Alajärven kappalaisen vaali 1841

 

Alajärven kirkko (rak. 1841)

   Alajärven kappalainen Jakob Cuhlberg kuoli vuonna 1839 73-vuotiaana. Säädösten mukaisesti hänen leskellään alkoi ns. armovuosi, jonka aikana hän sai nauttia edesmenneen miehensä virkaeduista ja sai asua kappalaisen virkatalossa Kaupinniemessä.

   Papin tehtävät järjestettiin väliaikaisesti siten, että Kurusta tuli kappalaisen apulainen Anders Hellén Alajärvelle armovuoden saarnaajaksi. Hän ehti hoitaa tointa vuoden verran ennen kuin kuoli yllättäen vain 35-vuotiaana maaliskuussa 1840. Uudeksi armovuoden saarnaajaksi saatiin Isokyröstä Johan Fredrik Reinius.

   Samaan aikaan Alajärvellä rakennettiin uutta kirkkoa, joka otettiin käyttöön maaliskuussa 1841. Turun tuomiokapituli ryhtyi toimeen kappalaisen viran täyttämiseksi ja asetti huhtikuussa 1841 kolme hakijaa suosittamaansa järjestykseen.

1 - Teuvan sijaiskirkkoherra ja armovuoden saarnaaja Berndt Gustav Ringbom
2 - Karvian kappalainen Anders Gustav Cajanus.
3 - Laihian pastorin apulainen Karl Wilhelm Hjelt

Åbo Underrättelse 14.4.1841

 

   Huomio kiinnittyy siihen, että Hjelt ei vielä täyttänyt kappalaisen viran edellytyksiä. Päinvastoin kuin kahdella ensimmäiselle sijalle asetettua häneltä puuttui pastorin tutkinto (pastoraalitutkinto). Ottaen huomioon tuon ajan olosuhteet Suomen kirkon piirissä, Karl Wilhelm Hjeltillä oli ainakin yksi etu puolellaan; hän ei ollut mikään herännäispappi. Kirkon ja herännäisyysliikkeen välit olivat huonoimmillaan. Esimerkiksi herännäisliikkeen johtohahmo Niilo Kustaa Malmberg oli pidätetty Kalajoen papin virantoimituksesta puoleksi vuodeksi luvattomien hartausseurojen pitämisen takia.

   Karl Wilhelm Hjelt oli syntynyt vuonna 1808 Turussa, jossa hänet vihittiin papiksi 1831. Samana vuonna hän aloitti työt Laihian kirkkoherra Johan Stenbäckin apulaisena. Karl Wilhelm piti päiväkirjoja, joista vuoden 1835 kirja on säilynyt jälkipolville. Päiväkirja on hyvin yksityisluonteinen, siihen hän on kirjoittanut melkein kaikesta muusta kuin työstään. Karl Wilhelm osallistui täysin rinnoin Laihian pienen säätyläisjoukon ajanviettoon ja seurusteluun. Miesseurassa vietettiin pitkiä iltoja ja öitä alkoholia nauttien ja kulloisenkin säätyläistalon piikoja vikitellen. Kuvaava on tapaus, jossa talon pääpiika keskeytti piikoihin kohdistuneet lähentelyt ajamalla koko miesporukan pakkasyönä pihalle. Kirkkoherra Stenbäckillä oli kaksi tytärtä, Sophia ja Charlotta. Karl Wilhelm oli toivottomasti rakastunut 22-vuotiaaseen Charlottaan, mutta ei saanut tunteilleen vastakaikua. Monen päivän kohdalle nuori pappi oli kirjoittanut ”Charlotta oli taas kylmä minua kohtaan”. Karl Wilhelm yritti saada vanhempaa siskoa Sophiaa avukseen Charlottan mielen muuttamiseksi, mutta turhaan. Sen sijaan Sophia pyysi Karl Wilhelmiä unohtamaan ihastuksensa. Mahtaneeko asioilla olla yhteyttä, mutta molemmat Stenbäckin tyttäret avioituivat ja muuttivat pois Laihialta vähän ennen kuin Karl Wilhelm Hjelt jätti hakemuksensa Alajärven kappalaiseksi alkuvuonna 1841.

   Alajärvellä kappalaisen vaalin järjestelyt käynnistyivät kesällä 1841. Vaalin toimitusmieheksi oli määrätty Nurmon kappalainen Johan Tamlander. Vaalilautakunnan sihteeriksi valittiin notaari B.C. Hildin ja jäseniksi kirkkoväärtti Juho Pietarinpoika Pynttäri, seksmanni Matti Heikki Juhonpoika Puumala, seksmanni Matti Aaponpoika Juutlaukkonen ja talonpoika Erkki Erkinpoika Levijoki.

   Ensimmäiseksi laadittiin vaaliluettelo kappalaisen vaalissa äänioikeutetuista. Tuon ajan papin vaaleissa äänioikeus oli rajattu henkilöihin, jotka omistivat maata pitäjässä. Kullakin maanomistajalla oli käytettävissään manttaalilukuansa vastaava määrä ääniä. Vaaliluettelo vahvistettiin elokuun 7. päivänä. Se on siitä mielenkiintoinen asiakirja, että se antaa tarkan ja sillä hetkellä ajan tasalla olevan kuvan Alajärven pitäjän maanomistussuhteista. Ajan tasalla pitämistä kuvaa se, että luetteloon tehtiin vielä ennen varsinaista vaalipäivää omistusolosuhteissa tapahtuneita muutoksia. Kaupinniemessä asuva kappalaisen leski Johanna Cuhlberg oli armovuotensa perusteella oikeutettu käyttämään pappilan ja sen maitten mukaista äänimäärää. Hän kuitenkin kuoli vaaliluettelon valmistumisen jälkeen elokuun lopulla ja uudeksi seurakunnan maitten äänten käyttäjäksi tuli Kaupinniemen virkatalossa asuva armovuoden saarnaaja Johan Reinius. Vaaliluetteloon merkittiin 184 henkilöä, joista 20 oli leskiemäntiä. Äänioikeutetuilla oli käytössään yhteensä 23 ¾:n manttaalin äänimäärä. Asiakirjasta ilmenee selvästi Alajärven yksityismaitten tasainen jakautuminen talonpoikien kesken. Ei ollut kartanoita eikä joukosta erottuvia suurtalonpoikia. Vaimot, naimattomat naiset, perintötilojen torpparit, kruununtorpparit, rengit ja piiat eivät sen sijaan päässet valitsemaan itselleen sananjulistajaa. 

   Kappalaisen vaali määrättiin pidettäviksi sunnuntaina 12. päivänä syyskuuta 1841. Sitä ennen kunkin kolmen ehdokkaan oli vuorollaan käytävä Alajärvellä pitämässä jumalanpalvelus ja siihen liittyvä vaalisaarna. Todennäköisesti seurakuntalaisilla oli tällöin muutenkin mahdollisuus tutustua näihin miehiin.

   Vaalipäivänä 12.9.1841 Alajärven seurakunta kokoontui jumalanpalvelukseen vasta puoli vuotta käytössä olleeseen uuteen kirkkoonsa. Jumalanpalveluksen jälkeen alkoi kappalaisen vaalin toimitus. Vaalin kulkua voi seurata toimitusmies Tamlanderin laatimasta pöytäkirjasta (vapaasti suomennettuna):

   Pöytäkirja pidetty Lappajärven pastoraatin Alajärven kirkossa vaalipäivänä 12. syyskuuta 1841.

   #1 Päättyneen jumalanpalveluksen ja tilaisuuteen kuuluvan puheen jälkeen seurakunnan äänioikeutetuille jäsenille on tietoon saatettu, että kappalaisen vaali tullaan suorittamaan heidän kirkossaan ja samalla pyydettiin ilmoittamaan mahdolliset viimeiset korjaukset ja muutokset seurakunnan puolesta, jotta kohta käynnistyvä toimitus voidaan suorittaa keskeytyksettä.

   #2 Ilmoitettiin, että Erkki Erkinpoika Kyrölahti on siirtänyt maatilansa Alajärvi no7 Erkki Tuomaanpojalle.

   #3 Niin ikään merkittiin, että edellä mainitussa kylässä maatilan no29 omistaja on Erkki Juhonpojan sijaan Hermanni Simonpoika ja äänioikeus kuuluu hänelle. 

   #4 Luettiin kyseenä olevan päivän protokolla ja käytettävä vaaliluettelo ja aloitettiin äänestys. Lisäksi huomautettiin, että ehdokkaitten kaikkien lähisukulaisten kuten myös kaikkien kruunun virkamiesten tulee 5.7.1739 annetun Kuninkaallisen ohjeen ja 9.12.1741 annetun Kuninkaallisen kirjeen mukaisesti poistua kirkosta ja olla mitenkään sekaantumatta käynnissä olevaan toimitukseen.

   #5 Sen jälkeen kirkkoväärtti, seksmannit sekä joitakin vanhimpia seurakuntalaisia kutsuttiin sakaristoon valvomaan äänestyksen asiaankuuluvaa kulkua. 

   6# Lopuksi luettiin vaaliluetteloon merkitty vaalin lopputulos sekä tiedotettiin, että mahdolliset valitukset on 4. päivään lokakuuta kello 12 mennessä jätettävä kirjallisesti Turun Korkea-arvoiselle Tuomiokapitulille. Tähän seurakunnan jäsenet vastasivat hyväksyvänsä käydyn vaalin tuloksen antamalla siunauksensa sekä virrenveisuulla. 

Seurakunnan puolesta
Juho Pietarinpoika Pynttäri, kirkkoväärtti Matti Matinpoika Höri, lautamies
Jaakko Matinpoika Antila Matti Matinpoika Orava

Johan Tamlander, toimitusmies B.C. Hilding, vaalinotaari

   Vaaliluetteloon oli lisätty kullekin ehdokkaalle Ringbom, Cajanus ja Hjelt omat sarakkeensa. Kunkin äänestäjän käytössä oleva manttaalimäärä merkittiin hänen valitsemansa ehdokkaan sarakkeeseen. Äänestyksen jälkeen luetut ehdokkaitten saamat äänimäärät olivat:

   Ringbom 9/16 manttaalia 2,7 %
   Cajanus 1 103/120 manttaalia 9,1 %
   Hjelt 18 43/480 manttaalia 88,2 %

   Äänestysprosentti oli korkea: henkilöistä laskettuna 92,4 % ja manttaaleista laskettuna 86,7 %.

Vaikka Karl Wilhelm Hjelt oli näin valittu kappalaiseksi, häneltä puuttui vielä virkaan vaadittava pastoraalitutkinto. Tuomiokapitulin vahvistuskirjeessä hänet nimitettiin 1.10.1841 Alajärven kappalaisen virkaan, mutta määrättiin ottamaan virka vastaan vasta 1.5.1842. Karl Wilhelm jatkoikin papin töitä Laihialla vielä parin kuukauden ajan kunnes tuomiokapituli joulukuussa myönsi hänelle virkavapaata pastorin tutkinnon suorittamiseen siihen asti kun työt Alajärvellä alkavat. Lisäksi tuomiokapituli määräsi Johan Reiniuksen jatkamaan Alajärvellä välivuoden saarnaajana siihen saakka kunnes Hjelt alkaa hoitaa kappalaisen virkaansa.

   Pastorintutkintoa suorittavan oli käytävä tuomiokapitulin jäsenten kuulusteltavana, tässä tapauksessa Turussa. Lisäksi oli jätettävä tutkielma jostakin teologisesta aiheesta. Karl Wilhelmin vuonna 1842 painettu tutkielma oli nimeltään Theses pro venia examen subeundi pastorale (Teesejä pastoraalisen kokeen suorittamisluvan saamiseksi). Hyväksytystä tutkinnosta annettiin todistus, joka antoi oikeuden hakea vakinaisen papin virkaa. Karl Wilhelmin tapauksessa asiat etenivät päinvastaisessa järjestyksessä.

   Hjeltin Laihialla suorittama viimeinen kirkollinen toimitus oli 19.12.1841 pidetty kastetilaisuus. Sen jälkeen ei ole tiedossa, missä hän liikkui ja asui ennen virkaan astumistaan toukokuussa 1842. Laihian ja Alajärven kirkonkirjoista asia ei selviä; niistä puuttuvat tavanomaiset lähtö- ja tuloilmoitukset hänen kohdallaan eikä Alajärven kirkonkirjoissa ole hänestä mitään muutakaan merkintää ennen kappalaisen virkaan astumista. Laihialla vuoden 1842 henkikirjat laadittiin joulukuun 1841 tilanteen mukaan eikä Karl Wilhelm Hjeltiä näy niissä enää. Ei häntä näy vastaavassa henkikirjassa Alajärvelläkään. Siellä hän ilmestyy ensimmäisen kerran vuoden 1843 henkikirjaan, joka on laadittu marraskuun 1842 tilanteen mukaan. Toisin sanoen Hjeltin olinpaikka ei näy asiakirjoissa joulun 1841 ja huhtikuun 1842 välisenä aikana. Voisi olettaa, että hän on virkavapautensa alussa muuttanut aivan joulun alla Alajärven pappilaan, jossa palvelusväen lisäksi asui vain saarnaaja Reinius, perheetön hänkin. Sinnehän Hjelt ja hänen tuleva vaimonsa joka tapauksessa asettuisivat vakituisesti asumaan. Pastorintutkinnon vaatimat käynnit Turussa alkuvuodesta 1842 ovat ilmeisesti olleet niin lyhytaikaisia, etteivät ne ole jättäneet jälkiään Turun kirkonkirjoihin tai henkikirjoihin.

   Toukokuussa 1842 kappalainen ja varapastori Karl Wilhelm Hjelt alkoi sitten hoitaa virkaansa Alajärvellä. Hän alkoi myös tarmokkaasti valmistella tulevan puolisonsa saapumista Alajärvelle ja Kaupinniemen pappilaan. Kyseessä oli Laihian kruununvoudin tytär Ottiliana Wilhelmina Allén. Kruununvouti Isac Allén kuului samaan Laihian pieneen säätyläisjoukkoon kuin Karl Wilhelmkin. Ottiliana oli kaksitoista vuotta Karlia nuorempi. Karl kyllä mainitsi Ottilianan joitakin kertoja jo vuoden 1835 päiväkirjassaan, mutta vain ohimennen, olihan Ottiliana silloin vasta 13-vuotias tyttö. Varmaan Ottiliana myöhemminkin jäi Stenbäckin tyttärien varjoon ainakin siihen saakka kun nämä löysivät omat tulevat aviomiehensä.

   Ennen vihkimistä oli kuitenkin pappila laitettava kuntoon Ottilianaa varten. Tässä tarkoituksessa pidettiin heinäkuun 4. päivänä perusteellinen katselmus, jossa Hjelt kävi yhdessä 11 katsastusmiehen kanssa läpi kaikki pappilan rakennukset ja niitten vaatimat korjaukset. Katsastuspöytäkirja on siitä mielenkiintoinen, että siihen on tarkasti kirjattu Kaupinniemen senhetkinen rakennuskanta. Tässä tiivistelmä vapaasti suomennettuna:

1§ Uusi riihi - lattia ja uuni korjattava samana kesänä. Kokonaan uusi riihi rakennettava ensi vuonna.
2§ Vanha puuliiteri, vanha riihi ja vanha työvaja - osittain vielä käyttökelpoisia, liiteri uusittava lähivuosina
3§ Vanhan puuliiterin vieressä sijaitseva aitta - lattia korotettava irti maasta, katto uusittava ja järven puoleinen seinä päällystettävä laudoilla.
4§ Aitta edellisen aitan vieressä - purettava ja uusi rakennettava.
5§ Talli - se seinä, josta jätteet heitetään ulos, on laudoitettava, samoin lattia korjattava joistakin kohtaa syksyllä.
6§ Vanha talli -
7§ Lampola - ei lisää vuohia ennen kuin lampola on syksyllä siirretty sopivampaan paikkaan ja lattiaa korotettu.
8§ Viinanpolttovaja (Brännhus) - lattia, katto ja liesi uusittava.
9§ Ruoka-aitta - seuraavana keväänä siirrettävä lähemmäs lampolaa, jolloin katto ja lattia uusittava samoin kuin rakennettava sen yhteyteen uusi välinevaja.
10§ Sauna - kiuas uusittava heti samana kesänä. Lattia, lauteet ja katto uusittava.
11§ Kaivo - luukku uusittava syksyllä uudesta ja kunnollisesta puutavarasta.
12§ Rakennus (päärakennus?) - keväällä tarvitaan kattoon laudoitus, tarvitaan uusi kaakeliuuni, lattia ja välikatto. Kivijalka rapattava.
13§ Huoneet - pitää keväällä tai ensi kesänä (brakslas?) ja maalattava.
14§ Tuvan lattia - syksyllä avattava ja laitettava uudet fyllingit sekä korjattava mitä alta eteen tulee.
15§ Pellot - puut ja pensaat raivattava

16§ Peltoladot - kurjet (kurkihirret?) vedettävä talvella ja keväällä katot uusittava
17§ Pellot - Koska kappalaisen talossa ei ole manttaalilukua vastaavaa määrää peltoalaa, katsastusmiehet esittävät, että syksyllä on viiden tynnyrinalan alue muokattava pelloksi ja ojitettava.
18§ Kellari - pohja ja katto rakennettava syksyllä.
19§ Vanha rakennus - laitettava kuntoon

   Katselmuspöytäkirja ei vielä tarkoittanut, että kaikki siinä mainitut työt olisivat toteutuneet tai ainakaan ehdotetussa aikataulussa. Seurakunnan varat olivat varmaan vielä vaatimattomat vuotta aikaisemmin valmistuneen uuden kirkon jäljiltä. Seuraavaksi katselmuspöytäkirjaa käsiteltiin pitäjänkokouksessa, josta löytyy pöytäkirja. Näyttää siltä, että ehdotettuihin korjauksiin suhtauduttiin myötämielisesti, mutta keskustelua käytiin aikataulusta, jota monet halusivat pidentää muutamalla vuodella. Korjausten lopullisesta toteutumisesta ei ole tallella asiakirjoja.

   Jotakin valmista Kaupinniemessä kuitenkin ehdittiin varmaan saada aikaiseksi ennen kuin Karl Wilhelm Hjelt matkusti Laihialle, jossa hänet ja Ottiliana Allén vihittiin lokakuun 27. päivänä 1842. Karl Wilhelmin kaksoissisko Sophia Hjelt oli Turusta muuttanut veljensä luo Alajärvelle, joten Kaupinniemessä näkyi todennäköisesti myös naisen jälki, kun vastavihitty rouva Ottiliana Hjelt saapui uuteen kotiinsa.

   Loppuelämänsä Karl Wilhelm ja Ottiliana Hjelt elivät Etelä-Pohjanmaalla. Heidän jälkeläisistään muodostui laaja Hjelt-suvun eteläpohjalainen haara.

---------------
Lataa pdf-muodossa täältä.
---------------

Annaliisa Hjelt: Isän suku, Ottiliana Wilhelmina Allénin ja Karl Wilhelm Hjeltin esivanhempien ja jälkeläisten vaiheita, 2007.
Alajärven seurakunnan arkisto:
   Kappalaisen vaalin vaaliluettelo 1841
   Vaalitoimituksen pöytäkirja 12.9.1841
   Alajärven pappilan katselmuspöytäkirja 4.7.1842
Vaasan läänin henkikirjat 1842 (Va36:p709)
Vaasan läänin henkikirjat 1843 (Va37:p1094)

Mestari Willem Vaasa-kuninkaiden palveluksessa

 (Lataa pdf täältä)

   Seppo Perälä selvitti perusteellisesti vuonna 2001 kirjoittamassaan tutkimuksessa Hjelt-sukuyhteisön yhteisiä esivanhempia (Sukupuusta sorvattua: Niclas Hjeltin ja Margaretha Caloanderin esivanhemmat). Sen jälkeen on arkistojen digitointi eri maissa edennyt suurin askelin minkä seurauksena Hjelttien esivanhempia on löytynyt lisää etupäässä Suomen ulkopuolelta.

   Eräs heistä on alankomaalainen Willem Boy, joka syntyi noin vuonna 1520 Mechelen kaupungissa Brabantin herttuakunnassa. Hän opiskeli taidemaalausta, kuvanveistoa ja arkkitehtuuria Antwerpenin Pyhän Luukkaan killassa ja suoritti mestarin arvon vuonna 1553. Elämänsä aikana hän ehti palvella kolmea ensimmäistä Vaasa-kuningasta kuvanveistäjänä ja arkkitehtina.

 

        

Sarkofagi

   Vuonna 1558 Willem Boy aloitti Kustaa Vaasan palveluksessa palkkanaan 200 hopeataaleria, viljaa ja elintarvikkeita sekä hovipuku. Kuningas kuoli kaksi vuotta myöhemmin, mutta Willem Boy säilytti asemansa myös Eerik XIV:n hovissa. Mestari Willem oli ilmeisesti saavuttanut nuoren kuninkaan luottamuksen, koska Eerik antoi hänelle tehtäväksi valmistaa majesteetillinen sarkofagi isänsä haudalle Uppsalaan. Tehtävä todettiin mahdottomaksi toteuttaa maassa, jossa ei ole valkoista marmoria ja jossa taidepronssin valanta oli lähes tuntematonta. Niinpä helmikuussa 1562 Boy lähtikin työskentelemään Antwerpeniin mukanaan 600 riikintaaleria.

    Sarkofagin suunnittelu ja valmistaminen kohtasivat suuria vaikeuksia ja työt edistyivät hitaasti ja olivat pitkiä aikoja keskeytyksissä. Kuuden vuoden jälkeen vuonna 1568 syttyi Alankomaiden itsenäisyystaistelu eli 80-vuotinen sota ja mestari Willem joutui elämään keskellä sodan hirvittävimpiä tapahtumia. Vuonna 1572 espanjalaiset joukot Alban-herttuan johdolla valtasivat Willemin kotikaupungin Mechelenin lähellä Antwerpenia. Sotilaat päästettiin valloilleen kaupunkiin kolmen päivän ajaksi tappamaan, raiskaamaan ja ryöstämään (lue tästä).

