Elämää raunioitten keskellä
Mutta sitä ennen kirjanpainaja Hjeltin perhe ja koko Turun väestö oli kokenut tuhoisan palon vuonna 1827. Kuvaan on punaisella viivalla merkitty raja, johon saakka silloiset rakennukset olivat palon jäljiltä tuhoutuneet. Kirjanpainajan poika Otto Hjelt oli palon aikaan neljän vuoden ikäinen ja on kirjoittanut kokemuksistaan, kun hän perheen kesäasunnossa Liedon Moisiossa katseli palavaa kaupunkia ja suri kotitalonsa kohtaloa, mutta eniten häntä järkytti lelujensa menettäminen.
Seuraavan vuoden perhe asui Moisiossa, mutta jo 1828 päästiin muuttamaan kaupunkiin vuokralaiseksi professori Anders Laguksen taloon (10) Piispankadun päässä. Talo oli kuin ihmeen kaupalla säästynyt ja professori perheineen oli lähtenyt Helsinkiin yliopiston perässä. Kirjanpainaja Hjelt sai hankittua nopeasti Tukholmasta käytetyn painokoneen ja tarvikkeita, ja kirjapaino käynnistettiin Laguksen talossa.
Vuoden 1829 henkikirjan mukaan Laguksen talossa asuvaan Hjeltin perheeseen kuuluivat puoliso Hedvig ja heidän kuusi lastaan. Samaan talouteen kuului myös sukulaislapsia. Christian Ludvig oli ottanut kasvattilapsikseen neljä vuotta aikaisemmin kuolleen veljensä 18-vuotiaan tyttären Edla Hjeltin ja 12-vuotiaan pojan Georg Hjeltin. Georg työskenteli myös oppipoikana kirjapainossa. Vuotta aikaisemmin kirjanpainaja Hjeltin orvoksi jäänyt siskon poika 16-vuotias koululainen Carl Schybergsson asui myös talossa. Palvelusväestä on mainittu vain yksi renki. Joukko kirjapainon työntekijöitä asui myös samassa kiinteistössä: faktori Hammaren perheineen, neljä latojaa, joista kaksi perheellisiä sekä viisi oppipoikaa. Yhteensä väkeä oli 38 henkilöä.
Aurajoen toisella puolella, kauppatorin takana, palolta säästyneessä talossa aloitti vuonna 1828 alkeiskoulu, jonne 5-vuotias Otto Hjelt laitettiin. Matka oli lapselle melko pitkä ja koulutie kulki läpi lohduttomaksi raunioituneen kaupungin. Edla- ja Georg-serkkujen äiti, 44-vuotias Mina Hjelt asui lähellä kauppatoria ja haki tavallisesti Oton hevoskärryillä kouluun ja tarjosi pojalle ruuan koulupäivän aikana. Heidän matkansa kulki pitkin Piispankatua ja koululaiselle on varmaan jäänyt unohtumaton kuva kaiken tuhon keskellä vahingoittumattomana säilyneestä Akatemian kasvitieteellisestä puutarhasta (4), jonka laidalla kasvoi edelleen professori Pehr Kalmin yli kuusikymmentä vuotta aikaisemmin istuttama tammi (5). Pehr Kalmin tammi on vieläkin elossa.
 |
Pehr Kalmin tammi. Taustalla Åhuset-rakennuksen pääty |
Elämää uudisrakennusten keskellä
Pian Turun palon jälkeen Carl Ludvig Engel laati kaupungille uuden asemakaavan, jossa Gezeliuksenkadun, Piispankadun, Porthaninkadun ja Aurajoen rajaama kortteli sai kasvitieteellisen puutarhan mukaan nimen Floran. Kortteli jaettiin aluksi kahteen kiinteistöön: no 1 käsitti alan, jossa ennen paloa sijaitsi ns. Weseliuksen talo, no 2 käsitti kasvitieteellisen puutarhan. Weseliuksen talon oli omistanut kirjanpainaja Hjelt, mutta siinä asui paloa ennen vuokralla hänen veljensä merikapteeni Fredrik Wilhelm Hjelt. Kirjanpainaja Hjeltin tontille nro 1 nousivat Åhuset, Domusvillan ja Tryckerihuset. Tilaa ei ollut tarpeeksi ja Hjeltille lohkottiinkin kasvitieteellisestä puutarhasta osa, joka liitettiin hänen tonttiinsa. Tälle osalle Hjelt rakennutti em. kaksi L-muotoista rakennustaan. Kasvitieteellinen puutarha pieneni edelleen, kun piirilääkäri Rosellille lohkottiin puutarhan pohjoisosasta uusi kiinteistö nro 3, jossa nykyään toimii ravintola Gräddan. Nykyään koko Floran-korttelin omistaa Stiftelsen för Åbo Akademin. 1960-luvulla Hjeltin rakentamat kaksi L-muotoista rakennusta purettiin. Niitten ja kasvitieteellisen puutarhan paikalle nousi modernistinen, raakabetoninen Sibelius-museo.
Oton perheestä ja pihapiirin asukkaista saa käsityksen vuoden 1833 henkikirjasta, jonka mukaan Christian Ludvig Hjeltin omistamassa pihapiirissä asui yhteensä 59 henkilöä. Perheeseen kuuluivat vanhempien lisäksi heidän kuusi omaa lastaan ja kaksi kasvattilasta sekä renki ja kaksi piikaa. Pihapiirissä asui myös kirjapainon väkeä: latojat Thiesen ja Granqvist perheineen ja viisi oppipoikaa. Lisäksi oli vuokralaisia, joista merkittävin oli aatelinen Turun hovioikeuden presidentti Erik Wallenskiöld. Hänen talouteensa kuului 19 henkilöä: vanhemmat ja heillä yksi oma lapsi ja kaksi kasvattilasta, kaksi seuraneitiä, taloudenhoitaja, kamaripalvelija, palvelija, hevoskuski, renki ja viisi piikaa. Muita vuokralaisia olivat merikapteeni Öhman ja tuomiokapitulin notaari Chydenius perheineen.
Lapsia oli siis perheessä ja pihalla iso joukko, mutta Otto Hjeltillä ei tiettävästi ollut lapsuudessaan läheistä suhdetta muihin kuin kymmenen vuotta vanhempaan siskoonsa Emmaan. Emma oli syvästi uskonnollinen ja heidän keskusteluillaan oli Oton mukaan suuri vaikutus hänen maailmankatsomuksensa muodostumiseen. Naapurissa oleva kasvitieteellinen puutarha oli Oton kertoman mukaan hänen suuren innostuksensa kohde ja Moisiossa hänellä oli jo lapsena oma kasvimaansa. Ilmankos hän aloitti opintonsa Helsingissä aluksi kasvitieteen parissa ja merkittävä kasvitieteilijähän hänestä kaiken muun ohella tuli. Spekuloinnin asteelle jää kuitenkin se oliko toisella naapurilla, piirilääkäri Rosellilla mahdollisesti jotain vaikutusta Oton valintoihin. Piirilääkärin toimenkuvaanhaan kuului oikeustieteellisten ruumiinavausten teko läänin alueella.
Otto Hjeltin lähipiiriin kuuluivat varmaan myös Aurajoen vastarannalla asuneet yhdeksän serkkua nahkatehtailija Richterin perheessä. Tehtailija Christoffer Richterin puoliso Agatha Hjelt oli kirjanpainaja Hjeltin sisko. Toukokuun 10. päivän aamuna vuonna 1830 on seitsemänvuotias Otto Hjelt koulumatkallaan varmaan ihmetellyt, että minne vastarannan nahkatehdas on hävinnyt. Tehdas ja osa asuinrakennuksesta olivat vyöryneet Aurajokeen, ja serkkujen kotiopettaja oli saanut surmansa.
 |
| Floran-kortteli |
August Hjelt: Släkten Hjelt. 1903
Edvard Hjelt: Otto E. A. Hjelt – Hans liv och gärning. 1916
Anna Perälä: Tilanomistaja kirja-ajalla. Christian Ludvig Hjelt kirjanpainajana, kustantajana ja kirjakauppiaana 1823-1849. 2019
Turun ja Porin läänin henkikirjat, Kansallisarkisto.
Wikipedia