Hedvig Lovisa - paturien sukua

Hedvig Lovisa Hjelt (Chytraeus) 1790-1839

   Monen Christian Ludvig Hjeltin jälkeläisen kodista löytyy jäljennös tai kopio hänen puolisostaan tehdystä miniatyyrimaalauksesta. Ei pelkästään naisen kauneutta, vaan myös hänen korujaan on ihasteltu.

   Isänsä puolelta Hedvig Lovisa on vanhaa turkulaista padantekijöitten käsityöläissukua, joka tunnettiin nimellä Paturi. Kun padantekijän ja porvarin Matti Paturin perheestä ensimmäinen poika 1660-luvulla laitettiin katedraalikouluun, suomenkielinen sukunimi ei kelvannut ja opettajat antoivat hänelle uuden sukunimen Chytraeus. En mistään lähteestä löytänyt selitystä tälle nimenvalinnalle. Lopulta eräs kreikankielentaitoinen henkilö valisti, että nimi perustuu vanhan kreikan sanaan khýtra (χύτρα, pata). Kun sana aikoinaan lainattiin latinankieleen, se muuttui muotoon chytra, joka äännetään /kytra/. Siksi sukunimi esiintyi Turussa joskus muodossa Kytraeus ja raastuvanoikeuden pöytäkirjassa turkulaisittain Kytreeni, joissa nimen alkuosa ääntyy muodossa /kytr/. Mutta tämäkin nimi sulautui ruotsinkielen äännejärjestelmään, jossa alkuosa äännetäänkin /tsytr/ (vrt. esim. kyrka). Ymmärtääkseni sukunimen Chytraeus voi siis ääntää joko /kytréus/ tai /tsytréus/.

   Hedvig Lovisa Chytraeus syntyi Turussa 30.4.1790. Isä oli Turun tuomiokapitulin notaari, maisteri Henrik Chytraeus ja äiti Kalvolasta kotoisin oleva Catarina Carling. Hedvig Lovisa jäi perheen ainoaksi lapseksi ja sai mallikelpoisen kasvatuksen varakkaassa kodissaan. Häntä on kuvattu tyyneksi ja kärsivälliseksi naiseksi. Hänen mieltymyksensä suuntautuivat lukemiseen ja henkisiin harrastuksiin enemmän kuin käytännön taloudenpitoon. Tuomiokapitulin kansliassa Henrik Chytraeuksen ohella työskenteli varanotaarina monen vuoden ajan dosentti Niclas Hjelt. Heidän lapsensa Christian Ludvig Hjelt ja Hedvig Lovisa Chytraeus vihittiin vuonna 1811 Turussa. Hedvig Lovisa ehti olla naimisissa vasta kuusi vuotta, kun hänen isänsä kuoli. Äiti kuoli seitsemän vuotta myöhemmin. Heidän ainoana lapsena Hedvig Lovisa peri kolme maatilaa. Yhdessä Christian ja Hedvig omistivatkin Liedossa Vendelän, Uotilan, Äijälän ja Moision säterit, Paimiossa Kauhaisten rusthollin sekä maatiloja Liedossa, Paimiossa, Sauvossa, Pöytyällä ja Kaarinassa. Kesänsä perhe vietti Liedossa Moision tilalla. 

   Syyskuun neljännen ja viidennen päivän välisenä yönä 1827 syttyi Turussa suuri tulipalo, joka tuhosi lähes koko kaupungin. Vanhemmat olivat silloin kaupungissa ja lapset Moisiossa, jossa he läheiseltä mäeltä katselivat 10-12 kilometrin päässä roihuavia liekkejä. Moisiosta lähti vielä samana yönä miehiä ja hevosia kaupunkiin pelastustöihin. Perheen suuri kaupunkiasunto paloi kokonaan, vain joitakin huonekaluja ja taloustavaraa saatiin pelastettua. Talo ei ollut vakuutettu kuten eivät myöskään kirjapaino ja kustantamo. Vanhemmat tulivat Moisioon seuraavana aamuna ja isä sulkeutui masentuneena huoneeseensa useaksi päiväksi. Koko perhe joutui siten asumaan Moisiossa koko seuraavan talven. Kuitenkin jo syksyllä 1828 perhe pääsi muuttamaan vielä osittain raunioina olevaan Turkuun.

   Syksyllä 1831 Turkua koeteltiin jälleen, tällä kertaa kaupunkia koetteli vakava koleraepidemia. Hedvig Lovisa neuvoi lapsia keräämään poimuminttua, joilla tautia yritettiin tuolloin torjua. Epidemian jatkuessa koulut suljettiin ja jälleen Hjeltin perhe muutti Moisioon. Sielläkin koleraa ilmeisesti yritettiin torjua sen aikaisin menetelmin: huoneet täytti poltettujen katajanoksien ja tervahöyryn haju, johon oman lisänsä toi kloorikalkki. Lisäksi oli juotava milloin piparminttuteetä milloin vedellä laimennettua tervaa.

   Hedvig Lovisan elämästä ei ole tämän enempää tietoja, hänen kerrotaan pitkään sairastaneen ilmeisesti jonkinlaatuista syöpää. Hän kuoli 49-vuotiaana muutama päivä ennen joulua vuonna 1839. Hedvig Lovisan esivanhemmista olen vuonna 2010 laatinut kirjoituksen, joka löytyy täältä.

Rikos pappilassa

Alma Viktoria Hjelt (1861-1930)

   Alma Viktoria Hjelt solmi elämänsä aikana kolme avioliittoa. Ensimmäinen puoliso vuonna 1882 oli ruotsalainen näyttelijä Gustaf Carlsén. Kolmen vuoden kuluttua heille syntyi Tukholmassa tytär. Heti lapsen syntymän jälkeen isä lähti omille teilleen ja virallisesti tämä onneton avioliitto päättyi eroon vuonna 1890. Seuraavan avioliiton Alma solmi kuopiolaisen eläinlääkäri Frans Hellmanin kanssa vuonna 1893. Tämä avioliitto päättyi surullisesti miehen kuolemaan seitsemän vuotta myöhemmin. Kolmannen avioliiton Alma Hjelt solmi Pälkäneen kirkkoherra Gustaf Junneliuksen kanssa. Pariskunta muutti Tornioon, josta Junnelius oli saanut kirkkoherran viran. Tämä suhde oli ilmeisen epäonnistunut ja se päättyikin katastrofaalisesti uudenvuodenaattoon 1909.

   Uudenvuodenaattona 1909 Tornion pappilan renki Johansson yritti pistoolilla ampuen surmata kirkkoherran, joka haavoittui. Murhayritys herätti huomiota lehdistössä ympäri Suomea. Vielä suuremmiksi muuttuivat lehtien otsikot kun kävi ilmi, että kirkkoherran rouvakin pidätettiin osallisuudestaan rikokseen. Monivaiheista oikeudenkäyntiä seurattiin aina syksyyn 1910 saakka, jolloin tuomioiksi julistettiin: renki Johanssonille murhayrityksestä vankeutta 3 vuotta 10 kuukautta ja Alma Hjeltille aviorikoksesta ja yllyttämisestä murhaan kuritushuonetta yhteensä 4 vuotta 2 kuukautta.

   Alma Hjeltin jälkeläinen Björn Johnson käsittelee tapausta kirjassaan Om tre mödrar (Stockholm 2009). Ao. sivut löytyvät tästä.

Muinainen sukulainen

Monikulttuurinen hautalöytö (2003)


   Vuonna 2003 löydettiin keskisaksalaisen Quidlenburgin kaupungin lähistöltä neoliittisen kauden hautoja. Löydöt eivät olleet mitenkään sensaatiomaisia, mutta merkittäviä siinä mielessä, että alue sijaitsi kahden kulttuurialueen vaikutuspiirissä. Pyreneitten niemimaalta alkunsa saaneen kellopikarikulttuurin (Bell Beaker) ja itäisen nuorakeramiikan (Corded Ware) piirteet ilmenivät Quidlenburgissa yksittäisten vainajien haudoissa. Tässä artikkelissa seurataan erään miesvainajan tutkimista ja hänestä esiin tulleita mielenkiintoisia seikkoja. Tälle miehelle annettiin arkeologinen tunnus QLB28. Vuonna 2003 hän ei mitenkään eronnut muista saman kalmiston kuudesta vainajasta. Hänen todettiin kuollessaan olleen yli 50-vuotias. Radiohiiliajoituksen mukaan hautaus oli tapahtunut välillä 2431-2150 eaa. Hautaustapa oli kellopikarikulttuurille tyypillinen: ruumis lepäsi vasemmalla kyljellään luoteis-kaakkoissuunnassa, pää lepäsi vasemman kämmenen päällä, katse itään suunnattuna, polvet koukussa. Haudan esineistö oli kuitenkin kaksikulttuurinen; esim. keraaminen kellopikari ja vasarakirves.


Euroopan asutushistoriaa kirjoitetaan uusiksi (2014-15)


   Vuonna 2014 QLB28 yhdessä 69 muun muinaisen vainajan kanssa kaivettiin jälleen esille, tällä kertaa museoitten varastoista eri puolilla Eurooppaa. Muinaisjäännösten DNA:n tutkiminen oli päässyt vauhtiin 2010-luvun alussa tutkimusmenetelmien kehittyessä tehokkaammiksi ja halvemmiksi. Helmikuussa 2015 kyseinen Wolfgan Haakin johtama ryhmä julkaisi tuloksensa, jotka ovat mullistaneet aiempia käsityksiä Euroopan asuttamisesta. Raporttiin viitataan lähes kaikissa sen jälkeisissä alan artikkeleissa ja Wikipedia-artikkelit on kirjoitettu uudelleen. Ajan tasalla olevia populaarikirjoja olen löytänyt vain yhden; Jean Mancon Ancestral Journeys. Alunperin Jean Manco kirjoitti kirjansa jo vuonna 2013, mutta joutui julkaisemaan korjatun version jo syyskuussa 2015.

   Haakin tutkimuksessa muinaisten vainajien DNA-pätkiä eristettiin ja sekventoitiin. QLB28 sai uuden laboratoriotunnuksen I0806 ja hänet tunnetaankin keskustelufoorumeilla nykyään nimellä Mr. I0806. Hänen ja muutamien muitten miesten haploryhmäksi osoittautui R1b. Tähän haploryhmään kuuluvat miehet olivat tulleet Länsi-Eurooppaan Venäjän aroilta vasta muutamaa sukupolvea ennen Mr. I0806:n syntymää. Tästä arokansojen invaasiosta olen kirjoittanut artikkelin Arolta Keski-Eurooppaan (18.5.2015).



Kun genetiikan antamat tulokset lisätään Quedlinburgia koskeviin aikaisempiin tietoihin, kuva Mr. I0806:sta ja hänen elinympäristöstään muuttuu oleellisesti. Aroilta tulleet miehet toivat mukanaan ylivertaiset taitonsa ja ominaisuutensa; pronssin ja pronssiesineitten teko, pyörä, vaunut, hevoset, karjanhoito, laktoosinsieto jne. Tästä alkoi pronssikausi Länsi-Euroopassa. Lisäksi he puhuivat indoeurooppalaisia kieliä, joitten alle vanhat paleoeurooppalaiset kielet jäivät. Miehiä tulokkaitten joukossa oli 5-14 kertaa enemmän kuin naisia. Nopeasti he syrjäyttivät vanhan eliitin miehet, mutta sen sijaan eliittiin kuuluvat naiset otettiin puolisoiksi, ja se oli varmaan yksi syy siihen, että vanhojen kulttuurien monet piirteet vaikuttivat vielä pitkään. Oheinen neoliittisen kauden kulttuureja esittävä kartta on laadittu ennen kyseisiä geneettisiä löytöjä. Karttaan on myöhemmin lisätty R1b-miesten tulosuuntaa osoittava musta nuoli, joka entisestään sekoittaa eri kulttuureista koostuvaa soppaa Keski-Euroopassa - ja kaiken keskellä sijaitsee Mr. I0806:n kotiseutu Quedlinburg.



Vanha tuttu yllättää (syyskuu 2016)


   Edellä ilmenneitten asioitten lisäksi Mr. I0806 järjesti äskettäin vielä uuden yllätyksen minulle ja muulle Hjelt-suvulle (ja kymmenille miljoonille muille): mitenkään liioittelematta häntä voidaan nyt kutsua esihistorialliseksi sukulaiseksemme.

   Vuonna 2015 Haak ja kumppanit määrittivät I0806:n haploryhmän R1b karkealla tasolla, joka riitti heidän tutkimuksensa tarkoituksiin. Yksityiskohtainen data DNA-sekventoinnista on kuitenkin julkisesti saatavilla ja sitä alettiin tietenkin eri tahoilla käydä läpi. Syyskuun alussa 2016 selvisikin, että Mr. I0806 kuuluu R1b:n alahaploryhmään DF27, mutta sen alempien tasojen haploryhmiä hänestä ei enää löytynyt. Mutaatiotiheyksiin perustuvien laskelmien mukaan DF27-mutaatio on tapahtunut n. 2500 eaa. (plus suuri vaihteluväli). Toisin sanoen se mies, jossa DF27-mutaatio on tapahtunut, oli elänyt 100-350 vuotta tai 4-10 sukupolvea ennen kuin Mr. I0806. Tuo DF27-haploryhmän kantaisä oli varmasti myös meidän Hjelttien ja Mr. I0806:n yhteinen esi-isä. Toisin sanoen Mr. I0806 on voinut periaatteessa olla meidän paternaalinen esi-isämme, mutta kuitenkin todennäköisemmin jonkin meidän samoihin aikoihin eläneen esi-isämme ei niin kovin kaukainen serkku. Joka tapauksessa blogissani aiemmin esitetyt muinaisten esi-isiemme kulkureitit saavat tässä vahvistusta ja lisäksi voimme olla melko varmoja, että eräät esi-isämme elivät 4200-4500 vuotta sitten Reinin ja Elben välisellä alueella.



Lisää Mr. I0806:n järjestämistä yllätyksistä seuraavassa artikkelissa.

-----

Lähteitä:

Anthrogenica thread: Where did DF27 originate? and when and how did it expand? September 2016

Anthrogenica thread: More Bell Beaker U152 and one ZZ11? September 2016

Bell Beaker Blogger: Bell Beaker DNA and Quick Out-takes. February 2015

Bell Beaker Blogger: Fix & Mix - Quedlinburg & Middle-Saale Beakers. February 2015

Goldberg et al.: Familial migration of the Neolithic contrasts massive male migration during Bronze Age in Europe inferred from ancient X chromosomes. October 2016

Haak et al.: Massive migration from the steppe is a source for Indo-European languages in Europe. 2015

Landesamt für Denkmalpflege und Archäologie Sachsen-Anhalt: Ein Grab, aber zwei Kulturen - spätneolithische Völkerverständigung im Nordharz. März 2004

Manco, Jean: Ancestral Journeys. September 2015

Kohti pohjoista

Kartta: North-South Cluster ja sen leviämissuunnat.
Kärkikolmiot kuvaavat kolmea pohjoiseen suuntautuvaa alaryhmää.

North-South Cluster

   Toistatuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua jossain Keski-Ranskassa eli mies, jonka miespuolisten jälkeläisten vaiheita seuraamme tässä artikkelissa. Tällä miehellä tapahtui Y-kromosomissa mutaatio, jossa eräs yksittäinen DNA-kaksoiskierteen emäspari A-T vaihtui emäspariksi C-G. Tämän perusteella kyseisen miehen nykyään elävät miespuoliset jälkeläiset voidaan tunnistaa. Mutaatiosta käytetään nimeä R1b-Z209 ja sitä kantavien miesten ryhmää kutsutaan nimelläNorth-South Cluster eli NS-haploryhmä. Kyseinen haploryhmä tunnistettiin ja määritettiin vuosina 2006 - 2008. Myös Hjelt-suvun miehet kuuluvat NS-haploryhmään joidenkin kymmenientuhansien länsieurooppalaisten miesten ohella.

   NS-haploryhmän arvellaan syntyneen Keski-Ranskassa (kartassa tummanruskea alue). Aiemmissa artikkeleissani (toukokuu 2015) olen kirjoittanut siitä, mitä reittejä po. miehen esi-isät olivat tulleet sinne Etelä-Kaukasukselta noin 6000 edeltävän vuoden aikana. NS-haploryhmän arvellaan syntyneen n. 1900 eaa. Tällaiset mutaatioitten ikäarviot ovat hyvin epävarmoja, ja tähänkin tapaukseen annetaan 700 vuoden vaihteluväli. Täsmällisemmin sanottuna mutaatio olisi tapahtunut 95% varmuudella ajanjaksolla 2300 eaa. – 1600 eaa. En näitä vaihteluvälejä enää tässä erikseen mainitse, mutta ne kannattaa pitää mielessä. NS-haploryhmän kantaisän voidaan siis arvioida eläneen pronssiajan keskivaihetta, jolloin kellopikarikulttuuriLänsi-Euroopassa vaihtui uurnakenttäkultturiksi.

   Vuosisatojen saatossa NS-miehet levisivät etelään, koilliseen ja kaikkiin muihinkin ilmansuuntiin niitten väliltä. Leviämissuunnat on merkitty karttaan mustilla nuolilla. Nykyään NS-miehiä tavataan pääasiassa kartalla väritetyllä alueella. Lisäksi tietenkin Yhdysvalloissa, jossa useimpien miesten kohdalla kuitenkin tunnetaan heidän juurensa Euroopassa. Noin 550.000 testatun miehen joukosta on toistaiseksi löytynyt vain 276 NS-haploryhmän miestä (0,05%). Jos sama suhde pätee Länsi-Euroopan koko nykyiseen miesväestöön, niin tällä hetkellä saattaisi elossa olla noin 55.000 NS-haploryhmän miestä. Joka tapauksessa kyseessä on kautta historian ollut ja on edelleenkin hyvin marginaalisesta joukosta.

   Nimensä mukaisesti North-South Clusterin miehet ovat levinneet hyvin laajalle alueelle: Brittein saarille ja mantereella rannikkoja myötäillen Skandinaviasta aina Iberian niemimaalle. Jo kelttikaudella yksi haara levisi Brittein saarille. On muistettava, että tuolloin NS-miehet kuuluivat eri kelttiläisiin heimoihin ja heidän osuutensa etnisissä ryhmissä oli hyvin pieni. Brittein saarten asuttamisessa geneettinen valtavirta koostui aivan muitten haploryhmien miehistä. Voidaan kai olettaa, etteivät Hjelt-suvun esi-isät osallistuneet saarten asuttamiseen, vaan jatkoivat matkaansa mantereen puolella pohjoiseen.


Rannalle jääneet anglosaksit

   Ei tiedetä milloin ensimmäiset NS-miehet saapuivat Pohjanmeren rannikolle, mutta ilmeisesti se on tapahtunut ennen kansainvaelluksia (450 - 650 jaa.). Toisin sanoen Keski-Ranskasta lähdöstä saattoi kulua peräti parituhatta vuotta. Sinä aikana Hjelt-suvun muinaiset esi-isät olivat joihinkin kelttiläisiin heimoihin kuuluen kokeneet Rooman imperiumin nousun ja tuhon. Jossain vaiheessa he ovat todennäköisesti sulautuneet Reinin pohjois- tai eteläpuolisiin germaanisiin heimoihin. Taas täytyy muistuttaa, että idästä tulleet germaanit koostuivat geneettisesti pääosin aivan muista haploryhmistä. On arvoitus, milloin kaikki tämä on tapahtunut. Tulevaisuudessa ehkä selviää, kuuluivatko esi-isämme niihin germaaniheimoihin, jotka taistelivat roomalaisten rinnalla muita germaaneja vastaan vai muitten germaanien rinnalla roomalaisia vastaan. Englannissa on nimittäin hiljattain julkaistu väestötutkimus, jossa saaria asuttaneista etnisistä ryhmistä on laadittu eräänlainen geneettinen profiili. Mikäli vastaava voidaan joskus laatia mantereen germaaniheimoista, niin voitaisiin mahdollisesti seurata väestön siirtymisiä myös heimojen välillä.

   Selvästikin osa NS-haploryhmään nykyään kuuluvista brittimiehistä on anglosakseja. Tämä tarkoittaa sitä, että kansainvaellusten alkaessa mantereella anglien ja saksien joukossa eli jo NS-haploryhmän miehiä (mahdollisesti juuttienkin joukossa). He muodostavat toisen Brittein saarten asuttamiseen osallistuneen NS-miesten joukon. Mutta eivät suinkaan kaikki anglit ja saksit purjehtineet saarille. Ei liene liioittelua olettaa, että Hjelttien esi-isät olivat tuolloin rannalle jääneitä anglosakseja – tai muita germaaneja, mutta rannalle jääneitä joka tapauksessa.


Kohti Turkua

   Siinä NS-haploryhmän haarassa, joka johtaa Suomen Turkuun, on vuosisatojen saatossa tapahtunut lisää mutaatioita, joita esiintyy vain tähän haaraan kuuluvilla miehillä. Tämän ansiosta voidaan uskaliaasti jo nyt hahmotella miten matkaa on käyty. Taulukossa on esitetty NS-haploryhmän ja kolmen sen alaryhmän testien lukumäärät ja alueellinen jakauma. Haploryhmät ovat keskenään hierarkkisia eli alempi haploryhmä sisältyy aina sitä ylemmän tason haploryhmään. Alahaploryhmien syntyajoista löytyy hyvin hataria arvioita: S21184 ja S19290 ovat tapahtuneet melko pian NS-haploryhmän syntymisen jälkeen eli toistatuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Alahaploryhmästä BY3276 voi sanoa vain, että se on syntynyt joskus edellisten jälkeen, mutta kuitenkin ennen 1300-lukua ajanlaskun jälkeen. Mainittujen kolmen alahaploryhmän yksittäiset testaajat on sijoitettu kartalle kärkikolmioilla (tarkkaan ottaen heidän vanhimpien tunnettujen esi-isiensä asuinseudut). Mitä tummempi kolmio, sitä läheisempiä testaajat ovat geneettisesti Hjelt-sukua.

Taulukko: DNA-testien määrät haploryhmittäin ja alueittain.

sekä suhteelliset osuudet kaikista R1b-testeistä.

   Selkein taulukossa näkyvä ilmiö on se, että alahaploryhmissä kaikki iberialaiset ovat hävinneet ja ranskalaisistakin melkein kaikki, mikä sopii hyvin kyseisten haarojen suuntautumiseen pohjoiseen. Taulukon luvut tarkoittavat tehtyjen DNA-testien määriä ja alueellisia lukuja tulkittaessa on tärkeätä ottaa huomioon niissä yleisestikin mukana olevat vääristymät. Britit ovat innokkaita testaajia, joten he ovat yliedustettuina. Ranskassa ja Belgiassa on eräitä yksityisyyden suojaan liittyviä rajoituksia, joten niitten luvut ovat aliedustettuina. Saksassa ei olla kovin innokkaita, he ovat siis myös aliedustettuja. Suomen kohdalla esiintyvä luku neljä sisältää kolme Hjelt-sukuun kuuluvaa miestä ja neljännen, joka mitä ilmeisimmin kuuluu biologisesti sukuumme. Näin ollen itse asiassa Suomessa vain yksi testattu suku kuuluu NS-haploryhmään ja sen alaryhmiin. Ruotsin luku neljä puolestaan tarkoittaa selvästi neljää eri sukua, joitten keskinäisiä yhteyksiä ei (vielä) tunneta.

   Kun taulukkoa vertaa vastaavaan toukokuussa 2015 tehtyyn, saa jonkinlaisen käsityksen DNA-testitulosten eteenpäin menosta vajaan vuoden aikana: NS-haploryhmään kuuluvien määrä on lisääntynyt lähes sadalla (+ 56%) ja lisäksi on tunnistettu uusi haploryhmä BY3276.

   Viimeisellä rivillä on kyseisten haploryhmien testien suhteellinen osuus kaikista R1b-miehille tehdyistä testeistä. R1b on yleisin haploryhmä Länsi-Euroopan miesten keskuudessa (40 – 45%).


Gelderland 

   Vuonna 1903 kirjoittamassaan sukukirjassa August Hjelt esitti kaksi vaihtoehtoa sille, mistä sukumme mahdollisesti olisi lähtöisin: Norjan Hedmark tai Hollannin Gelderland. Norjan Hjelteistä on artikkeli tässä blogissa (Hjelthjelt-talo, toukokuu 2015), josta käy ilmi, ettei sukumme norjalaisesta alkuperästä ole löytynyt mitään dokumentoitua vahvistusta. Nyt voidaan DNA-testitulosten perusteella lisäksi sanoa, ettei myöskään niistä ole löytynyt mitään mikä tukisi Norjan vaihtoehtoa.

   Sen sijaan tässä artikkelissa esitetyt DNA-testien tulokset sopivat hyvin yhteen Hollannin vaihtoehdon kanssa. August Hjelt kirjoittaa vielä 1800-luvun jälkipuoliskolla suvussamme kerrotun perimätietona, että olisimme lähtöisin Hollannin Gelderlandin provinssista tai Geldernin kaupungista ja tulleet sieltä Luoteis-Saksan kautta Suomeen. On hämmästyttävää miten hyvin tämä tieto sopii yhteen tässä artikkelissa esitettyyn skenaarioon muinaisten esi-isiemme mahdollisista yhteyksistä germaanisten heimojen asuinalueisiin (ks. oheinen kartta). Mainittakoon lisäksi, että nykyisten NS-haploryhmän miesten joukossa on kaksi hollantilaista, joitten sukujuuret ovat juuri Gelderlandin ja sen naapurin Limburgin provinsseissa.

Kartta: Germaaniheimot kansainvaellusten aikaan ja

nykyinen Gelderlandin provinssi ja Geldernin kaupunki.

- - - - - - - - - - - - - - - -

Anthrogenica Forum: S21184 has something to tell us

Jean Manco: Ancestral Journeys: The Peopling of Europe from the First Venturers to the Vikings. Second edition 2015

Jean Manco: Blood of the Celts. 2015

BBC News: English DNA 'one-third' Anglo-Saxon January 2016.

