Sananalkuinen äänneyhtymä hj- ruotsinkielessä
On siis tutkittua tietoa siitä, että Etelä-Pohjanmaan suomenruotsalaisilla alueilla ja eräissä norjankielen murteissa sananalkuinen äänneyhtymä hj- lausutaan edelleen kuin sh- tai š.
Onko hollannin ɣ-äänne sama kuin norjan ja ruotsin hj- ?
Entä sitten hollantilaiset paikannimet Gelderland ja Geldern, joilta alueilta sukumme on sanottu olevan lähtöisin? Puolustukseksi täytyy sanoa, että jo ennen minua eräät sukuamme tutkineet ovat pohtineet sitä, miten hollantilainen mahtaa lausua nämä G-alkuiset nimet. G-kirjaimen ääntämistä esitetään foneettisella merkillä / ɣ / (soinnillinen velaarinen frikatiivi). Termi ei sano maallikolle mitään, joten suosittelen kuuntelemista, se on aika hämmästyttävä kokemus. Ei kuulosta mahdottomalta, että 1600-luvulla ja sitä ennen kaksoiskonsonantti hj nimen Hjelt alussa on äännetty samoin tai lähes samoin kuin konsonantti g sanan Geldern alussa.
Gelderland / ɣɛldərlɑnt /
Geldern / ɣɛldərn /
geld / ɣɛlt / (kuuntele tästä)
Vaikka nuo paikannimien alut ääntyvät samoin kuin hollannin sana geld (raha), ei Gelderland- ja Geldern-nimien alkuperä liity mitenkään rahaan. Sen sijaan Hollannissa elää vanha legenda, joka selittää äänteen alkuperän:
“According to folk legend, local noblemen Wichard and Lupold of Pont fought a fire-breathing dragon around 878. They found it under a medlar [mispeli] tree, and one of them stabbed it with his spear. The dying dragon rattled two or three times: Gelre! Gelre!. In commemoration of this heroic feat, the Lords of Pont founded the city of Geldern at the confluence of the Niers and the Fleuth [rivers].”
--------------------------------------
Olav Ahlbäck: Svenskan i Finland, 1971
Absalon Pederssøn Beyer: Liber Capituli Bergensis, dagbok 1552–1572.
Jaakko Häkkinen: Etymologiaa maallikoille, 2019.
Uppslagsverket Finland: svenskan i Finland
Barbara E Crawford & Beverley Ballinsmith: The Biggins, Papa Stour, Shetland. Published jointly by Society of Antiquaty of Scotland and Det Norske Videnskaps-Akademie, 1999.
P.A. Munch: Geographical elucidations of the Scottish and Irish local names occuring in the sagas. “Memoires de la Société Royale des Antiquaires du Nord” 1845-49, Copenhague
Wikipedia: The Geldern Dragon Legend
Olav Ahlbäck on tutkinut riikinruotsissa tapahtuneitten muutosten siirtymistä suomenruotsiin. 1500- ja 1600-luvuilla tapahtui muutos, jossa sananalkuiset äänneyhtymät hj-, lj- ja dj- yksinkertaistuivat siten, että ensimmäinen konsonantti jätettiin äännettäessä pois. Aikaisemmassa ääntämistavassa hj- äännettiin lähes kuten suhuäänne š. Esimerkiksi sana hjul äännettiin aikaisemmin / šūl / ja muutoksen jälkeen / jūl / Kuten yleensäkin muutos levisi viiveellä suomenruotsiin ja suomenruotsalaisten pääalueitten sisälläkin vaiheittain. Viimeisinä tulivat Pohjanmaan suomenruotsalaisen alueen eteläisimmät osat ja itäisimmät seudut Itä-Uudenmaan ruotsalaisseuduilla. Vanhaa ääntämistapaa löytyy vieläkin Etelä-Pohjanmaalla: ”En sydösterbottning känns t.ex. lätt igen på ett äldre uttal av hjon som / sjoon / ” (Uppsalgsverket i Finland). Vastaava muutos on hyvinkin voinut tapahtua nimen Hjelt ääntämisessä 1600-luvulla tai sitä ennen:
Hielt, Hjelt / šelt / --> Hjelt / jelt /
Sananalkuinen äänneyhtymä hj- norjan ja skotin kielissä
Kirjoittaessaan Niels Hjelt-nimisestä oppilaastaan vuonna 1563 Bergenin katedraalikoulun mestari Absalon mainitsee Nielsin olleen kotoisin nykyisin Shetlantina tunnetuilta saarilta: ... ved naffn Nils Hielt fød vdi Hietland (med namnet Niels Hjelt född uti Hietland). Mutta miten mestari Absalon ja muut bergeniläiset ovat nuo nimet ääntäneet? Siihen löytyy vastaus kahdesta Shetlannin nimistöä koskevasta tutkimuksesta, joista seuraavat lainaukset ovat:
“The original Norse name for Shetland was Hjaltland. Hjalt in Old Norse meaning the hilt or cross guard of a sword. As with all western dialects of Norse, the stressed 'a' shifts to 'e' and so the 'ja' became 'je' as with Norse hjalpa which became hjelpa. This Old Norse name Hjeltland is well-documented and the sound change from hj to sh occured in the Middle Ages. Lastly the l before the t disappeare. The inhabitants, however, formerly called Hjaltar, have continued to be called Hjelter.”
