Kohti pohjoista

Kartta: North-South Cluster ja sen leviämissuunnat.
Kärkikolmiot kuvaavat kolmea pohjoiseen suuntautuvaa alaryhmää.

North-South Cluster

   Toistatuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua jossain Keski-Ranskassa eli mies, jonka miespuolisten jälkeläisten vaiheita seuraamme tässä artikkelissa. Tällä miehellä tapahtui Y-kromosomissa mutaatio, jossa eräs yksittäinen DNA-kaksoiskierteen emäspari A-T vaihtui emäspariksi C-G. Tämän perusteella kyseisen miehen nykyään elävät miespuoliset jälkeläiset voidaan tunnistaa. Mutaatiosta käytetään nimeä R1b-Z209 ja sitä kantavien miesten ryhmää kutsutaan nimelläNorth-South Cluster eli NS-haploryhmä. Kyseinen haploryhmä tunnistettiin ja määritettiin vuosina 2006 - 2008. Myös Hjelt-suvun miehet kuuluvat NS-haploryhmään joidenkin kymmenientuhansien länsieurooppalaisten miesten ohella.

   NS-haploryhmän arvellaan syntyneen Keski-Ranskassa (kartassa tummanruskea alue). Aiemmissa artikkeleissani (toukokuu 2015) olen kirjoittanut siitä, mitä reittejä po. miehen esi-isät olivat tulleet sinne Etelä-Kaukasukselta noin 6000 edeltävän vuoden aikana. NS-haploryhmän arvellaan syntyneen n. 1900 eaa. Tällaiset mutaatioitten ikäarviot ovat hyvin epävarmoja, ja tähänkin tapaukseen annetaan 700 vuoden vaihteluväli. Täsmällisemmin sanottuna mutaatio olisi tapahtunut 95% varmuudella ajanjaksolla 2300 eaa. – 1600 eaa. En näitä vaihteluvälejä enää tässä erikseen mainitse, mutta ne kannattaa pitää mielessä. NS-haploryhmän kantaisän voidaan siis arvioida eläneen pronssiajan keskivaihetta, jolloin kellopikarikulttuuriLänsi-Euroopassa vaihtui uurnakenttäkultturiksi.

   Vuosisatojen saatossa NS-miehet levisivät etelään, koilliseen ja kaikkiin muihinkin ilmansuuntiin niitten väliltä. Leviämissuunnat on merkitty karttaan mustilla nuolilla. Nykyään NS-miehiä tavataan pääasiassa kartalla väritetyllä alueella. Lisäksi tietenkin Yhdysvalloissa, jossa useimpien miesten kohdalla kuitenkin tunnetaan heidän juurensa Euroopassa. Noin 550.000 testatun miehen joukosta on toistaiseksi löytynyt vain 276 NS-haploryhmän miestä (0,05%). Jos sama suhde pätee Länsi-Euroopan koko nykyiseen miesväestöön, niin tällä hetkellä saattaisi elossa olla noin 55.000 NS-haploryhmän miestä. Joka tapauksessa kyseessä on kautta historian ollut ja on edelleenkin hyvin marginaalisesta joukosta.

   Nimensä mukaisesti North-South Clusterin miehet ovat levinneet hyvin laajalle alueelle: Brittein saarille ja mantereella rannikkoja myötäillen Skandinaviasta aina Iberian niemimaalle. Jo kelttikaudella yksi haara levisi Brittein saarille. On muistettava, että tuolloin NS-miehet kuuluivat eri kelttiläisiin heimoihin ja heidän osuutensa etnisissä ryhmissä oli hyvin pieni. Brittein saarten asuttamisessa geneettinen valtavirta koostui aivan muitten haploryhmien miehistä. Voidaan kai olettaa, etteivät Hjelt-suvun esi-isät osallistuneet saarten asuttamiseen, vaan jatkoivat matkaansa mantereen puolella pohjoiseen.


Rannalle jääneet anglosaksit

   Ei tiedetä milloin ensimmäiset NS-miehet saapuivat Pohjanmeren rannikolle, mutta ilmeisesti se on tapahtunut ennen kansainvaelluksia (450 - 650 jaa.). Toisin sanoen Keski-Ranskasta lähdöstä saattoi kulua peräti parituhatta vuotta. Sinä aikana Hjelt-suvun muinaiset esi-isät olivat joihinkin kelttiläisiin heimoihin kuuluen kokeneet Rooman imperiumin nousun ja tuhon. Jossain vaiheessa he ovat todennäköisesti sulautuneet Reinin pohjois- tai eteläpuolisiin germaanisiin heimoihin. Taas täytyy muistuttaa, että idästä tulleet germaanit koostuivat geneettisesti pääosin aivan muista haploryhmistä. On arvoitus, milloin kaikki tämä on tapahtunut. Tulevaisuudessa ehkä selviää, kuuluivatko esi-isämme niihin germaaniheimoihin, jotka taistelivat roomalaisten rinnalla muita germaaneja vastaan vai muitten germaanien rinnalla roomalaisia vastaan. Englannissa on nimittäin hiljattain julkaistu väestötutkimus, jossa saaria asuttaneista etnisistä ryhmistä on laadittu eräänlainen geneettinen profiili. Mikäli vastaava voidaan joskus laatia mantereen germaaniheimoista, niin voitaisiin mahdollisesti seurata väestön siirtymisiä myös heimojen välillä.

   Selvästikin osa NS-haploryhmään nykyään kuuluvista brittimiehistä on anglosakseja. Tämä tarkoittaa sitä, että kansainvaellusten alkaessa mantereella anglien ja saksien joukossa eli jo NS-haploryhmän miehiä (mahdollisesti juuttienkin joukossa). He muodostavat toisen Brittein saarten asuttamiseen osallistuneen NS-miesten joukon. Mutta eivät suinkaan kaikki anglit ja saksit purjehtineet saarille. Ei liene liioittelua olettaa, että Hjelttien esi-isät olivat tuolloin rannalle jääneitä anglosakseja – tai muita germaaneja, mutta rannalle jääneitä joka tapauksessa.


Kohti Turkua

   Siinä NS-haploryhmän haarassa, joka johtaa Suomen Turkuun, on vuosisatojen saatossa tapahtunut lisää mutaatioita, joita esiintyy vain tähän haaraan kuuluvilla miehillä. Tämän ansiosta voidaan uskaliaasti jo nyt hahmotella miten matkaa on käyty. Taulukossa on esitetty NS-haploryhmän ja kolmen sen alaryhmän testien lukumäärät ja alueellinen jakauma. Haploryhmät ovat keskenään hierarkkisia eli alempi haploryhmä sisältyy aina sitä ylemmän tason haploryhmään. Alahaploryhmien syntyajoista löytyy hyvin hataria arvioita: S21184 ja S19290 ovat tapahtuneet melko pian NS-haploryhmän syntymisen jälkeen eli toistatuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Alahaploryhmästä BY3276 voi sanoa vain, että se on syntynyt joskus edellisten jälkeen, mutta kuitenkin ennen 1300-lukua ajanlaskun jälkeen. Mainittujen kolmen alahaploryhmän yksittäiset testaajat on sijoitettu kartalle kärkikolmioilla (tarkkaan ottaen heidän vanhimpien tunnettujen esi-isiensä asuinseudut). Mitä tummempi kolmio, sitä läheisempiä testaajat ovat geneettisesti Hjelt-sukua.

Taulukko: DNA-testien määrät haploryhmittäin ja alueittain.

sekä suhteelliset osuudet kaikista R1b-testeistä.

   Selkein taulukossa näkyvä ilmiö on se, että alahaploryhmissä kaikki iberialaiset ovat hävinneet ja ranskalaisistakin melkein kaikki, mikä sopii hyvin kyseisten haarojen suuntautumiseen pohjoiseen. Taulukon luvut tarkoittavat tehtyjen DNA-testien määriä ja alueellisia lukuja tulkittaessa on tärkeätä ottaa huomioon niissä yleisestikin mukana olevat vääristymät. Britit ovat innokkaita testaajia, joten he ovat yliedustettuina. Ranskassa ja Belgiassa on eräitä yksityisyyden suojaan liittyviä rajoituksia, joten niitten luvut ovat aliedustettuina. Saksassa ei olla kovin innokkaita, he ovat siis myös aliedustettuja. Suomen kohdalla esiintyvä luku neljä sisältää kolme Hjelt-sukuun kuuluvaa miestä ja neljännen, joka mitä ilmeisimmin kuuluu biologisesti sukuumme. Näin ollen itse asiassa Suomessa vain yksi testattu suku kuuluu NS-haploryhmään ja sen alaryhmiin. Ruotsin luku neljä puolestaan tarkoittaa selvästi neljää eri sukua, joitten keskinäisiä yhteyksiä ei (vielä) tunneta.

   Kun taulukkoa vertaa vastaavaan toukokuussa 2015 tehtyyn, saa jonkinlaisen käsityksen DNA-testitulosten eteenpäin menosta vajaan vuoden aikana: NS-haploryhmään kuuluvien määrä on lisääntynyt lähes sadalla (+ 56%) ja lisäksi on tunnistettu uusi haploryhmä BY3276.

   Viimeisellä rivillä on kyseisten haploryhmien testien suhteellinen osuus kaikista R1b-miehille tehdyistä testeistä. R1b on yleisin haploryhmä Länsi-Euroopan miesten keskuudessa (40 – 45%).


Gelderland 

   Vuonna 1903 kirjoittamassaan sukukirjassa August Hjelt esitti kaksi vaihtoehtoa sille, mistä sukumme mahdollisesti olisi lähtöisin: Norjan Hedmark tai Hollannin Gelderland. Norjan Hjelteistä on artikkeli tässä blogissa (Hjelthjelt-talo, toukokuu 2015), josta käy ilmi, ettei sukumme norjalaisesta alkuperästä ole löytynyt mitään dokumentoitua vahvistusta. Nyt voidaan DNA-testitulosten perusteella lisäksi sanoa, ettei myöskään niistä ole löytynyt mitään mikä tukisi Norjan vaihtoehtoa.

   Sen sijaan tässä artikkelissa esitetyt DNA-testien tulokset sopivat hyvin yhteen Hollannin vaihtoehdon kanssa. August Hjelt kirjoittaa vielä 1800-luvun jälkipuoliskolla suvussamme kerrotun perimätietona, että olisimme lähtöisin Hollannin Gelderlandin provinssista tai Geldernin kaupungista ja tulleet sieltä Luoteis-Saksan kautta Suomeen. On hämmästyttävää miten hyvin tämä tieto sopii yhteen tässä artikkelissa esitettyyn skenaarioon muinaisten esi-isiemme mahdollisista yhteyksistä germaanisten heimojen asuinalueisiin (ks. oheinen kartta). Mainittakoon lisäksi, että nykyisten NS-haploryhmän miesten joukossa on kaksi hollantilaista, joitten sukujuuret ovat juuri Gelderlandin ja sen naapurin Limburgin provinsseissa.

Kartta: Germaaniheimot kansainvaellusten aikaan ja

nykyinen Gelderlandin provinssi ja Geldernin kaupunki.

- - - - - - - - - - - - - - - -

Anthrogenica Forum: S21184 has something to tell us

Jean Manco: Ancestral Journeys: The Peopling of Europe from the First Venturers to the Vikings. Second edition 2015

Jean Manco: Blood of the Celts. 2015

BBC News: English DNA 'one-third' Anglo-Saxon January 2016.

Stephan Schiffels et al.: Iron Age and Anglo-Saxon genomes from East England reveal British migration history.2016

Kaivosvouteja ja seppiä

Svappavaaran kaivosvouti

   Tammikuussa 2016 sain tiedon uudesta Hjelttien lähelle geneettisesti sijoittuvasta ruotsalaisesta suvusta. DNA-näytteen antaneen miehen kanssa sovimme, että käytän suvusta nimeä Karlsson, vaikka ruotsalaiseen tapaan vanhimmat sukupolvet tunnetaan vain etunimillä ja patronyymeillä. Sukunimi Karlsson on tullut käyttöön vasta 1800-luvun loppupuolella. Suvun vanhin tunnettu esi-isä on Bengt Olofsson, joka syntyi vuonna 1712, mutta syntymäpaikkaa ei tiedetä. Suvun tunnetut vaiheet alkavat siitä, kun Bengt Olofsson oli jo muuttanut Ruotsin Lappiin kaivosmiehen töihin Svappavaaran kuparikaivoksille.

   Svappavaarassa Bengt Olofsson avioitui Karin Jöransdotter Stålnacken kanssa, jonka suku oli elänyt Svappavaarassa siitä asti kun kaivostoiminta oli käynnistynyt siellä 1650-luvulla. Stålnacket olivat kaivosmiehiä ja kaivosvouteja. Bengt Olofsson jatkoi Svappavaaran kaivosvoutina appensa jälkeen. Svappavaarassa murskattu kuparimalmi kuljetettiin Köngäsen ruukkiin (Kengis bruk) Tornionjoen alajuoksulla vähän ennen nykyistä Suomen rajaa. Linnuntietä matkaa oli yli 130 kilometriä, kesällä malmia kuljetettiin jokiveneillä ja talvella porojen vetämissä ahkioissa. Monesti malmi päätyi Tornionjoen pohjaan ennen perille pääsyä.

Svappavaaran nimi meänkielellä ja
saamenkielellä kertoo kuparin
merkityksestä alueelle.

   Karlsson-suvussa arvellaan, että Bengt Olofsson ja hänen esi-isänsä olivat olleet kaivostoiminnan kanssa tekemisissä jo ennen Bengtin lähtöä Svappavaaraan. Suvun piirissä on se käsitys, että sen juuret ovat Värmlannin kaivosalueella tai jossain muualla Bergslagenin alueella. Geneettisesti suku on hyvin lähellä edellisen artikkelini Fredricksson-sukua. Sukuja edustavien elossa olevien miesten DNA-tuloksia verrattaessa voidaan karkeasti arvioida milloin heidän yhteinen esi-isänsä on elänyt. Lisäksi on huomioitava, että Fredrickssonien esi-isät tunnetaan aina 1630-luvulle saakka eikä yhteinen esi-isä ole voinut elää sen jälkeen. Näitten tietojen valossa paras arvio yhteiselle esi-isälle on 3-4 sukupolven ajanjakso 1540-luvulta 1630-luvulle. Tämä istuu hyvin sen kanssa, että myös Fredrickssonien esi-isät olivat Bergslagenin alueella eläneitä kaivostoimintaa harjoittaneita miehiä, jotka mahdollisesti tulivat Kustaa Vaasan aikana Saksasta tai Hollannista. 


Seppä lähtee Amerikkaan

   Kolmannesta ruotsalaisesta, Hjelttien kanssa geneettisesti lähellä olevasta suvusta, on valitettavan vähän tietoja saatavilla. DNA-testin antanut mies on kolmannen polven Amerikan ruotsalainen. Hänen Amerikkaan muuttaneen isoisänsä tiedot Ruotsista ovat niukat: syntymäaika tiedetään, Amerikkaan lähtö tapahtui 1874-79 ja hän käytti Amerikassa nimeä John Smith. Amerikassa papereissa on syntymäpaikaksi merkitty Boetberg Sweden. Sen nimistä paikkakuntaa Ruotsista ei löydy; Anbytarforumin sukututkijat arvelevat nimen voivan tarkoittaa Beatebergin pitäjää. Sieltä häntä ei kuitenkaan löydy.

   Olen jatkanut John Smithin etsimistä Ruotsista siihen olettamukseen perustuen, että hän on ottanut sukunimensä käyttöön vasta Amerikassa ja että se perustuu hänen sepän ammattiinsa. Olen käynyt läpi joittenkin Bergslageniin kuuluvien seurakuntien muuttoluetteloita, joissa yllättävästi esiintyy juuri noina aikoina monia siirtolaisiksi lähteneitä seppiä. Ammattinimikkeistä päätellen nämä ovat olleet nimenomaan ruukeissa työskennelleitä seppiä, hammasseppiä, seppärenkejä ja seppien oppilaita. Ilmeisesti taustalla onkin murrosvaihe ruotsalaisessa yhteiskunnassa, josta käytetään nimeä Stora bruksdöden. Raudanvalmistuksessa otettiin käyttöön tehokkaampia tekniikoita ja tuotanto keskittyi uusiin suuriin tuotantolaitoksiin, jolloin lukuisat vanhat ruukit lopettivat toimintansa.

   Kun ottaa huomioon kahden muun edellä mainitun suvun mahdollisen kytkennän Saksasta tulleisiin raudanvalmistajiin, niin olen pitänyt silmäni auki myös sille mahdollisuudelle, että John Smith olisikin Ruotsissa tunnettu nimellä Johan Schmidt. Etsintä jatkuu – Bergslagenissa on jäljellä vielä monia läpikäymättömiä pitäjiä.

Mystinen Dahlströmin kortti

   Edellä on käyty läpi kolme Hjelttien kanssa geneettisesti läheistä ruotsalaista sukua. Yhteisenä taustana näille on toiminta vuoriteollisuuden parissa. Tämän jälkeen tietenkin nousee esille kysymys, löytyykö Hjelt-suvun alkuperästä vastaavia tietoja? Kun tämä ei ole tiukan tieteellinen esitys, niin voihan asialla ainakin vähän spekuloida.

   Turun maakunta-arkistossa on 1920-luvulla laadittu mittava, noin 300.000 korttia käsittävä kortisto, joka sisältää viittauksia turkulaisia henkilöitä koskeviin erilaisiin asiakirjoihin. Alkuunpanijansa mukaan kortistoa kutsutaan Dahlströmin kortistoksi. Hjelt-sukuun viittaavia kortteja on kaikkiaan 376 kappaletta. Kun aikoinaan kävin niitä läpi, niin yhden kortin merkitys ei auennut minulle. (Tässä linkki korttiin ja senkääntöpuolelle.) Hakusanaksi korttiin on merkitty Börjel Biörsson Hjelt. Kortissa viitataan mutkan kautta Abraham Brahen (1569-1630) kirjoittaman Tidebokin merkintään helmikuulta 1614, jossa mainitaan kuninkaan käynti Kopparbergetissä ja se, että Abraham on lähetetty puhumaan Bergslagenin rahvaalle. 

Abraham Brahe: Tidebok 11.2.1614

   Kysyin Turun historiaa tutkineelta Veli-Pekka Toropaiselta mitä ihmettä Dahlström on ajatellut korttia tehdessään. Toro-Pekan mielestä kyseessä on virhe, ja asia jäi siihen. Mutta nyt kun geneettisten sukulaistemme yhteydessä Bergslagen ja Ruotsin vuoriteollisuus putkahtelevat esiin, niin kyseinen mystinen kortti on alkanut taas häiritä.

   

   

   Epäilemättä Abraham Brahen päiväkirjamerkinnässä on kyse Ruotsin vuoriteollisuuteen liittyvistä tapahtumista. Kustaa II Aadolf oli vasta 20-vuotias, mutta alkoi jo silloin tarmokkaasti kehittää vuoriteollisuutta. Kuninkaan matkakohde, Kopparberget, oli Ruotsin vuoriteollisuuden kruununjalokivi. Bergslagen puolestaan ei ollut mikään tietty paikkakunta, vaan sillä tarkoitettiin yleisesti niitä vuoritoimintaa harjoittavia seutuja, joissa sovellettiin erityistä vuoritoiminnan lainsäädäntöä. Bergslagenin rahvaalle puhumaan matkustaneet kolme miestä olivat kaikki vastaperustetun Svean hovioikeuden jäseniä. Erityisesti Hans Dober (1564-1627) oli perehtynyt Bergslageniin, hän oli Salan bergslagenin ja Salan kaivoksen käräjäkunnan lainlukija (lagläsare) ja Lundbon vuorikäräjäkunnan (bergstingslag) tuomari. Kytkökset vuoritoimintaan jatkuivat myöhemmin sillä, että vuonna 1630 Boforsin rautaruukki myytiin Hans Doberin pojalle Peder Doberille (1600-1666). 

   Mielenkiintoista - mutta vastaamatta jää edelleen kysymys: oliko Hjelttien esi-isillä jotakin tekemistä Ruotsin vuoriteollisuuden kanssa? 

Vuoritalonpoikia

   

   Olen sukumme alkuperää koskevien kirjoitelmieni muodoksi valinnut blogin ensisijaisesti siksi, että voin näin kertoa aiheesta tuoreeltaan sitä mukaa kuin uutta tietoa ilmenee. Riskinä on kuitenkin se, että joittenkin artikkelien tiedot voivat osoittautua ristiriitaisiksi uudempien tutkimustulosten kanssa. Näin on nyt sitten käynyt elokuussa 2015 kirjoittamani artikkelin ”Itägöötanmaalaiset juuremme” kanssa. Täysin metsään en siinä kuitenkaan ole mennyt - ainakaan vielä. Tässä on kuitenkin ensin pientä korjausta em. artikkeliin ja sen jälkeen ilmennyttä uutta asiaa.

   Kirjoitin itägöötanmaalaisen Skedevin pitäjän lukkareista alkunsa saaneesta suvusta. Arkistoja uudelleen läpikäytäessä on nyt kuitenkin osoittautunut, että suvun kolme vanhinta 1600-luvun alussa elänyttä sukupolvea eivät kuulukaan DNA-näytteen antaneen miehen paternaaliseen linjaan vaikka ovatkin hänen esivanhempiaan. Pois jätettävien esi-isien tilalle on kylläkin löytynyt kaksi sukupolvea varsinaisesta mieslinjasta. Kyseisen Hjelt-suvulle geneettisesti toistaiseksi lähimmän suvun mieslinja käsittää nyt kymmenen sukupolvea ja sen vanhin tunnettu esi-isä on syntynyt noin vuonna 1630 Itä-Göötanmaalla. Koska lukkareita ei enää esiinny mieslinjassa, en myöskään voi enää käyttää nimitystä Klockare-suku. Vasta Yhdysvaltoihin muuttaneet kolme nuorinta sukupolvea ovat käyttäneet sukunimeä Fredrickson, jota minä käytän jatkossa koko suvusta. Näin on sovittu kalifornialaisen Leslie Fredricksonin kanssa.

Valstorpin vuoritalonpojat

   Se mitä aiemmin kirjoitin Hjelt- ja Klockare-sukujen geneettisestä yhteydestä ja mahdollisista serkussuhteista on siis kolmen vanhimman sukupolven osalta vaihdettava Fredrickson-suvun esi-isiin. Maantieteellisesti liikutaan silti aivan samoilla seuduilla, nyt Skedevin sijaan mielenkiintomme kohteena on sen pieni naapuripitäjä Hällestad (hélsta) lähellä nykyistä Finspångan kaupunkia. Siellä, Valstorp nimisessä talossa, syntyi noin vuonna 1630 suvun vanhin tunnettu esi-isä Lars Olofsson, joka oli ilmeisesti Olof-nimisen isännän poika. 1650-luvulla Valstorpin isännäksi tuli Lars Olofssonin vanhempi veli Håkan Olofsson. Lars lähti 1658 rengiksi saman pitäjän Österbyn taloon ja kuusi vuotta myöhemmin naapuripitäjä Regnan Högfallin talon vävyksi ja myöhemmin isännäksi. Seuraavien sukupolvien aikana suvun miehet olivat talonpoikia Regnan pitäjässä, kunnes kuudennessa sukupolvessa tilattomaksi jäänyt Per Erik Fredriksson lähti siirtolaiseksi Amerikkaan vuonna 1892.

   Valstorp sijaitsee keskellä Finspånga-Hällestadin malmikenttää, jossa on harjoitettu raudanvalmistusta 1300-luvulta lähtien aina 1700-luvun lopulle. 1600-luvun alussa aivan talon lähistöllä (1,8 km) sijaitsi alueen merkittävin kaivos, Storgruvan. Sen ympärille muodostunut kaivoskylä käsitti suurimmillaan viitisenkymmentä rakennusta. Storgruvanin malmi oli harvinaisen rikasta ja puhdasta. Ilmankos vuoritalonpojat mursivat rautamalmia aivan liian innokkaasti, mikä johti vuonna 1655 vakavaan sortumaan ja Storgruvanin toiminta loppui siihen. Todennäköisesti tähän tapaukseen päättyi myös Valstorpin Lars Olofssonin työ kaivosmiehenä ja hän lähtikin rengiksi Österbyn taloon pitäjän pohjoisosassa. Nykypäivän kartassa näkyy merkintöjä monista alueen kaivosraunioista ja aivan Valstorpin lähistöllä toimii tänä päivänä Gruvstugan-niminen museoitu kaivosympäristö.

Valstorp 1638: 1) rälssitila, 2) verotila,
3-4) ruokopelto, 5) heinäpelto,
8) sulatushytti ja kankivasara.

   Oheisessa Valstorpin tilakartassa vuodelta 1638 näkyy ruoko- ja heinäpeltojen lisäksi pari mielenkiintoista seikkaa: talon omistuksiin kuului hytta eli raudansulatusmasuuni (sen rauniot on merkitty nykyisiin karttoihin) sekä tilan länsirajan muodostavasta joesta käyttövoimansa saanut hammar eli kankivasara (kartassa merkitty nro:lla 8). Peräti parikymmentä talonpoikaa omisti hytin ja vasaran Hällestadissa noina aikoina, heistä käytetään nimitystä vuoritalonpoika (bergsbonde,bergsman). Maanviljelyn ohella vuoritalonpojat mursivat malmia yhteismailla olevista kaivoksistaan, valmistivat puuhiiltä käytettäväksi raudan sulatukseen hyteissään ja lopuksi vielä takoivat vesikäyttöisissä vasaroissaan takorautaa seudun ruukinpatruunoille edelleen jalostettavaksi. Pitäjän vuoritalonpojat muodostivat ns.Hällestadin vuorikunnan (Hällestad Bergslag), joka muitten vastaavien vuorikuntienlailla nautti kruunun suomia lailla säädettyjä erivapauksia. 

Hällestadin vuorikunnan sinetti
(Hellesta Bergs Signet) 

   Kehittääkseen ruotsalaista raudanvalmistusta Kustaa Vaasa värväsi valtakuntaansa saksalaisia ja flaamilaisia kaivostoiminnan ja raudanvalmistuksen osaajia 1530-luvulta alkaen. 1600-luvun alussa Kustaa II Aadolf  puolestaan rohkaisi valloonejaRuotsiin valmistamaan tykinputkia heidän ylivoimaisella valantatekniikallaan. Meitä nämä yhteydet Pohjanmeren rannikolle kiinnostavat siksi, että siellä yli 60% miesväestöstä kuuluu geneettisesti haploryhmään R1b (Ruotsissa 15-20%, Suomessa 3-4%). Ruotsin Bergslagenin alueella on varmaankin vuoritoiminnasta johtuen ollut suhteellisesti muuta maata suurempi R1b-miesten osuus. 1500-luvulla Hällestadissa vaikutti esim. flaamilainen kaivosmestari Willem ja 1600-luvun alussa pitäjässä eli kolme nimeltä tunnettua valloonisukua.

   Fredrickson-suvulla tehtyjen DNA-testien perusteella tiedämme, että myös Valstorpin vuoritalonpojat olivat R1b-miehiä. Lisäksi he, kuten myös Hjeltit, edustavat hyvin pientä alahaploryhmää, jonka osuus R1b-miehistä on promillen luokkaa. Skandinavian ulkopuolelta kyseistä alahaploryhmää löytyy toistaiseksi vain muutamalta hollantilaiselta ja britiltä. Vaikuttaa siltä, että Hjelt- ja Fredrickson-sukujen yhteinen alkuperä löytyy nykyisen Hollannin alueelta. DNA-testien perusteella näyttää lisäksi siltä, että suvut ovat haarautuneet yhteisestä esi-isästään joskus 1300-luvulla tai sen jälkeen, mutta kuitenkin ennen 1500-luvun loppua. Tähän aikarajaan mahtuu se mahdollisuus, että Ruotsiin on saapunut vain yksi sukujemme yhteinen esi-isä ja suvut ovat haarautuneet vasta Ruotsissa. Testit tarkentuvat ja uusia valmistuu koko ajan, joten odotettavissa on lisää mielenkiintoisia tuloksia. 

------------------------------------

Finspångs skogs- och gruvhistoria

https://sv.wikipedia.org/wiki/Bergsbruk 

Missä kaikki ovat?

   Kun miesten Y-DNA-testitulosten mukaan haploryhmään R-Z220 kuuluvat miehet järjestetään sen mukaan mikä heidän geneettinen etäisyytensä on Hjelt-suvusta, saadaan yllä olevan näköinen pylväsdiagrammi. Haploryhmästä R-Z220 olen kirjoittanut artikkelissani 27.5.2015 (”Olivatko esi-isämme iberialaisia”) ja geneettisestä etäisyydestä GD (Genetic Distance) edellisessä artikkelissani.

   Pylväsdiagrammin vasemmassa laidassa ovat kolme Hjelt-suvun edustajaa arvoilla 0 ja 2. Sen jälkeen tulevat geneettiset ”lähisukulaisemme” Leslie (GD=2) sekä Hannu ja Delmer (GD=4). Näiden kuuden miehen edustamat suvut ovat eläneet Suomessa ja Ruotsissa. Pohjoismaista ei sitten muita löydykään, joka tuntuu aika erikoiselta, onhan testin tehneitä miehiä jo yli puoli miljoonaa. Pylväsdiagrammissa näkyy selvästi huomattavan pitkä väli ennen seuraavaksi geneettisesti lähimpiä miehiä 11 GD:n päässä. Maantieteellisesti heitä löytyy vasta Hollannista ja Saksasta sekä sitten loppujoukko Ranskasta, Brittein saarilta ja Espanjasta.

   Pylväsdiagrammissa esiin tuleva yhdentoista GD suuruinen aukko herättää kysymyksiä. Yhden yksikön suuruinen geneettinen etäisyys tarkoittaa yhden mutaation eroa ja mutaatioitten esiintymistiheys on satojen vuosien luokkaa. Miten voi olla mahdollista, että nykyväestöstä ei löydy miehiä, joitten geneettinen etäisyys suvustamme olisi 5 – 14 yksikön pituinen? Aikani tuota pylväsdiagrammin tyhjää väliä tuijoteltuani tuli mieleeni ns. Fermin paradoksi. Vuonna 1950 joukko tiedemiehiä keskusteli lounaspöydässä ihmiskunnan ulkopuolisesta älykkäästä elämästä. He olivat samaa mieltä siitä, että sitä on täytynyt olla olemassa. Keskustelu loppui Enrico Fermin kuuluisaan kysymykseen: ”Missä kaikki sitten ovat?”, joka jäi elämään ns. Fermin paradoksina. Stephen Webb kirjoitti myöhemmin kirjan, jossa hän antaa peräti 50 vastausta Fermin paradoksiin. Itse olen puolestani keksinyt vain neljä vastausta tämän artikkelini kysymykseen: ”Missä nuo pylväsdiagrammista puuttuvat miehet ovat?”.


1) Heidän mieslinjansa ovat sammuneet

   Haploryhmä R-Z220 on syntynyt n. 1800 eaa. ja on selvää, etteivät kaikki siitä alkunsa saaneet mieslinjat ole säilyneet nykypäiviin saakka. Mutta tuntuu omituiselta, että mieslinjat olisivat sammuneet niin systemaattisesti ja totaalisesti, että niitten puuttuminen näkyisi noin selkeänä aukkona pylväsdiagrammissa.


2) Heidän jälkeläisensä eivät ole tehneet testejä

   Kaaviossa ovat mukana vain ne haploryhmää R-Z220 edustavat 218 miestä nykyväestöstä, jotka ovat teettäneet DNA-testejä. Heitä ei ole valittu mukaan otannalla, vaan he ovat mukana omaa aktiivisuuttaan. Tästä seuraa, että testin tehneitten miesten maantieteellinen jakauma vastaa huonosti kyseiseen R-Z220 haploryhmään kuuluvien miesten todellista maantieteellistä jakaumaa. Ensinnäkin Brittein saaret ovat selvästi yliedustettuina. Toisaalta entisen rautaesiripun takaisilla alueilla on selvä aliedustus, esim. entisen Itä-Saksan alueelta on vähemmän testejä tehneitä kuin väestömäärään suhteutettuna voisi odottaa. Voiko Hjelt-suvusta 5-14 GD:n päässä eläviä miehiä elää nykyisin sellaisilla alueilla, joilla miesten Y-DNA-testejä teetetään selvästi vähemmän kuin muualla? Ei oikein tunnu siltä, että tämäkään syy voisi kokonaan selittää kaaviossamme ammottavaa aukkoa.


3) He ovat muualla

   Pylväsdiagrammia tuijotellessa tulee vielä mieleen kysymys, kuulummeko me ”kuuden koplan” miehet ollenkaan samaan porukkaan muitten haploryhmän R-Z220 miesten kanssa? Jos nykyisessä haploryhmitttelyssä on jokin rakennevika, niin voiko joistain muista haploryhmistä löytyä meille ”kuuden koplalle” geneettisesti lähempänä olevia miehiä kuin muut haploryhmän R-Z220 miehet?

   Joitain häivähdyksiä olen ollut havaitsevinani siitä, että meidän haploryhmämme ja muutamia kymmeniä sitä lähellä olevia muita haploryhmiä tullaan lähitulevaisuudessa järjestelemään uudelta pohjalta. Ensinnäkin erään vuonna 2014 valmistuneen tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että juuri puheena olevien miesryhmien luokittelu haploryhmiin täytyy tehdä vähän muista poikkeavalla tavalla. Syyksi arvellaan 6000-7000 vuotta sitten tapahtunutta voimakasta väestönlisäystä näitten miesten silloisessa kantaväestössä. Testejä tehneitten miesten joukossa tämä uudelleenluokittelu koskisi ehkä muutamaa tuhatta miestä, kun testejä on teettänyt kaikkiaan yli puoli miljoonaa miestä.

   Lisäksi viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa R-DF27-projektin administraattorit ovat aktiivisesti olleet yhteydessä projektin jäseniin ja ehdottaneet tietynlaisten jatkotestien teettämistä. Kyseinen projekti on Hjelt-suvun alkuperän selvittämisen kannalta se kaikkein oleellisin ja hyödyllisin, jäseniä on vähän yli tuhat. Minun ja muutaman muun kohdalla sattui sellainenkin harvinaisuus, että meidän jatkotestimme teetettiin projektin saamilla lahjoitusvaroilla. Minä tulkitsen tämän siten, että kuulumme sellaiseen ryhmään, jonka luokittelun tarkistamista kohtaan tunnetaan yleisempääkin kiinnostusta.

   Olen itsekin yrittänyt hakea meitä geneettisesti läheisiä miehiä muualta kuin haploryhmästämme R-Z220. Minulta puuttuu kuitenkin välineet tällaiseen etsintään FamilyTreeDNA:n puolen miljoonan miehen tietokannasta. Jotkut lähettävät kuitenkin testituloksiaan myös muille palveluntarjoajille edelleen analysoitaviksi. Yksi tällainen on Y-Search, johon on muodostunut n. 14.000 miehen suuruinen tietokanta. Näitten joukosta olen löytänyt kaksi sellaista miestä, joitten geneettinen etäisyys sijaitsee kaaviomme aukkokohdassa: saksalainen GD=6 ja hollantilainen GD=13. Kunhan haploryhmittely joskus remontoidaan uusiksi, luulen vastaavia tapauksia tulevan kerralla esiin isommankin joukon. Olen valmis pieneen vedonlyöntiin siitä, että silloin uudet tapaukset sijoittuvat maantieteellisesti samoille alueille kuin mainitut kaksi.

   Mielestäni tämän kohdan vastaus paradoksiimme on vakavimmin otettava. Ts. puuttuvat miehet ovat jossain muualla ja niin pitäisi meidänkin olla.


4) Heitä ei ole koskaan ollutkaan

   Lopuksi vielä sellainen vastausvaihtoehto paradoksiimme, joka tavallaan vie pohjan koko kysymykseltä. Eräällä geneetikkojen ja asiantuntijoitten keskusteluareenalla (Anthrogenica Forum) on nimittäin esitetty, että samassa yksilössä olisi voinut joskus tapahtua kerralla suuri määrä näitä geneettisen sukututkimuksen tarkastelemia mutaatioita. Tällaisen ilmiön olisi täytynyt olla jonkin ulkoisen tapahtuman seurausta, joka ei kuitenkaan olisi estänyt jälkeläisten syntyä. Keskimääräinen mutaatiotiheys on normaalisti vähintään kymmeniä vuosia, mutta nyt esitetään sellainen äärimmäisen epätodennäköinen mahdollisuus, että yhdessä yksilössä niitä olisi tapahtunut useita. Jos niin on käynyt, niin sehän tarkoittaa, että tällaisessa tapahtumasta olisi saanut alkunsa vain yksi mieslinja, jossa ovat mukana kaikki samanaikaisesti syntyneet mutaatiot. Ja kääntäen, kullekin tapahtumassa mukana olevalle mutaatiolle ei olisi syntynyt omaa mieslinjaansa, jonka nykyään elossa olevat miehet näkyisivät pylväsdiagrammimme tyhjissä kohdissa.

   Mutta sitten löytyy myös niitä asiantuntijoita, jotka eivät pidä mainitun laista tapahtumaa mitenkään mahdollisena. Kummankaan näkemyksen kannattajat eivät pysty muuta kuin ilmaisemaan mielipiteensä, mitään tutkimustietoa asiasta ei ole kellään esittää. Ota tästä nyt sitten selvää.

---

Maarten H. D. Larmuseau et al.: Recent Radiation within Y-chromosomal Haplogroup R-M269 Resulted in High Y-STR Haplotype Resemblance. Annals of Human Genetics, March 2014.

Wikipedia: Fermin paradoksi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Fermin_paradoksi

Anthrogenica, Genetics & Anthropology Discussion Forum. Keskusteluja haploryhmästä R-DF27.
http://www.anthrogenica.com/forumdisplay.php?119-R1b-DF27

Geneettinen sukupuu

   Edelliset artikkelini ovat perustuneet SNP-tyyppisiin mutaatioihin miesten Y-kromosomissa. Miehillä tapahtuu myös toisenlaisia mutaatioita, joita voidaan käyttää geneettisten sukusuhteitten etsinnässä ja geneettisten sukupuiden laadinnassa. Nämä ovat ns. STR-mutaatioita (Short Tandem Repeat). DNA-kierteessä on lukuisia, yleensä 3-6 peräkkäisestä emäsparista muodostuvia jaksoja, jotka puolestaan peräkkäin toistuessaan muodostavat vaihtelevan pituisia jonoja eli markkereita. Yksittäinen STR-mutaatio tapahtuu silloin, kun DNA:n kopiointivaiheessa sattuu virhe, jonka seurauksena kyseisen markkerin emäsparijaksojen lukumäärä muuttuu.

   Ohessa esimerkki Hjelt-suvussa tapahtuneesta STR-mutaatiosta markkerissa nimeltä DYS607 (markkerit tunnistetaan tällaisilla nimillä). Kyseisessä markkerissa toistuva jakso koostuu neljästä emäsparista AAGG (riittää kun mainitsee emäsparista vain toisen, koska A:n pari on aina T ja G:n pari aina C). Vielä kuusi sukupolvea sitten esi-isilläni emäspari AAGG toistui 15 kertaa eli DYS607=15. Sitten parin kolmen sukupolven aikana jollakin esi-isälläni tapahtui STR-mutaatio, jossa yksi jakso on jäänyt kopioitumatta. Sen seurauksena tuon esi-isäni kaikkien miespuolisten jälkeläisten DYS607=14 (kuten minulla). STR-mutaatioitten esiintymistiheyttä lasketaan sadoissa vuosissa, joten ihan jokapäiväisestä tapahtumasta ei ole ollut kyse.

  

STR-mutaatio DYS607  15-->14

   Miesten Y-DNA-testejä voi tilata 25, 37, 67 tai 111 markkerille. Mikäli haluaa jonkinasteista selvyyttä geneettisiin sukulaisuussuhteisiinsa, on syytä tehdä ainakin 67 markkerin testi. DNA-testin suorittajalta saa mm. tiedon testin tehneen miehen ja aikaisemmin testanneiden miesten keskinäisistä geneettisistä etäisyyksistä. Kahden miehen välinen geneettinen etäisyys GD (Genetic Distance) saadaan laskemalla yhteen heidän markkerikohtaisten arvojensa erotusten itseisarvot. Minun ja Yrjö-serkkuni välinen GD=0, eli olemme geneettisesti ”identtiset serkukset”. Minun ja 4./5. serkkuni Ossin välinen GD=2 eli meillä on eroavuutta kahden markkerin kohdalla. Tästä voidaan jo päätellä, että meidät yhdistävässä 11 miehen sukulinjassa on tapahtunut kaksi STR-mutaatiota. Lisäksi voidaan päätellä, että yhteisellä esi-isällämme Niclas Hjeltillä (1739-1808) on markkerin DYS607 arvo ollut joko 15 tai 14.

   Meidän kolmen Hjelt-sukuun kuuluvan miehen lisäksi on tullut esille kolmen muun miehen tulokset, jotka ovat geneettisesti niin lähellä, että he ja tiedot heidän esi-isistään ovat tärkeitä sukumme alkuperän selvittämisessä. Kutsun näitä miehiä nimellä ”kuuden kopla”. Ohessa ovat ristiintaulukoituina heidän väliset geneettiset etäisyytensä.

   Leslie on kolmannen polven amerikanruotsalainen, jonka juuret ovat Itä-Göötanmaalla. Hänen esi-isänsä tunnetaan aina 1560-luvulle saakka. Hannu on suomalainen, jonka isän sukua ei tunneta. Delmer on myös kolmannen polven amerikanruotsalainen, jonka Ruotsissa eläneistä esi-isistä ei ole tietoa. Tätä ”kuuden koplaa” geneettisesti seuraavaksi lähimmät miehet löytyvät vasta yli 15 GD:n päästä Hollannista ja Brittein saarilta. Edustamamme suvut näyttävät muodostavan Ruotsissa ja Suomessa erikoisen ja erillisen geneettisen saarekkeen.

   Oheisessa taulukossa verrataan koplamme miesten markkereita keskenään, mutta 67 markkerista vain niiden viiden markkerin osalta, joissa eroja esiintyy. Näitten viiden markkerin nimet ovat taulukon sarakeotsikkoina, edellä esimerkkinä ollut DYS607 yhtenä niistä. Koska minä ja Yrjö olemme identtiset, käsittelen meitä samana tapauksena. Punaisella olen merkinnyt ne markkerien arvot, jotka ovat syntyneet sellaisten mutaatioitten seurauksena, joihin pohjautuen myöhemmin esitetty geneettinen sukupuu on rakennettu.

