Polveudummeko Lutherista?

Ruotsalainen lehtiartikkeli 1917

   Jouluaattona 1917 isoisäni Arthur Hjelt sai lukea nimensä erikoisessa yhteydessä päivän Hufvudstadsbladetissa. Nimimerkki H.E.P. (ilmeisesti Hugo E. Pipping) oli kirjoittanut lehteen laajan artikkelin Lutherättlingar i Finland (lue tästä). Kirjoituksen pohjana oli pari kuukautta aikaisemmin Stockholms Dagbladetin vastaava artikkeli. Pipping oli omalta osaltaan lisännyt luettelon 26 suomalaisesta Lutherista polveutuvasta suvusta, näitten joukossa Hjelt-suku. Kustakin suvusta hän mainitsi lisäksi muutamien tunnettujen henkilöitten nimiä, kuten professori Arthur Hjelt. Sanomalehdissä kerrottujen tietojen pohjalta rakennettu, Martti Lutherista Hjelt-sukuun johtava jälkipolvien linja näyttäisi tällaiselta:

Lutherin ja Hjelt-suvun välinen sukuyhteys ruotsalaisen lehden mukaan 1917.

   Miksi tällainen tieto ei Arthur Hjeltin perheessä kuten ei ilmeisesti muuallakaan Hjelt-suvussa herättänyt sellaista intoa, että siitä olisi syntynyt jonkinlainen perhetraditio? Muutamissa muissa artikkelissa mainituissa suomalaisissa suvuissa sen sijaan into oli suuri. Esimerkiksi vielä vuonna 2004 Wittfooth-suvun sukukirjassa yhteys Lutheriin on esillä ja kaikki epäilyt sitä kohtaan torjutaan päättäväisesti. Sen sijaan Hjelt-suvun esivanhemmista kertovassa kirjassa vuodelta 2001 (Perälä) sukuyhteyttä Lutheriin ei mainita ollenkaan. Professori Arthur Hjelt oli teologi ja tiedemies ja hän toimi aktiivisesti erilaisissa kansainvälisissä kristillisissä järjestöissä. Maailmansodan takia yhteydet saksalaisiin yliopistoihin olivat lähes poikki, mutta hänen veljensä Edvard Hjelt toimi Berliinissä itsenäisyyssenaatin edustajana. Edvard Hjelt oli myös tiedemies, jolla oli kontakteja saksalaisiin yliopistopiireihin. Näin ollen veljekset todennäköisesti tiesivät, ettei saksalainen Luther-tutkimus tuntenut ruotsalaislehdissä kerrottua Lutherista Suomeen johtavaa jälkipolvilinjaa.

  Lehdissä esitettyjen tietojen kriittinen kohta koskee tietoja Lutherin tyttärentyttären Anna von Kunheimin puolisosta ja lapsista. Yksimielisiä ollaan siitä, että hän oli yksi Lutherin nuorimman lapsen Margareta von Kunheimin 9 lapsesta. Sen sijaan Anna von Kunheimin puolisosta ja erityisesti lapsista on neljänsadan vuoden aikana esitetty erilaisia käsityksiä, joko Suomeen johtavan jälkipolvilinjan puolesta tai sitä vastaan. Olen koonnut tiivistelmän niistä oheiseen kaavioon.

Erilaisia käsityksiä Anna von Kunheimin puolisosta ja heidän lapsistaan.

Perinteinen käsitys 1611

   Perinteisen käsityksen mukaan Anna von Kunheimin ja hänen puolisonsa avioliitto oli lapseton. Tämä ilmenee vuonna 1611 kuolleen Annan isän, Georg von Kunheimin, jälkeen painatetusta ruumissaarnasta (Leichenrede). Tuon ajan tavan mukaan saarnassa oli myös elämäkerrallinen osa, jossa lueteltiin vainajan elossa olevat jälkeläiset. Ennen isäänsä kuollutta Anna von Kunheimia ei mainittu, mutta elossa ollut puoliso Christoph Wolffert on mainittu. Avioparin lapsista ei ole merkintää päinvastoin kuin Anna von Kunheimin elossa olevista sisarusten lapsista. (Clasen, 1960 s. 287). Parinsadan seuraavan vuoden aikana Anna von Kunheimin perhetiedoista ei esitetty mitään tästä poikkeavaa. 1800-luvulla esitettiinkin sitten muitakin käsityksiä (ks. myöhemmin).

