasta Harakkaan ampuvien kanuunoitten tulilinjalla, vain 700 metriä saaren takana. Kanuunoitten ampumasektori oli 360^°, joten niillä pystyi ampumaan myös mantereen suuntaan. Ampumaetäisyys Harakkaan oli 2,0 kilometriä, jolloin ilmeisesti olisi käytetty suorasuuntausta ja pienellä tulokulmalla kalliosta kimmonneet ammukset olisivat voineet räjähtämättä jatkaa lentoaan Merikadulle. Erään rannikkotykistön asiantuntijan mukaan Arthur Hjeltin päätös evakuoida itsensä oli aiheellinen.

   Aivan Merilinnan läheltä on säilynyt myös toinen silminnäkijäkuvaus. Maissi ja Eero Erkko asuivat noina aikoina Sirpalesaaren ainoassa asuinrakennuksessa. Maissi Erkko kirjoitti:

"Olemme saarellamme voineet seurata koko sotamaastoa. Pahin ampuminen kesti koko päivän, lakkasi hetkeksi ja jatkui taas keskiyöllä. Seurasimme parvekkeeltamme tätä hirvittävää näytelmää, näimme kun ihmisiä ammuttiin ja näimme heidän kamppailevan elämästään tuntien ajan."

   Ruutivaraston räjähdyksessä lensi kiviä ja hiekkaa Sirpalesaarelle saakka.

Sirpalesaari (HKM)

------------
Aino Hjelt (os. Neovius) käsikirjoituskokoelma, Kansalliskirjasto Coll.925.1.

Reetta Hänninen: Tulisydän. Maissi Erkon kiihkeä elämä. 2022

Pertti Pelkonen, RT-asiantuntija