     

   STR-mutaatioitten esiintymistiheys vaihtelee, mutta meille maallikoille riittää tieto siitä, että on hitaita ja nopeita markkereita. Kaaviossa kolme ensimmäistä ovat hitaita, joissa tapahtuvien mutaatioitten väli lasketaan sadoissa vuosissa. Loput kaksi ovat nopeita, joissa mutaatiot voivat tapahtua jopa alle sadan vuoden välein. Näitten tietojen perusteella voidaan laatia yksinkertaistettu geneettinen sukupuu, joka kuvaa puheena olevien sukujen ja Hjelt-suvun kahden geneettisen sukuhaaran keskinäisiä suhteita.

  

   Tämän hetken tietojen perusteella näyttää ensinnäkin siltä, että suvuillamme on yksi yhteinen kantaisä, joka on tullut Ruotsiin Pohjanmeren rannikolta tai Pohjois-Saksasta. Ajankohtaa ei voi kuin arvailla, ehkä 1300-luvulla tapahtuneen saksalaisekspansion yhteydessä ± 100 vuotta, kuitenkin ennen 1500-lukua. Ensimmäiseksi sukupuun haaraksi on erottautunut Delmerin suku (D) mutaatiolla DYS458 18-->17. Ei ehkä voida puhua varsinaisesta Delmerin suvusta, mutta ainakin jollakin hänen esi-isällään ko. mutaatio on tapahtunut, ei muilla.

   Seuraavaksi haaraksi on erottautunut Hjelt-suku (H1, H2) mutaatiolla DYS576 21-->22. Tässäkin on syytä täsmentää, että tarkkaan ottaen Hjelt-suvun voidaan sanoa syntyneen vasta 1670-luvulla. Kyseinen suvulle ominainen mutaatio on kuitenkin tapahtunut ainakin sata vuotta aikaisemmin.

   Leslien suku (L) on tavallaan syntynyt sukupuun ”runkoon”, ts. siinä ei ole tapahtunut mutaatioita kantaisän jälkeen. Leslien suvusta voidaan puhua jo 1560-luvulta lähtien, vaikka suvulla ei olekaan ollut varsinaista sukunimeä kuin vasta 1800-luvun lopulla.

   Hannun tuntematon suku (X) näyttää olevan näistä suvuista kaikkein läheisin Leslien suvun kanssa. Hannun suvun erottaa Leslien suvusta nopeat mutaatiot CDYa 36-->37 ja CDYb 38-->39.

   Hjelt-suku on jakautunut geneettisesti kahteen haaraan (H1 ja H2) 1700-luvun lopulla tai 1800-luvulla. Silloin on tapahtunut mutaatio DYS607 15-->14. Kuriositeettina voi mainita, että ko. mutaation voidaan päätellä tapahtuneen joskus 120 vuoden aikana välillä 1783-1902. Se on voinut tapahtua aikaisintaan Niclas Hjeltillä (1739-1808) hänen Johan-poikansa syntymän (1783) jälkeen, koska Johan on Ossin esi-isä ja heillä DYS607=15. Mutaatio on voinut tapahtua myös Johanin nuoremmalla veljellä Christian Ludvigilla tai tämän pojalla Otto Edvard Augustilla heidän elinaikoinaan. Viimeistään mutaation on kuitenkin täytynyt tapahtua Oton pojalla Arthurilla (isoisälläni) ennen hänen toisen poikansa Kaukon (isäni) syntymää vuonna 1902. Tämä sen takia, että minulla ja serkullani Yrjöllä on todettu DYS607=14, jolloin yhteisellä isoisällämme Arthurilla on täytynyt olla sama arvo viimeistään isäni Kaukon syntyessä. Yrjön isä puolestaan on Kaukon nuorempi veli.

   Geneettisestä sukupuusta voidaan edellä esitetyn perusteella jo päätellä muutamia piirteitä, jotka poikkeavat perinteisestä sukupuusta.

	Perinteinen sukupuu	Geneettinen sukupuu
Perustapahtuma     = sukupuun haarakohta	Syntymä	Mutaatio
Perusyksikkö	Yksilö	Genotyyppi
Perusyhteisö	Perhe	Kulttuuri, etninen ryhmä, heimo, suku, sukuhaara
Haaran pituus	Yksi sukupolvi	Mutaatioitten väli = useita sukupolvia
Runko	Dokumentoitu isälinja	Geneettinen isälinja
Aikajänne	Historiallinen aika	Esihistoriallinen ja historiallinen aika

  Ensinnäkin geneettisen sukupuun haarat saavat alkunsa ihmisyksilössä tapahtuvasta mutaatiosta, perinteisen sukupuun haarat puolestaan ihmisyksilön syntymästä. Ylläolevasssa vertailutaulukossa genotyyppi ymmärretään suppeasti; se koskee vain DNA-testeissä mukana olevia mutaatioita. Geneettinen sukupuu ei rajoitu vain yhteen sukuun, vaan pikemminkin sen voidaan sanoa kuvaavan eri sukujen ja sukuhaarojen keskinäisiä suhteita. Geneettiset sukuhaarat ovat lisäksi useita sukupolvia pitkiä ja ne voivat syntyä vaikka keskelle veljessarjaa; vanhemmat veljet voivat kuulua eri haaraan kuin nuoremmat veljet. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole paljoakaan merkitystä ja se voidaan tietenkin todeta vain silloin, kun myös perinteinen sukupuu tunnetaan vastaavalta ajalta. 

   Onko näin yksinkertaisella geneettisellä sukupuulla sitten merkitystä Hjelt-suvun alkuperää etsittäessä? On sillä ilman muuta se merkitys, että se näyttää suunnan, jonne jatkotutkimukset kannattaa kohdistaa. Tällä hetkellä tiedossa olevat sukuamme geneettisesti lähimmät suvut ovat eläneet Ruotsissa, josta tarvitaan lisää DNA-testituloksia. Niitä ei voi kuitenkaan jäädä odottamaan, vaan tarkoituksena onkin etsiä sellaisia elossa olevia ruotsalaisia miehiä, jotka voivat tarkentaa geneettistä sukupuutamme. Heidän löytäminen vie kuitenkin aikaa ja senkin jälkeen pitää vielä suostutella heidät tekemään DNA-testejä.

   Vaikka edellä kirjoitettu teksti näyttää yksiselitteiseltä, niin kuitenkin tähän loppuun muutama varoituksen sana. Geneettinen sukupuu on rakennettu tämän hetken tietojen perusteella, mutta uusia testejä valmistuu jatkuvasti ja tarkistuksia tulee varmasti. Lisäksi tässäkin esitetyn sukupuun rakenne perustuu testituloksiin, jotka eivät ole yksiselitteisiä; ne pätevät vain tietyillä todennäköisyyksillä. Ja kaiken huippuna ovat omat tulkintani, jotka ovat täysin subjektiivisia.

Geneettisiä sukulaisia

   Edelliset artikkelini muinaisista esi-isistäni perustuivat sellaisiin miesten Y-kromosomissa tapahtuneisiin mutaatioihin (”snipsit”), joita tapahtuu hyvin harvoin, satojen jopa tuhansien vuosien välein. Tässä ja seuraavissa artikkeleissani lähestyn kysymystä Hjelt-suvun alkuperästä toiselta suunnalta. Kirjoitukseni perustuvat nyt toisenlaisiin mutaatioihin, joita tapahtuu tiheämmin, jopa alle sadan vuoden välein. Tällöin on mahdollista verrata elossa olevien yksittäisten miesten testituloksia toisiinsa ja tehdä niitten perusteella johtopäätöksiä heidän välisistä sukuyhteyksistä. Näitten testien teko on viime vuosina lisääntynyt suuresti, jonka seurauksena on löytynyt myös ennestään tuntemattomia sukulinjoja. Tästä on saanut alkunsa uusi sukututkimuksen haara, geneettinen sukututkimus. Sen vakiintumisesta kertoo sekin, että mm. Suomen Sukututkimusseura lisää syksyllä koulutustarjontaansa geneettisen sukututkimuksen kursseja.

   Perinteistä sukututkimusta on ehkä tämän jälkeen syytä alkaa kutsua historialliseksi sukututkimukseksi, koska se perustuu asiakirjoihin ja muihin kirjallisiin lähteisiin. Tämä seikka tietenkin asettaa tälle tutkimushaaralle selvät aikarajat sille, mihin saakka se voi ulottua. Geneettisellä sukututkimuksella ei tällaisia aikarajoja ole, koska me kaikki kannamme geeneissämme tietoja esivanhemmistamme tuhansien vuosien ajalta. Sen sijaan rajoituksena on se, että geneettisessä sukututkimuksessa esiin tulleista sukulaisuussuhteista ei oikeastaan koskaan voi sanoa mitään vuorenvarmaa, tuloksien voidaan sanoa pitävän paikkansa vain tietyillä todennäköisyyksillä.

   Geneettisellä sukututkimuksella saadaan myös sellaisia tuloksia, jotka sijoittuvat samoille vuosisadoille kuin historiallisella sukututkimuksella saadut tulokset. Tätä kautta viime vuosina onkin tullut esille monia tapauksia, joissa näitten kahden tutkimussuunnan tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Suomestakin löytyy esimerkkejä, joissa geneettisen sukulinjan on voitu todeta poikkeavan kirkonkirjoihin kirjoitetusta. DNA-tutkimuksilla onkin jo kumottu tietoja tai vankkoja uskomuksia, joiden varaan perinteistä sukututkimusta on rakennettu. Yhä enemmän on kirkonkirjoissa näkyvien sukulinjojen rinnalle ilmaantunut niistä poikkeavia geneettisiä sukulinjoja. Eihän tässä sinänsä mitään uutta ole, mutta yhä useammin sukuansa tutkiva joutuu miettimään suhtautumistaan niihin; eli mitä suku ja sukulaisuus oikeastaan tarkoittavat.

   Suomesta löytyy lisäksi esimerkkejä toisenlaisesta tavasta, jolla geneettinen sukututkimus on täydentänyt perinteistä tutkimusta. DNA-sukututkimus voi vahvistaa perinteisen sukututkimuksen epävarmoja sukulaisuustietoja. Joittenkin sukujen sukututkimuksissa on tuotu esiin sellaisia sukuryhmiä, joilla saattaa olla yhteys tutkittuun sukuun (esim. sama sukunimi), mutta näistä yhteyksistä ei ole löytynyt kirjallisia todisteita. Kun molempiin ryhmiin kuuluvien henkilöitten DNA-näytteitä on verrattu keskenään, on ongelmaan yleensä saatu vastaus. Tulokset eivät välttämättä paljasta ryhmien välistä sukuyhteyttä, vaan kertovat kuinka läheisiä ryhmät ovat keskenään geneettisesti. Tämä voidaan ilmaista esim. ennusteella siitä, kuinka monen sukupolven päästä yhteinen esi-isä löytyy.

   Näissä omissa kirjoituksissani minä puolestani yritän selvittää geneettisen sukututkimuksen menetelmin oman Hjelt-sukuni alkuperää. Ajatuksena on löytää sellaisia miehiä, joitten DNA-testitulokset ovat niin lähellä minun arvojani, että voidaan puhua jonkinlaisesta geneettisestä sukulaisuudesta. Tuloksia vertaamalla saadaan arviot siitä millä todennäköisyydellä minun ja jonkin toisen miehen yhteinen esi-isä on elänyt tietyllä aikakaudella eli kuinka kaukaisia serkkuja olemme. Oma kaukaisin tunnettu esi-isäni eli yhdeksän sukupolvea sitten 1600-luvulla ja hänen veljiensä elossa olevat miesjälkeläiset ovat siis minun 7. serkkuja ja he kuuluvat vielä Hjelt-sukuun laskettavien henkilöitten joukkoon. Tavoitteena on kuitenkin löytää tätä kaukaisempia serkkuja. Se on mahdollista, koska heidän perimässään on vielä niin paljon yhteistä minun perimäni kanssa, että meidän välisestä sukulaisuudesta voidaan tehdä johtopäätöksiä. Tällaisista DNA-tutkimuksilla löydetyistä kaukaisista serkuista tehdyt perinteiset sukututkimukset voivat sitten kertoa jotain uutta omistakin esi-isistäni. Ja kyllähän muutama tällainen mies on löytynytkin ja heidän kauttaan on saatu uutta tietoa Hjelt-suvun alkuperästä. Mutta ennen kuin kerron tarkemmin heistä, seuraavassa artikkelissa ensin lyhyt katsaus siihen, miten DNA:ta tämän tyyppisissä tutkimuksissa luetaan.

------

Ahti Kurrin DNA-kotisivut. http://www.kurrinsuku.net/3

Wikipedia: Geneettinen sukututkimus.https://fi.wikipedia.org/wiki/Geneettinen_sukututkimus

Olivatko esi-isämme iberialaisia? (2300 - 1300 eaa)

   Edellisessä kirjoituksessa pääsimme esi-isiemme jalanjälkiä seuraten jo Keski-Eurooppaan. 2300 eaa aikoihin indoeurooppalaista alkuperää oleva väestö levittäytyi sieltä edelleen hitaasti länteen ja ylitti Rein-joen. Sen jälkeen R1b-miesten eteneminen jatkui eri ilmansuuntiin neljänä päähaarana. Näitten miesten mukana Euroopan eri osat siirtyivät pronssiaikaan ja alkoivat käyttää indoeurooppalaisia kieliä. Nykyväestössä kuhunkin haaraan kuuluvien miesten jälkeläiset voidaan tunnistaa heille ominaisten mutaatioitten avulla. 

   Oheisessa kartassa olen näistä laajentumishaaroista käyttänyt englanninkielisiä, melko hyvin kuvaavia nimityksiä. Etelään lähteneet kuuluivat ryhmään Italo-Celtic, pohjoiseen lähteneet tunnetaan nimellä Germanic, länteen lähteneet nimellä Atlantic-Celtic. Päinvastoin kuin voisi olettaa, Hjelt-suvun esi-isät eivät suunnanneetkaan vielä tässä vaiheessa pohjoiseen, vaan lounaaseen. Tämän joukon määränpää selviää siitä käytetystä nimestä Ibero-Atlantic, mutta olivatko meidän esi-isämme mukana Iberian niemimaalle asti? 

   Alkuperätutkijat eksyksissä

   En tiedä olivatko sukumme esi-isät eksyksissä kun eivät suunnistaneet suorinta tietä kohti Turkua, vaan lähtivät lounaaseen, mutta ainakin tutkijat ovat toistakymmentä vuotta olleet eksyksissä yrittäessään selvittää näitten R1b-miesten liikkeitä. Pitkään oli vallalla käsitys, että R1b-miesten alkukoti olisi ollut Iberian niemimaalla ja he olisivat sieltä käsin levinneet muualle Eurooppaan pohjoisen ja koillisen suuntaan. Tämä käsitys on vuosien 2009-12 aikana ja tänä vuonna tehdyissä tutkimuksissa osoitettu vääräksi. Sen sijaan nyt on vallalla näkemys R1b-miesten leviämisestä idästä länteen ja sekin pari tuhatta vuotta myöhemmin kuin aikaisemmin on oletettu. 

   Vielä toista vuotta sitten alkuperätutkijoitten keskustelupalstoilla jotkut osallistujat esittivät ajatuksia siitä, että R1b-miehet olisivat siirtyneet Balkanilta Iberian niemimaalle jo neoliittisella kaudella. Nämä esitykset ovat hiljalleen jääneet syrjään ja kirjoitukseni noudattavat tällä hetkellä vallalla olevia käsityksiä. Maallikon on hieman vaikea muodostaa kuvaa Euroopan väestön alkuperää koskevista asioista näiltä osin, koska pelkkien keskustelupalstojen perusteella tehtyjen johtopäätösten teossa pitää olla varovainen. 

   Kellopikarikulttuuri

   R1b-miesten levittäytyessä läntisimpään Eurooppaan, siellä vallitsi ns.kellopikarikulttuuri (2800-1900 eaa). Tämä kulttuuri oli syntynyt Iberian niemimaalla megaliittisen ajan jälkeen ja se oli levittäytynyt laajalle Länsi-Eurooppaan. Nimensä kulttuuri on saanut käännetyn kellon muotoisista keraamisista pikareista (ks. kuva yllä). Oheisessa kartassa kellopikarikulttuurin vaikutusalue on merkittyvaalenruskealla. Indoeurooppalaisten mukana kulttuurin piirissä siirryttiin parin vuosisadan aikana pronssiaikaan noin vuoteen 1800 eaa mennessä. Populaatiot levisivät vastakkaisiin suuntiin: paleoeurooppalaiset lounaasta koilliseen ja indoeurooppalaiset koillisesta lounaaseen. R1b-miehiä kiinnostivat alueet, joista löytyi pronssin tekoon tarvittavaa tinaa ja kuparia. Heitä ei ollut vielä tässä vaiheessa tarpeeksi, jotta he olisivat syrjäyttäneet alkuperäiseen väestöön kuuluvat miehet. Populaatiot elivät rinnan pitkän aikaa. Indoeurooppalaiset sulautuivat paikalliseen väestöön, omaksuivat sen tavat ja sen käyttämät paleoeurooppalaiset kielet sekä ottivat naisensa paikallisen väestön keskuudesta. Arkeologisten löytöjen perusteella ei siten ole voitu päätellä vainajien alkuperää ilman heidän luittensa DNA-analyysejä, joita taas on tehty vasta aivan viime vuosina. 

   Baskeilla ei ole samaa ongelmaa kuin Hjelteillä.

   Iberialais-atlanttiseksi kutsuttu haploryhmä DF27 syntyi melko pian haploryhmän P312 jälkeen. Nimi tulee siitä, että nykyään DF27-miehet käsittävät n. 80% Espanjan ja Portugalin (myös Ranskan lounaisimman maakunnan Gascognen) miesväestöstä. Sillä ei ole merkitystä, että allaolevassa taulukossa enemmistö DNA-testin tehneistä miehistä on kotoisin Brittein saarilta. Testejä nimittäin teetetään saarilla moninkertaisesti suhteessa Manner-Eurooppaan. Iberiaan viittavasta nimestään huolimatta DF27-haploryhmän oletetaan syntyneen Ranskan alueella Alppien länsipuolella, jossa sitä nykyään esiintyy vain vähän. Koska Hjelt-suvun miehet kuuluvat tähän ryhmään, on eräs meidän esi-isistämme siis asunut samalla alueella. Mutta sitten tullaan tämän kirjoituksen otsikkokysymykseen: olivatko meidän esi-isämme mukana, kun ainakin pääosa DF27-miehistä ylitti Pyreneiden vuoret? Tähän ei vielä voi antaa varmaa vastausta. Mikäli alkuperätutkimukset edistyvät niin ripeästi kuin tähänkin asti, uskon asian selviävän parin vuoden sisällä. 

   Esikelttiläisestä haploryhmästä DF27 on parin vuoden ajan tunnettu joitakin sen alahaploryhmiä. Me Hjeltit kuulumme alahaploryhmään Z220, jonka syntymäpaikkaa ei tarkkaan tunneta. Osa nykyisistä baskimiehistä kuuluu myös tähän samaan ryhmään. Baskeille lienee samantekevää, onko haploryhmä Z220 syntynyt Pyreneiden pohjois- vai eteläpuolella, he ovat Iberiaan tulleet ja siellä pysyneet näihin päiviin asti. Meille Hjelteille sen sijaan Z220:n syntymäpaikalla on paljonkin väliä, siitä riippuu ovatko esi-isämme eläneet Iberian niemimaalla vai eivät. DF27-miesten oletetaan tulleen Iberian niemimaalle n. 1800 eaa ja haploryhmä Z220 lienee syntynyt samoihin aikoihin tai vähän myöhemmin. Näissä aikarajoissa Z220:n synnylle Iberian niemimaalla jäisi ehkä vain muutama sukupolvi aikaa. Todennäköisempää onkin se, että sekä DF27 että Z220 ovat syntyneet Pyreneiden pohjoispuolella. Siinä tapauksessa vastaus otsikon kysymykseen kuuluu: sukumme ei polveudu iberialaisista, mutta isossa perspektiivissä olemme geneettisesti melko lähellä iberialaisia. Pikanttina detaljina lisättäköön, että geneettisesti olemme lähempänä baskeja kuin muita Iberian niemimaan asukkaita. 

   Edellä olevan mukaisesti olen oheiseen karttaan merkinnyt sukumme esi-isien reitin vihreällä ja muihin R1b-haploryhmiin kuuluvien miesten leviämissuunnat punaisella. Kartastani ei selviä siinä esiintyvien haploryhmien suuruudet, joista lyhyesti. Haploryhmästä P312 erkanevat neljä haaraa ovat merkittäviä; niistä on kasvanut nykyisen Euroopan miesväestön enemmistö. Espanjalaisten, portugalilaisten ja heidän ympäri maailmaa elävien jälkeläistensä miesväestöstä n. 80% kuuluu tänä päivänä haploryhmään DF27. Haploryhmän Z220 osuutta nykyväestöstä ei tunneta, mutta sekin on suuri Brittein saarilla, Ranskassa sekä Pohjanmeren rannikolla. Sen alaryhmän S21184 ja tämän alla olevan ryhmän S19290 määrät ovat myöskin tuntemattomat, mutta ilmeisesti näistä haploryhmistä voi jo sanoa, että ne ovat harvinaisia. Alla olevassa taulukossa on esitetty mainittujen haploryhmien esiintymisfrekvenssit alueittain miesten Y-DNA testeissä toukokuuhun 2015 mennessä. 

   Kielenvaihtoja

   Sukumme esi-isät ovat vuosituhansien saatossa puhuneet tietenkin monia kieliä. Kuriositeettina voisi lisätä, että he ovat puhuneet kolmeen eri kielikuntaan kuuluvia kieliä. Venäjän aroilta Atlantin rannikolle saakka he puhuivat indoeurooppalaisia kantakieliä. Atlanttisena pronssiaikana he vaihtoivat kielensä paikallisiin paleoeurooppalaisiin kieliin. Ei kestänyt kauan kun he kelttiläisten valtakaudella vaihtoivat kielensä takaisin indoeurooppalaisiin kieliin, tällä kertaa kelttikieliin. Lopulta 1800-luvulla Suomessa osa sukumme miehistä vaihtoi äidinkielensä eräästä indoeurooppalaisesta kielestä erääseen uralilaiseen kielikuntaan kuuluvaan kieleen, jolla minä tätä kirjoittelen.

   Pohjanmerelle

   Tänä vuonna geneetikot ovat lisänneet haplopuuhunsa uusien haarojen joukossa myös kaksi sellaista, joihin Hjelt-suvun miehetkin luokitellaan. Atlanttisen pronssikauden aikana (1300-700 eaa) syntyi kaksi haploryhmän Z220  alaryhmää: S21184 ja S19290. Nämä ovat sen verran tuoreita, että vielä ei ole ehtinyt valmistua montaakaan DNA-testiä, joissa ne olisivat tulleet esiin. Sellainen sormituntuma tulee, että nämä uusimmat ryhmät ovat syntyneet jossain Pohjanmeren tai Kanaalin rannikolla ennen ajanlaskumme alkua. Ensinnäkin iberialaisten osuus on hävinnyt ja pohjoisempien alueitten määrä on ainakin suhteellisesti lisääntynyt. 

   Viimeistä saraketta hallitsemme sitten me Hjelt-suvun miehet ja geneettisesti meitä hyvin lähellä olevat miehet: Suomessa kolme Hjelt-nimistä miestä ja neljäntenä Hannu, jonka yhteys Hjelt-sukuun on läheinen, mutta selvittämättä. Viidentenä samaan joukkoon kuulu Skandinavian kohdalla oleva ainoa mies. Hän on Les, kolmannen polven amerikanruotsalainen, jonka juuret ovat Itä-Göötanmaalla, mutta joka on geneettisesti hyvin lähellä Hjelt-sukua. Viimeisen sarakkeen kolme brittimiestä ovat sen sijaan geneettisesti selvästi eri porukkaa kuin mainittu "viiden kopla". Minuun verrattuna "viiden koplan" geneettinen etäisyys (Genetic Distance, tämän termin selitän seuraavassa kirjoituksessa) on 0-4, kun brittimiehiin etäisyys on 20-27. 

     

DF27 ja sen alaryhmien DNA-testien lkm. alueittain. 

   

   Tämän pidemmälle ei DNA:n kertoma tarina haploryhmien kautta vielä ulotu. Jos kuitenkin entinen meno jatkuu, niin uskon vuoden sisällä palaavani tähän asiaan. Mutta ei hätää, DNA kertoo tarinaansa myös toisella tavalla edellämainituista viidestä miehestä. Se tarina jatkuu jo seuraavassa kirjoituksessani.  
__________

Anthrogenica: S21184 has something to tell us

Chiara Batini et al.: Large-scale recent expansion of European patrilineages shown by population resequencing. Nature, April 2015.

Haak, Wolfgang; Lazaridis, Iosif et al.: "Massive migration from the steppe is a source for Indo-European languages in Europe". BioRxiv, February 2015.

Lee, Esther et al.: Emerging genetic patterns of the european neolithic: Perspectives from a late neolithic bell beaker burial site in Germany, Wiley Online Library 2012

Eupedia Forums: Why R1b couldn't have been spread around Western Europe by the Bell Beaker people.

Eupedia Genetics: Haplogroup R1b

YFull: Y-tree

Wikipedia: Haplogroup R1b