   Neljä vuotta myöhemmin sama tapahtui Antwerpenissa. Kaupunki koki Alankomaitten historian suurimman joukkomurhan, josta se ei koskaan toipunut. Hävitysten jälkeen Antwerpenin asema Alankomaitten talous-, rahoitus- ja kulttuurikeskuksena siirtyi Amsterdamille.

 

Verilöyly Antwerpenissa 1576. (Museum Aan de Stroom)

   Mestari Willemin rahaongelmat aiheuttivat useamman vuoden kestäneen keskeytyksen sarkofagin valmistuksessa. Hän oli velkaantunut 1000 taalerin verran ja velkakirjat olivat päätyneet antwerpenilaisen leskirouvan Elisabet Comperiksen käsiin. Elisabet-rouvan vaatimuksesta kaupungin maistraatti päätti asettaa työn alla olevan sarkofagin takavarikkoon rouvan lainan vakuudeksi. Willem Boy kääntyi Juhana III:n puoleen, joka raivostui, kun sai kuulla kauppakaupungin porvarien käsittelevän isänsä monumenttia kuin mitä tahansa kauppatavaraa. Kuningas vaati Alban herttuaa ja Ruotsissa toimivia alankomaalaisia kauppiaita vaikuttamaan Antwerpenin raatiin, joka lopulta peruikin sarkofagin takavarikon.

  

   Viimein vuonna 1583, kaksikymmentäkolme vuotta Kustaa Vaasan kuoleman jälkeen, sarkofagi saatiin sijoitettua Uppsalan tuomiokirkkoon. Kuninkaan vierelle on kuvattu hänen 1. puolisonsa Katarina Sachsen-Lauenburg ja 2. puoliso Margaretha Leijonhufvud.

 

Kustaa Vaasan sarkofagi Uppsalan tuomiokirkossa: 

 

   Mestari Willem valmisti sarkofageja myös Juhana III:n perheelle. Juhana ja Katarina Jagellonica olivat neljän vuoden ajan olleet Eerik XIV:n vankeina Gripsholmin linnassa. Vuonna 1564 heille syntyi siellä tytär Isabella, joka kuoli vankeusaikana vain puolitoistavuotiaana. Hänet haudattiin Strängnäsin tuomiokirkkoon, mutta mestari Willemin rakentama sarkofagi valmistui vasta Juhanan tultua kuninkaaksi.

   Katarina Jagellonican kuoltua vuonna 1583 Juhana III teetti mestari Willemilla sarkofagin Uppsalan tuomiokirkkoon.

 

Tre Kronor

   Juhana III:n useista rakennussuunnitelmista kaikkein tärkein oli Tukholman kuninkaanlinnan uudistaminen. Siitä tuli kohokohta myös mestari Willemin elämään 16 vuoden ajan. Linnan rakentaminen takelteli aluksi epäpätevien ja korruptoituneitten päälliköitten takia. Vaikeuksia koitui myös siitä, että Juhana kuvitteli olevansa päteväkin arkkitehti. Vuonna 1576 remmiin astui mestari Willem, jota vuodesta 1577 alkaen kutsuttiin Tukholman linnan arkkitehdiksi. Rakennustöistä ei ole jäänyt dokumentteja, mutta valmiista linnasta on olemassa kuvauksia. Vuonna 1590 kuninkaallinen perhe muutti valmiiseen linnaan.

   Linnaa kutsutaan nimellä Tre Kronor sen 77-metriä korkean päätornin huipulle asennettujen kolmen kullatun kruunun mukaan. Mahtava rakennuskokonaisuus ei käsittänyt pelkästään kuninkaanlinnaa, vaan sinne oli sijoitettu Ruotsin valtakunnan muutkin keskeiset elimet. Linnaan saavuttaessa tultiin ensin muurin, vallihaudan ja itäportin kautta etupihalle, josta kaareva käytävä johti suurelle sisäpihalle. Sen pohjoiskulmassa sijaitsi linnan kirkko ja länsireunalla kolmikerroksinen kuninkaallisen perheen asuinrakennus. Itäreunan rakennuksessa sijaitsivat valtakunnan keskushallinnon elimet: valtakunnan kirjasto ja arkisto, hallintokollegiot ja erilaiset virastot. Etelän suunnalla oli käynti kolmannelle sisäpihalle, jota hallitsi Tre Kronor-torni. Linnan useat rakennukset eivät muodostaneet mitään harmonista kokonaisuutta, mutta ympäristöään hieman korkeammalla sijaitsevana suurena rakennusmassana se oli aikalaisten mukaan vaikuttava näky. Sata vuotta myöhemmin 7. päivänä toukokuuta1697 koko linna tuhoutui valtavassa tulipalossa.

 

Tre Kronor. (Öljymaalaus 1661, Govert Camphuysen)

 

   Muita Willem Boyn suunnittelemia julkisia rakennuksia olivat mm. Juhana III:n rakennuttama Pyhän Jaakobin kirkko Tukholmassa, Svartsjön linna ja Katarina Jagellonicalle rakennettu kuninkaallisen perheen kesäasunto Drottningholm. Yksi kuriositeetti oli Riddarholmin kirkon torni. Juhana III halusi lisätä torniin korkean, terävän kärjen (spira), jonka suunnittelun hän antoi mestari Willemin tehtäväksi. Puisen, kuparilla päällystetyn kärjen pituudeksi tuli 66 metriä eli koko tornin korkeus oli hieman nykyistä suurempi. 

 

Riddarholmin kirkko 1630-luvulla.
Tornin kärki Willem Boyn suunnittelemassa muodossa.

            Perhe

   Willem Boy vihittiin leskirouva Margareta Larsdotterin kanssa noin 1574-76. Margaretan ensimmäinen puoliso oli rahapajan sihteeri Martin Myntskrivare, jonka Erik XIV oli tapattanut ja takavarikoinut hänen omaisuutensa. Kuten Willem Margaretakin oli Juhana III:n aikana hovin palveluksessa vastaten kuninkaanlinnan kotitaloustavaroista ja liinavaatteista (åldfru). Willem Boy kuoli vuonna 1592 huhtikuun 19. päivän ja marraskuun 29. päivän välisenä aikana. Hänet haudattiin Riddarholmin kirkkoon.

   Willemillä ja Margaretalla ei ollut lapsia. Sen sijaan mestari Willemillä oli ennen avioliittoa syntynyt tytär, jonka äitiä ei tunneta. Katarina-niminen tytär oli syntynyt vuonna 1564 Willemin asuessa Antwerpenissä. Katarina meni naimisiin flanderilaisen aatelisen Lucas van Qvickelbergin kanssa, joka toimi korukauppiaana Tukholmassa ja oli kuninkaallinen arkkitehti. Heistä jatkuu jälkeläislinja Hjelt-sukuun seuraavasti:

I Willem Boy (* n. 1520 Mechelen) & NN

II Katarina Boy (* 1564 Antwerpen) ∞ Lucas van Qvickelberg

III Maria von Qvickelberg (* 1582 Tukholma) ∞ Hans Gubbertz

IV Catharina Gubbertz (*1601 Tukholma) ∞ Balthazar Wernle

V Magdalena Wernle (* 1632 Turku) ∞ Jost Schultz

VI Niclas Schulz (* 1660 Turku) ∞ Margaretha Wittfooth

VII Margaretha Schultz (* 1689 Turku) ∞ Hans Schele

VIII Margareta Schele (* 1707 Turku) ∞ Carl Siercken

IX Margaretha Siercken (* 1730 Turku) ∞ Carl Caloander

X Margaretha Caloander (* 1754 Turku) ∞ Niclas Hjelt

---------------------------------

Lähteitä:

Sandén, Gudrun: Vilhelm Boy. Upplands-Bro Kulturhistoriska Forskningsinstitut, 2000.

Nordisk Familjebok 1905: Boy, Willem.

Willem Boy - peintre. sculpteur, architecte, Bulletin du Cercle archéologique, littéraire et artistique de Malines (Volume 20), 1889.

Wikipedia: Willem Boy.

Sankarien jäljillä

    Hjelt-nimi tuli suvussamme käyttöön vasta 1700-luvun puolivälissä. Sitä ennen esivanhempamme Turussa käyttivät nimeä Hielt. Sama sukunimi oli kolmen sukupolven ajan käytössä Göteborgissa eläneillä esivanhemmillamme 1600-luvun alkupuolella. Tämä nimikäytäntö sopii täysin yhteen ruotsin kielen sankaria tarkoittavan sanan hjälte etymologian kanssa.

      helt -> hielt -> hjelt -> hjälte

      Tå Dauid thet hörde, sende han Ioab tijt medh hela the hieltars häär. (1541)
      (Kun David sen kuuli, lähetti hän Joabin sinne ja koko sankarien sotajoukon.)

   Koska sukumme hollantilainen alkuperä on kovasti kiinnostava asia, niin lienee syytä tutkia minkälainen on hollannin kielen sankaria tarkoittavan sanan held etymologia ja onko sillä yhtymäkohtia hielt-sanaan. Ennen 1500-luvun puoliväliä ei ollut mitään yhtenäistä hollannin puhe- eikä kirjakieltä. Alankomaissa sanotaan 1150 – 1550 olleen käytössä ns. keskihollannin kieli (middelnederlandisch), mutta se ei kuitenkaan ollut varsinainen kieli, vaan yhteisnimitys muinaishollannin jälkeen nykyisen hollannin kielen levinneisyysalueella puhutuille länsigermaanisille murteille. Niillä ei ollut yhteistä kirjakieltä, mutta niiden kaikkien keskinäinen ymmärrettävyys oli erittäin suuri.

   Hielt ei ollut Alankomaissa yleisin sankaria tarkoittava sana, vaan enemmän käytettiin sen variantteja eri murteissa: helet, heelt, heilt, hilt, helt. Yleisin niistä oli helt, josta kehittynyt held otettiin mukaan nykyiseen hollannin kieleen. Oheisessa kartassa on esitetty ne kolme keskihollannin murretta, joista löytyy tämä harvinainen sankaria tarkoittava sana hielt: hollandsin murre nykyisen Hollandin provinssin alueella sekä etelä-brabant ja flaami nykyisen Belgian alueella. Näissä murteissa tapahtui sellainen muutos, että diftongi /ee/ vaihtui muotoon /ie/. Esimerkiksi steen (kivi) --> stien joten analogisesti heelt (sankari) --> hielt. 1500-luvun puolivälin jälkeen, kun eri murteet yhdistettiin nykyiseksi hollannin kieleksi (Nederlandse standaardtaal) sanamuoto hielt jäi monien muitten murresanojen tavoin historiaan.

   Nykyhollannin held (sankari) etymologia on siis jotenkin tämän näköinen:

                     helt -- > held
      helet -->
                     heelt --> hielt (†)

      Ende God gaf hem den zege so groot, 
      Dat hi die meerre hielt slouch doot. (runosta v. 1283)
      (Ja Jumala hänelle niin suuret voimat antoi,
      ett' hän suuremman sankarin vainaaks’ kaatoi.)

   Myös erisnimenä sanan Hielt käyttö Alankomaissa väheni ja lähes loppui. Olen löytänyt vain 38 Hielt-nimistä henkilöä 1600-luvulta eri puolilta Eurooppaa (katso täältä). Lähteinä ovat GeneaNet (yli kolme miljardia henkilötietoa ympäri maailmaa) ja ArkivDigital (21 miljoonaa tietoa syntyneistä, kuolleista ja perukirjojen henkilöistä Ruotsissa). Silloiseen Alankomaihin heistä sijoittuu 15, kaikki em. kolmelle murrealueelle. Heihin voisi kyllä lisätä Göteborgin alueella eläneet seitsemän Hielt-nimistä, jotka todennäköisesti olivat lähtöisin Alankomaista. Alankomaalaisista kiinnittyy huomio kymmeneen henkilöön, jotka ovat eläneet pienellä alueella Antwerpenissa ja sen lähistöllä (ks. kartta).

 Tietokannat eivät tietenkään ole kattavia, mutta Hielt-nimen harvinaisuudesta saa jonkinlaisen käsityksen, kun sitä vertaa sen varianttiin Helt-nimeen. Sen käyttäjiä löytyy 1600-luvulta ja sitä ennen yhteensä 1.400 henkilöä ja kyseisiltä murrealueilta 985. Esim. laivuri Roluf Helt, jota on käsitelty blogiartikkeleissa täällä ja täällä. On myös tapauksia, joissa sama henkilö on käyttänyt sekä Hielt- että Helt-sukunimeä, joka on pidettävä mielessä tutkimuksissa.

Hielt / Hjelt-nimiset henkilöt 1600 – 1850 

--------------------------------------

Titia Schuurman ja Norman Langerak, kiitos saamastani avusta hollannin kielen kiemuroihin.

Lähteet:
Geneanet. Sukututkijoita palveleva yli 3 miljardin henkilön tietokanta.

ArkivDigital. Ruotsalaisia seurakunta-arkistoja ja perukirjoja. Digitoitu henkilöhakemisto 20 milj. henkilöstä.

Svenska Akademiens Ordbok. Ruotsin kielen etymologinen sanakirja.

Digitale bibliotheek voor de Nederlandse letteren. Hollantilaisen kirjallisuuden digitaalinen kirjasto.

Middelnederlandsch woordenboek. Instituut voor de Nederlandse taal. Keskihollannin kielen (1250-1550) etymologinen sanakirja.

Wikipedia: Middle Dutch Perusteellisin ja laadukkain keskihollannin kieltä käsittelevistä artikkeleista.

---------------------------------------
Liite:

Hielt-nimisiä 1600-luvulla:

Sijainti nykyisten valtiorajojen mukaisesti.
s. = syntynyt, v. vihitty, k. = kuollut, m. = mainittu

Valtio	Nimi	Aika ja paikka
Belgia	Marcus de Hielt	s. 1605 Antwerpen
Belgia	Maria de Hielt	s. 1645 Antwerpen
Belgia	Balduinus de Hielt	s. 1605 Antwerpen
Belgia	Adrianus de Hielt	m. 1648 Mariekerke
Belgia	Catharina de Hielt	k. 1734 Antwerpen Sint-Adams
Belgia	Michael de Hielt	s. 1692 Flandern Baasrode
Belgia	Maria Anna d´Hielt	s. 1690 Flandern Baasrode
Belgia	Margaretha d´Hielt	s. 1637 Flandern Hamme
Belgia	Simonis d´Hielt	m. 1662 Flandern Hamme
Belgia	Bartholomeus de Hielt	v. 1638 Londerzeel
Englanti	Joseph Hielt	s. 1689 Gloucester Longney
Englanti	Anthony Hielt	m. 1689 Gloucester Longney
Hollanti	Jefgen Hielt	s. 1648 Amsterdam
Hollanti	Petronella van der Hielt	s. 1669 Amsterdam
Hollanti	Pieter Hielt	m. 1648 Amsterdam
Hollanti	Joannis van der Hielt	m. 1669 Amsterdam
Latvia	Anna Marija Hielt	s. 1661 Jelgava Nurmuiza
Latvia	Hans Georg Hielt	m. 1661 Jelgava Nurmuiza
Latvia	Johan Hielt	m. 1664 Jelgava Nurmuiza
Latvia	Johan Jürgen Hielt	m. 1664 Jelgava Nurmuiza
Ranska	Simon Hielt	vih. 1506 France-Nord Douai
Ranska	Marise Hielt	s. 1665 Haut-Rhin Mertzen
Ranska	Leonard Hielt	k. 1677 Haut-Rhin Mertzen
Ruotsi	Henning Hielt	m. 1721 Bohuslän Valla
Ruotsi	Olof    Hielt	m. 1605 Nya Lödöse
Ruotsi	Olof Olofsson Hielt	m. 1605 Nya Lödöse
Ruotsi	Nils Gustavsson Hielt	m. 1637 Göteborg
Ruotsi	Lars Nilsson Hielt	m. 1653 Göteborg
Ruotsi	Nils Larsson Hielt	m. 1666 Göteborg
Ruotsi	Abraham   Hielt	m. 1680 Tålanda
Ruotsi	Olof Persson Hielt	s. 1675 Sunne Bräcke
Ruotsi	Märet Olofsdotter Hielt	s. 1707 Sunne Bräcke
Saksa	Sibilia Hielt	m. 1694 Baden Görwihl
Saksa	Johann Peter Hielt	s. 1664 Hessen Odersberg
Saksa	Johann Jost Hielt	s. 1630 Hessen Odersberg
Suomi	Niels Hielt	s. 1678 Turku
Suomi	Johan Hielt	s. 1680 Turku
Suomi	Börjel Björnsson Hielt	m. 1675 Turku

 

 

 

 

Neljä kaupunkia

 

Lataa pdf muodossa täältä.

   1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa Ruotsin hallussa oli vain pieni n. 20 km pituinen kaistale Pohjanmeren rannikkoa Gävle-joen suulla (kartalla tummennettuna). Pohjoisessa oli Norjaan (eli Tanskaan) kuuluva Bohus-lääni ja etelässä Tanskalle kuuluva Hallandin lääni. Kaupunkeja oli neljä: vuonna 1366 perustettu Älvsborg aivan joen suulla, n. 10 km päässä, Göta- ja Säve-jokien haaraan vuonna 1474 perustettu Nya Lödösen kauppakaupunki ja vuosina 1604-1611 toiminut Kaarle IX:n Göteborg sekä Kustaa II Adolfin vuonna 1621 perustama Göteborg, joka nykyään käsittää kaikkien näitten vanhojen kaupunkien alueet.

   Säilyneissä asiakirjoissa löytyy tietoja tällä alueella eläneistä viidestä Hielt-nimisestä miehestä ajalta 1604-1669; yhteensä 46 asiakirjamainintaa. Alkuperäisissä dokumenteissa nimi on kirjoitettu muodossa Hielt, mutta ruotsalais-hollantilainen tutkija Raimond Veenstra on kirjoituksissaan ”modernisoinut” nimen muotoon Hjelt.

   Kyseiset viisi miestä olivat kahdesta perheestä. Toinen oli kauppias Oluf Hieltin perhe, josta löytyy mainintoja vuosilta 1604-1621. Hänen poikansa Oluf Hielt nuorempi toimi myös kauppiaana. Toinen perhe oli Nils Hieltin käsityöläisperhe, josta löytyy tietoja vuosilta 1616-1669. Myös hänen poikansa Lars Nilsson Hielt sekä pojanpoika Nils Larsson Hielt mainitaan. On mahdollista, että Turun Hieltit/Hjeltit polveutuvat tästä käsityöläisperheestä. Sukuyhteydestä kauppias-Hieltteihin ei sen sijaan ole mitään tietoa. Kaikki Hielt-nimiset henkilöt kuitenkin kiinnostavat, koska tuona aikana heitä ei muualta Ruotsista ole löytynyt. Sen sijaan muutamia löytyy 1500-ja 1600-lukujen Alankomaista lähinnä Flanderista ja Antwerpenin ympäristöstä, mutta ei Gelderlandista.



Kaksi vanhinta kaupunkia

En rekonstruktion av hur Nya Lödöse kan ha sett ut vid slutet av 1500-talet (Wikipedia).Hielt-kauppiaat asuivat kaupungin halki kulkevan Säve-joen pohjoispuolella (vasemmalla). 

   Alankomaitten vapaussodan aikana espanjalaiset joukot karkottivat Flanderin protestantteja Alankomaitten pohjoisosiin ja erityisesti Antwerpenin kukistumisen jälkeen vuonna 1585. Kauppiaita ja käsityöläisiä päätyi 1563 alkaen myös Ruotsiin saakka, Älvsborgiin ja Nya Lödöseen. 1590-luvulla Kaarle-herttua lähetti edustajansakin värväämään hollantilaisia. Älvsborgiin asettui lähinnä laivanrakentajia ja merenkävijöitä ja joukko hollantilaisia kauppiaita sai perustaa kauppapaikan Nya Lödöseen. Vuonna 1599 arvioidaan Nya Lödösen asukasluvun olleen n. 1500, joista kolmannes ulkomaalaisia. Porvareita oli 232, ts. kauppiaita ja porvarioikeudet omaavia käsityöläisiä.

   Nya Lödösessä tiedetään asuneen kolme Hielt-nimistä miestä. Kauppias Oluf Hielt vanhempi asui Hans Engelsmannin ruodussa norr om Säveån ja hän kuului 1600-luvun ensi vuosina kaupungin eniten verotettujen joukkoon. Vuonna 1604 hänen veronsa olivat 14,5 taaleria, mikä oli kuudenneksi suurin kaupungin 285 porvarin joukossa. Hänen poikansa Oluf Hielt nuorempi oli myös kauppias samassa ruodussa. Vuonna 1609 heidän talonsa paloi.

   Vuonna 1639 laaditussa asiakirjassa luetellaan porvareita, jotka ovat asuneet Nya Lödösessä silloin kun Älvsborg oli tanskalaisten panttina eli vuosina 1614-1619. Dokumentti on sikäli mainitsemisen arvoinen, koska edellä mainittujen Hielt-kauppiaitten lisäksi siinä mainitaan Nils Hielt niminen porvari, jonka pojanpoika ja tämän veljenpoika saattavat olla ne, jotka muuttivat Turkuun 1660-luvulla. Niels Hielt oli ilmeisesti käsityöläinen, vaikka ammattia ei ole mainittu.



Kolmas kaupunki

Förslag till stadsplan för Karl IX:s Göteborg. Krigsarkivet.

   Kuninkaaksi tultuaan Kaarle IX alkoi voimakkaasti kehittää Ruotsin ulkomaankauppaa. Ruotsin tuotteilla oli maailmalla kova kysyntä; kuparia, rautaa, tervaa ja puutavaraa. Niitä oli sisämaasta helppo kuljettaa Göta-jokea pitkin Pohjanmeren rannikolle, millä vältettiin tanskalaisten tullimaksut Juutinraumalla. Hollantilaiset olivat kaupankäynnin osaajia ja heillä oli valmiit verkostot ympäri maailmaa. Niinpä kuningas antoikin hollantilaisille tehtäväksi laatia Göta-joen suulle suunnittelemansa uuden kaupungin perustamiskirjan ja privilegiot. Hollantilaisten kauppiaitten rahoittamana kaupunkia alettiin rakentaa pääosin hollantilaisvoimin vuonna 1604 Hisingen saarelle Älvsborgia vastapäätä ja se sai nimen Göteborg. Sen historia jäi vain seitsemän vuoden pituiseksi ja erotuksena nykyisestä Göteborgista sitä on myöhemmin kutsuttu nimellä Kaarle IX:n Göteborg.

   Kuningas hyväksyi kauppiaitten itselleen laatimat hollanninkieliset privilegiot lähes sellaisenaan ja tuloksena oli Ruotsin valtakunnassa poikkeuksellinen kaupunki. Asukkaat saivat kahdenkymmenen vuoden verovapauden, sen hallinto kopioitiin Amsterdamista ja kaupungin johto oli hollantilaisten käsissä. Monet olivat lähtöisin Alankomaitten eteläosista Flanderista ja Brabantista espanjalaisten karkottamina. Antwerpenin kukistuttua vuonna 1585 protestanttiset kauppiaat suuntasivat ensin Amsterdamiin, josta monet siirtyivät myöhemmin Kaarle IX:n Göteborgiin. Hollantilaiset saivat vapaasti harjoitta reformoitua uskontoaan, mikä tiukasti luterilaisessa Ruotsissa ei muualla ollut sallittua. Ainoa kirkko, joka ehdittiin rakentaa, oli reformoiduille. Uskontojen suhteen mentiin vieläkin pitemmälle; privilegioissa mainittiin, että myös kalvinistit ja mennoniitat saivat harrastaa uskoaan, mutta vain kotonaan. Uskonnolliset periaatteet jätettiin syrjään, kun kyseessä olivat kaupalliset edut.

   Vuonna 1611 alkoi Ruotsin ja Tanskan välillä Kalmarin sota, ja tanskalaiset laivat piirittivät Göta-joen suiston. Kesällä tanskalaiset valtasivat Göteborgin ja polttivat sen niin perusteellisesti, ettei jäljelle jäänyt muuta kuin reformoidun kirkon kivijalka nykyisen Göteborgin Färjestadin kaupunginosassa.


Neljäs kaupunki

   Vuonna 1619 Ruotsi sai vallatut alueet takaisin isoja lunnaita vastaan. Lunnasrahoja lainattiin Hollannista, jolla oli intressissään saada kauppa Ruotsin kanssa taas käyntiin. Kuningas Kustaa II Aadolf laatikin uudelle kaupungille perustamiskirjan jo samana vuonna. Hollantilaiset kauppiaat saivat läpi vaatimuksensa samoista eduista kuin tuhoutuneessa kaupungissa. Niinpä vuonna 1621 valmistuneeseen uuteen Göteborgiin tuli Kaarle IX:n Göteborgista paenneita asukkaita, pääosin hollantilaisia, ja uusia kauppiaita Amsterdamista. Nya Lödösen asukkaitten oli muutettava uuteen kaupunkiin ja sen historia kaupunkina päättyi. Heidänkin joukossaan oli hollantilaisia kauppiasperheitä. Muitten mukana myös kauppias Oluf Hieltin ja Nils Hieltin käsityöläisperheet vaihtoivat kotikaupunkiaan. Nykyään Nya Lödösen paikalla on Göteborgin kaupunginosa Gammelstaden.

   Uusi Göteborg rakennettiin osin vetiselle maaperälle, jossa oli syviä savikerroksia. Hollantilaisilla oli vastaavista olosuhteista kokemusta ja vaikeudet voitettiin. Kanaaleilla saatiin rakennusmaata kuivatettua, mutta paikoin tarvittiin myös mittavaa paalutusta rakennusten perustaksi. Aluksi parhaat kuivan maan tontit piti jakaa alankomaalaisille ja muille ulkomaalaisille. Sääntöä muutettiin kuitenkin siten, että parhaat tontit jaettiin niille, jotka rakensivat kivestä, seuraavaksi niille, joitten julkisivuseinä tuli kivestä ja loput tontit niille, jotka rakensivat puusta. Kauppias Oluf Hieltin talon paikka ei ole tiedossa. Hän kuului jo perustamisvuonna 1621 kaupungin raatiin, joten oletettavasti hän asettui parhaille rakennuspaikoille. Vuoden 1621 jälkeen hänestä ei enää löydy mitään tietoja.

Göteborg 1600-luvulla idän suunnalta. Oikealla Christine-kyrkan (nyk. Tyska kyrkan) ja satama, keskellä Gustavi-kyrkan (nyk. Domkyrka). Vasemmalla kaupunginmuurista kohoava rakennelma on Kungsporten, jonka luona Hielttien talo sijaitsi. (Kuparikaiverrus Suecia antiqua et hodierna)

Kaupunginmuurin varjossa

   Käsityöläis-Hielttien talon paikka sen sijaan on tiedossa. Kuudentoista verovapaan vuoden takia kaupungin manttaalikirjoja alettiin pitää vasta vuodesta 1637 alkaen ja vuoteen 1669 saakka ruodun 1 tontti numero 11:n omistaja on ollut Nils Hielt ja hänen jälkeensä hänen poikansa Lars Hielt. Ruotu (rote) vastaa lähinnä nykyajan kaupunginosaa. Ruotumestari vastasi ruotunsa palontorjunnasta, järjestyksenpidosta ja väestönlaskennasta. Todennäköisesti Hieltit ovat omistaneet aivan rakennetun kaupungin laidalla sijaitsevan tontin jo vuonna 1621, jolloin muuttivat Nya Lödösestä.

   Ensimmäinen omistaja oli Nya Lödösestä tullut Nils Gunnarson Hielt. Hänestä ei verotustietojen lisäksi ole säilynyt muita tietoja. Nilsin puolisosta sen sijaan on säilynyt merkintä raadin pöytäkirjassa vuodelta 1636 kun vaimo (nimeä ei mainita) oli ottanut hoitaakseen häpeäpaaluun kuolleen Agnes-nimisen naisen tytön ja pyysi raatia myymään kuolleen naisen vaatteet ja käyttämään rahat orpotytön hyväksi. Pöytäkirja on laadittu alasaksin kielellä.

   Nils Hielt kuoli vuoden 1653 paikkeilla, jolloin tontti siirtyi hänen pojalleen Lars Nilsson Hieltille. Hän kuoli elokuussa 1669 samana vuonna kun Göteborgin kahdessa suuressa tulipalossa tuhoutui 341 rakennusta. Hielttien talo ilmeisesti säästyi ja se jäi Lars Nilsson Hieltin lesken Elin Esbjörnsdotterin haltuun, koska ainakaan heidän poikiansa ei enää asunut Göteborgissa. Nimeltä tunnetaan ainoastaan poika Nils Larsson Hielt, jonka oletetaan lähteneen Turkuun muutamia vuosia aikaisemmin, mahdollisesti veljenpoikansa kanssa. Leski Elin Esbjörnsdotter eli vielä vuonna 1675, jolloin hän möi tontin. Sen jälkeen Göteborgista ei enää löydy Hielt-nimisiä henkilöitä.

   Tontti sijaitsi Södra Larmgatanin ja Korsgatanin kulmassa (nykyisin Södra Larmgatan nro 22). Alkuvuosina ikkunoista näkyvää maisemaa hallitsi kadun toisella puolella kaupunkia ympäröivän yksinkertaisen suojavallin rakennustyömaa, joka saatiin valmiiksi vuonna 1624. Sen jälkeen alkoi varsinaisen kaupunginmuurin ja vallihaudan rakentaminen, joka jatkui melkein koko 1600-luvun ajan. Hielttien talon eteen valmistui vähitellen kaksi bastionia eli sisälle avointa nelisivuista tykkiasemaa, joitten sivut muodostivat terävän ulospäin kurottavan kärjen. Niiden välille valmistui kurtiini, bastionit yhdistävä suora muurin osa (ks. kuva). Kivenheiton päässä sijaitsi Kungsporten, yksi Göteborgin kolmesta kaupunginportista, jonka kautta etelän suunnalta tulevat kulkivat kaupunkiin.

Hielt-talon (nro 11) ympäristö Göteborgissa 1600-luvulla. Repslagarbanan on merkitty alkuperäiseen karttaan. 

Kungsporten vuonna 1716. (Wikipedia)

   Tässä osassa kaupunkia asui pääasiassa käsityöläisiä. Osa Hielttien tontista oli lohkottu määräalaksi, jonka omisti eräs Sven Toresson i Lagga. Jonkin verran on säilynyt tietoja siitä minkälaista väkeä Hielttien (tontti nro 11) naapurit olivat.

Tontilla nro 10 Korsgatanin varrella kadun toisella puolella oli krouvi, jota piti vääpeli Jacob Nybeck. Vuonna 1655 omistajiksi tulivat tullitarkastaja (besökare) Nils Mönberg ja vaununtekijä Lars Jonasson Wallman.

Tontti nro 12 rajautui pohjoispuolella Hielttien tonttiin. Siellä työskenteli räätäli ja hattujen tekijä Per Larsson ja vuodesta 1655 suutari, jalkineitten paikkaaja Måns.

Tontilla 13 sijaitsi Arvid Gudmundssonin talo, jossa vuoteen 1655 asti asui vuokralla musikantti Peter Speleman. Vuonna 1648 kapteeniluutnantti Anders Ingelsson syytti Peter Spelemanin vaimoa Agneta Rattelinia kämnerioikeudessa. Ingelssonin kaksi hanhea oli karannut kadulle ja Spelemanin poika oli vienyt hanhet omalle pihalleen. Kun Ingelssonin poika kävi hakemassa hanhia, Spelemanin vaimo väitti hanhien kuuluvan hänen 43 hanhen laumaan ja päässeen häneltä karkuun. Vaimo nimitteli myös poikaa loukkaavilla sanoilla ja kutsui tätä roistoksi ja varkaaksi. Peter Spelemanin jälkeen tontille jäi asumaan ”kaksi köyhää leskeä”, joista toinen oli Spelemanin leski Agneta Rattelin

Tontilla 14 sijaitsi Arvid Gudmundssonin toinen talo, joka rajautui Södra Larmgatanin puolella Hielttien taloon. Sitäkin vuokrasi musikantti, nimeltään Påvel Speleman.



Köydenpunontarata


   Vuonna 1646 kaupunki rakensi muurin viereen 210 metriä pitkän ja 4,8 metriä leveän, Södra Larmgatanin suuntaisen köydenpunontaradan (repslagarbana), joka ehkä muistutti kuvassa olevaa 1690-valmistunutta Karlskronan rataa. Nämä rakennelmat hallitsivat Hielttien näkymiä kadun puolen ikkunoista. Köydenpunontaradasta oli tarkat määräykset johtuen siitä, että se sijaitsi puolustusmuurien sisäpuolella. Se ei saanut olla haittana kaupungin puolustukselle, joten se oli oltava tarvittaessa nopeasti purettavissa eikä se saanut haitata sotilaitten liikkumista muurin vierellä. Radalla ei myöskään tulipalovaaran takia saanut pitää tervapataa.

 

Repslagarbana från 1690-talet, Karlskrona marinbas (Wikipedia)

   Köydenpunontaradan mestarina (banemästare) toimi Roluf Lambertsson niminen hollantilainen. Hän oli vähän nuorempaa sukupolvea kuin naapurinsa Lars Nilsson Hielt kadun toiselta puolelta. Erikoista on se, että myös näitten miesten jälkeläiset toisessa ja kolmannessa polvessa asuivat toistensa naapureina Tukholman Södermalmilla Svartensgatanin varrella kahdeksan vuoden ajan 1713-1721 - sielläkin vastapäätä toisiaan. Kyseessä olivat Roluf Lambertssonin pojanpoika laivuri Roluf Rolufsson Helt ja turkulaisen Börjel Björnsson Hieltin kolme poikaa, sorvarit Nils, Börje ja Johan Hielt, jotka elivät pakolaisina Tukholmassa isovihan aikaan. Laivuri Rolufin nimi löytyy vielä sorvari Nils Hieltin vuoden 1731 perukirjasta Turussa pesän velkojien joukosta (tästä enemmän artikkelissa Pakolaiset Tukholmassa). Svenska Akademiens Ordbokin mukaan substantiivit helt ja hielt olivat sankaria tarkoittavan ruotsinkielen hjälte-sanan kantamuotoja keskihollannin ja keskialasaksin kielissä vielä 1500- ja 1600-luvuilla. 

----------------------------------

Andersson, Bertil (1996): Göteborgs historia, näringsliv och samhällsutveckling. Från fästningstad till handelstad 1619-1820. Stockholm: Nerenius & Santérus.

Berg, Wilhelm (1890): Christine Kyrkas Böcker.

Dahl, Olga (1989): Det äldsta Göteborgs roteindelning. Sveriges släktforskarförbunds årsbok 1989.

Dahl, Olga (2007): Göteborgs tomtägare 1637-1807. Manuskript 2007. http://www.gbgtomter.se/

Jakobsson, Håkan (2021): Dutch experts in the early modern Swedish state. Employment strategies and knowledge building, 1560-1670. Väitöskirja, Stockholms universitet.

Långström, Erland (1926): Göteborg stads borgarelängd 1621-1864.

Scander, Ralf (1975): Karl IX:s Göteborg på Hisingen, en holländsk koloni med svenskt medborgarskap. Göteborgs hembygdsförbund.

Veenstra, Raimond (2006): Var Karl IX:s Göteborg en holländsk koloni? En källkritisk diskussion utifrån bland annat nederländska källor. Publicerad i Göteborg förr och nu.
http://users.grevture.com/~raimond/gfn2006_sv.pdf

Veenstra, Raimond: Nya Lödöse och Karl IX:s Göteborg. http://www.goteborghistoria.se/sv/

Kaarle Wirta, Katja Tikka, Henri M. Hannula, Kalle Kananoja (2023): Suurvallan rakentajat. Ruotsin ja Alankomaiden yhteistyö uuden ajan alussa.

Svenska Akademiens Ordbok (SAOB) https://www.saob.se/