   Käsitys Anna ja Georg von Kunheimin avioliiton lapsettomuudesta on ollut Saksassa jälleen vallitseva 1900-luvun alusta lähtien. Luther-sukuseura, Lutheriden-Vereinigung, on 1920-luvulla julkaissut kirjoituksia, joissa poikkeavat käsitykset osoitetaan vääriksi (Sartorius, 1926, 1928, 1929). Nykyään aihe ei enää herätä edes keskustelua. Myös Suomen sukututkijoitten keskuudessa perinteinen käsitys on tänä päivänä vallitseva (Söderström, 1946), vaikka sitä pitääkin aika ajoin käsitellä sukututkijoitten keskusteluryhmissä. 

Lutherin päivällispöytävieras

   Martti Luther oli ison perheen isä ja suuren talouden isäntä. Puoliso Katarina von Bora emännöi voimakkaalla kädellä entistä augustinolaisluostaria Wittenbergissä, josta oli tullut sen entisen munkin ja luostaristaan karanneen nunnan koti. Heillä oli kolme poikaa ja kolme tytärtä: Hans, Elisabeth, Magdalena, Martin nuorempi, Paul ja Margaretha. Heistä nuorimman, Margaretha Lutherin, tytär Anna von Kunheim on Suomeen johtavan jälkipolvilinjan kannalta keskeinen henkilö. Lisäksi talouteen kuului sukulaisten orpolapsia, jotka olivat saaneet kodin Lutherin luona sekä tohtori Lutherin laiskanpuoleinen famulus eli oppinut yksityissihteeri, muutama palvelustyttö ja renki sekä ylioppilaita, joita Lutherilla oli luonaan täysihoidossa. Katarinalla oli hyvin hoidettu kasvimaa ja hän piti pihallaan kanoja, hanhia ja sikoja. Koiran nimi oli Tölpel (Tomppeli). Se oli nimestään huolimatta komea eläin ja Luther esitteli sitä pöytävierailleen esimerkkinä Jumalan luomistyön tarkoituksenmukaisuudesta.

Margaretha von Kunheim (Luther) (1534-70)

 (Lucas Cranach nuorempi)

   Mustan luostarin päivällispöytä oli avoin ystäville, työtovereille ja ylioppilaille. Luther johti keskustelua, mutta ei ollut yksin äänessä. Oppinut seurue puhui saksan ja latinan sekoitusta, eikä aiheista ollut pulaa. Joku paikalla ollut ylioppilas kirjoitti keskustelut usein muistiin, niin että myös lukeva yleisö pääsi nauttimaan Lutherin pöytäpuheista.

   Eräs nuori neitonen nimeltä Katarina (myöhemmin Katarina Kreutter) kävi muutaman vuoden ajan kuuntelemassa Lutherin päivälliskeskusteluja. Ei ole tiedossa oliko hän isännän tai emännän sukulaisia vai mahdollisesti jonkun naapurin tytär. Katarinalla ei Luther-kirjallisuuden kannalta ollut mitään merkitystä lähes kolmeensataan vuoteen, kunnes eräät hänen jälkeläisensä 1800-luvun alussa keksivät hänelle käyttöä. 

Ruumissaarna 1697

   Lutherin päivällispöytävieraan Katarina Kreutterin jälkeläinen kolmannessa polvessa, Katarina Elisabet Stoffel (os. Wolters) kuoli Neuenstadtissa vuonna 1697. Vainajan muistoksi painettiin ruumissaarna, jossa tavan mukaan kerrottiin hänen esivanhemmistaan. Vapaasti suomennettuna:

”[vainajan] isoäiti oli rouva Elisabeth, Kreutterin sukua .. isälinjan isoisän isä oli Henrik Wolters, äitilinjan isoisän isä oli Johann Kreutter, molemmat tohtoreita. Isoäidin äiti oli Lutherin kirjoituksissa mainittu jalo ja hyveellinen Katarina, joka neitona ollessaan muutamana vuotena vieraili Jumalan palvelijan, Tohtori Lutherin pöydässä. Hän kuunteli monesti tämän valistuneen teologin kauniita ja opettavaisia pöytäpuheita ja kertoi tilaisuuden tullessa lapsilleen ja lastenlapsilleen muistelevansa Herra Lutheria ja tämän hurskasta puolisoa suurella rakkaudella ja mielihyvällä.” (Clasen, 1960 s.2) 

   Ruumissaarna ei ollut tuolloin mitenkään erikoinen eikä sitä tunnettu Luther-tutkijoitten piirissä. 

Ruumissaarnan väärennös 1817

   Vuonna 1817 württembergiläinen maisteri Christian Mörike julkaisi pienen kirjoituksen ”Meine Abstammung von Dr. Martin Luther und sein Tischbecher” (Polveutumiseni tohtori Martti Lutherista ja hänen pöytämaljansa). Polveutumistaan uskonpuhdistajasta hän todisteli painetulla ruumissaarnalla, joka oli painettu hänen esivanhemmastaan, vuonna 1697 kuolleesta rouva Katarina Stoffelista, syntyään Wolters (ks. edellä). Ruumissaarnan sivuilla 19-20 luki, että vainajan isoisä, bremeniläinen salaneuvos Burkhardt Wolters olisi ollut Lutherin tyttärentyttären Anna von Kunheimin puoliso. Tämä oli täysin vastoin senaikuista käsitystä, että Anna von Kunheimin puoliso oli Christoff Wolffert ja että heidän avioliittonsa oli lapseton. 

”[vainajan] isoäiti oli rouva Anna, von Kunheimin sukua, äitilinjan isoisän isä oli Georg von Kunheim, maaneuvos Preussista, isoisän äiti oli rouva Margareta, rakastetun miehen Tohtori Martin Lutherin nuorin tytär, joka peri hurskaan isänsä jälkeenjääneen juoma- ja pöytämaljan, jota hän kunnioitti niin suuresti, että sitä on Woltersin suvussa säilytetty sukukalleutena näihin päiviin asti ...” (Clasen, 1960 s.2)

   Möriken esittämät tiedot herättivät epäilyksiä joissakin tutkijoissa (mm. professori Nobbe). Sen sijaan tuomiorovasti Nietzki puolestaan puolusti tietoja Lutherin tyttärestä Margareta von Kunheimistä tekemässään sukututkimuksessa vuonna 1900. Katso Nietzkin sukutaulu täältä. 

   Vuonna 1902 professori Cramer otti tarkemmin tutkittavakseen Möriken vuonna 1817 esille tuoman ruumissaarnan. Cramer huomasi, että sen 19. ja 20. sivu olivat irtonaisia. Cramer löysikin Stuttgartin kirjastosta ehjän alkuperäisen kappaleen vuoden 1697 ruumissaarnasta ja siinä sivut 19-20 (ks. edellä) poikkesivatkin täysin Möriken kappaleesta. Nyt vasta paljastui etteivät Mörike- ja Wolters-suvut polveutuneetkaan Lutherista. Heidän esiäitinsä Wittenbergissä olikin vain Lutherin päivällispöytävieras Katarina Kreutter eikä Lutherin tyttärentytär Anna von Kunheim. Lisäksi vain väärennetyssä kappaleessa kerrottiin Lutherin pöytämaljasta, jota Woltersin suvussa oli säilytetty sukukalleutena. (Sartorius, 1929 s.105) 

Käsitys Suomeen johtavasta jälkipolvilinjasta syntyy

   Tämän kirjoituksen alussa kerrotut artikkelit Stockholms Dagbladetissa ja Hbl:ssa vuonna 1917 perustuivat tuntemattomalta ruotsalaiselta henkilöhistorioitsijalta saatuihin tietoihin. Kuka hän oli? Samaa asiaa pohti Erik Söderström Genos-lehdessä vuonna 1946. Vanhin löytämäni maininta tällaisesta sukulinjasta löytyy Oskar Strokirkin kirjasta Kultur- och personhistoriska anteckningar (II-delen) vuodelta 1915. Strokirk oli ruotsalainen (sotilas)kapteeni ja sukututkija. Hän oli Turusta Ruotsiin siirtyneen Wittfooth-suvun haaran jälkeläinen ja siten innostunut ”löytämästään” Luther-sukulinjasta. Tästä on osoituksena hänen kirjoittamansa laaja selvitys Luther-yhteydestä Wittfooth-sukua käsittelevän luvun alussa (lue tästä). Kovin vakuuttavia hänen laatimansa sukutaulut eivät ole; turkulaisista Wittfootheista on vääriä tietoja, monet Wittfoothit puuttuvat ja hän lopettaa Wittfootheja koskevan lukunsa näin ”Ätten Witfoth (sic!) är för länge sedan utgången såväl i Sverige och i Finland”. Silti suomalaisen Kirsti Wittfoothin kirjoittamasta sukukirjasta (2004) löytyy iso joukko suomalaisia Wittfootheja vuoden 1915 jälkeen. 

   Oliko Oskar Strokirk Stockholms Dagbladetin artikkelin takana? Tärkeässä kohdassa Anna von Kunheimia koskevat tiedot kuitenkin poikkeavat toisistaan. Kirjassaan Strokirk kertoo hänen puolisonsa olevan Christoff Wolffert (tai Wolters), sanomalehtiartikkeli puolestaan Wolffert Christoffer von Sauchen. Strokirkin mukaan heidän tyttärensä eli Gevert Bugenhagenin puoliso oli nimeltään Dorothea Wolffert, sanomalehtiartikkelin mukaan Dorothea von Sauchen. Lisäksi nykyään nimi esiintyy usein muodossa Dorothea von Gauchen. Siihen voi olla syynä fraktuuralla kirjoitettujen S- ja G-kirjainten sekaantuminen. Nimen von Sauchen arvellaan puolestaan sekoittuneen Anna von Kunheimin sisaren puolison nimeen Hans von Saucken (Erik Söderström, 1946). Yhteistä Strokirkin kirjalle ja lehtiartikkelille on sen sijaan se, että molemmista puuttuvat lähdetiedot. Saattaa olla, että tuntematon ruotsalainen henkilöhistorioitsija kaiken edellä ilmenneen jälkeen ei enää halunnutkaan julkisuuteen. 

   Kaiken edellä esitetyn jälkeen lienee vastaus tämän artikkelin otsakkeeseen selvä; me Hjeltit emme polveudu Lutherista. Siitä huolimatta myytti Lutherin suomalaisista jälkeläisistä ja myytin avainhenkilöitten sotkuiset nimivariaatiot elävät edelleen internetissä ainakin sukuohjelmissa Geni, MyHeritage ja Geneanet sekä Wikipediassa ja myös joissakin sukukirjoissa eikä tilanteen korjaamiseksi voi käytännössä tehdä yhtään mitään.

----------------------------------
Clasen, Martin: Das neue Luther-Nachkommenbuch 1525-1960, 4. Ausgabe 1960

Hufvudstadsbladet 24.12.1917: Lutherättlingar i Finland. Nimimerkki H.E.P (Hugo E. Pipping).

Lutheriden-Vereinigung (Luther-sukuyhdistys)

Nuorteva, Jussi: Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun Akatemian perustamista 1640. Helsinki 1997

Perälä, Seppo: Sukupuusta sorvattua. Niclas Hjeltin ja Margaretha Caloanderin esivanhemmat. 2001.

Sartorius, Otto: Die Nachkommenschaft D. Martin Luthers in vier Jahrhunderten nebst Anhang über Nachkommen seiner Seitenverwandten und vieler anderer Luther. Göttingen 1926

Sartorius, Otto: Margarete Luther. Familienblatt der Lutheriden-Vereinigung no 9/1928.

Sartorius, Otto: M. Luthers Familie, Nachkommenschaft und Seitenverwandtschaft. Familienblatt der Lutheriden-Vereinigung no 14/1929.

Nietzki, Albert: Margareta von Kunheim, ihr Gemahl Georg von Kunheim und deren Nachkommen bis zur Gegenwart, Königsberg 1900.

Strokirk, Oskar: Kultur- och personhistoriska anteckningar II-delen, 1915.

Söderström, Erik: Hypotesen rörande Luther-ättlingar i Finland. Genos 17, 1946.

Toropainen, Veli-Pekka: Skottirotta ja Ruotsin koira – Turun ulkomaalainen porvaristo vuosina 1600–1660, Genos 2003.

Toropainen, Veli-Pekka: Päättäväiset porvarskat. Turun johtavan porvariston naisten toimijuus vuosina 1623–1670. Turku 2016

Wittfooth, Kirsti: Wuosisatoja nopein jaloin - Wittfooth-suku Suomessa. 2004