Stephan Schiffels et al.: Iron Age and Anglo-Saxon genomes from East England reveal British migration history.2016

Kaivosvouteja ja seppiä

Svappavaaran kaivosvouti

   Tammikuussa 2016 sain tiedon uudesta Hjelttien lähelle geneettisesti sijoittuvasta ruotsalaisesta suvusta. DNA-näytteen antaneen miehen kanssa sovimme, että käytän suvusta nimeä Karlsson, vaikka ruotsalaiseen tapaan vanhimmat sukupolvet tunnetaan vain etunimillä ja patronyymeillä. Sukunimi Karlsson on tullut käyttöön vasta 1800-luvun loppupuolella. Suvun vanhin tunnettu esi-isä on Bengt Olofsson, joka syntyi vuonna 1712, mutta syntymäpaikkaa ei tiedetä. Suvun tunnetut vaiheet alkavat siitä, kun Bengt Olofsson oli jo muuttanut Ruotsin Lappiin kaivosmiehen töihin Svappavaaran kuparikaivoksille.

   Svappavaarassa Bengt Olofsson avioitui Karin Jöransdotter Stålnacken kanssa, jonka suku oli elänyt Svappavaarassa siitä asti kun kaivostoiminta oli käynnistynyt siellä 1650-luvulla. Stålnacket olivat kaivosmiehiä ja kaivosvouteja. Bengt Olofsson jatkoi Svappavaaran kaivosvoutina appensa jälkeen. Svappavaarassa murskattu kuparimalmi kuljetettiin Köngäsen ruukkiin (Kengis bruk) Tornionjoen alajuoksulla vähän ennen nykyistä Suomen rajaa. Linnuntietä matkaa oli yli 130 kilometriä, kesällä malmia kuljetettiin jokiveneillä ja talvella porojen vetämissä ahkioissa. Monesti malmi päätyi Tornionjoen pohjaan ennen perille pääsyä.

Svappavaaran nimi meänkielellä ja
saamenkielellä kertoo kuparin
merkityksestä alueelle.

   Karlsson-suvussa arvellaan, että Bengt Olofsson ja hänen esi-isänsä olivat olleet kaivostoiminnan kanssa tekemisissä jo ennen Bengtin lähtöä Svappavaaraan. Suvun piirissä on se käsitys, että sen juuret ovat Värmlannin kaivosalueella tai jossain muualla Bergslagenin alueella. Geneettisesti suku on hyvin lähellä edellisen artikkelini Fredricksson-sukua. Sukuja edustavien elossa olevien miesten DNA-tuloksia verrattaessa voidaan karkeasti arvioida milloin heidän yhteinen esi-isänsä on elänyt. Lisäksi on huomioitava, että Fredrickssonien esi-isät tunnetaan aina 1630-luvulle saakka eikä yhteinen esi-isä ole voinut elää sen jälkeen. Näitten tietojen valossa paras arvio yhteiselle esi-isälle on 3-4 sukupolven ajanjakso 1540-luvulta 1630-luvulle. Tämä istuu hyvin sen kanssa, että myös Fredrickssonien esi-isät olivat Bergslagenin alueella eläneitä kaivostoimintaa harjoittaneita miehiä, jotka mahdollisesti tulivat Kustaa Vaasan aikana Saksasta tai Hollannista. 


Seppä lähtee Amerikkaan

   Kolmannesta ruotsalaisesta, Hjelttien kanssa geneettisesti lähellä olevasta suvusta, on valitettavan vähän tietoja saatavilla. DNA-testin antanut mies on kolmannen polven Amerikan ruotsalainen. Hänen Amerikkaan muuttaneen isoisänsä tiedot Ruotsista ovat niukat: syntymäaika tiedetään, Amerikkaan lähtö tapahtui 1874-79 ja hän käytti Amerikassa nimeä John Smith. Amerikassa papereissa on syntymäpaikaksi merkitty Boetberg Sweden. Sen nimistä paikkakuntaa Ruotsista ei löydy; Anbytarforumin sukututkijat arvelevat nimen voivan tarkoittaa Beatebergin pitäjää. Sieltä häntä ei kuitenkaan löydy.

   Olen jatkanut John Smithin etsimistä Ruotsista siihen olettamukseen perustuen, että hän on ottanut sukunimensä käyttöön vasta Amerikassa ja että se perustuu hänen sepän ammattiinsa. Olen käynyt läpi joittenkin Bergslageniin kuuluvien seurakuntien muuttoluetteloita, joissa yllättävästi esiintyy juuri noina aikoina monia siirtolaisiksi lähteneitä seppiä. Ammattinimikkeistä päätellen nämä ovat olleet nimenomaan ruukeissa työskennelleitä seppiä, hammasseppiä, seppärenkejä ja seppien oppilaita. Ilmeisesti taustalla onkin murrosvaihe ruotsalaisessa yhteiskunnassa, josta käytetään nimeä Stora bruksdöden. Raudanvalmistuksessa otettiin käyttöön tehokkaampia tekniikoita ja tuotanto keskittyi uusiin suuriin tuotantolaitoksiin, jolloin lukuisat vanhat ruukit lopettivat toimintansa.

   Kun ottaa huomioon kahden muun edellä mainitun suvun mahdollisen kytkennän Saksasta tulleisiin raudanvalmistajiin, niin olen pitänyt silmäni auki myös sille mahdollisuudelle, että John Smith olisikin Ruotsissa tunnettu nimellä Johan Schmidt. Etsintä jatkuu – Bergslagenissa on jäljellä vielä monia läpikäymättömiä pitäjiä.

Mystinen Dahlströmin kortti

   Edellä on käyty läpi kolme Hjelttien kanssa geneettisesti läheistä ruotsalaista sukua. Yhteisenä taustana näille on toiminta vuoriteollisuuden parissa. Tämän jälkeen tietenkin nousee esille kysymys, löytyykö Hjelt-suvun alkuperästä vastaavia tietoja? Kun tämä ei ole tiukan tieteellinen esitys, niin voihan asialla ainakin vähän spekuloida.

   Turun maakunta-arkistossa on 1920-luvulla laadittu mittava, noin 300.000 korttia käsittävä kortisto, joka sisältää viittauksia turkulaisia henkilöitä koskeviin erilaisiin asiakirjoihin. Alkuunpanijansa mukaan kortistoa kutsutaan Dahlströmin kortistoksi. Hjelt-sukuun viittaavia kortteja on kaikkiaan 376 kappaletta. Kun aikoinaan kävin niitä läpi, niin yhden kortin merkitys ei auennut minulle. (Tässä linkki korttiin ja senkääntöpuolelle.) Hakusanaksi korttiin on merkitty Börjel Biörsson Hjelt. Kortissa viitataan mutkan kautta Abraham Brahen (1569-1630) kirjoittaman Tidebokin merkintään helmikuulta 1614, jossa mainitaan kuninkaan käynti Kopparbergetissä ja se, että Abraham on lähetetty puhumaan Bergslagenin rahvaalle. 

Abraham Brahe: Tidebok 11.2.1614

   Kysyin Turun historiaa tutkineelta Veli-Pekka Toropaiselta mitä ihmettä Dahlström on ajatellut korttia tehdessään. Toro-Pekan mielestä kyseessä on virhe, ja asia jäi siihen. Mutta nyt kun geneettisten sukulaistemme yhteydessä Bergslagen ja Ruotsin vuoriteollisuus putkahtelevat esiin, niin kyseinen mystinen kortti on alkanut taas häiritä.

   

   

   Epäilemättä Abraham Brahen päiväkirjamerkinnässä on kyse Ruotsin vuoriteollisuuteen liittyvistä tapahtumista. Kustaa II Aadolf oli vasta 20-vuotias, mutta alkoi jo silloin tarmokkaasti kehittää vuoriteollisuutta. Kuninkaan matkakohde, Kopparberget, oli Ruotsin vuoriteollisuuden kruununjalokivi. Bergslagen puolestaan ei ollut mikään tietty paikkakunta, vaan sillä tarkoitettiin yleisesti niitä vuoritoimintaa harjoittavia seutuja, joissa sovellettiin erityistä vuoritoiminnan lainsäädäntöä. Bergslagenin rahvaalle puhumaan matkustaneet kolme miestä olivat kaikki vastaperustetun Svean hovioikeuden jäseniä. Erityisesti Hans Dober (1564-1627) oli perehtynyt Bergslageniin, hän oli Salan bergslagenin ja Salan kaivoksen käräjäkunnan lainlukija (lagläsare) ja Lundbon vuorikäräjäkunnan (bergstingslag) tuomari. Kytkökset vuoritoimintaan jatkuivat myöhemmin sillä, että vuonna 1630 Boforsin rautaruukki myytiin Hans Doberin pojalle Peder Doberille (1600-1666). 

   Mielenkiintoista - mutta vastaamatta jää edelleen kysymys: oliko Hjelttien esi-isillä jotakin tekemistä Ruotsin vuoriteollisuuden kanssa? 

Vuoritalonpoikia

   

   Olen sukumme alkuperää koskevien kirjoitelmieni muodoksi valinnut blogin ensisijaisesti siksi, että voin näin kertoa aiheesta tuoreeltaan sitä mukaa kuin uutta tietoa ilmenee. Riskinä on kuitenkin se, että joittenkin artikkelien tiedot voivat osoittautua ristiriitaisiksi uudempien tutkimustulosten kanssa. Näin on nyt sitten käynyt elokuussa 2015 kirjoittamani artikkelin ”Itägöötanmaalaiset juuremme” kanssa. Täysin metsään en siinä kuitenkaan ole mennyt - ainakaan vielä. Tässä on kuitenkin ensin pientä korjausta em. artikkeliin ja sen jälkeen ilmennyttä uutta asiaa.

   Kirjoitin itägöötanmaalaisen Skedevin pitäjän lukkareista alkunsa saaneesta suvusta. Arkistoja uudelleen läpikäytäessä on nyt kuitenkin osoittautunut, että suvun kolme vanhinta 1600-luvun alussa elänyttä sukupolvea eivät kuulukaan DNA-näytteen antaneen miehen paternaaliseen linjaan vaikka ovatkin hänen esivanhempiaan. Pois jätettävien esi-isien tilalle on kylläkin löytynyt kaksi sukupolvea varsinaisesta mieslinjasta. Kyseisen Hjelt-suvulle geneettisesti toistaiseksi lähimmän suvun mieslinja käsittää nyt kymmenen sukupolvea ja sen vanhin tunnettu esi-isä on syntynyt noin vuonna 1630 Itä-Göötanmaalla. Koska lukkareita ei enää esiinny mieslinjassa, en myöskään voi enää käyttää nimitystä Klockare-suku. Vasta Yhdysvaltoihin muuttaneet kolme nuorinta sukupolvea ovat käyttäneet sukunimeä Fredrickson, jota minä käytän jatkossa koko suvusta. Näin on sovittu kalifornialaisen Leslie Fredricksonin kanssa.

Valstorpin vuoritalonpojat

   Se mitä aiemmin kirjoitin Hjelt- ja Klockare-sukujen geneettisestä yhteydestä ja mahdollisista serkussuhteista on siis kolmen vanhimman sukupolven osalta vaihdettava Fredrickson-suvun esi-isiin. Maantieteellisesti liikutaan silti aivan samoilla seuduilla, nyt Skedevin sijaan mielenkiintomme kohteena on sen pieni naapuripitäjä Hällestad (hélsta) lähellä nykyistä Finspångan kaupunkia. Siellä, Valstorp nimisessä talossa, syntyi noin vuonna 1630 suvun vanhin tunnettu esi-isä Lars Olofsson, joka oli ilmeisesti Olof-nimisen isännän poika. 1650-luvulla Valstorpin isännäksi tuli Lars Olofssonin vanhempi veli Håkan Olofsson. Lars lähti 1658 rengiksi saman pitäjän Österbyn taloon ja kuusi vuotta myöhemmin naapuripitäjä Regnan Högfallin talon vävyksi ja myöhemmin isännäksi. Seuraavien sukupolvien aikana suvun miehet olivat talonpoikia Regnan pitäjässä, kunnes kuudennessa sukupolvessa tilattomaksi jäänyt Per Erik Fredriksson lähti siirtolaiseksi Amerikkaan vuonna 1892.

   Valstorp sijaitsee keskellä Finspånga-Hällestadin malmikenttää, jossa on harjoitettu raudanvalmistusta 1300-luvulta lähtien aina 1700-luvun lopulle. 1600-luvun alussa aivan talon lähistöllä (1,8 km) sijaitsi alueen merkittävin kaivos, Storgruvan. Sen ympärille muodostunut kaivoskylä käsitti suurimmillaan viitisenkymmentä rakennusta. Storgruvanin malmi oli harvinaisen rikasta ja puhdasta. Ilmankos vuoritalonpojat mursivat rautamalmia aivan liian innokkaasti, mikä johti vuonna 1655 vakavaan sortumaan ja Storgruvanin toiminta loppui siihen. Todennäköisesti tähän tapaukseen päättyi myös Valstorpin Lars Olofssonin työ kaivosmiehenä ja hän lähtikin rengiksi Österbyn taloon pitäjän pohjoisosassa. Nykypäivän kartassa näkyy merkintöjä monista alueen kaivosraunioista ja aivan Valstorpin lähistöllä toimii tänä päivänä Gruvstugan-niminen museoitu kaivosympäristö.

Valstorp 1638: 1) rälssitila, 2) verotila,
3-4) ruokopelto, 5) heinäpelto,
8) sulatushytti ja kankivasara.

   Oheisessa Valstorpin tilakartassa vuodelta 1638 näkyy ruoko- ja heinäpeltojen lisäksi pari mielenkiintoista seikkaa: talon omistuksiin kuului hytta eli raudansulatusmasuuni (sen rauniot on merkitty nykyisiin karttoihin) sekä tilan länsirajan muodostavasta joesta käyttövoimansa saanut hammar eli kankivasara (kartassa merkitty nro:lla 8). Peräti parikymmentä talonpoikaa omisti hytin ja vasaran Hällestadissa noina aikoina, heistä käytetään nimitystä vuoritalonpoika (bergsbonde,bergsman). Maanviljelyn ohella vuoritalonpojat mursivat malmia yhteismailla olevista kaivoksistaan, valmistivat puuhiiltä käytettäväksi raudan sulatukseen hyteissään ja lopuksi vielä takoivat vesikäyttöisissä vasaroissaan takorautaa seudun ruukinpatruunoille edelleen jalostettavaksi. Pitäjän vuoritalonpojat muodostivat ns.Hällestadin vuorikunnan (Hällestad Bergslag), joka muitten vastaavien vuorikuntienlailla nautti kruunun suomia lailla säädettyjä erivapauksia. 

Hällestadin vuorikunnan sinetti
(Hellesta Bergs Signet) 

   Kehittääkseen ruotsalaista raudanvalmistusta Kustaa Vaasa värväsi valtakuntaansa saksalaisia ja flaamilaisia kaivostoiminnan ja raudanvalmistuksen osaajia 1530-luvulta alkaen. 1600-luvun alussa Kustaa II Aadolf  puolestaan rohkaisi valloonejaRuotsiin valmistamaan tykinputkia heidän ylivoimaisella valantatekniikallaan. Meitä nämä yhteydet Pohjanmeren rannikolle kiinnostavat siksi, että siellä yli 60% miesväestöstä kuuluu geneettisesti haploryhmään R1b (Ruotsissa 15-20%, Suomessa 3-4%). Ruotsin Bergslagenin alueella on varmaankin vuoritoiminnasta johtuen ollut suhteellisesti muuta maata suurempi R1b-miesten osuus. 1500-luvulla Hällestadissa vaikutti esim. flaamilainen kaivosmestari Willem ja 1600-luvun alussa pitäjässä eli kolme nimeltä tunnettua valloonisukua.

   Fredrickson-suvulla tehtyjen DNA-testien perusteella tiedämme, että myös Valstorpin vuoritalonpojat olivat R1b-miehiä. Lisäksi he, kuten myös Hjeltit, edustavat hyvin pientä alahaploryhmää, jonka osuus R1b-miehistä on promillen luokkaa. Skandinavian ulkopuolelta kyseistä alahaploryhmää löytyy toistaiseksi vain muutamalta hollantilaiselta ja britiltä. Vaikuttaa siltä, että Hjelt- ja Fredrickson-sukujen yhteinen alkuperä löytyy nykyisen Hollannin alueelta. DNA-testien perusteella näyttää lisäksi siltä, että suvut ovat haarautuneet yhteisestä esi-isästään joskus 1300-luvulla tai sen jälkeen, mutta kuitenkin ennen 1500-luvun loppua. Tähän aikarajaan mahtuu se mahdollisuus, että Ruotsiin on saapunut vain yksi sukujemme yhteinen esi-isä ja suvut ovat haarautuneet vasta Ruotsissa. Testit tarkentuvat ja uusia valmistuu koko ajan, joten odotettavissa on lisää mielenkiintoisia tuloksia. 

------------------------------------

Finspångs skogs- och gruvhistoria

https://sv.wikipedia.org/wiki/Bergsbruk 

Missä kaikki ovat?

   Kun miesten Y-DNA-testitulosten mukaan haploryhmään R-Z220 kuuluvat miehet järjestetään sen mukaan mikä heidän geneettinen etäisyytensä on Hjelt-suvusta, saadaan yllä olevan näköinen pylväsdiagrammi. Haploryhmästä R-Z220 olen kirjoittanut artikkelissani 27.5.2015 (”Olivatko esi-isämme iberialaisia”) ja geneettisestä etäisyydestä GD (Genetic Distance) edellisessä artikkelissani.

   Pylväsdiagrammin vasemmassa laidassa ovat kolme Hjelt-suvun edustajaa arvoilla 0 ja 2. Sen jälkeen tulevat geneettiset ”lähisukulaisemme” Leslie (GD=2) sekä Hannu ja Delmer (GD=4). Näiden kuuden miehen edustamat suvut ovat eläneet Suomessa ja Ruotsissa. Pohjoismaista ei sitten muita löydykään, joka tuntuu aika erikoiselta, onhan testin tehneitä miehiä jo yli puoli miljoonaa. Pylväsdiagrammissa näkyy selvästi huomattavan pitkä väli ennen seuraavaksi geneettisesti lähimpiä miehiä 11 GD:n päässä. Maantieteellisesti heitä löytyy vasta Hollannista ja Saksasta sekä sitten loppujoukko Ranskasta, Brittein saarilta ja Espanjasta.

   Pylväsdiagrammissa esiin tuleva yhdentoista GD suuruinen aukko herättää kysymyksiä. Yhden yksikön suuruinen geneettinen etäisyys tarkoittaa yhden mutaation eroa ja mutaatioitten esiintymistiheys on satojen vuosien luokkaa. Miten voi olla mahdollista, että nykyväestöstä ei löydy miehiä, joitten geneettinen etäisyys suvustamme olisi 5 – 14 yksikön pituinen? Aikani tuota pylväsdiagrammin tyhjää väliä tuijoteltuani tuli mieleeni ns. Fermin paradoksi. Vuonna 1950 joukko tiedemiehiä keskusteli lounaspöydässä ihmiskunnan ulkopuolisesta älykkäästä elämästä. He olivat samaa mieltä siitä, että sitä on täytynyt olla olemassa. Keskustelu loppui Enrico Fermin kuuluisaan kysymykseen: ”Missä kaikki sitten ovat?”, joka jäi elämään ns. Fermin paradoksina. Stephen Webb kirjoitti myöhemmin kirjan, jossa hän antaa peräti 50 vastausta Fermin paradoksiin. Itse olen puolestani keksinyt vain neljä vastausta tämän artikkelini kysymykseen: ”Missä nuo pylväsdiagrammista puuttuvat miehet ovat?”.


1) Heidän mieslinjansa ovat sammuneet

   Haploryhmä R-Z220 on syntynyt n. 1800 eaa. ja on selvää, etteivät kaikki siitä alkunsa saaneet mieslinjat ole säilyneet nykypäiviin saakka. Mutta tuntuu omituiselta, että mieslinjat olisivat sammuneet niin systemaattisesti ja totaalisesti, että niitten puuttuminen näkyisi noin selkeänä aukkona pylväsdiagrammissa.


2) Heidän jälkeläisensä eivät ole tehneet testejä

   Kaaviossa ovat mukana vain ne haploryhmää R-Z220 edustavat 218 miestä nykyväestöstä, jotka ovat teettäneet DNA-testejä. Heitä ei ole valittu mukaan otannalla, vaan he ovat mukana omaa aktiivisuuttaan. Tästä seuraa, että testin tehneitten miesten maantieteellinen jakauma vastaa huonosti kyseiseen R-Z220 haploryhmään kuuluvien miesten todellista maantieteellistä jakaumaa. Ensinnäkin Brittein saaret ovat selvästi yliedustettuina. Toisaalta entisen rautaesiripun takaisilla alueilla on selvä aliedustus, esim. entisen Itä-Saksan alueelta on vähemmän testejä tehneitä kuin väestömäärään suhteutettuna voisi odottaa. Voiko Hjelt-suvusta 5-14 GD:n päässä eläviä miehiä elää nykyisin sellaisilla alueilla, joilla miesten Y-DNA-testejä teetetään selvästi vähemmän kuin muualla? Ei oikein tunnu siltä, että tämäkään syy voisi kokonaan selittää kaaviossamme ammottavaa aukkoa.


3) He ovat muualla

   Pylväsdiagrammia tuijotellessa tulee vielä mieleen kysymys, kuulummeko me ”kuuden koplan” miehet ollenkaan samaan porukkaan muitten haploryhmän R-Z220 miesten kanssa? Jos nykyisessä haploryhmitttelyssä on jokin rakennevika, niin voiko joistain muista haploryhmistä löytyä meille ”kuuden koplalle” geneettisesti lähempänä olevia miehiä kuin muut haploryhmän R-Z220 miehet?

   Joitain häivähdyksiä olen ollut havaitsevinani siitä, että meidän haploryhmämme ja muutamia kymmeniä sitä lähellä olevia muita haploryhmiä tullaan lähitulevaisuudessa järjestelemään uudelta pohjalta. Ensinnäkin erään vuonna 2014 valmistuneen tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että juuri puheena olevien miesryhmien luokittelu haploryhmiin täytyy tehdä vähän muista poikkeavalla tavalla. Syyksi arvellaan 6000-7000 vuotta sitten tapahtunutta voimakasta väestönlisäystä näitten miesten silloisessa kantaväestössä. Testejä tehneitten miesten joukossa tämä uudelleenluokittelu koskisi ehkä muutamaa tuhatta miestä, kun testejä on teettänyt kaikkiaan yli puoli miljoonaa miestä.

   Lisäksi viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa R-DF27-projektin administraattorit ovat aktiivisesti olleet yhteydessä projektin jäseniin ja ehdottaneet tietynlaisten jatkotestien teettämistä. Kyseinen projekti on Hjelt-suvun alkuperän selvittämisen kannalta se kaikkein oleellisin ja hyödyllisin, jäseniä on vähän yli tuhat. Minun ja muutaman muun kohdalla sattui sellainenkin harvinaisuus, että meidän jatkotestimme teetettiin projektin saamilla lahjoitusvaroilla. Minä tulkitsen tämän siten, että kuulumme sellaiseen ryhmään, jonka luokittelun tarkistamista kohtaan tunnetaan yleisempääkin kiinnostusta.

   Olen itsekin yrittänyt hakea meitä geneettisesti läheisiä miehiä muualta kuin haploryhmästämme R-Z220. Minulta puuttuu kuitenkin välineet tällaiseen etsintään FamilyTreeDNA:n puolen miljoonan miehen tietokannasta. Jotkut lähettävät kuitenkin testituloksiaan myös muille palveluntarjoajille edelleen analysoitaviksi. Yksi tällainen on Y-Search, johon on muodostunut n. 14.000 miehen suuruinen tietokanta. Näitten joukosta olen löytänyt kaksi sellaista miestä, joitten geneettinen etäisyys sijaitsee kaaviomme aukkokohdassa: saksalainen GD=6 ja hollantilainen GD=13. Kunhan haploryhmittely joskus remontoidaan uusiksi, luulen vastaavia tapauksia tulevan kerralla esiin isommankin joukon. Olen valmis pieneen vedonlyöntiin siitä, että silloin uudet tapaukset sijoittuvat maantieteellisesti samoille alueille kuin mainitut kaksi.

   Mielestäni tämän kohdan vastaus paradoksiimme on vakavimmin otettava. Ts. puuttuvat miehet ovat jossain muualla ja niin pitäisi meidänkin olla.


4) Heitä ei ole koskaan ollutkaan

   Lopuksi vielä sellainen vastausvaihtoehto paradoksiimme, joka tavallaan vie pohjan koko kysymykseltä. Eräällä geneetikkojen ja asiantuntijoitten keskusteluareenalla (Anthrogenica Forum) on nimittäin esitetty, että samassa yksilössä olisi voinut joskus tapahtua kerralla suuri määrä näitä geneettisen sukututkimuksen tarkastelemia mutaatioita. Tällaisen ilmiön olisi täytynyt olla jonkin ulkoisen tapahtuman seurausta, joka ei kuitenkaan olisi estänyt jälkeläisten syntyä. Keskimääräinen mutaatiotiheys on normaalisti vähintään kymmeniä vuosia, mutta nyt esitetään sellainen äärimmäisen epätodennäköinen mahdollisuus, että yhdessä yksilössä niitä olisi tapahtunut useita. Jos niin on käynyt, niin sehän tarkoittaa, että tällaisessa tapahtumasta olisi saanut alkunsa vain yksi mieslinja, jossa ovat mukana kaikki samanaikaisesti syntyneet mutaatiot. Ja kääntäen, kullekin tapahtumassa mukana olevalle mutaatiolle ei olisi syntynyt omaa mieslinjaansa, jonka nykyään elossa olevat miehet näkyisivät pylväsdiagrammimme tyhjissä kohdissa.

   Mutta sitten löytyy myös niitä asiantuntijoita, jotka eivät pidä mainitun laista tapahtumaa mitenkään mahdollisena. Kummankaan näkemyksen kannattajat eivät pysty muuta kuin ilmaisemaan mielipiteensä, mitään tutkimustietoa asiasta ei ole kellään esittää. Ota tästä nyt sitten selvää.

---

Maarten H. D. Larmuseau et al.: Recent Radiation within Y-chromosomal Haplogroup R-M269 Resulted in High Y-STR Haplotype Resemblance. Annals of Human Genetics, March 2014.

Wikipedia: Fermin paradoksi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Fermin_paradoksi

Anthrogenica, Genetics & Anthropology Discussion Forum. Keskusteluja haploryhmästä R-DF27.
http://www.anthrogenica.com/forumdisplay.php?119-R1b-DF27