Svappavaaran kaivosvouti
Tammikuussa 2016 sain tiedon uudesta Hjelttien lähelle geneettisesti sijoittuvasta ruotsalaisesta suvusta. DNA-näytteen antaneen miehen kanssa sovimme, että käytän suvusta nimeä Karlsson, vaikka ruotsalaiseen tapaan vanhimmat sukupolvet tunnetaan vain etunimillä ja patronyymeillä. Sukunimi Karlsson on tullut käyttöön vasta 1800-luvun loppupuolella. Suvun vanhin tunnettu esi-isä on Bengt Olofsson, joka syntyi vuonna 1712, mutta syntymäpaikkaa ei tiedetä. Suvun tunnetut vaiheet alkavat siitä, kun Bengt Olofsson oli jo muuttanut Ruotsin Lappiin kaivosmiehen töihin Svappavaaran kuparikaivoksille.
Svappavaarassa Bengt Olofsson avioitui Karin Jöransdotter Stålnacken kanssa, jonka suku oli elänyt Svappavaarassa siitä asti kun kaivostoiminta oli käynnistynyt siellä 1650-luvulla. Stålnacket olivat kaivosmiehiä ja kaivosvouteja. Bengt Olofsson jatkoi Svappavaaran kaivosvoutina appensa jälkeen. Svappavaarassa murskattu kuparimalmi kuljetettiin Köngäsen ruukkiin (Kengis bruk) Tornionjoen alajuoksulla vähän ennen nykyistä Suomen rajaa. Linnuntietä matkaa oli yli 130 kilometriä, kesällä malmia kuljetettiin jokiveneillä ja talvella porojen vetämissä ahkioissa. Monesti malmi päätyi Tornionjoen pohjaan ennen perille pääsyä.
Tammikuussa 2016 sain tiedon uudesta Hjelttien lähelle geneettisesti sijoittuvasta ruotsalaisesta suvusta. DNA-näytteen antaneen miehen kanssa sovimme, että käytän suvusta nimeä Karlsson, vaikka ruotsalaiseen tapaan vanhimmat sukupolvet tunnetaan vain etunimillä ja patronyymeillä. Sukunimi Karlsson on tullut käyttöön vasta 1800-luvun loppupuolella. Suvun vanhin tunnettu esi-isä on Bengt Olofsson, joka syntyi vuonna 1712, mutta syntymäpaikkaa ei tiedetä. Suvun tunnetut vaiheet alkavat siitä, kun Bengt Olofsson oli jo muuttanut Ruotsin Lappiin kaivosmiehen töihin Svappavaaran kuparikaivoksille.
Svappavaarassa Bengt Olofsson avioitui Karin Jöransdotter Stålnacken kanssa, jonka suku oli elänyt Svappavaarassa siitä asti kun kaivostoiminta oli käynnistynyt siellä 1650-luvulla. Stålnacket olivat kaivosmiehiä ja kaivosvouteja. Bengt Olofsson jatkoi Svappavaaran kaivosvoutina appensa jälkeen. Svappavaarassa murskattu kuparimalmi kuljetettiin Köngäsen ruukkiin (Kengis bruk) Tornionjoen alajuoksulla vähän ennen nykyistä Suomen rajaa. Linnuntietä matkaa oli yli 130 kilometriä, kesällä malmia kuljetettiin jokiveneillä ja talvella porojen vetämissä ahkioissa. Monesti malmi päätyi Tornionjoen pohjaan ennen perille pääsyä.
Svappavaaran nimi meänkielellä ja saamenkielellä kertoo kuparin merkityksestä alueelle. |
Seppä lähtee Amerikkaan
Kolmannesta ruotsalaisesta, Hjelttien kanssa geneettisesti lähellä olevasta suvusta, on valitettavan vähän tietoja saatavilla. DNA-testin antanut mies on kolmannen polven Amerikan ruotsalainen. Hänen Amerikkaan muuttaneen isoisänsä tiedot Ruotsista ovat niukat: syntymäaika tiedetään, Amerikkaan lähtö tapahtui 1874-79 ja hän käytti Amerikassa nimeä John Smith. Amerikassa papereissa on syntymäpaikaksi merkitty Boetberg Sweden. Sen nimistä paikkakuntaa Ruotsista ei löydy; Anbytarforumin sukututkijat arvelevat nimen voivan tarkoittaa Beatebergin pitäjää. Sieltä häntä ei kuitenkaan löydy.
Olen jatkanut John Smithin etsimistä Ruotsista siihen olettamukseen perustuen, että hän on ottanut sukunimensä käyttöön vasta Amerikassa ja että se perustuu hänen sepän ammattiinsa. Olen käynyt läpi joittenkin Bergslageniin kuuluvien seurakuntien muuttoluetteloita, joissa yllättävästi esiintyy juuri noina aikoina monia siirtolaisiksi lähteneitä seppiä. Ammattinimikkeistä päätellen nämä ovat olleet nimenomaan ruukeissa työskennelleitä seppiä, hammasseppiä, seppärenkejä ja seppien oppilaita. Ilmeisesti taustalla onkin murrosvaihe ruotsalaisessa yhteiskunnassa, josta käytetään nimeä Stora bruksdöden. Raudanvalmistuksessa otettiin käyttöön tehokkaampia tekniikoita ja tuotanto keskittyi uusiin suuriin tuotantolaitoksiin, jolloin lukuisat vanhat ruukit lopettivat toimintansa.
Kun ottaa huomioon kahden muun edellä mainitun suvun mahdollisen kytkennän Saksasta tulleisiin raudanvalmistajiin, niin olen pitänyt silmäni auki myös sille mahdollisuudelle, että John Smith olisikin Ruotsissa tunnettu nimellä Johan Schmidt. Etsintä jatkuu – Bergslagenissa on jäljellä vielä monia läpikäymättömiä pitäjiä.
Mystinen Dahlströmin kortti
Edellä on käyty läpi kolme Hjelttien kanssa geneettisesti läheistä ruotsalaista sukua. Yhteisenä taustana näille on toiminta vuoriteollisuuden parissa. Tämän jälkeen tietenkin nousee esille kysymys, löytyykö Hjelt-suvun alkuperästä vastaavia tietoja? Kun tämä ei ole tiukan tieteellinen esitys, niin voihan asialla ainakin vähän spekuloida.
Turun maakunta-arkistossa on 1920-luvulla laadittu mittava, noin 300.000 korttia käsittävä kortisto, joka sisältää viittauksia turkulaisia henkilöitä koskeviin erilaisiin asiakirjoihin. Alkuunpanijansa mukaan kortistoa kutsutaan Dahlströmin kortistoksi. Hjelt-sukuun viittaavia kortteja on kaikkiaan 376 kappaletta. Kun aikoinaan kävin niitä läpi, niin yhden kortin merkitys ei auennut minulle. (Tässä linkki korttiin ja senkääntöpuolelle.) Hakusanaksi korttiin on merkitty Börjel Biörsson Hjelt. Kortissa viitataan mutkan kautta Abraham Brahen (1569-1630) kirjoittaman Tidebokin merkintään helmikuulta 1614, jossa mainitaan kuninkaan käynti Kopparbergetissä ja se, että Abraham on lähetetty puhumaan Bergslagenin rahvaalle.
Abraham Brahe: Tidebok 11.2.1614 |
Kysyin Turun historiaa tutkineelta Veli-Pekka Toropaiselta mitä ihmettä Dahlström on ajatellut korttia tehdessään. Toro-Pekan mielestä kyseessä on virhe, ja asia jäi siihen. Mutta nyt kun geneettisten sukulaistemme yhteydessä Bergslagen ja Ruotsin vuoriteollisuus putkahtelevat esiin, niin kyseinen mystinen kortti on alkanut taas häiritä.
Epäilemättä Abraham Brahen päiväkirjamerkinnässä on kyse Ruotsin vuoriteollisuuteen liittyvistä tapahtumista. Kustaa II Aadolf oli vasta 20-vuotias, mutta alkoi jo silloin tarmokkaasti kehittää vuoriteollisuutta. Kuninkaan matkakohde, Kopparberget, oli Ruotsin vuoriteollisuuden kruununjalokivi. Bergslagen puolestaan ei ollut mikään tietty paikkakunta, vaan sillä tarkoitettiin yleisesti niitä vuoritoimintaa harjoittavia seutuja, joissa sovellettiin erityistä vuoritoiminnan lainsäädäntöä. Bergslagenin rahvaalle puhumaan matkustaneet kolme miestä olivat kaikki vastaperustetun Svean hovioikeuden jäseniä. Erityisesti Hans Dober (1564-1627) oli perehtynyt Bergslageniin, hän oli Salan bergslagenin ja Salan kaivoksen käräjäkunnan lainlukija (lagläsare) ja Lundbon vuorikäräjäkunnan (bergstingslag) tuomari. Kytkökset vuoritoimintaan jatkuivat myöhemmin sillä, että vuonna 1630 Boforsin rautaruukki myytiin Hans Doberin pojalle Peder Doberille (1600-1666).
Mielenkiintoista - mutta vastaamatta jää edelleen kysymys: oliko Hjelttien esi-isillä jotakin tekemistä Ruotsin vuoriteollisuuden kanssa?
Mielenkiintoista - mutta vastaamatta jää edelleen kysymys: oliko Hjelttien esi-isillä jotakin tekemistä Ruotsin vuoriteollisuuden kanssa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti