Helsingin Suojeluskuntapiirin historiikissa kuvataan tapausta näin:
”Sotakomissariaatti luovutti Koululaispataljoonalle aseet 23.11.1918. Pataljoona marssi suljetussa osastossa Katajanokalla olleelle armeijan asevarastolle, jossa jokainen suojeluskuntalainen sai kuitata kiväärin. Aseistetut, mutta vielä siviilipukuiset komppaniat marssivat Kauppatorin laidalle, jossa suojeluskuntalaiset saivat käskyn mennä suorinta tietä kotiin. Osa pojista meni kuitenkin Espalle näyttämään ”saalistaan”. Poliisi tietysti ihmetteli aseistautuneiden siviilipukuisten nuorukaisten ilmestymistä katukuvaan - olivathan mielialat vielä syksyllä hieman levottomat. Lehtori Blomqvist joutui selvittämään asiaa poliisiasemalle, jolloin tilanne rauhoittui. Onneksi patruunoita ei vielä jaettu.”
Sisällissodan aikaisessa Helsingissä toimi maan alla Valkokaarti, jonka toiminnassa Kaukon 17-vuotias isoveli oli ollut mukana. Kaukolta moinen toiminta oli ehdottomasti kielletty ja isoveljen osallistuminen ase kädessä Helsingin valtaukseen 12. huhtikuuta oli nuoremmalle kova pala. Mutta äiti ei antanut periksi:
”… siinähän on pääsemättömissä, kun hän [Kauko] saa päähänsä jotain. Koko iltapäivän hän jankkasi kanssani, niin että ihan olin uuvuksissa. Nyt hän makaa sängyllä itkemässä. Saa nähdä voittaako hän itsensä ja alistuu.”
Valtauksen jälkeen Valkokaarti sulautettiin armeijaan ja näin syntyi Helsingin Jääkäriprikaati, johon Lauri-veli liittyi lyhyeksi aikaa. Tästä johtuen pääkaupungissa oli kesällä 1918 poikkeuksellinen tilanne; täällä ei ollut minkäänlaista suojeluskuntajärjestöä. Eräät voimistelunopettajat ja koululaiset eivät jääneet toimettomiksi. Ensimmäisinä suojeluskuntia ryhtyivät perustamaan koululaiset Ressun voimistelunopettajan lehtori Johan Blomqvistin johdolla. 22.10. pidetyssä Ressun toverikunnan kokouksessa laadittiin muitten koulujen toverikunnille kirje, jossa niitä pyydettiin nimeämään edustajansa seuraavana päivänä keskustelemaan kysymyksestä:” Onko uudestaan perustettavalla suojeluskunnalla Helsingin oppikoululaisten kannatus?”. 23.10. pidettyyn kokoukseen osallistui edustajia yhteensä 11 koulusta. Kokouksessa päätettiin elokuussa annettuun suojeluskuntia koskevaan lakiin perustuen perustaa Koululaispataljoona. Jäseniksi hyväksyttiin kaikki aikaisemmat suojeluskuntalaiset ja valkokaartilaiset sekä 17 vuotta täyttäneet koululaiset. Mukaan pääsi jopa muutamia 13-vuotiaita vanhempiensa luvalla. Kun sitten Helsingin Suojeluskuntapiiri perustettiin marraskuun alussa, niin toimintansa jo aiemmin aloittaneet koululaiset saivat kunnian tulla nimitetyksi Suojeluskuntapiirin 1. pataljoonaksi.
Koululaispataljoonaan ilmoittautui heti niin runsaasti jäseniä, että siihen voitiin perustaa neljä yksikköä: kaksi suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen kiväärikomppania sekä kaksikielinen konekiväärikomppania. 1. Komppaniaa kutsuttiin ”Normaalilyseon komppaniaksi”. Siihen kuului koululaisia Norssin lisäksi Uudesta Yhteiskoulusta ja Kallion Yhteiskoulusta. 2. Komppania koostui ruotsinkielisistä kouluista. 3. Komppaniaa kutsuttiin ”Reaalilyseon Komppaniaksi. Ressun lisäksi siihen kuuluivat Suomalainen Lyseo ja Suomalainen Yhteiskoulu. Konekiväärikomppanian päällikkönä toimi lyseolainen Akseli Pietiläinen, Kaukon luokkatoveri ja tuleva lanko. Luokka- ja koulutovereittensa lisäksi Kaukolla oli tuttu mies Koululaispataljoonan komentajana; vänrikki Heikki Järnefelt Lepolan naapurista.
Juho Kusti Paasikivi puolisoineen oli aktiivisesti mukana Koululaispataljoonan perustamisessa ja sen toimintaa tukemassa. Anna Paasikivi mm. osallistui pataljoonan lipun naulaamiseen. Heidän vanhempi poikansa, Jussi oli Kaukon luokkatoveri ja mukana myös Koululaispataljoonassa. Paasikivet olivat muutenkin tuttu näky Lepolassa, olihan Paasikivi toiminut senaattorina Edvard Hjeltin ja sitten August Hjeltin senaatissa. Lisäksi heidän Jukola-niminen maatilansa sijaitsi vain pienen matkan päässä Keravalla, ja heidän poikansa olivat mukana Tuusulanjärven nuorison riennoissa.
”Sotakomissariaatti luovutti Koululaispataljoonalle aseet 23.11.1918. Pataljoona marssi suljetussa osastossa Katajanokalla olleelle armeijan asevarastolle, jossa jokainen suojeluskuntalainen sai kuitata kiväärin. Aseistetut, mutta vielä siviilipukuiset komppaniat marssivat Kauppatorin laidalle, jossa suojeluskuntalaiset saivat käskyn mennä suorinta tietä kotiin. Osa pojista meni kuitenkin Espalle näyttämään ”saalistaan”. Poliisi tietysti ihmetteli aseistautuneiden siviilipukuisten nuorukaisten ilmestymistä katukuvaan - olivathan mielialat vielä syksyllä hieman levottomat. Lehtori Blomqvist joutui selvittämään asiaa poliisiasemalle, jolloin tilanne rauhoittui. Onneksi patruunoita ei vielä jaettu.”
Sisällissodan aikaisessa Helsingissä toimi maan alla Valkokaarti, jonka toiminnassa Kaukon 17-vuotias isoveli oli ollut mukana. Kaukolta moinen toiminta oli ehdottomasti kielletty ja isoveljen osallistuminen ase kädessä Helsingin valtaukseen 12. huhtikuuta oli nuoremmalle kova pala. Mutta äiti ei antanut periksi:
”… siinähän on pääsemättömissä, kun hän [Kauko] saa päähänsä jotain. Koko iltapäivän hän jankkasi kanssani, niin että ihan olin uuvuksissa. Nyt hän makaa sängyllä itkemässä. Saa nähdä voittaako hän itsensä ja alistuu.”
Valtauksen jälkeen Valkokaarti sulautettiin armeijaan ja näin syntyi Helsingin Jääkäriprikaati, johon Lauri-veli liittyi lyhyeksi aikaa. Tästä johtuen pääkaupungissa oli kesällä 1918 poikkeuksellinen tilanne; täällä ei ollut minkäänlaista suojeluskuntajärjestöä. Eräät voimistelunopettajat ja koululaiset eivät jääneet toimettomiksi. Ensimmäisinä suojeluskuntia ryhtyivät perustamaan koululaiset Ressun voimistelunopettajan lehtori Johan Blomqvistin johdolla. 22.10. pidetyssä Ressun toverikunnan kokouksessa laadittiin muitten koulujen toverikunnille kirje, jossa niitä pyydettiin nimeämään edustajansa seuraavana päivänä keskustelemaan kysymyksestä:” Onko uudestaan perustettavalla suojeluskunnalla Helsingin oppikoululaisten kannatus?”. 23.10. pidettyyn kokoukseen osallistui edustajia yhteensä 11 koulusta. Kokouksessa päätettiin elokuussa annettuun suojeluskuntia koskevaan lakiin perustuen perustaa Koululaispataljoona. Jäseniksi hyväksyttiin kaikki aikaisemmat suojeluskuntalaiset ja valkokaartilaiset sekä 17 vuotta täyttäneet koululaiset. Mukaan pääsi jopa muutamia 13-vuotiaita vanhempiensa luvalla. Kun sitten Helsingin Suojeluskuntapiiri perustettiin marraskuun alussa, niin toimintansa jo aiemmin aloittaneet koululaiset saivat kunnian tulla nimitetyksi Suojeluskuntapiirin 1. pataljoonaksi.
Koululaispataljoonaan ilmoittautui heti niin runsaasti jäseniä, että siihen voitiin perustaa neljä yksikköä: kaksi suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen kiväärikomppania sekä kaksikielinen konekiväärikomppania. 1. Komppaniaa kutsuttiin ”Normaalilyseon komppaniaksi”. Siihen kuului koululaisia Norssin lisäksi Uudesta Yhteiskoulusta ja Kallion Yhteiskoulusta. 2. Komppania koostui ruotsinkielisistä kouluista. 3. Komppaniaa kutsuttiin ”Reaalilyseon Komppaniaksi. Ressun lisäksi siihen kuuluivat Suomalainen Lyseo ja Suomalainen Yhteiskoulu. Konekiväärikomppanian päällikkönä toimi lyseolainen Akseli Pietiläinen, Kaukon luokkatoveri ja tuleva lanko. Luokka- ja koulutovereittensa lisäksi Kaukolla oli tuttu mies Koululaispataljoonan komentajana; vänrikki Heikki Järnefelt Lepolan naapurista.
Juho Kusti Paasikivi puolisoineen oli aktiivisesti mukana Koululaispataljoonan perustamisessa ja sen toimintaa tukemassa. Anna Paasikivi mm. osallistui pataljoonan lipun naulaamiseen. Heidän vanhempi poikansa, Jussi oli Kaukon luokkatoveri ja mukana myös Koululaispataljoonassa. Paasikivet olivat muutenkin tuttu näky Lepolassa, olihan Paasikivi toiminut senaattorina Edvard Hjeltin ja sitten August Hjeltin senaatissa. Lisäksi heidän Jukola-niminen maatilansa sijaitsi vain pienen matkan päässä Keravalla, ja heidän poikansa olivat mukana Tuusulanjärven nuorison riennoissa.
-------------------
Roudasmaa, Stig: Helsingin
Suojeluskuntapiirin historia 1918-1944. Jyväskylä 1997.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti