Pjunket

 

Schloss Mainberg

Pääosissa:

Tyra Liljeqvist (1881–1949) v:sta 1918 Hjelt, v:sta 1923 Schoenberg. Fil.maist., opettaja.
Edvard Hjelt (1855-1921), yliopiston kansleri, valtioneuvos.
Johannes Müller (1864-1949), teologi, hengellinen opettaja.

   Vuonna 1905 Edvard Hjelt ja hänen puolisonsa Ida tutustuivat laivamatkalla Saksaan 23-vuotiaaseen opiskelijaan Tyra Liljeqvistiin, joka oli menossa opiskelemaan Berliiniin. Tyra teki vaikutuksen ja tuttavuus Hjelttien kanssa jatkui ja kehittyi myöhemminkin.


Merikapteenin perhe

   Tyran isä oli merikapteeni Carl Liljeqvist. Kaksi hänen vävyistään toimi myös merenkulun piirissä: Sigrid-tyttären puoliso oli FÅA:n omistaja ja toimitusjohtaja Lars Krogius ja Elisabeth-tyttären puoliso oli merikapteeni Ossi Hjelt, Edvard Hjeltin serkun poika. Muitten perheenjäsenten joukossa oli taiteilijoita: Signe Liljeqvist oli tunnettu sopraano, hänen puolisonsa Kosti Vehanen pianisti ja Bertel Liljeqvist arkkitehti, tunnettu erityisesti kirkkojen suunnittelijana. Ingrid Liljeqvistin puoliso oli Albin Edvard Rautavaara, yksi Suomen itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista ja myöhemmin oikeusministeri.


Mistä oli kyse?

   Vuosien mittaan Tyra Liljeqvistin suhde Edvard Hjeltiin syveni ja kehittyi sellaiseksi, että kirjallisuudessa on ollut vaikeuksia kuvata mistä oikeastaan oli kyse. Tyrasta on käytetty nimityksiä sihteeri, uskottu ystävätär ja rakastajatar. Perheen piirissä Tyraa kutsuttiin nimellä Pjunket, kiusankappale. Ainoa perheessä, joka jotenkuten sieti Tyraa ja oli hänen kanssaan keskusteluyhteydessä, oli Edvardin esikoinen Esther Hjelt-Cajanus, joka oli kaksi vuotta Tyraa vanhempi. Esther oli tosin yrittänyt tehdä kaikkensa saadakseen suhteen loppumaan.

   Virallisesti suhteessa oli vuodesta 1918 lähtien kyse adoptiosta, johon 23 vuoden ikäero sopi hyvin. Sukunimi Hjelt passissa helpotti yhteisillä matkoilla ulkomailla.

Suomen Wirallinen Lehti 18.7.1918

 

   Edvard Hjeltin aktivistiystävät, jääkäriliikkeen johtohenkilöt ja Berliinin toimiston henkilökunta tuskastuivat ajoittain ”ukon” ystävättären läsnäoloon. ”Kyseessä on korkeintaan platonisesta suhteesta”, totesi Edvard. Oli kyseessä platoninen suhde tai ei, niin Tyran läsnäolo Saksassa oli muitten mielestä turvallisuusriski, kun Edvard Hjelt neuvotteli Saksan avusta Suomelle vuonna 1917 ja oli etsimässä kuningasta Suomeen vuotta myöhemmin. Myös Saksan sodanjohdon aluksi nuiva suhtautuminen Suomen edustajiin Saksassa osoittautui osittain johtuvan Tyrasta. ”Eine Freundin, eine Dame als Vertraute” ei herättänyt luottamusta sotilaspiireissä.

   Professori Ossian Aschan on luonnehtinut kollegaansa ja ystäväänsä näin:

   "Silmiinpistävä piirre Hjeltissä oli lapsuudesta lähtien esiintynyt tarve vaihtaa ajatuksia naisten kanssa ja saada heiltä tukea itselleen. Heissä hän kohtasi enemmän sympatiaa ja ymmärrystä kuin muutoin. Erityisesti hän antoi arvoa sille, että saattoi vapaasti kertoa mikä hänen sisintään liikutti varsinkin, jos hän sillä tavalla sai viisasta ja tahdikasta vastakaikua, joka naissukupuolen parhaissa edustajissa oli ominaista."

   Aschan ei kirjoituksessaan mainitse nimiä, mutta ehkä hänellä tätä kirjoittaessaan on ollut mielessään erityisesti Edvard Hjeltin suhde Tyraan.


Loukussa

   Kesällä 1914 Tyra Liljeqvist osallistui uskonnollisen mystikon, teologi Johannes Müllerin kaksi viikkoa kestäneeseen ”seminaariin” Mainbergin linnassa Baijerissa. Seuranaan hänellä oli todennäköisesti Anna Collan (1864-1927), joka oli Marttaliiton johtohenkilöitä ja toimi yhdessä Tyran kanssa aktiivisesti naisasialiikkeessä. Heidän tarkoituksenaan oli kääntää Müllerin teoksia, jonka takia he jäivät Mainbergiin vielä seminaarin jälkeenkin Müllerin vieraiksi.

   Samana kesänä myös Edvard Hjelt lomaili Saksassa ja osallistui myös em. seminaariin. Oleskeltuaan välillä kylpylöissä Edvard palasi heinäkuun lopulla Mainbergiin. Saksan julistettua sodan Venäjälle suomalaiset totesivat yllätyksekseen olevansa Saksan vihollisvaltion kansalaisia, joilta rajat oli suljettu. Internoinnin uhka oli Hjeltille ja hänen naisseurueelleen todellinen. Kaksi viikkoa he elivät Müllerin vieraina, kunnes tämä neuvoi heitä menemään Pääesikuntaan Berliiniin, josta he sitten saivatkin maastapoistumisluvat. Saksasta lähtö onnistui ilmeisesti Müllerin vaikutusvaltaisten ystävien avulla.

   Mainbergissä Edvard Hjelt oli ystävystynyt Badenin prinssi Maxin kanssa, joka piti Johannes Mülleriä henkisenä ohjaajanaan ja jolta hän oli hakemassa apua ahdistukseensa ja henkiseen eristyneisyyteensä. Edvard Hjelt on itse kertonut, että keskustelut Johannes Müllerin ja Max von Badenin kanssa vahvistivat suuresti hänen uskoaan Suomen itsenäistymiseen Saksan avulla.

   Yliopiston syyslukukausi lähestyi ja sijaiskansleri Hjeltin viipyminen Saksassa alkoi huolestuttaa sekä omaisia että yliopiston opettajia. Rehtori Anders Donner antoikin Hjeltin vävypojalle Werner Cajanukselle tehtäväksi lähteä Ruotsiin ottamaan selvää sijaiskanslerin kohtalosta. Tukholmassa Cajanus sai pian selville, että Hjelt oli jo lähtenyt paluumatkalle Saksasta. Vihdoin Edvard Hjelt saapuikin Tukholmaan Tyra Liljeqvistin ja muun naisseurueensa kanssa. Hän oli kuitenkin niin täynnä Saksa-intoa ja kaikkea näkemäänsä ja niin kiinni kaikessa mahdollisessa naisiin kohdistuvassa huolenpidossa, että hän tuskin huomasi vävynsä järjestelyjä saatikka kiitti häntä niistä.


Sielunhoitaja

   Johannes Mülleristä on kirjallisuudessa käytetty erilaisia nimityksiä: mystikko, hengellinen opettaja, sielunhoitaja, henkinen terapeutti, uskonnollinen filosofi, profeetta jne. Hänen opetuksensa sisältöä ei ole yksinkertaista selvittää, joten on parasta jättää se tässä tekemättä. Merkittävää on, että Müllerin oppien vaikutus ensin Tyra Liljeqvistin ja sitten Edvard Hjeltin henkiseen elämään oli selvä.

   Yksi Müllerin teeseistä oli, että ihmisen ei pidä jäädä olosuhteiden vangiksi, vaan toimia ”herooisesti” niitten muuttamiseksi suotuisiksi. Tätä oppia Edvard Hjelt todella noudatti tulevien vuosien ”herooisessa” toiminnassaan Suomen itsenäistymiseksi, jääkäriliikkeen hyväksi ja Suomen muuttamiseksi kuningaskunnaksi. Ja mikäs oli toimiessa, kun rinnalla oli Tyran kaltainen samoihin tavoitteisiin pyrkivä henkilö.

   Tyra Liljeqvistin ja Anna Collanin vierailu Mainbergissä vuonna 1914 tuotti tuloksia. Jo saman vuoden lopulla ilmestyi heidän yhdessä kääntämänsä Müllerin teos Vad Jesus talat, tolkat för vår tid. I – Om människovardandet, kaksi vuotta myöhemmin sen toinen osa Vad Jesus talat, tolkat för vår tid. II – Efterföljelsen ja vielä vuonna 1917 Valda uppsatser af Johannes Müller. Tyra kirjoitti myös itse artikkeleita, kuten Livet är vad vi göra av det (enligt J. Müller) vuonna 1916 Svenska Kvinnoförbundetin aikakauslehteen Samtid.


Edvard Hjeltin 60-vuotispäivät

   Aktivistien vanhempien neuvosto lähetti kesällä 1915 Edvard Hjeltin Ruotsiin. Matka oli tehtävä Pohjanlahden ympäri. Hjelt naamioi matkansa paoksi 60-vuotispäiviltään, matkaseurana hänellä oli Tyra Liljeqvist. Juhannusaattona myös Werner ja Esther Cajanus lähtivät pohjoisen kautta Edvardin 60-vuotispäiville Tukholmaan. Muita sukulaisia ei ollut tulossa.

   Paluumatkalle lähtivät Esther, Tyra ja Edvard kolmistaan. He poikkesivat Tornionjärven rannalla sijaitsevaan Abiskoon ja majoittuivat hotelliin. Kaikki kolme lähtivät tunturiin, mutta Estheristä tilanne ei ollut miellyttävä, sillä Edvard ja Tyra eivät ollenkaan hillinneet itseään, vaan olivat niin sokeasti rakastuneita, että se herätti huomiota ja Estherin rooli esiliinana muuttui naurettavaksi. Abiskossa sattui olemaan myös insinööri Erik von Frenckell, joka Suomeen palattuaan juorusi innokkaasti Edvard Hjeltistä ja Tyrasta. Paluumatkalla junaan astui Tampereella sattumalta Edvard Hjeltin tytär Ingrid Fraser, joka järjesti junassa jonkinasteisen kohtauksen Tyran takia.

   Näihin aikoihin Edvard ja Ida Hjelt muuttivat vanhasta kodistaan Snellmaninkadulla omille tahoilleen, Ida nuorimman lapsensa Evin kanssa Linnamäelle Tuusulaan ja Edvard Mariankadulle yksinään. Cajanusten asunto sijaitsi samassa porraskäytävässä eikä Esther voinut olla havaitsematta Tyran ”hiljaisia ja hienotunteisia” vierailuja Edvard Hjeltin luona.


Tehtäviä Saksassa
 
   Poliittinen tilanne kiristyi vuonna 1917 kesän ja syksyn aikana. ”Hanki nyt vain saksalaiset tänne, muuten emme selviä” evästi Svinhufvud Edvard Hjeltiä ja lähetti hänet Berliiniin elokuussa. Tyra Liljeqvist seurasi tietenkin mukana.

   Syksyllä 1917 Edvard Hjelt solmi omissa nimissään valtiosopimuksen Saksan kanssa, jonka Svinhufvud kylläkin jälkeenpäin hyväksyi. Sisällissodan aikana Edvard Hjelt valvoi jääkäreitten koulutusta Saksassa ja heidän siirtymistään Suomeen. Syksyllä 1918 Edvard Hjeltin tehtävänä oli etsiä Suomelle saksalainen kuningas. Varmaankin Tyran läsnäolo oli hyvänä tukena näissä tehtävissä, ulkopuolisille hän oli murheenkryyni.

   Eräillä päivällisillä Hollannissa Tyra oli törmäillyt pahasti ja puhunut siellä asioita, joita ei olisi saanut sanoa ja jotka toisaalta osoittivat, että Hjelt luotti häneen liikaa. Hjelt oli tämän jälkeen jossain määrin ”verdächtig” (epäilyttävä) saksalaisten keskuudessa, kuten myös Werner Cajanus hänen vävynään.

   Werner Cajanus oli jääkäreitten asioilla käymässä Berliinissä ja hankkinut Edvardille ja Tyralle sokeria, voita, kahvia ja muuta mustan pörssin tavaraa: he itse eivät olleet vielä oppineet besorkkaamaan ja olivat nälkään nääntymässä.

   Syksyllä 1918 Berliinin toimiston henkilöstö sai vain todeta, että kesken kiireisimmän kuninkaan etsinnän Edvard Hjelt ja Tyra hävisivät omille teilleen. Edvard itse kirjoittaa tästä Werner Cajanukselle:

”… ajattelin pitää kahden viikon loman ja matkustaa Tyra Liljeqvistin ja Stina Gripenbergin kanssa Elmauhun Ylä-Baijeriin. Oleskelusta siellä näytti tulevan oikein miellyttävä, mutta jo neljän päivän kuluttua minut sähkötettiin takaisin tänne [Berliiniin], enkä ole sen jälkeen voinut jatkaa keskeytynyttä lomaani. Täällä on ollut niin paljon ja tärkeitä asioita. Kuningaskysymys ennen kaikkea.”

Schloss Elmau

   Johannes Müllerin rakennuttama Elmaun linna valmistui vuonna 1916. Meinbergin linnaa hän ei omistanut, se oli annettu hänen käyttöönsä. Rahoittajina toimivat hänen varakkaat ystävänsä ja oppiensa seuraajat. Elmaussa vieraiden tulisi voida tiedostaa jumalallisen olemuksensa luonnossa vallitsevan hiljaisuuden kokemuksen sekä konserttien ja tanssi-iltojen kautta ”vuorisaarnan hengessä, tiedostamatta ja suoraan kuin lapset”.

   Myös Max von Baden vieraili edelleen Elmaussa. Hänen ystävyytensä Edvard Hjeltin kanssa osoittautui kuningaskysymyksen aikaan kullanarvoiseksi. Max von Baden oli löytänyt merkityksen elämäänsä: keisari oli nimittänyt hänet syksyllä 1918 keisarillisen Saksan valtakunnankansleriksi. Hän oli aktiivisesti mukana Suomen kuninkaan etsimisessä ja hänen avullaan Edvard Hjeltille avautuivat ovet Saksan hallitsijapiireihin. Lisäksi Max von Baden oli kuninkaaksi valitun Hessenin prinssi Friedrich Karlin serkku. Viimeinen sana Suomen kuninkaan valinnassa oli tietenkin keisarilla, joka hänkin oli Max von Badenin serkku.

    Syksyllä 1920 Johannes Müller vieraili Suomessa Edvard Hjeltin vieraana. Hän piti luentosarjan uskonnollis-filosofisista ajatuksistaan ja ajankohtaisista maailmanpolitiikan asioista Helsingissä yliopiston juhlasalissa sekä Turussa ja Viipurissa: Einen neue Art Leben, Das Geheimnis des Lebens, Menschen unter einander ja Wege zum Glück. Hän puhui myös Suomessa asuville saksalaisille siitä, miten heidän tulisi suhtautua muuttuneeseen asemaansa Saksan keisarikunnan romahduksen jälkeen.


Viimeinen yhteinen matka

   Kuusitoista vuotta oli kulunut Tyran ja Edvardin kohtaamisesta laivalla matkalla Saksaan, kun he heinäkuussa 1921 tekivät viimeisen kerran tutuksi tulleen laivamatkan, tällä kertaa Saksasta Suomeen ja Edvard arkussa.

   Laiva oli Tyran lankomiehen, laivanvarustaja Lars Krogiuksen s/s Poseidon. Siunauksen Helsingin Vanhassa kirkossa toimitti vainajan veli Arthur Hjelt. Tyran sisko, laulajatar Signe Liljeqvist lauloi Händelin Largon ja Schubertin Litanein.

Vuonna 1919, Edvard Hjeltin vielä eläessä, Esther Hjelt-Cajanus kirjoitti isänsä senhetkisestä tilasta:

   ”Seurustelu Saksan sodanjohdon ja diplomaattikunnan kanssa ulkomailla oli eräs hänen kehitykseensä vaikuttava tekijä, mutta myös se oli varsin yksipuolinen. Monista asioista kiinnostuneesta, monia asioita ymmärtävästä miehestä on tullut henkiseltä rakenteeltaan rajoittunut, yksipuolisesti kiinnostunut ihminen. Mielenkiinnolla kaikkiin hyviin pyrkimyksiin osallistuneesta, kaikkia viisaita, vakavia ääniä kuunnelleesta ja kuulemaansa punninneesta ystävällisestä, humaanista ihmisestä Pappa on muuttunut harvinaisen paksunahkaiseksi saksalaisystäväksi ja ententen vihaajaksi, joka kritiikittömästi hyväksyy tai hylkää asioita, ja vain sen perusteella miltä suunnalta ne tulevat. Hänen entinen laaja miespuolinen ystäväpiirinsä on harventunut. Se koostuu nykyisin enimmäkseen nuorehkoista miehistä, jotka oppivat häneltä hänen muinoin niin loistavaa valtiotaitoaan, tai jotka ovat tai ovat olleet saman saksalaisihailun vallassa kuin hän, ja sitä paitsi – kauhistuttavan suureksi osaksi – he ovat Tyran keski-ikää lähestyviä enemmän tai vähemmän hupsuja naistuttavia, jotka katsovat häneen ja käsittelevät häntä kuin jumalallista olentoa!”


Epilogi

   Kaksi vuotta Edvard Hjeltin kuoleman jälkeen Tyra Hjelt meni naimisiin Baltian saksalaisen tähtitieteen tohtori Erich Schoenbergin kanssa. Schoenberg oli työskennellyt vuodesta 1920 lähtien Helsingin yliopiston observatoriossa Baltian geodeettisen komission palveluksessa. Vuonna 1926 pariskunta muutti Breslauhun, jossa Schoenberg toimi professorina ja sikäläisen observatorion johtajana. Vuodesta 1946 alkaen Schoenberg oli Münchenin yliopiston professori ja observatorion johtaja. Tyra Schoenberg kuoli Münchenissä vuonna 1949.

Hbl 19.8.1949

   Johannes Müllerin suhde kansallissosialismiin oli kaksijakoinen. Hän ei hyväksynyt antisemitismiä ja oli sen takia epäilyttävä henkilö natsien keskuudessa. Toisaalta hän oli suuri Hitlerin ihailija sen takia, että Führer nosti Saksan takaisin suuruuteen Weimarin tasavallan alennustilasta. Tämän takia hän oli sodan jälkeen epäilyttävä henkilö liittoutuneitten keskuudessa ja häntä vastaan nostettiin syyte. Tuomioita ei kuitenkaan tullut, mutta Elmaun linna takavarikoitiin ja annettiin amerikkalaisten miehitysjoukkojen käyttöön. Johannes Müller kuoli vuonna 1949 ja pian sen jälkeen Elmau palautettiin hänen perillisilleen.


(Lataa pdf-muodossa täältä.)
-------------------------------------------------------

Ossian Aschan: Minnestal över Edvard Immanuel Hjelt. (1922)
Harald Haury: Johannes Müller, Lebensberater, völkischer Prophet und Gründer von Scholss Elmau. (2016)
Edvard Hjelt: Från händelserika år. Upplevelser och minnen II. (1920)
Ester Hjelt-Cajanus: Edvard Hjelt och sekelskiftets Finland. (1953)
Anders Huldén: Kuningasseikkailu Suomessa 1918. (1988)
Pekka Kilkki: Werner Cajanus 1878-1919. (1988)
Harri Korpisaari: Itsenäisen Suomen puolesta: Sotilaskomitea 1915-18. (2009)
Janne Könönen: Punaisen leijonan maa. Suomen hullu joulukuu 1917. (2017)
Timo Tuikka: Vuosisadan sankarit ja pelurit. (2015)

Baltisches Biografisches Lexikon digital
Digitaalinen sanomalehtiarkisto, Kansalliskirjasto.

 

Alajärven kappalaisen vaali 1841

 

Alajärven kirkko (rak. 1841)

   Alajärven kappalainen Jakob Cuhlberg kuoli vuonna 1839 73-vuotiaana. Säädösten mukaisesti hänen leskellään alkoi ns. armovuosi, jonka aikana hän sai nauttia edesmenneen miehensä virkaeduista ja sai asua kappalaisen virkatalossa Kaupinniemessä.

   Papin tehtävät järjestettiin väliaikaisesti siten, että Kurusta tuli kappalaisen apulainen Anders Hellén Alajärvelle armovuoden saarnaajaksi. Hän ehti hoitaa tointa vuoden verran ennen kuin kuoli yllättäen vain 35-vuotiaana maaliskuussa 1840. Uudeksi armovuoden saarnaajaksi saatiin Isokyröstä Johan Fredrik Reinius.

   Samaan aikaan Alajärvellä rakennettiin uutta kirkkoa, joka otettiin käyttöön maaliskuussa 1841. Turun tuomiokapituli ryhtyi toimeen kappalaisen viran täyttämiseksi ja asetti huhtikuussa 1841 kolme hakijaa suosittamaansa järjestykseen.

1 - Teuvan sijaiskirkkoherra ja armovuoden saarnaaja Berndt Gustav Ringbom
2 - Karvian kappalainen Anders Gustav Cajanus.
3 - Laihian pastorin apulainen Karl Wilhelm Hjelt

Åbo Underrättelse 14.4.1841

 

   Huomio kiinnittyy siihen, että Hjelt ei vielä täyttänyt kappalaisen viran edellytyksiä. Päinvastoin kuin kahdella ensimmäiselle sijalle asetettua häneltä puuttui pastorin tutkinto (pastoraalitutkinto). Ottaen huomioon tuon ajan olosuhteet Suomen kirkon piirissä, Karl Wilhelm Hjeltillä oli ainakin yksi etu puolellaan; hän ei ollut mikään herännäispappi. Kirkon ja herännäisyysliikkeen välit olivat huonoimmillaan. Esimerkiksi herännäisliikkeen johtohahmo Niilo Kustaa Malmberg oli pidätetty Kalajoen papin virantoimituksesta puoleksi vuodeksi luvattomien hartausseurojen pitämisen takia.

   Karl Wilhelm Hjelt oli syntynyt vuonna 1808 Turussa, jossa hänet vihittiin papiksi 1831. Samana vuonna hän aloitti työt Laihian kirkkoherra Johan Stenbäckin apulaisena. Karl Wilhelm piti päiväkirjoja, joista vuoden 1835 kirja on säilynyt jälkipolville. Päiväkirja on hyvin yksityisluonteinen, siihen hän on kirjoittanut melkein kaikesta muusta kuin työstään. Karl Wilhelm osallistui täysin rinnoin Laihian pienen säätyläisjoukon ajanviettoon ja seurusteluun. Miesseurassa vietettiin pitkiä iltoja ja öitä alkoholia nauttien ja kulloisenkin säätyläistalon piikoja vikitellen. Kuvaava on tapaus, jossa talon pääpiika keskeytti piikoihin kohdistuneet lähentelyt ajamalla koko miesporukan pakkasyönä pihalle. Kirkkoherra Stenbäckillä oli kaksi tytärtä, Sophia ja Charlotta. Karl Wilhelm oli toivottomasti rakastunut 22-vuotiaaseen Charlottaan, mutta ei saanut tunteilleen vastakaikua. Monen päivän kohdalle nuori pappi oli kirjoittanut ”Charlotta oli taas kylmä minua kohtaan”. Karl Wilhelm yritti saada vanhempaa siskoa Sophiaa avukseen Charlottan mielen muuttamiseksi, mutta turhaan. Sen sijaan Sophia pyysi Karl Wilhelmiä unohtamaan ihastuksensa. Mahtaneeko asioilla olla yhteyttä, mutta molemmat Stenbäckin tyttäret avioituivat ja muuttivat pois Laihialta vähän ennen kuin Karl Wilhelm Hjelt jätti hakemuksensa Alajärven kappalaiseksi alkuvuonna 1841.

   Alajärvellä kappalaisen vaalin järjestelyt käynnistyivät kesällä 1841. Vaalin toimitusmieheksi oli määrätty Nurmon kappalainen Johan Tamlander. Vaalilautakunnan sihteeriksi valittiin notaari B.C. Hildin ja jäseniksi kirkkoväärtti Juho Pietarinpoika Pynttäri, seksmanni Matti Heikki Juhonpoika Puumala, seksmanni Matti Aaponpoika Juutlaukkonen ja talonpoika Erkki Erkinpoika Levijoki.

   Ensimmäiseksi laadittiin vaaliluettelo kappalaisen vaalissa äänioikeutetuista. Tuon ajan papin vaaleissa äänioikeus oli rajattu henkilöihin, jotka omistivat maata pitäjässä. Kullakin maanomistajalla oli käytettävissään manttaalilukuansa vastaava määrä ääniä. Vaaliluettelo vahvistettiin elokuun 7. päivänä. Se on siitä mielenkiintoinen asiakirja, että se antaa tarkan ja sillä hetkellä ajan tasalla olevan kuvan Alajärven pitäjän maanomistussuhteista. Ajan tasalla pitämistä kuvaa se, että luetteloon tehtiin vielä ennen varsinaista vaalipäivää omistusolosuhteissa tapahtuneita muutoksia. Kaupinniemessä asuva kappalaisen leski Johanna Cuhlberg oli armovuotensa perusteella oikeutettu käyttämään pappilan ja sen maitten mukaista äänimäärää. Hän kuitenkin kuoli vaaliluettelon valmistumisen jälkeen elokuun lopulla ja uudeksi seurakunnan maitten äänten käyttäjäksi tuli Kaupinniemen virkatalossa asuva armovuoden saarnaaja Johan Reinius. Vaaliluetteloon merkittiin 184 henkilöä, joista 20 oli leskiemäntiä. Äänioikeutetuilla oli käytössään yhteensä 23 ¾:n manttaalin äänimäärä. Asiakirjasta ilmenee selvästi Alajärven yksityismaitten tasainen jakautuminen talonpoikien kesken. Ei ollut kartanoita eikä joukosta erottuvia suurtalonpoikia. Vaimot, naimattomat naiset, perintötilojen torpparit, kruununtorpparit, rengit ja piiat eivät sen sijaan päässet valitsemaan itselleen sananjulistajaa. 

   Kappalaisen vaali määrättiin pidettäviksi sunnuntaina 12. päivänä syyskuuta 1841. Sitä ennen kunkin kolmen ehdokkaan oli vuorollaan käytävä Alajärvellä pitämässä jumalanpalvelus ja siihen liittyvä vaalisaarna. Todennäköisesti seurakuntalaisilla oli tällöin muutenkin mahdollisuus tutustua näihin miehiin.

   Vaalipäivänä 12.9.1841 Alajärven seurakunta kokoontui jumalanpalvelukseen vasta puoli vuotta käytössä olleeseen uuteen kirkkoonsa. Jumalanpalveluksen jälkeen alkoi kappalaisen vaalin toimitus. Vaalin kulkua voi seurata toimitusmies Tamlanderin laatimasta pöytäkirjasta (vapaasti suomennettuna):

   Pöytäkirja pidetty Lappajärven pastoraatin Alajärven kirkossa vaalipäivänä 12. syyskuuta 1841.

   #1 Päättyneen jumalanpalveluksen ja tilaisuuteen kuuluvan puheen jälkeen seurakunnan äänioikeutetuille jäsenille on tietoon saatettu, että kappalaisen vaali tullaan suorittamaan heidän kirkossaan ja samalla pyydettiin ilmoittamaan mahdolliset viimeiset korjaukset ja muutokset seurakunnan puolesta, jotta kohta käynnistyvä toimitus voidaan suorittaa keskeytyksettä.

   #2 Ilmoitettiin, että Erkki Erkinpoika Kyrölahti on siirtänyt maatilansa Alajärvi no7 Erkki Tuomaanpojalle.

   #3 Niin ikään merkittiin, että edellä mainitussa kylässä maatilan no29 omistaja on Erkki Juhonpojan sijaan Hermanni Simonpoika ja äänioikeus kuuluu hänelle. 

   #4 Luettiin kyseenä olevan päivän protokolla ja käytettävä vaaliluettelo ja aloitettiin äänestys. Lisäksi huomautettiin, että ehdokkaitten kaikkien lähisukulaisten kuten myös kaikkien kruunun virkamiesten tulee 5.7.1739 annetun Kuninkaallisen ohjeen ja 9.12.1741 annetun Kuninkaallisen kirjeen mukaisesti poistua kirkosta ja olla mitenkään sekaantumatta käynnissä olevaan toimitukseen.

   #5 Sen jälkeen kirkkoväärtti, seksmannit sekä joitakin vanhimpia seurakuntalaisia kutsuttiin sakaristoon valvomaan äänestyksen asiaankuuluvaa kulkua. 

   6# Lopuksi luettiin vaaliluetteloon merkitty vaalin lopputulos sekä tiedotettiin, että mahdolliset valitukset on 4. päivään lokakuuta kello 12 mennessä jätettävä kirjallisesti Turun Korkea-arvoiselle Tuomiokapitulille. Tähän seurakunnan jäsenet vastasivat hyväksyvänsä käydyn vaalin tuloksen antamalla siunauksensa sekä virrenveisuulla. 

Seurakunnan puolesta
Juho Pietarinpoika Pynttäri, kirkkoväärtti Matti Matinpoika Höri, lautamies
Jaakko Matinpoika Antila Matti Matinpoika Orava

Johan Tamlander, toimitusmies B.C. Hilding, vaalinotaari

   Vaaliluetteloon oli lisätty kullekin ehdokkaalle Ringbom, Cajanus ja Hjelt omat sarakkeensa. Kunkin äänestäjän käytössä oleva manttaalimäärä merkittiin hänen valitsemansa ehdokkaan sarakkeeseen. Äänestyksen jälkeen luetut ehdokkaitten saamat äänimäärät olivat:

   Ringbom 9/16 manttaalia 2,7 %
   Cajanus 1 103/120 manttaalia 9,1 %
   Hjelt 18 43/480 manttaalia 88,2 %

   Äänestysprosentti oli korkea: henkilöistä laskettuna 92,4 % ja manttaaleista laskettuna 86,7 %.

Vaikka Karl Wilhelm Hjelt oli näin valittu kappalaiseksi, häneltä puuttui vielä virkaan vaadittava pastoraalitutkinto. Tuomiokapitulin vahvistuskirjeessä hänet nimitettiin 1.10.1841 Alajärven kappalaisen virkaan, mutta määrättiin ottamaan virka vastaan vasta 1.5.1842. Karl Wilhelm jatkoikin papin töitä Laihialla vielä parin kuukauden ajan kunnes tuomiokapituli joulukuussa myönsi hänelle virkavapaata pastorin tutkinnon suorittamiseen siihen asti kun työt Alajärvellä alkavat. Lisäksi tuomiokapituli määräsi Johan Reiniuksen jatkamaan Alajärvellä välivuoden saarnaajana siihen saakka kunnes Hjelt alkaa hoitaa kappalaisen virkaansa.

   Pastorintutkintoa suorittavan oli käytävä tuomiokapitulin jäsenten kuulusteltavana, tässä tapauksessa Turussa. Lisäksi oli jätettävä tutkielma jostakin teologisesta aiheesta. Karl Wilhelmin vuonna 1842 painettu tutkielma oli nimeltään Theses pro venia examen subeundi pastorale (Teesejä pastoraalisen kokeen suorittamisluvan saamiseksi). Hyväksytystä tutkinnosta annettiin todistus, joka antoi oikeuden hakea vakinaisen papin virkaa. Karl Wilhelmin tapauksessa asiat etenivät päinvastaisessa järjestyksessä.

   Hjeltin Laihialla suorittama viimeinen kirkollinen toimitus oli 19.12.1841 pidetty kastetilaisuus. Sen jälkeen ei ole tiedossa, missä hän liikkui ja asui ennen virkaan astumistaan toukokuussa 1842. Laihian ja Alajärven kirkonkirjoista asia ei selviä; niistä puuttuvat tavanomaiset lähtö- ja tuloilmoitukset hänen kohdallaan eikä Alajärven kirkonkirjoissa ole hänestä mitään muutakaan merkintää ennen kappalaisen virkaan astumista. Laihialla vuoden 1842 henkikirjat laadittiin joulukuun 1841 tilanteen mukaan eikä Karl Wilhelm Hjeltiä näy niissä enää. Ei häntä näy vastaavassa henkikirjassa Alajärvelläkään. Siellä hän ilmestyy ensimmäisen kerran vuoden 1843 henkikirjaan, joka on laadittu marraskuun 1842 tilanteen mukaan. Toisin sanoen Hjeltin olinpaikka ei näy asiakirjoissa joulun 1841 ja huhtikuun 1842 välisenä aikana. Voisi olettaa, että hän on virkavapautensa alussa muuttanut aivan joulun alla Alajärven pappilaan, jossa palvelusväen lisäksi asui vain saarnaaja Reinius, perheetön hänkin. Sinnehän Hjelt ja hänen tuleva vaimonsa joka tapauksessa asettuisivat vakituisesti asumaan. Pastorintutkinnon vaatimat käynnit Turussa alkuvuodesta 1842 ovat ilmeisesti olleet niin lyhytaikaisia, etteivät ne ole jättäneet jälkiään Turun kirkonkirjoihin tai henkikirjoihin.

   Toukokuussa 1842 kappalainen ja varapastori Karl Wilhelm Hjelt alkoi sitten hoitaa virkaansa Alajärvellä. Hän alkoi myös tarmokkaasti valmistella tulevan puolisonsa saapumista Alajärvelle ja Kaupinniemen pappilaan. Kyseessä oli Laihian kruununvoudin tytär Ottiliana Wilhelmina Allén. Kruununvouti Isac Allén kuului samaan Laihian pieneen säätyläisjoukkoon kuin Karl Wilhelmkin. Ottiliana oli kaksitoista vuotta Karlia nuorempi. Karl kyllä mainitsi Ottilianan joitakin kertoja jo vuoden 1835 päiväkirjassaan, mutta vain ohimennen, olihan Ottiliana silloin vasta 13-vuotias tyttö. Varmaan Ottiliana myöhemminkin jäi Stenbäckin tyttärien varjoon ainakin siihen saakka kun nämä löysivät omat tulevat aviomiehensä.

   Ennen vihkimistä oli kuitenkin pappila laitettava kuntoon Ottilianaa varten. Tässä tarkoituksessa pidettiin heinäkuun 4. päivänä perusteellinen katselmus, jossa Hjelt kävi yhdessä 11 katsastusmiehen kanssa läpi kaikki pappilan rakennukset ja niitten vaatimat korjaukset. Katsastuspöytäkirja on siitä mielenkiintoinen, että siihen on tarkasti kirjattu Kaupinniemen senhetkinen rakennuskanta. Tässä tiivistelmä vapaasti suomennettuna:

1§ Uusi riihi - lattia ja uuni korjattava samana kesänä. Kokonaan uusi riihi rakennettava ensi vuonna.
2§ Vanha puuliiteri, vanha riihi ja vanha työvaja - osittain vielä käyttökelpoisia, liiteri uusittava lähivuosina
3§ Vanhan puuliiterin vieressä sijaitseva aitta - lattia korotettava irti maasta, katto uusittava ja järven puoleinen seinä päällystettävä laudoilla.
4§ Aitta edellisen aitan vieressä - purettava ja uusi rakennettava.
5§ Talli - se seinä, josta jätteet heitetään ulos, on laudoitettava, samoin lattia korjattava joistakin kohtaa syksyllä.
6§ Vanha talli -
7§ Lampola - ei lisää vuohia ennen kuin lampola on syksyllä siirretty sopivampaan paikkaan ja lattiaa korotettu.
8§ Viinanpolttovaja (Brännhus) - lattia, katto ja liesi uusittava.
9§ Ruoka-aitta - seuraavana keväänä siirrettävä lähemmäs lampolaa, jolloin katto ja lattia uusittava samoin kuin rakennettava sen yhteyteen uusi välinevaja.
10§ Sauna - kiuas uusittava heti samana kesänä. Lattia, lauteet ja katto uusittava.
11§ Kaivo - luukku uusittava syksyllä uudesta ja kunnollisesta puutavarasta.
12§ Rakennus (päärakennus?) - keväällä tarvitaan kattoon laudoitus, tarvitaan uusi kaakeliuuni, lattia ja välikatto. Kivijalka rapattava.
13§ Huoneet - pitää keväällä tai ensi kesänä (brakslas?) ja maalattava.
14§ Tuvan lattia - syksyllä avattava ja laitettava uudet fyllingit sekä korjattava mitä alta eteen tulee.
15§ Pellot - puut ja pensaat raivattava

16§ Peltoladot - kurjet (kurkihirret?) vedettävä talvella ja keväällä katot uusittava
17§ Pellot - Koska kappalaisen talossa ei ole manttaalilukua vastaavaa määrää peltoalaa, katsastusmiehet esittävät, että syksyllä on viiden tynnyrinalan alue muokattava pelloksi ja ojitettava.
18§ Kellari - pohja ja katto rakennettava syksyllä.
19§ Vanha rakennus - laitettava kuntoon

   Katselmuspöytäkirja ei vielä tarkoittanut, että kaikki siinä mainitut työt olisivat toteutuneet tai ainakaan ehdotetussa aikataulussa. Seurakunnan varat olivat varmaan vielä vaatimattomat vuotta aikaisemmin valmistuneen uuden kirkon jäljiltä. Seuraavaksi katselmuspöytäkirjaa käsiteltiin pitäjänkokouksessa, josta löytyy pöytäkirja. Näyttää siltä, että ehdotettuihin korjauksiin suhtauduttiin myötämielisesti, mutta keskustelua käytiin aikataulusta, jota monet halusivat pidentää muutamalla vuodella. Korjausten lopullisesta toteutumisesta ei ole tallella asiakirjoja.

   Jotakin valmista Kaupinniemessä kuitenkin ehdittiin varmaan saada aikaiseksi ennen kuin Karl Wilhelm Hjelt matkusti Laihialle, jossa hänet ja Ottiliana Allén vihittiin lokakuun 27. päivänä 1842. Karl Wilhelmin kaksoissisko Sophia Hjelt oli Turusta muuttanut veljensä luo Alajärvelle, joten Kaupinniemessä näkyi todennäköisesti myös naisen jälki, kun vastavihitty rouva Ottiliana Hjelt saapui uuteen kotiinsa.

   Loppuelämänsä Karl Wilhelm ja Ottiliana Hjelt elivät Etelä-Pohjanmaalla. Heidän jälkeläisistään muodostui laaja Hjelt-suvun eteläpohjalainen haara.

---------------
Lataa pdf-muodossa täältä.
---------------

Annaliisa Hjelt: Isän suku, Ottiliana Wilhelmina Allénin ja Karl Wilhelm Hjeltin esivanhempien ja jälkeläisten vaiheita, 2007.
Alajärven seurakunnan arkisto:
   Kappalaisen vaalin vaaliluettelo 1841
   Vaalitoimituksen pöytäkirja 12.9.1841
   Alajärven pappilan katselmuspöytäkirja 4.7.1842
Vaasan läänin henkikirjat 1842 (Va36:p709)
Vaasan läänin henkikirjat 1843 (Va37:p1094)

Mestari Willem Vaasa-kuninkaiden palveluksessa

 (Lataa pdf täältä)

   Seppo Perälä selvitti perusteellisesti vuonna 2001 kirjoittamassaan tutkimuksessa Hjelt-sukuyhteisön yhteisiä esivanhempia (Sukupuusta sorvattua: Niclas Hjeltin ja Margaretha Caloanderin esivanhemmat). Sen jälkeen on arkistojen digitointi eri maissa edennyt suurin askelin minkä seurauksena Hjelttien esivanhempia on löytynyt lisää etupäässä Suomen ulkopuolelta.

   Eräs heistä on alankomaalainen Willem Boy, joka syntyi noin vuonna 1520 Mechelen kaupungissa Brabantin herttuakunnassa. Hän opiskeli taidemaalausta, kuvanveistoa ja arkkitehtuuria Antwerpenin Pyhän Luukkaan killassa ja suoritti mestarin arvon vuonna 1553. Elämänsä aikana hän ehti palvella kolmea ensimmäistä Vaasa-kuningasta kuvanveistäjänä ja arkkitehtina.

 

        

Sarkofagi

   Vuonna 1558 Willem Boy aloitti Kustaa Vaasan palveluksessa palkkanaan 200 hopeataaleria, viljaa ja elintarvikkeita sekä hovipuku. Kuningas kuoli kaksi vuotta myöhemmin, mutta Willem Boy säilytti asemansa myös Eerik XIV:n hovissa. Mestari Willem oli ilmeisesti saavuttanut nuoren kuninkaan luottamuksen, koska Eerik antoi hänelle tehtäväksi valmistaa majesteetillinen sarkofagi isänsä haudalle Uppsalaan. Tehtävä todettiin mahdottomaksi toteuttaa maassa, jossa ei ole valkoista marmoria ja jossa taidepronssin valanta oli lähes tuntematonta. Niinpä helmikuussa 1562 Boy lähtikin työskentelemään Antwerpeniin mukanaan 600 riikintaaleria.

    Sarkofagin suunnittelu ja valmistaminen kohtasivat suuria vaikeuksia ja työt edistyivät hitaasti ja olivat pitkiä aikoja keskeytyksissä. Kuuden vuoden jälkeen vuonna 1568 syttyi Alankomaiden itsenäisyystaistelu eli 80-vuotinen sota ja mestari Willem joutui elämään keskellä sodan hirvittävimpiä tapahtumia. Vuonna 1572 espanjalaiset joukot Alban-herttuan johdolla valtasivat Willemin kotikaupungin Mechelenin lähellä Antwerpenia. Sotilaat päästettiin valloilleen kaupunkiin kolmen päivän ajaksi tappamaan, raiskaamaan ja ryöstämään (lue tästä).

   Neljä vuotta myöhemmin sama tapahtui Antwerpenissa. Kaupunki koki Alankomaitten historian suurimman joukkomurhan, josta se ei koskaan toipunut. Hävitysten jälkeen Antwerpenin asema Alankomaitten talous-, rahoitus- ja kulttuurikeskuksena siirtyi Amsterdamille.

 

Verilöyly Antwerpenissa 1576. (Museum Aan de Stroom)

   Mestari Willemin rahaongelmat aiheuttivat useamman vuoden kestäneen keskeytyksen sarkofagin valmistuksessa. Hän oli velkaantunut 1000 taalerin verran ja velkakirjat olivat päätyneet antwerpenilaisen leskirouvan Elisabet Comperiksen käsiin. Elisabet-rouvan vaatimuksesta kaupungin maistraatti päätti asettaa työn alla olevan sarkofagin takavarikkoon rouvan lainan vakuudeksi. Willem Boy kääntyi Juhana III:n puoleen, joka raivostui, kun sai kuulla kauppakaupungin porvarien käsittelevän isänsä monumenttia kuin mitä tahansa kauppatavaraa. Kuningas vaati Alban herttuaa ja Ruotsissa toimivia alankomaalaisia kauppiaita vaikuttamaan Antwerpenin raatiin, joka lopulta peruikin sarkofagin takavarikon.

  

   Viimein vuonna 1583, kaksikymmentäkolme vuotta Kustaa Vaasan kuoleman jälkeen, sarkofagi saatiin sijoitettua Uppsalan tuomiokirkkoon. Kuninkaan vierelle on kuvattu hänen 1. puolisonsa Katarina Sachsen-Lauenburg ja 2. puoliso Margaretha Leijonhufvud.

 

Kustaa Vaasan sarkofagi Uppsalan tuomiokirkossa: 

 

   Mestari Willem valmisti sarkofageja myös Juhana III:n perheelle. Juhana ja Katarina Jagellonica olivat neljän vuoden ajan olleet Eerik XIV:n vankeina Gripsholmin linnassa. Vuonna 1564 heille syntyi siellä tytär Isabella, joka kuoli vankeusaikana vain puolitoistavuotiaana. Hänet haudattiin Strängnäsin tuomiokirkkoon, mutta mestari Willemin rakentama sarkofagi valmistui vasta Juhanan tultua kuninkaaksi.

   Katarina Jagellonican kuoltua vuonna 1583 Juhana III teetti mestari Willemilla sarkofagin Uppsalan tuomiokirkkoon.

 

Tre Kronor

   Juhana III:n useista rakennussuunnitelmista kaikkein tärkein oli Tukholman kuninkaanlinnan uudistaminen. Siitä tuli kohokohta myös mestari Willemin elämään 16 vuoden ajan. Linnan rakentaminen takelteli aluksi epäpätevien ja korruptoituneitten päälliköitten takia. Vaikeuksia koitui myös siitä, että Juhana kuvitteli olevansa päteväkin arkkitehti. Vuonna 1576 remmiin astui mestari Willem, jota vuodesta 1577 alkaen kutsuttiin Tukholman linnan arkkitehdiksi. Rakennustöistä ei ole jäänyt dokumentteja, mutta valmiista linnasta on olemassa kuvauksia. Vuonna 1590 kuninkaallinen perhe muutti valmiiseen linnaan.

   Linnaa kutsutaan nimellä Tre Kronor sen 77-metriä korkean päätornin huipulle asennettujen kolmen kullatun kruunun mukaan. Mahtava rakennuskokonaisuus ei käsittänyt pelkästään kuninkaanlinnaa, vaan sinne oli sijoitettu Ruotsin valtakunnan muutkin keskeiset elimet. Linnaan saavuttaessa tultiin ensin muurin, vallihaudan ja itäportin kautta etupihalle, josta kaareva käytävä johti suurelle sisäpihalle. Sen pohjoiskulmassa sijaitsi linnan kirkko ja länsireunalla kolmikerroksinen kuninkaallisen perheen asuinrakennus. Itäreunan rakennuksessa sijaitsivat valtakunnan keskushallinnon elimet: valtakunnan kirjasto ja arkisto, hallintokollegiot ja erilaiset virastot. Etelän suunnalla oli käynti kolmannelle sisäpihalle, jota hallitsi Tre Kronor-torni. Linnan useat rakennukset eivät muodostaneet mitään harmonista kokonaisuutta, mutta ympäristöään hieman korkeammalla sijaitsevana suurena rakennusmassana se oli aikalaisten mukaan vaikuttava näky. Sata vuotta myöhemmin 7. päivänä toukokuuta1697 koko linna tuhoutui valtavassa tulipalossa.

 

Tre Kronor. (Öljymaalaus 1661, Govert Camphuysen)

 

   Muita Willem Boyn suunnittelemia julkisia rakennuksia olivat mm. Juhana III:n rakennuttama Pyhän Jaakobin kirkko Tukholmassa, Svartsjön linna ja Katarina Jagellonicalle rakennettu kuninkaallisen perheen kesäasunto Drottningholm. Yksi kuriositeetti oli Riddarholmin kirkon torni. Juhana III halusi lisätä torniin korkean, terävän kärjen (spira), jonka suunnittelun hän antoi mestari Willemin tehtäväksi. Puisen, kuparilla päällystetyn kärjen pituudeksi tuli 66 metriä eli koko tornin korkeus oli hieman nykyistä suurempi. 

 

Riddarholmin kirkko 1630-luvulla.
Tornin kärki Willem Boyn suunnittelemassa muodossa.

            Perhe

   Willem Boy vihittiin leskirouva Margareta Larsdotterin kanssa noin 1574-76. Margaretan ensimmäinen puoliso oli rahapajan sihteeri Martin Myntskrivare, jonka Erik XIV oli tapattanut ja takavarikoinut hänen omaisuutensa. Kuten Willem Margaretakin oli Juhana III:n aikana hovin palveluksessa vastaten kuninkaanlinnan kotitaloustavaroista ja liinavaatteista (åldfru). Willem Boy kuoli vuonna 1592 huhtikuun 19. päivän ja marraskuun 29. päivän välisenä aikana. Hänet haudattiin Riddarholmin kirkkoon.

   Willemillä ja Margaretalla ei ollut lapsia. Sen sijaan mestari Willemillä oli ennen avioliittoa syntynyt tytär, jonka äitiä ei tunneta. Katarina-niminen tytär oli syntynyt vuonna 1564 Willemin asuessa Antwerpenissä. Katarina meni naimisiin flanderilaisen aatelisen Lucas van Qvickelbergin kanssa, joka toimi korukauppiaana Tukholmassa ja oli kuninkaallinen arkkitehti. Heistä jatkuu jälkeläislinja Hjelt-sukuun seuraavasti:

I Willem Boy (* n. 1520 Mechelen) & NN

II Katarina Boy (* 1564 Antwerpen) ∞ Lucas van Qvickelberg

III Maria von Qvickelberg (* 1582 Tukholma) ∞ Hans Gubbertz

IV Catharina Gubbertz (*1601 Tukholma) ∞ Balthazar Wernle

V Magdalena Wernle (* 1632 Turku) ∞ Jost Schultz

VI Niclas Schulz (* 1660 Turku) ∞ Margaretha Wittfooth

VII Margaretha Schultz (* 1689 Turku) ∞ Hans Schele

VIII Margareta Schele (* 1707 Turku) ∞ Carl Siercken

IX Margaretha Siercken (* 1730 Turku) ∞ Carl Caloander

X Margaretha Caloander (* 1754 Turku) ∞ Niclas Hjelt

---------------------------------

Lähteitä:

Sandén, Gudrun: Vilhelm Boy. Upplands-Bro Kulturhistoriska Forskningsinstitut, 2000.

Nordisk Familjebok 1905: Boy, Willem.

Willem Boy - peintre. sculpteur, architecte, Bulletin du Cercle archéologique, littéraire et artistique de Malines (Volume 20), 1889.

Wikipedia: Willem Boy.

Sankarien jäljillä

    Hjelt-nimi tuli suvussamme käyttöön vasta 1700-luvun puolivälissä. Sitä ennen esivanhempamme Turussa käyttivät nimeä Hielt. Sama sukunimi oli kolmen sukupolven ajan käytössä Göteborgissa eläneillä esivanhemmillamme 1600-luvun alkupuolella. Tämä nimikäytäntö sopii täysin yhteen ruotsin kielen sankaria tarkoittavan sanan hjälte etymologian kanssa.

      helt -> hielt -> hjelt -> hjälte

      Tå Dauid thet hörde, sende han Ioab tijt medh hela the hieltars häär. (1541)
      (Kun David sen kuuli, lähetti hän Joabin sinne ja koko sankarien sotajoukon.)

   Koska sukumme hollantilainen alkuperä on kovasti kiinnostava asia, niin lienee syytä tutkia minkälainen on hollannin kielen sankaria tarkoittavan sanan held etymologia ja onko sillä yhtymäkohtia hielt-sanaan. Ennen 1500-luvun puoliväliä ei ollut mitään yhtenäistä hollannin puhe- eikä kirjakieltä. Alankomaissa sanotaan 1150 – 1550 olleen käytössä ns. keskihollannin kieli (middelnederlandisch), mutta se ei kuitenkaan ollut varsinainen kieli, vaan yhteisnimitys muinaishollannin jälkeen nykyisen hollannin kielen levinneisyysalueella puhutuille länsigermaanisille murteille. Niillä ei ollut yhteistä kirjakieltä, mutta niiden kaikkien keskinäinen ymmärrettävyys oli erittäin suuri.

   Hielt ei ollut Alankomaissa yleisin sankaria tarkoittava sana, vaan enemmän käytettiin sen variantteja eri murteissa: helet, heelt, heilt, hilt, helt. Yleisin niistä oli helt, josta kehittynyt held otettiin mukaan nykyiseen hollannin kieleen. Oheisessa kartassa on esitetty ne kolme keskihollannin murretta, joista löytyy tämä harvinainen sankaria tarkoittava sana hielt: hollandsin murre nykyisen Hollandin provinssin alueella sekä etelä-brabant ja flaami nykyisen Belgian alueella. Näissä murteissa tapahtui sellainen muutos, että diftongi /ee/ vaihtui muotoon /ie/. Esimerkiksi steen (kivi) --> stien joten analogisesti heelt (sankari) --> hielt. 1500-luvun puolivälin jälkeen, kun eri murteet yhdistettiin nykyiseksi hollannin kieleksi (Nederlandse standaardtaal) sanamuoto hielt jäi monien muitten murresanojen tavoin historiaan.

   Nykyhollannin held (sankari) etymologia on siis jotenkin tämän näköinen:

                     helt -- > held
      helet -->
                     heelt --> hielt (†)

      Ende God gaf hem den zege so groot, 
      Dat hi die meerre hielt slouch doot. (runosta v. 1283)
      (Ja Jumala hänelle niin suuret voimat antoi,
      ett' hän suuremman sankarin vainaaks’ kaatoi.)

   Myös erisnimenä sanan Hielt käyttö Alankomaissa väheni ja lähes loppui. Olen löytänyt vain 38 Hielt-nimistä henkilöä 1600-luvulta eri puolilta Eurooppaa (katso täältä). Lähteinä ovat GeneaNet (yli kolme miljardia henkilötietoa ympäri maailmaa) ja ArkivDigital (21 miljoonaa tietoa syntyneistä, kuolleista ja perukirjojen henkilöistä Ruotsissa). Silloiseen Alankomaihin heistä sijoittuu 15, kaikki em. kolmelle murrealueelle. Heihin voisi kyllä lisätä Göteborgin alueella eläneet seitsemän Hielt-nimistä, jotka todennäköisesti olivat lähtöisin Alankomaista. Alankomaalaisista kiinnittyy huomio kymmeneen henkilöön, jotka ovat eläneet pienellä alueella Antwerpenissa ja sen lähistöllä (ks. kartta).

 Tietokannat eivät tietenkään ole kattavia, mutta Hielt-nimen harvinaisuudesta saa jonkinlaisen käsityksen, kun sitä vertaa sen varianttiin Helt-nimeen. Sen käyttäjiä löytyy 1600-luvulta ja sitä ennen yhteensä 1.400 henkilöä ja kyseisiltä murrealueilta 985. Esim. laivuri Roluf Helt, jota on käsitelty blogiartikkeleissa täällä ja täällä. On myös tapauksia, joissa sama henkilö on käyttänyt sekä Hielt- että Helt-sukunimeä, joka on pidettävä mielessä tutkimuksissa.

Hielt / Hjelt-nimiset henkilöt 1600 – 1850 

--------------------------------------

Titia Schuurman ja Norman Langerak, kiitos saamastani avusta hollannin kielen kiemuroihin.

Lähteet:
Geneanet. Sukututkijoita palveleva yli 3 miljardin henkilön tietokanta.

ArkivDigital. Ruotsalaisia seurakunta-arkistoja ja perukirjoja. Digitoitu henkilöhakemisto 20 milj. henkilöstä.

Svenska Akademiens Ordbok. Ruotsin kielen etymologinen sanakirja.

Digitale bibliotheek voor de Nederlandse letteren. Hollantilaisen kirjallisuuden digitaalinen kirjasto.

Middelnederlandsch woordenboek. Instituut voor de Nederlandse taal. Keskihollannin kielen (1250-1550) etymologinen sanakirja.

Wikipedia: Middle Dutch Perusteellisin ja laadukkain keskihollannin kieltä käsittelevistä artikkeleista.

---------------------------------------
Liite:

Hielt-nimisiä 1600-luvulla:

Sijainti nykyisten valtiorajojen mukaisesti.
s. = syntynyt, v. vihitty, k. = kuollut, m. = mainittu

Valtio	Nimi	Aika ja paikka
Belgia	Marcus de Hielt	s. 1605 Antwerpen
Belgia	Maria de Hielt	s. 1645 Antwerpen
Belgia	Balduinus de Hielt	s. 1605 Antwerpen
Belgia	Adrianus de Hielt	m. 1648 Mariekerke
Belgia	Catharina de Hielt	k. 1734 Antwerpen Sint-Adams
Belgia	Michael de Hielt	s. 1692 Flandern Baasrode
Belgia	Maria Anna d´Hielt	s. 1690 Flandern Baasrode
Belgia	Margaretha d´Hielt	s. 1637 Flandern Hamme
Belgia	Simonis d´Hielt	m. 1662 Flandern Hamme
Belgia	Bartholomeus de Hielt	v. 1638 Londerzeel
Englanti	Joseph Hielt	s. 1689 Gloucester Longney
Englanti	Anthony Hielt	m. 1689 Gloucester Longney
Hollanti	Jefgen Hielt	s. 1648 Amsterdam
Hollanti	Petronella van der Hielt	s. 1669 Amsterdam
Hollanti	Pieter Hielt	m. 1648 Amsterdam
Hollanti	Joannis van der Hielt	m. 1669 Amsterdam
Latvia	Anna Marija Hielt	s. 1661 Jelgava Nurmuiza
Latvia	Hans Georg Hielt	m. 1661 Jelgava Nurmuiza
Latvia	Johan Hielt	m. 1664 Jelgava Nurmuiza
Latvia	Johan Jürgen Hielt	m. 1664 Jelgava Nurmuiza
Ranska	Simon Hielt	vih. 1506 France-Nord Douai
Ranska	Marise Hielt	s. 1665 Haut-Rhin Mertzen
Ranska	Leonard Hielt	k. 1677 Haut-Rhin Mertzen
Ruotsi	Henning Hielt	m. 1721 Bohuslän Valla
Ruotsi	Olof    Hielt	m. 1605 Nya Lödöse
Ruotsi	Olof Olofsson Hielt	m. 1605 Nya Lödöse
Ruotsi	Nils Gustavsson Hielt	m. 1637 Göteborg
Ruotsi	Lars Nilsson Hielt	m. 1653 Göteborg
Ruotsi	Nils Larsson Hielt	m. 1666 Göteborg
Ruotsi	Abraham   Hielt	m. 1680 Tålanda
Ruotsi	Olof Persson Hielt	s. 1675 Sunne Bräcke
Ruotsi	Märet Olofsdotter Hielt	s. 1707 Sunne Bräcke
Saksa	Sibilia Hielt	m. 1694 Baden Görwihl
Saksa	Johann Peter Hielt	s. 1664 Hessen Odersberg
Saksa	Johann Jost Hielt	s. 1630 Hessen Odersberg
Suomi	Niels Hielt	s. 1678 Turku
Suomi	Johan Hielt	s. 1680 Turku
Suomi	Börjel Björnsson Hielt	m. 1675 Turku