“Hj in Norse is still [1845] pronounced in Norse dialects nearly or quite as sh. Hjatland or Hjetland would therefore sound to English or Scottish ears as Shatland or Shetland, and thus has this form made its way into English-Scotch writings.”
Hjaltland / šaltland / --> Hjeltland / šeltland /
--> Hjetland / šetland / --> Shetland
Sananalkuinen äänneyhtymä hj- norjan ja skotin kielissä
Kirjoittaessaan Niels Hjelt-nimisestä oppilaastaan vuonna 1563 Bergenin katedraalikoulun mestari Absalon mainitsee Nielsin olleen kotoisin nykyisin Shetlantina tunnetuilta saarilta: ... ved naffn Nils Hielt fød vdi Hietland (med namnet Niels Hjelt född uti Hietland). Mutta miten mestari Absalon ja muut bergeniläiset ovat nuo nimet ääntäneet? Siihen löytyy vastaus kahdesta Shetlannin nimistöä koskevasta tutkimuksesta, joista seuraavat lainaukset ovat:
“The original Norse name for Shetland was Hjaltland. Hjalt in Old Norse meaning the hilt or cross guard of a sword. As with all western dialects of Norse, the stressed 'a' shifts to 'e' and so the 'ja' became 'je' as with Norse hjalpa which became hjelpa. This Old Norse name Hjeltland is well-documented and the sound change from hj to sh occured in the Middle Ages. Lastly the l before the t disappeare. The inhabitants, however, formerly called Hjaltar, have continued to be called Hjelter.”
“Hj in Norse is still [1845] pronounced in Norse dialects nearly or quite as sh. Hjatland or Hjetland would therefore sound to English or Scottish ears as Shatland or Shetland, and thus has this form made its way into English-Scotch writings.”
--> Hjetland / šetland / --> Shetland
On siis tutkittua tietoa siitä, että Etelä-Pohjanmaan suomenruotsalaisilla alueilla ja eräissä norjankielen murteissa sananalkuinen äänneyhtymä hj- lausutaan edelleen kuin sh- tai š.
Onko hollannin ɣ-äänne sama kuin norjan ja ruotsin hj- ?
Entä sitten hollantilaiset paikannimet Gelderland ja Geldern, joilta alueilta sukumme on sanottu olevan lähtöisin? Puolustukseksi täytyy sanoa, että jo ennen minua eräät sukuamme tutkineet ovat pohtineet sitä, miten hollantilainen mahtaa lausua nämä G-alkuiset nimet. G-kirjaimen ääntämistä esitetään foneettisella merkillä / ɣ / (soinnillinen velaarinen frikatiivi). Termi ei sano maallikolle mitään, joten suosittelen kuuntelemista, se on aika hämmästyttävä kokemus. Ei kuulosta mahdottomalta, että 1600-luvulla ja sitä ennen kaksoiskonsonantti hj nimen Hjelt alussa on äännetty samoin tai lähes samoin kuin konsonantti g sanan Geldern alussa.
Gelderland / ɣɛldərlɑnt /
Geldern / ɣɛldərn /
geld / ɣɛlt / (kuuntele tästä)
Vaikka nuo paikannimien alut ääntyvät samoin kuin hollannin sana geld (raha), ei Gelderland- ja Geldern-nimien alkuperä liity mitenkään rahaan. Sen sijaan Hollannissa elää vanha legenda, joka selittää äänteen alkuperän:
“According to folk legend, local noblemen Wichard and Lupold of Pont fought a fire-breathing dragon around 878. They found it under a medlar [mispeli] tree, and one of them stabbed it with his spear. The dying dragon rattled two or three times: Gelre! Gelre!. In commemoration of this heroic feat, the Lords of Pont founded the city of Geldern at the confluence of the Niers and the Fleuth [rivers].”
Die Kreisparkasse Geldern, Banknote 2 Mark, 1922.
Lohikäärme karjahtaa: “Gelre, Gelre”, taustalla Geldernin kaupungin
ääriviivat.
|
Olav Ahlbäck: Svenskan i Finland, 1971
Absalon Pederssøn Beyer: Liber Capituli Bergensis, dagbok 1552–1572.
Jaakko Häkkinen: Etymologiaa maallikoille, 2019.
Uppslagsverket Finland: svenskan i Finland
Barbara E Crawford & Beverley Ballinsmith: The Biggins, Papa Stour, Shetland. Published jointly by Society of Antiquaty of Scotland and Det Norske Videnskaps-Akademie, 1999.
P.A. Munch: Geographical elucidations of the Scottish and Irish local names occuring in the sagas. “Memoires de la Société Royale des Antiquaires du Nord” 1845-49, Copenhague
Wikipedia: The Geldern Dragon Legend
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti