Yli sata vuotta sitten August Hjelt mietti sukumme alkuperää ja välitti
meille erään vielä 1800-luvulla eläneen sukutarinan: ”En ännu för några
decennier sedan berättad tradition visste förtälja, att släkten skulle
härstamma från provinsen eller staden Geldern i Holland samt att en dess äldste
medlem inflyttat till landet [Sverige] öfver norra Tyskland.”
(Släkten
Hjelt, 1903) August piti mahdollisena myös sitä, että sukumme voisi olla
lähtöisin Norjan Hedmarkista.
Perinteisin sukututkimusmenetelmin ei ole löydetty mitään Norjan vaihtoehtoa tukevaa. Gelderniä ei puolestaan ole edes tutkittu. Geneettinen sukututkimus on kuuden-seitsemän viime vuoden aikana kuitenkin avannut uusia mahdollisuuksia. Norjalaisesta alkuperästä ei senkään avulla ole ainakaan toistaiseksi ilmennyt mitään viitteitä. Sen sijaan Augus Hjeltin mainitsema vanha sukutarina sai tukea vuonna 2015, kun Euroopan asutushistoriaa alettiin kirjoittaa uusiksi DNA-tutkimusten perusteella. Siinä ohessa saatiin tiedonmurusia myös siitä, missä päin Hjelttien muinaiset esi-isät ovat eläneet ja liikkuneet. Ks. artikkeli toukokuu 2015.
Perinteisin sukututkimusmenetelmin ei ole löydetty mitään Norjan vaihtoehtoa tukevaa. Gelderniä ei puolestaan ole edes tutkittu. Geneettinen sukututkimus on kuuden-seitsemän viime vuoden aikana kuitenkin avannut uusia mahdollisuuksia. Norjalaisesta alkuperästä ei senkään avulla ole ainakaan toistaiseksi ilmennyt mitään viitteitä. Sen sijaan Augus Hjeltin mainitsema vanha sukutarina sai tukea vuonna 2015, kun Euroopan asutushistoriaa alettiin kirjoittaa uusiksi DNA-tutkimusten perusteella. Siinä ohessa saatiin tiedonmurusia myös siitä, missä päin Hjelttien muinaiset esi-isät ovat eläneet ja liikkuneet. Ks. artikkeli toukokuu 2015.
Vuoden 2015 jälkeen genetiikkaan perustuva väestöhistorian tutkimus on
edennyt vauhdilla kun muinaisten vainajien DNA-tutkimukset ovat lisääntyneet
tutkimusmenetelmien kehittyessä ja ennen kaikkea kustannusten romahdettua.
Käsitykseni mukaan Länsi-Euroopasta on tähän mennessä valmistunut kolmisen
sataa muinais-DNA:n sekventointia. Neljä tällaisista muinaisista miesvainajista
on samaa genotyyppiä (R1b-DF27) kuin Hjelt-suvun miehet. Yksi heistä on Mr. Quidlenburger, josta olen kirjoittanut
lokakuussa 2016. Kolme muuta ovat tämän vuoden löytöjä (2018) Hollannista. Olen
oheiseen karttaan merkinnyt vainajien löytöpaikat ja vapaalla kädellä piirtänyt
Hollannin Gelderland-provinssin sekä nykyään juuri ja juuri Saksan puolella
sijaitsevan Geldernin kaupungin. Hämmästyttävää miten DNA-löydöt sopivat vanhaan sukutarinaamme.
Se, että muinaisten vainajien genomeja pystytään nykyään
selvittämään, antaa huimat uudet mahdollisuudet Euroopan väestöjen
alkuperätutkimuksille. Onhan kyseisten vainajien ajoitus tehty jo aikaisemmin
radiohiiliajoituksella, heidän elinympäristönsä tai ainakin hautauspaikkansa
tunnetaan ja hautaesineistön perusteella tiedetään minkälaisessa
kulttuuriympäristössä he elivät. Tässä mainitut neljä miesvainajaa elivät
kellopikarikulttuurin piirissä, yhden haudassa oli lisäksi nuorakeramiikkaa.
Genomiensa perusteella he olivat idästä tulleita jamnoja. HS:n erinomaisen
artikkelin ”Keitä me olemme?” loppupuolella on hyvä esitys jamnoista.
Kaikkea ne tiedemiehet pystyvätkin selvittämään. Tutkittuaan näitä
kolme-neljä tuhatta vuotta vanhoja luita eräs luustontutkija totesi, että nämä
miehet ratsastivat paljon. Ratsastaen jamnat tulivatkin Venäjän aroilta
Länsi-Eurooppaan eivätkä silloiset eurooppalaiset olleet edes nähneet hevosta
aikaisemmin. Gelderlandinhevonenkin on varmaan jamnojen hevosten jälkeläinen,
vaikka ulkonäkö lieneekin myöhemmän jalostuksen tulosta.
Gelderlander Paard |
---------------------------------------------------------------------
Vainajien
DNA-data on tästä tutkimuksesta:
Aiheesta
blogissa aikaisemmin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti